6 lanukirjaa

Viikonlopun blogijutuissani näkyy lasten- ja nuortenkirjoja, sillä ne ovat tuntuneet mukavalta luettavalta romaanien välissä. Päätin jatkaa samalla aihepiirillä blogimuistelusarjaani, jonka aloitin toukokuun alussa. Sarja on kuuden osan mittainen, ja nyt on menossa viides juttu. Syksyn lukupinojen piristykseksi suosittelen esimerkiksi seuraavaa kuutta lasten- tai nuortenkirjaa:



Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita (blogattu 18.11.2015)

Shaun Tanin kuvitukset ovat maagisia. Niin ovat myös hänen  tarinansa, ja lumoavan outo Etäisten esikaupunkien asioita saikin kotoisan Tähtifantasia-palkinnon tänä kesänä. Kirja sopii mielestäni erittäin hyvin aikuisten luettavaksi, sillä kirjan tarinat ovat erikoisia teemoiltaan ja niissä riittää tasoja ja pureksittavaa. Kaunis, kaunis kirja!

Mika Waltari: Kiinalainen kissa (blogattu 18.10.2013)

Viehättävä kissatarina on lukumuisto blogini alkuajoilta. Kirjassa on todella kaunis ja värikäs kuvitus, ja itämaista tunnelmaa. Muistan olleeni äimistynyt, kun löysin Waltarin kirjoittaman lastenkirjan. Hän ehti kirjoittaa monenlaista, mutten tiennyt että Waltarin tuotantoon kuuluu myös lastenkirja. 

Martti Haavio & A. Lindeberg: Kalevalan tarinat (blogattu 23.11.2014)

Lisää taidokasta kuvitusta!  Kalevalan lastenpainos on näyttävä kirja, ja vaikken ole aikuisten Kalevalasta ollut koskaan erityisen innostunut, ihastuin tähän lastenpainokseen. Suurin ansio lankeaa Lindebergin kuvitukselle, joka on saa tarinat elämään.

Louis Sachar: Paahde (blogattu 13.10.2015)

Tämä kirja on blogijuttuni kommenttien perusteella ollut suosittua lukemista nuorten keskuudessa, mutta itse löysin kirjan täysin sattumalta eräällä kirjastoreissulla. Jännittävä tarina ja syrjäisen erämaan tunnelmat vetosivat minuun, ja luin kirjan lähes hotkimalla.

Timothée de Fombelle: Tobi Lolness #1 ja #2 (blogattu 13.4.2014)

Luonnonläheinen nuortenfantasia erottui fantasiahyllyn tarjonnasta edukseen. Kaksiosaisessa kirjassa on hieno, luonnonsuojelullinen sanoma, mutta silti tarina ei sorru saarnaamiseen vaan tapahtumarikkaan juonen avulla tuodaan tärkeää viestiä lukijalle. Kirjan henkilöt olivat sympaattisia, ja muistan viihtyneeni Tobin seurassa erinomaisesti.

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö (blogattu 19.9.2014)

Ah, Runotyttö! ♥ Tyttökirjaklassikoiden ehdoton suosikkini! Luin sarjan osat aikoinaan ties miten monta kertaa, ja aivan hiljattain hankin kaikki osat viimein myös omaan hyllyyni. Runotyttö-sarjasta on ilmestynyt hieno yhteispainos, mutta minun kirjahyllystäni löytyvät yksittäiset kirjat kahdella eri ulkoasulla.

Sarjan keskimmäisen osan hankin heräteostona jostain alemyynnistä. Sen jälkeen pohdin pitkään, vienkö sen kierrätykseen ja ostan yhteisniteen vai ostanko puuttuvat osat divarista. Päädyin viimein jälkimmäiseen vaihtoehtoon - puhtaasti nostalgiasyistä. Lapsuudessani luin punaisin otsikkosoikioin varustettuja kirjoja, ja vaikka divarista löytyneet painokset ovat hieman nuhruiset, ne ovat niitä minun runotyttökirjojani. ♥


Kommentit

  1. Shaun Tan <3 Tilasin häneltä yhden kirjan (kun niitä on Suomesta niin hankala löytää), mutta vielä en ole sen pariin ehtinyt. Samoin Runotyttö on aivan ihana, luin juuri viimeisen kirjan loppuun :( Paahde pitäisikin lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on ollut tarkoitus hommata Taun kirjoja kotiin, mutten ole saanut vielä aikaiseksi. Niitä löytyy kohtuuhintaan - kävin juuri taas selaamassa nettikaupan tarjontaa, mutten vielä ostanut mitään. :)

      Poista
  2. Tästähän löytyi monta kiinnostavaa vinkkiä!
    Paahdetta luettiin joskus yläkouluissa ahkerasti, en tiedä mikä on tilanne nykyään. Ja Runotyttö! <3 Juuri nuo divarilöytösi tuovat muistoja mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anna-sarjaa taisi myös olla liikkeellä samantyylisellä ulkoasulla, ja sen rinnalla tuo sininen Runotyttö-versio tuntuu ja näyttää erikoiselta. Mutta toivottavasti sekin on jollekin nuorelle lukijalle se "oikea" Runotytön ulkoasu. :) Ihana kirjasarja, joka on kestänyt aikaa loistavasti.

      Poista
  3. Shaun Tan on minunkin lukupinossa. Voih ihana runotyttö.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa mukavaa, että olet löytänyt Tanin. Hän on aivan ainutlaatuinen.

      Poista
  4. Todella kiinnostavia kirjoja nostat esille! Minä olen ilmeisesti siitä outo lintu, että en ole koskaan lukenut Runotyttöä! :O Luin kyllä lapsena paljon tyttökirjoja, mutta jostain syystä nämä eivät ikinä herättäneet minussa lukuhaluja. Nyt se tuntuu melkein rikokselta. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, no kyllähän ihmisellä voi olla hyvä lapsuus vaikkei ole Runotyttöjä ja Annoja lukenutkaan :D. Kiva, jos löysit tästä kattauksesta vinkkejä. Minulla oli hieman rajoitettu valikoima mistä valita tätä settiä, mutta nämä ovat kultahippuja kaikki (minusta ainakin...). :)

      Poista
  5. Runotytö! <3 Kuinkahan monesti oon lukenu nämä? Ja aina uudestaan tuun lukemaanki. Samaten kuin Annat ja Pikkunaiset ja muut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyttökirjaklassikot kestävät lukukertoja, ja sehän niissä niin ihanaa onkin. :) Anna-sarja ei ole suurin suosikkini, mutta Pikku naiset ja muut Alcottin kirjat ovat nostalgiaa täynnä.

      Poista
  6. Kia, et ole ainoa, joka ei ole lukenut Runotyttöjä, sillä luin ennemmin Enid Blytonin Viisikkoja, Tarzaneita ym. poikamaisia kirjoja, sillä minulla on kolme veljeä. Runoja luin ja lausuin kaikissa tilaisuuksissa, mutta Runotytöt ja Annat eivät kiinnostaneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Enid Blytonin sarjat kuluivat minunkin käsissäni, ja luin myös Tarzaneita. Mielsin ne tosin voimakkaasti poikien kirjoiksi, ja jostain hassusta syystä tunsin lukevani niistä vähän niin kuin salaa. Kaikenlaiset seikkailukirjat kiinnostivat minua hirmuisesti lapsuudessani, ja ehkä nykyinen dekkari-innostus on jatkumoa sieltä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.