9. syyskuuta 2016

Viikon kirjakuulumisia

Rattoisaa perjantai-iltaa blogini lukijoille! Tässäpä pitkästä aikaa yleinen kirjakuulumispostaus eli kirjallinen sillisalaatti: lukupinoni antimia, alkusyksyn kirjaostoksia, syksyn äänikirjasatoa ja lukuhaastesuunnitelmia. Uutuudet ensin:

Tein kesäloman päätteeksi vinon pinon kirjastovarauksia syksyn uutuuskirjoista. Nyt niitä on alkanut tipahdella varaushyllyyn, ja lukupinossani on tällä hetkellä kolme uutuutta, joiden kohtaloa olen puntaroinut jo jokusen päivän. Ottaako lukuun seuraavaksi Clinen Tytöt, Sandströmin Laudatur vai Ostergrenin Twist? Todennäköisesti päädyn viikonlopun aikana Clinen kirjaan, sillä se on näistä ainut johon on Oulun kirjastossa tällä hetkellä jonoa. Niskaan hönkivä lukijoiden joukko on hyvä lukumotivaattori.

Uutuuksien hurmaa.

Visaista uutuuspulmaa pähkiessäni päädyin siirtämään ongelmaa viikonloppuun ja aloitin eilen Philip Pullmanin fantasiakirjan Kultainen kompassi. Se on kiinnostanut minua jo pitkään, ja lisäksi voin merkitä kirjasta aikanaan haastepisteen mm. hiljattain alkaneeseen I niin kuin... -minihaasteeseen. Minulla on ilmeisesti meneillään jonkinlainen fantasiakausi, sillä viime viikonloppuna lukaisin Kerstin Gierin Lupaus-kirjan, ja juuri nyt kääntelen Joe Abercrombien Särkynyt meri -sarjan toisen osan viimeisiä sivuja. Täytyy myöntää, että kesken oleva Kjell Westön Kangastus 38 vaikuttaa hivenen kylmän viileältä näiden kirjojen rinnalla.

Kirjastolainojeni pino on uutuuksien takana varsin maltillinen. Nuorten osastolta löytyi viikolla pari lyhyttä fantasiakirjaa, Anne Ricen Kadotettujen kuningatar tuntuu hyvältä valinnalta Hämärän jälkeen -haasteeseen, ja Apina ja tiikeri -dekkari Apinan vuosi -haasteeseen.

Vanhempia houkutuksia.

Lukuhaasteiden suhteen aion ottaa loppuvuoden rauhallisesti. Haasteisiin kertyy kirjoja, jos on kertyäkseen, ja kaikki kesken olevat haasteeni ovat jo nyt mukavassa jamassa. Oma Seitsemännen taiteen tarinat -haasteeni päättyy noin kuukauden kuluttua, ja siihen haluaisin lukea vielä jotain, ja kenties tehdä ainakin yhden kirja+leffa -postauksen. Esimerkiksi tuo eilen aloittamani Kultainen kompassi houkuttelee minua myös elokuvan muodossa, vaikkei pääosan esittäjä Nicole Kidman ole suosikkinäyttelijöitäni. Tarkoitukseni oli lukea tähän haasteeseen paljon oman hyllyni kirjoja, ja tämän suhteen voisin vielä tsempata. Tuijottelin eilen omia, haasteeseen sopivia kirjoja ja totesin, että Kultainen kompassi vei niistä voiton juuri nyt. 

Omat kirjat ja TBR-projekti ovat siis jälleen kerran jääneet kirjaston tarjonnan varjoon, mutta enpä jaksa tästä stressata. TBR-tavoitteeni on loppuvuodelle kuusi kirjaa eli olen tyytyväinen, jos istun vuoden vaihtuessa Haltilla. Ensi vuonna voisin sitten suunnata kohtia ulkomaisia lukuvuoria.

Muista lukuhaasteista olen eniten innoissani Hämärän jälkeen -haasteesta. Pimeät syysillat ja kauhukirjat! Haasteeseen ei ole ollut helppoa löytää luettavaa, mutta Anne Ricen kirja vaikuttaa pikaselauksen perusteella lupaavalta, ja lisäksi Shirley Jacksonin We have always lived in the castle on majaillut lukulaitteessani kotvasen. Lukusuunnitelmia riittää, haasteajan loppupäivämäärä vain lähenee huimaa vauhtia.

Olen käynyt myös kirjaostoksilla. Maylis de Kerangalin uutuuskirja oli täydellinen heräteostos. Minulla oli hetki aikaa kierrellä Oulun Suomalaisessa, ja kauniin elegantti kansi houkutteli lukemaan takakannen. Olen tainnut nähdä kirjan jossain blogijutussa, mutta olivatko ne kielteisiä vai myönteisiä - ei aavistustakaan. Kirjan saamat palkinnot herättivät luku-uteliaisuuttani, ja hintalapusta välittämättä päätin kerrankin ostaa uutuuskirjan. Yli 30 euron hinta uutuuskirjasta on mielestäni kallis, mutta rauhoittelin itseäni sillä, että tuen arvokasta käännöstyötä jne. Ranskalaista nykykirjallisuutta ei taatusti käännetä liikaa suomeksi. Toivottavasti Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät on tämän satsauksen arvoinen.


