28. elokuuta 2016

Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet

"Oletpa ostanut ison karkkipussin!" Näin totesi mieheni vilkaistessaan pikaisesti kesken olevien kirjojeni pinoa. Pinossa ei silti ollut karkkisäkki vaan Harri Veistisen uusi nuortenkirja Kotitekoisen poikabändin alkeet (S & S, 2016). Sen säpäkässä ulkoasussa on kieltämättä jotain samaa kuin kaupan karkkipussirivistöjen houkutuksissa (tosin omat lempiherkkuni löytyvät hillitynnäköisistä lakritsapusseista). Myös kirjan sisältö on mukavan pirteä, ja kirja onkin elämäniloinen sukellus yläkoulun viimeisen luokan poikien elämään.


"7 Joku on varmaan jo ihmetellyt, mikseivät tarinan henkilöt puhu Lounais-Suomen murteella. Uskon vakaasti, ettei kukaan jaksa lukea dialogia, jossa kirjoittaja leveilee murretietämyksellään. Mutta jos joku epäilee, osaan kyllä sanoa, että "mennään tuanoiniin Porriin", "kui varte" ja "tiäksää ketä tualt tule", mutta jaksaisitteko lukea sitä kahta sivua pitempään. Sinä minäkin." (s. 15)

En muistaakseni ole yhdessäkään blogijutussa ottanut lainausta alaviitteestä, mutta nyt en voinut vastustaa tilaisuutta. Kotitekoisen poikabändin alkeiden kertojana oleva 15-vuotias Rene rupattelee tarinaansa letkeästi eteenpäin, ja höystää juttujaan alaviitteillä. Niitä ei onneksi ole joka sivulla, mutta yllättävän hauskasti pikku huomautukset istuvat Renen jutustelun lomaan. Kirjan rento kerronta oli sen parhaita puolia, ja pidin siitä, ettei nuorisohuumori alkanut ärsyttää vaan pysyi viihdyttävyyden puolella.

Renen kertomus ajoittuu yläkoulun viimeisten kuukausien aikaan. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, luvassa on bänditouhujen kuvausta. Homma alkaa ex tempore -ideasta, ja jatkuu samalla holtittomalla tyylillä. Huomaamattomina pysytelleistä pojista tulee yhtäkkiä eturivin - hmm, jotain. Kuulostaa kliseiseltä juonelta, mutta Kotitekoisen poikabändin alkeet oli mielestäni yllättävän raikas kokonaisuus, ja myös uskottava.

"Vaihtoehtoja oli useita. On aina monta vaihtoehtoa, kun joukko kauniita, upeita, sensuelleja tyttöjä on löytänyt puhelimesi ja alkanut katsella siitä videota poikabändisi ensimmäisistä ahdistavan noloista harjoituksista. 1) Pakeneminen. 2) Piiloutuminen koko loppukevääksi. 3) Vihastuminen yksityisyyden rikkomisesta. 4) Nöyrä suomalainen nolous ja häpeä. Tai sitten viisi..." (s. 42)

Juonikulussa oli mukana surullisia aineksia, mutta tämä ei ollut mikään rypemiskirja vaan iloluontoinen ja positiivisen itsevarma kirja. Minä tykkäsin kirjan poikamaisen veikeästä tunnelmasta, enkä häiriintynyt edes henkilöiden käytöksen tai juonen ennalta-arvattavuudesta. Olen heikosti perillä nuortenkirjojen aihepiireistä, mutta suomalaiseen kouluarkeen sijoittuva nuorten miesten bänditouhujen kuvaus erottui minun silmissäni edukseen tuntemastani kirjatarjonnasta. Goodreadsiin kirja saa minulta kolme tähteä.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Sain arvostelukappaleen. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Tuhansia sivuja, Lastenkirjahylly sekä TuijaTa
Kirjan tietoja:
Harri Veistinen: Kotitekoisen poikabändin alkeet
Kansi: Jussi Karjalainen
S & S, 2016
203 sivua

2 kommenttia:

  1. Minustakin tämä oli hyvä. En muistanut bloggauksessani mainita alaviitteistä, jotka sopivat kirjaan hyvin ja toivat oman mausteensa kerrontaan. Rene on mainio tyyppi ja toivon että tämä päätyy myös jonkun nuoren pojan lukulistalle :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä löytää lukijansa, sillä minusta kirja oli mukavaa luettavaa. Huumori on vähän vaikea laji, mutta tässä kirjassa se toimi vaikkei kirja tietysti mikään ns. kuoliaaksi naurattaja ollut.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...