27. elokuuta 2016

2 x lanu: Kissa nimeltä Kent & Anterin aarre

Lasten- ja nuortenosaston kirjat ovat osoittautuneet erinomaisiksi lukupinon keventäjiksi, ja Netta Walldénin Kissa nimeltä Kent (Mäkelä, 2016) ja Hanna Kökön Anterin aarre (Mäkelä, 2016) olivat molemmat mukavia valintoja romaanien vastapainoksi. Kumpikin kirja sopii eläinten ystävien luettavaksi, sillä Walldénin kirjassa hiippailee totta kai kissa ja Kökön kirjassa kaveerataan uljaan koirasuden kanssa.


Netta Walldénin Kissa nimeltä Kent on rauhallinen kertomus tytöstä, joka etsii kissaa nimeltä Kent. Tyttö asuu kaupungissa, jonka lähellä on toinen, rottien valtaama ja ihmisten hylkäämä kaupunki, Rottakaupunki. Tarina kulkee tytön mukana ja kissa hiiviskelee tarinan edellä, ja matkalla kohdataan monenlaista: Rottakaupungista löytyy outo, yksinäinen tiedemies, salaperäinen salapoliisi tulee tytön avuksi ja kuurolla pianistillakin on oma osansa juonessa. 

Unenomainen kokonaisuus lähentelee fantasian tunnelmaa, ja pidin tavattomasti tästä tarinasta, jossa maltetaan kehitellä ja paljastaa juonta pala palalta. Kerronnan sävy on kepeän leikkisä, ja lupailee onnellista loppuratkaisua. Kirja sopii nuorten lukijoiden luettavaksi, sillä Kissa nimeltä Kent sisältää vain pikku ripauksen jännittävään viittaavia tapahtumia. Tytön ja Kentin tarina on aikuisellekin sopiva, sillä tarinan rakenteen hienoudet ehkä avautuvat paremmin varttuneemmalle lukijalle. Kirjan kaunis kansi kuvastelee kirjan tunnelmia hienosti.

Hanna Kökön Anterin aarre on viides osa geokätköilyaiheista nuortensarjaa. En ollut lukenut sarjan aiempia osia, mutta se ei haitannut Anterin aarteen metsästystä. Päähenkilöinä olevat yläasteikäiset nuoret, Manu ja Helmi, tulivat nopeasti tutuksi. He matkaavat kirjan alussa Manun isän luokse Ylitornioon. Huolettomaan lomaan tulee mukaan säpinää, kun porukka törmää vaellusreissulla erikoiseen ja umpimieliseen nuorukaiseen, jonka seurana kulkee iso koirasusi.

Anterin aarre oli leppoisa kesäkirja, jossa on mukana seikkailua, tykkäämisjuttuja ja isä-poika-isän uusi tyttöystävä -juttuja. Eli aineksia, joita voi odottaa löytyvän kevyestä ja viihdyttävästä nuortenkirjasta. Minulle Lapin vaellusreiteillä lukijaa kuljettava Anterin aarre oli miellyttävä tuttavuus. Kirjan tapahtumat etenivät sopivalla tahdilla, ja pohjoinen miljöö toi ripauksen eksotiikkaa juoneen. Henkilögalleria oli ehkä aavistuksen liian siloinen (niin rehtiä ja reipasta porukkaa!), mutta ainakin kirja sai hyvälle tuulelle aurinkoisella ja elämänmyönteisellä otteellaan.

Goodreads: Kissa nimeltä Kent saa 3 tähteä ja Anterin aarre 2  tähteä
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Kissa nimeltä Kent -kirjan kirjatraileri:


Kirjojen tietoja:
Netta Walldén: Kissa nimeltä Kent
Mäkelä, 2016
98 sivua

Hanna Kökkö: Anterin aarre
Mäkelä, 2016
162 sivua

2 kommenttia:

  1. Pakko tuo Kent on lukea. Ei varmaankaan kovinkaan suuri ylläri, kun kateista kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissojen ystäville Kent-kirja on takuuvarma vinkki. :) Kissan osuus tarinassa on aika jännä, siellä se hiippailee vähän niin kuin sivujen varjossa.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...