Minua lykästi viikolla Matkalla Mikä-Mikä-Maahan -blogin haastearvonnassa. Voitin kirjakaupan lahjakortin! Kiitokset vielä kerran mukavasta yllätyksestä! Olen jo miettinyt sopivaa sijoituskohdetta, ja luulenpa hankkivani Riikka Pulkkisen Paras mahdollinen maailma -kirjan. Ihastuin Pulkkisen Totta-romaaniin, ja aikomukseni on hankkia myös se omaan hyllyyni.

Lopuksi äänikirjauutisia lyhyesti: alkusyksyni työmatkoilla olen ehtinyt kuunnella jo kaksi äänikirjaa. Loman jälkeen kuuntelussa oli Astrid Lindgrenin Saariston lapset, jolle annoin Goodreadsiin viisi tähteä. Ihastuttava kirja toi mieleeni lapsena katselemani tv-sarjan ja iloiset Melkersonit olivat loistavaa autoiluseuraa.

Saariston lasten jälkeen siirryin dekkaritunnelmiin. Jarkko Sipilän Takamäki-sarjasta kuuntelin osan Mies kuumasta. Takamäki-sarja oli minulle entuudestaan tuttu vain parin osan verran, mutta espanjalaisväritteinen Mies kuumasta oli helppoa ja hyvää kuunneltavaa. Juoni rullasi sujuvasti, ja poliisit olivat jotenkin symppiksiä kaikessa ammatti-innossaan. Mies kuumasta päättyi tänään ajellessani töistä kotiin, ja maanantaiksi pitäisi löytyy uutta kuunneltavaa. Radio ei ole enää yhtään minun juttuni työmatkoilla. Aamushow't saavat lähinnä pinnan kireälle, olipa kanava mikä hyvänsä. Kunnon dekkari sen sijaan virittää aivot mukavasti työpäivään. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille ja hyviä lukuhetkiä!


Alimmainen kuva Wikimedia Commons -palvelusta: 
By Jean-Pol GRANDMONT - Self-photographed, CC BY 3.0, https://commons.wikimedia.org/w/index.php?curid=3132848

18 kommenttia:

  1. Huh ja apua, todellakin luemme eri kirjoja. Fantasia ei nappaa yhtään, eikä kauhu, Pulkkinen tai ranskalainen, olen selvästi kovin rajoittunut lukija, mistä havainnosta kiitos! Saariston lapset tv-sarja on tuttu ja ihana, ja yhden lapsenlapsen olen saanut houkuteltua sitä katsomaan. Äänikirjoja myös pitää kokeilla enemmän, nyt hyvin satunnaista.Työmatkoille sopisi hyvin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hätää, minullakin on omat lukurajoitteeni. :D Kauhusta olen innostunut edes jollain tasolla vasta lukuhaasteen myötä, ja on ollut ihan mukavaa tutustua uuteen genreen.

      Äänikirjoja kannattaa kokeilla! Työmatkat sujuvat kuin itsestään, kun on hyvää tai edes keskinkertaista kuunneltavaa. Kirja ei vaan saa olla liian kimurantti juoneltaan tai kerronnaltaan, sillä kuunnellessa pitää muistaa seurata sitä liikennettäkin. :)

      Poista
  2. Cline oli enemmän kuin odotin, Laudatur oli pettymys, odotin liikaa ja Twist oli ihana yllätys. Et ole yksin fantasian kanssa, sillä minä olen samassa jamassa. Eilen bloggasin Itämeren Aurin ja luen Engelsfors-trilogian päätöstä eli Avainta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin Auri odottaa lukulaitteessa. Nappasin sen Elisa kirjan tarjouksesta jokin aika sitten, ja luen varmaankin tässä syksyn mittaan. Engelforsin trilogiaa en ole lukenut, mutta se on vaikuttanut tosi hyvältä blogijuttujen perusteella. Pitänee ottaa lukulistalle, muiden fantasiasarjojen sekaan. :) En tainnut kesän aikaan lukea fantasiaa juuri yhtään, ja nyt on kumma himo näihin outoihin seikkailuihin. :)

      Poista
  3. Philip Pullmanin Universumin tomu- trilogia on hyvä. Luin sen pari vuotta sitten. Tykkäsin myös elokuvasta! Ja tosta Kai Meyerin kirjastaki pidin, ku luin sen vähä usiampi vuosi takaperin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin olen kuullut kehuja Pullmanin sarjasta, ja nytpä tuo tulee viimein itse testattua. Reilun sadan sivun jälkeen vaikuttaa todella hyvältä!

