29. syyskuuta 2016

Kate Morton: Hylätty puutarha

Oulun kaupunginkirjaston Lukuopas suositteli minulle Kate Mortonin romaaneja, kun pyysin viime syksynä vinkkejä hyvistä lukuromaaneista. Olen ennen blogiaikaani lukenut Mortonilta romaanin Paluu Rivertoniin (mukava kirja, josta ei jäänyt järisyttäviä muistikuvia), ja nyt päätin kokeilla Hylätty puutarha -kirjaa (Bazar, 2014). Itse miellän lukuromaanin viihdyttäväksi, helppolukuiseksi kirjaksi joka ei silti ole pelkkää kevyttä hattaraa. Hylätty puutarha täytti nämä vaatimukset erinomaisesti, ja pituudestaan huolimatta (670 sivua!) kirja oli todella nopealukuinen. Kuljeskelin Hylätyssä puutarhassa elokuun alussa, jolloin oli vielä kesää ilmassa ja kirja sopiikin erinomaisesti kesälukemistoon.

Hylätty puutarha liikkuu usealla vuosikymmenellä. Varhaisimmat tapahtumat sijoittuvat 1900-luvun alkuun, ja uusimmat vuoteen 2005. Kirjassa seurataan australialaisen Cassandran matkaa isoäitinsä Nellin menneisyyteen. Cassandra on saanut perinnöksi Englannissa sijaitsevan talon, jonka arvoitus nivoutuu isoäidin löytölapsialkuperän salaisuuteen. Juoni hypähtelee siksakkia eri vuosikymmenten väliä tiuhaan tahtiin, ja tämä häiritsi minua toisinaan melkoisesti. Olisin nimittäin viihtynyt mainiosti pelkästään 1900-luvun alun tapahtumissa.


Pidin kirjan menneisyyteen sijoittuvista osuuksista todella paljon. Nellin ja hänen vanhempiensa tarina on kiehtova, pikkuisen traaginen ja paikoin jännittävä. Tosin jännittävät osuudet oli säästelty kirjan loppuvaiheille. Salaperäinen Kirjailijatar oli Hylätyn puutarhan parhaita hahmoja, ja juuri hänen tarinansa kiinnosti minua eniten. Siitä oli varmasti saanut kirjoitettua oman kirjan, jos kaiken ylimääräisen kuorrutuksen olisi tiputtanut ympäriltä pois.

"Et saa sanoa nimeäsi. Se kuuluu leikkiin. Niin Kirjailijatar oli sanonut. Nell saattoi nytkin kuulla hopealta helähtävän äänen, kuin merenpinnasta kohoavan tuulen. Se on meidän salaisuutemme. Et saa kertoa. Nell oli taas neljän vuoden ikäinen, tunsi pelkoa, epävarmuutta, jännitystä. Haistoi joen liejun, niin erilaisen kuin avara sininen meri, kuuli Thamesin lokkien nälkäiset huudot, kuuli merimiesten huutelevan toisilleen. Kaksi tynnyriä, pimeä piilopaikka, pölyhiukkasten täplittämä valokiila...
    Kirjailijatar oli vienyt hänet." (s. 208 - 209)

Leppoisan viihdyttävä Hylätty puutarha saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Pikanttina yksityiskohtana kirjasta jää mieleen Frances Burnett, joka oli sujautettu mukaan erääseen salaiseen puutarhaan liittyviin tapahtumiin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Voitin kirjan Kirjakirppu-blogin arvonnassa. Kiitokset kirjasta! ♥
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa. Tässä muutama linkki: Ullan luetut kirjat, Kirjakaapin kummitus, Vinttikamarissa ja Tuntematon lukija
Kirjan tietoja:
Kate Morton: The Forgotten Garden (2008)
Suomennos Hilkka Pekkanen
Bazar, 2014
670 sivua

12 kommenttia:

  1. Oih minä pidin tuosta, pidin kesästä, jossa luin tuota ulkona. Oih. Paluu Rivertoniin on hieno. Salaisuuden kantaja odottaa lukemista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona luku tehostaa varmasti hienosti kirjan tunnelmaa. :) Salaisuuden kantajasta olen lukenut ainakin yhden arvion, ja tuntui, että siinä on joitakin samoja piirteitä kuin tässä lukemassani kirjassa.

      Poista
  2. Suunnittelen lukevani talven mittaan tämän ja Paluun Rivertoniin. Joululomalla ehkä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Talvisaikaan Hylätyn puutarhan kesätunnelmat tarjonnevat ihanan mielikuvamatkan kesään. :) Hyvät lukusuunnitelmat sinulla!

      Poista
  3. Minulta jäi taannoin Paluu Rivertoniin kesken, mutta tästä tykkäsin. Eipä ole silti tullut enää tartuttua Mortonin teoksiin: taisin traumatisoitua Rivertonista (luin Hylätyn puutarhan ekana ja vasta sitten takkusin Rivertonin kanssa). :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Riverton-kirja on jo aika hämärää lukumenneisyyttä. Ei se ainakaan ihan hirveä ollut, kun en siitä juuri mitään muista, muttei se jäänyt hyvyydelläänkään mieleen... tämä puutarha-kirja oli selvästi parempi. :)

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Tämä oli kivan leppoisa kirja, rentoa lukemista vaikka lomalle. :)

      Poista
  5. Luin tämän myös hiljattain ja Frances Hodgson Burnett oli mainio lisä kirjaan. Muutenkin Salaista puutarhaa on hyvin hyödynnetty Hylätyssä puutarhassa, ilmeisesti kirjailijan lempikirja. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Salainen puutarha on minullekin tuttu kirja, joten viittaukset siihen olivat melko ilmeisiä. Burnett-linkki vain tehosti Hylätyn puutarhan viehätystä. :)

      Poista
  6. Tulinkin tänne lukemaan arviotasi juuri sillä muistikuvalla että sinulle taisin kirjan lähettää, ja niinhän se olikin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ollut hidas lukija tämän kanssa, mutta kirja olikin sitten oiva valinta elokuun loppukesän päiviin. Kiitos sinulle vielä kirjasta. <3

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...