Kirja + leffa: Kultainen kompassi

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteeni päättyy ensi keskiviikkona, ja oman haastetaipaleeni päättää Philip Pullmanin Universumien tomu -fantasiatrilogian avausosa Kultainen kompassi (Tammi, 2008), josta nautin sekä kirjallisena että elokuvallisena versiona. Pullmanin trilogia on ollut pitkään tutustu joskus -listallani, sillä olen kuullut siitä kehuja sieltä ja täältä. Onneksi ymmärsin lukuhaasteen myötä viimein tutustua sarjaan, sillä ainakin avausosa oli todella hyvä ja elokuvaversio tarjosi visuaalisesti näyttävän version Lyran seikkailuista.


Kultaisen kompassin päähenkilönä on nuori Lyra Belacqua, joka on menettänyt vanhempansa ja asuu Oxfordissa, Jordan Collegessa. Hänen tiedemies-tutkimusmatkailija setänsä lordi Asriel on ulkoistanut Lyran kasvatuksen collegen väelle, ja Lyrasta on kasvanut omapäinen ja oma-aloitteinen rohkea tyttö. Varsin sopivia ominaisuuksia seikkailuun, johon hänet kirjan alussa tempaistaan mukaan. Tapahtumat käynnistyvät siitä, kun Lyra vahingossa kuulee salaperäisestä Tomusta ja rinnakkaismaailmoista. Pian Lyra löytää itsensä Lontoosta, kauniin ja lumoavan rouva Coultranin hoivista. Lontoon vilskeestä Lyra päätyy pohjoiseen, jääkarhujen maille pelastamaan kadonneita lapsia - Lyran seurassa aika ei käy pitkäksi! Kultaisen kompassin juoni ei todellakaan junnaa paikallaan, ja kirja on kiehtova yhdistelmä seikkailua, hyvät vastaan pahat -taisteluita ja taikuuden ja maagisuuden lumovoimaa.

Kirjan maailma on erikoinen sekoitus tuttua ja outoa. Eniten minua kummastuttivat daimonit, ihmisten seurana olevat eläinhahmot. Daimon on jonkinlainen sielun ja oman minän jatke. Tämä piirre on keskeinen juonen tapahtumien kannalta, ja avautui minulle hitaasti. Ihmettelin pitkään, mikä ihmeen otus muotoaan muuttava daimon oikein on. Odottelin aikani jonkinlaista maailmanselitystä, eli miksi daimoneita ylipäänsä on olemassa ja miksi Kultaisen kompassin maailmassa vastaan tulee mm. noitia ja haarniskalla varustettuja taistelunhaluisia jääkarhuja. Daimonin olemuksesta tipahtelee lisää tietoa kirjan edetessä, mutta muista lainalaisuuksista on turha odottaa ainakaan tässä kirjassa suuria paljastuksia. Päädyin lopulta silti siihen, että on vain hyvä ettei kaikkea olennaista kirjan maailmasta räväytetä heti lukijan eteen valmiiksi palasteltuna. Lyran todellisuus kannattaa ottaa sellaisena kuin se on, ja olla tyytyväinen, kun jokunen tiedonmuru jostain irtoaa.

Trilogian avausosan perusteella on vaikea ennustaa, mihin sarja kehittyy (olen vältellyt seuraavien osien googlettamista). Kultaisen kompassin kantavaa juoniainesta oli merkillisesti kadonneiden pikkulasten pelastaminen, mutta sen sivuraiteilta jäi paljon kysymyksiä odottamaan lisää valaistusta: mitä ne rinnakkaismaailmat ovat? Mitä on Tomu, onko se hyvää vai pahaa? Mihin lordi Asriel itse asiassa pyrkii? Miten taustalla käynnissä olevat valtataistelut päättyvät? Nämä kysymykset kiinnostavat minua niin paljon, että aion lukea Universumien tomu -sarjan loppuun asti. Goodreadsiin kirja saa minulta neljä tähteä.

Kultaisen kompassin elokuvaversio on näyttävä, ja trailerista saa mukavasti maistiaisia toteutuksesta:


Pidin elokuvaversiosta yhtä paljon kuin kirjastakin. Elokuva joutuu totta kai aina oikomaan juonta, mutta suurta väkivaltaa Kultaiselle kompassille ei mielestäni oltu tehty. Oxfordin, Lontoon ja pohjoisen maisemat ovat huikeita, ja elokuva onnistuu mielestäni tavoittamaan kohtuullisen hyvin kirjan sivuilta huokuvan taianomaisen tunteen. Kirjan loppuosan synkät osuudet sivuutetaan elokuvassa melko nopeasti, mutta en osannut tästä häiriintyä.

Näyttelijävalinnat olivat onnistuneita. Tosin oli erikoista katsella James Bondia lordi Asrielin roolissa (eli siis Daniel Graigia). Nicole Kidman ei ole suurin suosikkini, mutta hänen suorituksensa rouva Coultranina miellytti silti minua. Kidman onnistui tavoittamaan rouvan olemuksesta huokuvan kauneuden ja pahuuden yhdistelmän. Lyraa esittävä Dakota Blue Richards ei aivan vastannut omaa mielikuvaani Lyrasta, muttei onneksi ärsyttänytkään. Sujuvasta etenevä elokuva oli viihdyttävää katseltavaa. On todella harmillista, ettei elokuva menestynyt riittävän hyvin USA:ssa ja sarjan seuraavien osien filmausaikeista luovuttiin.

***
Osallistun Pullmanin kirjalla I niin kuin ... -minihaasteeseen, sillä Pullman on englantilainen kirjailija ja Kultaisen kompassin tapahtumien alkuvaiheilla ollaan Oxfordissa ja Lontoossa.