      Poista
  4. Huomasin, että sinulta ilmestyy näitä fantasiapostauksia vähän väliä :) Hieno juttu. Minusta on vain virkistävää lukea välillä jotain ihan muuta. Nyt on menossa sellainen fantasia, että uppoudun kyllä ihan suohon sen kanssa...on niin mustaa... ja kun tiedän, että kirjailija on kuollut niin sekin vaikuttaa lukemiseen.
    Anne Ricen yhtä kirjaa aloitin, mutta se läks kuin Annikki täks! Liittyy Prinsessa Ruususeen. Kamala kun niin ihana satuolento liitetään tuollaiseen kirjallisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näitä riittää... huomasin Goodreadsista, että luet Viimaa. Se onkin aika mustanpuhuva kirja, mutta itse pidin siitä. Vuorelan kirjoja lukiessa minulle tulee niin surullinen olo, kun tietää ettei uusia tarinoita enää tule (paitsi se yksi postuumi tänä syksynä). Hän oli todella taitava ja persoonallinen kirjoittaja.

      Poista
  5. Minä varasin kirjastosta vinon pinon vuoden/syksyn uutuuksia ja nyt alkaa kauhistuttaa, saanko kaikkea edes luettua, jos vapautuvatkin samaan aikaan. No se on positiivinen ongelma. Varasin mm. Twistin ja Laudaturin, sitä ennen luvassa mm. Homer Hickamia, Saara Kesävuorta ja Mike Pohjolaa. Lukemisiin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla uutuudet eivät onneksi ole tupsahtaneet aivan yhtä aikaa varaushyllyyn, mutta muutaman olen joutunut laittamaan lukemattomana seuraavalle. Kyllä niitä sitten saa myöhemminkin luettavaksi, ajattelin. :)

      Poista
  6. Vau, Shirley Jacksonia ja Anne Ricea. Kuulostaa hyvältä! Aloitin Vampyyrikronikoiden lukemisen joskus teini-ikäisenä, mutta puolivälissä hyydyin kirjojen tason laskettua merkittävästi. Ehkä vielä joku päivä saan aikaiseksi saattaa ikuisuusprojektin loppuun. Jos et ole vielä lukenut kahta ensimmäistä osaa, niin suosittelen kokeilemaan, vaikka Kronikat toimivat itsenäisinäkin kirjoina ihan hyvin. Veren vangit ja Vampyyri Lestat ovat tyyliltään aika erilaisia, ja yleensä käykin niin niin, että jotkut pitävät enemmän toisesta ja jotkut toisesta.

    Onnea haasteisiin! Mulla on periaatteessa Seitsemännen taiteen tarinat jo valmis, mutta lukupinossa on vielä listalle sopivia opuksia, eli kirjoittelen vielä muutaman jutun ennen pakettiin laittamista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut Riceltä mitään, mutta ajattelin kokeilla edes yhden kirjan verran. Kadotettujen kuningatar sopii minulla yhteen toiseenkin haasteeseen, joten valitsin sen osittain myös siitä syystä. :) Jacksonin kirjasta kiinnostuin jo ennen haastettasi, mutta enpä vain ole tullut lukeneeksi.

      Poista
  7. Kultainen kompassi on kyllä hieno sarja! Kauhu sen sijaan on aivan liian pelottava lajike. Anne Ricelta olen lukenut The Withching hourin ja sen muistelu lähettää vielä vuosien jälkeen kylmät väreet selkää pitkin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aion lukea Pullmanin sarjan, sillä olen tykännyt tosi paljon tuosta ekasta osasta. Pakkohan se on ottaa selvää, miten Lyran käy. :) Minäkin olen kiertänyt kauhun kaukaa ennen tuota nyt vielä käynnissä olevaa lukuhaastetta. Ei minusta kauhun suurta ystävää ole tullut, mutta siitäkin genrestä näköjään löytyy luettavaa kun tarpeeksi etsii. Saa sitten nähdä, miten Rice minuun puree. :D

      Poista
  8. Minulle Tytöt jäi aika keskinkertaiseksi kirjaksi, joten mielenkiintoista kuulla, mitä sinä siitä pidät; kirjasta on oltu aika montaa mieltä. Anne Ricelta olen lukenut vain Veren vangit, mutta lisää voisin lukea. Pidänkin silmällä seuraavia postauksiasi, sillä monta noista on omalla lukulistalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Clinen kirjasta on tullut niin ristiriitaisia kommentteja, että olen erittäin utelias sen suhteen. Pitää varmaan tänään aloittaa kirja, jotta ehdin sen lukemaan ennen laina-ajan päättymistä.

      Poista
  9. Voinen tytöt on ruvennut minuakin kovasti kiinnostamaan, joten kohta ehkä pääsemme vertailemaan lukukokemuksia... Työmatkat ja äänikirja - mikä ehdoton pari. Minulla pyörii tuttua Christietä. 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin Tytöistä kovasti, joten on kiva kuulla miten se sopii sinun lukumakuusi. :) Minulla pyörii nyt komisario Takamäkeä... olen jäänyt vähän koukkuun tuohon sarjaan, sillä menossa on jo toinen Takamäki-dekkari tälle syksylle.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...