Saan pisteen myös Apinan vuosi -lukuhaasteeseen, sillä rouva Coulterin daimon on kultainen apina.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja ja elokuva minulle? Lainasin kirjastosta
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Hurja Hassu Lukija, Sallan lukupäiväkirja
Kirjan tietoja:
Philip Pullman: Northern Lights (1995)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2008 (8. painos)
405 sivua

Kommentit

  1. Luin nämä ensimmäisen kerran ollessani vielä ala-asteella, ja tämä onkin yksi suosikkisarjoistani. Koko sarja on jotenkin niin kaunis, muistelisin pitäneeni seuraavista osista jopa vielä enemmän kuin ensimmäisestä. Viimeisestä lukukerrasta onkin jo vuosia aikaa, pitäisi lukea nämä uudestaan. Elokuvasta en juurikaan tykännyt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää, että sarja vain paranee edetessään. Minä taisin pitää elokuvasta erityisesti sen näyttävyyden vuoksi. Maisemat olivat niin kauniita, pienestä kotitelevisiostakin katsottuna.

      Poista
  2. Universumien Tomu on ikiaikainen suosikkini, olen lukenut trilogian ainakin viisi kertaa (joskaan nyt en moneen vuoteen). Kirjat ovat hyllyni kuluneimpien joukossa, niin rakkaudella niitä on selattu uudelleen ja uudelleen. Seuraavat osat antavat kyllä vastauksia avoimeksi jääneisiin kysymyksiin, mutta varoitus: ne herättävät myös uusia!

    Pullmanin luoma maailma (tai siis maailmat) on aivan huikea. Kokonaisuudessa ei mielestäni ole mitään epäolennaista tai ontuvaa. Mutta tätä varten pitää tosiaan lukea kaikki kolme kirjaa. Hauskoja lukuhetkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sanoa, että Taru Sormusten herrasta on minulle edelleen fantasian ykkönen, mutta TSH:n takana on tilaa ja siellä Pulmannin sarja sijoittuu avausosan perusteella hyviin asemiin. :) Hassua, etten ole tullut tätä aiemmin lukeneeksi, mutta hyvä kun edes nyt tuli kokeiltua.

      Ihanaa, että sarja säilyttää tasonsa loppuun asti. :)

      Poista
  3. Yhdyn edellisiin kommentoijiin: Kannattaa tosiaan lukea koko trilogia. Moni asia selviää, mutta paljon sellaista tapahtuu, jota ei ikinä tämän ensimmäisen osan perusteella odottaisi. Muistan aikoinani ihmetelleeni, että sarjasta ylipäänsä aletaan tehdä elokuvaa Jenkeissä, sillä niin huimia juonenkäänteitä on luvassa... Konservatiivit eivät ehkä tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aivan, tästä osasta on aavistettavissa, että perinteistä maailmankatsomusta tullaan ravistelemaan. :) Harmi, ettei eurooppalaisilla elokuvantekijöillä ole ollut intoa ja budjettia kahden muun osan filmaamiseen. Visuaalisuus tuo oman lisänsä tarinaan, ja se puoli oli onnistunut Kultaisessa kompassissa.

      Poista
    2. Olen ihan samaa mieltä. Ensimmäinen osa oli lisäksi saanut hyvät näyttelijät ja se ilmestyi vielä fantasiaelokuvabuumin (TSH ja Harry Potter) aikaan. Ihme, että ei menestynyt.

      Poista
    3. Näyttelijävalinnat olivat todella onnistuneita, ja tosiaan, tämähän ajoittuu noiden kahden megasarjan kanssa samaan aikaan.

      Poista
  4. Tällä trilogialla on aivan erityinen paikka sydämessäni. Olen nyt viime aikoina haikaillut aina vain enemmän takaisin näiden kirjojen pariin, jonka maailmaan ihastuin aivan silmittömästi kun ensimmäisen kerran nämä luin. Suosittelen kovasti lukemaan myös jatko-osat, sillä niissä tutkaillaan paljon syvällisemmin tätä maailmaa ja daemoneita :)

    Filmatisoinnista puheen ollen, BBC yhteistyössä Bad Wolfin ja New Line Cineman kanssa aikoo tehdä ainakin tästä ensimmäisestä kirjasta tv-sarjan. Olen todella innoissani tästä uutisesta, sillä tuo elokuva jäi nyt sitten vähän kananlennoksi ja tarinaa tässä trilogiassa todellakin riittää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion lukea sarjan loppuun, varmaankin tässä tulevan talven aikana. Onpa mukavaa, että tästä tehdään tv-sarjaa. Sarja antaa enemmän mahdollisuuksia kaikkien juonenkäänteiden kuvaamiseen, joten se formaatti saattaa sopia Pullmanin kirjoille elokuvaa paremmin.

      Poista
  5. Mää tykkäsin elokuvasta ja kirjoista paljon. Mulla on jopa pleikkari/xbox- peli tästä. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, enpä tiennyt että tästä on tehty peli. Mutta toimii varmaan myös siinä muodossa. :)

      Poista
  6. Yritettyäni pariin otteeseen aloittaa tätä jokunen vuosi sitten, tarina yhtäkkiä vaan kolahti. Hassua miten niin voi käydä. Ensin tuntuu, ettei lukemisesta tule mitään, sitten teoksesta tuleekin yksi suosikeista! Ehkä tarina on sen verran täysi, että se vaatii aikaa ja hitautta.Tämä on kyllä hieno sarja (lopulta).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle kävi aivan samoin Eteläraja-trilogian aloitusosan kanssa. Vasta toisella kerralla pääsin siihen sisälle ja se oli menoa sitten. :) Tämä Pullmanin kirja tosin viehätti heti alusta asti. Tosi mukavaa löytää uusi, hieni sarja.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.