Sieluni hymyt -haaste

Sain blogeissa joitakin aikoja sitten ahkerasti kiertäneen Sieluni hymyt -haasteen Ullalta ja Suketukselta. Arkeni on ollut niin kiireistä, että haasteeseen vastaaminen on siirtynyt ja siirtynyt. Mutta tänään arki on tuntunut hymyilevän tavallista enemmän, joten kaivoin haasteen esille:

"Listaa ne pienet ja miksei suuretkin asiat, jotka tekevät juuri sinut onnelliseksi, jaa blogissasi tai muualla somessa ja lähde jakamaan hyvää mieltä eteenpäin haastamalla muutkin miettimään syitä olla onnellinen."


Lähestyvä kesä saa minut iloiselle mielelle. Talven pimeys tuntuu vuosi vuodelta pidemmältä, mutta nyt on valoisien öiden ja päivien ajanjakso - ihanaa! Polkupyörä on kaivettu esille, kesäkirjalista muhii mielessä, ensimmäinen irtojäätelöpallo on vielä ostamatta, sateisessa ilmassa on raikasta tuoksua ja ... kesä ♥.

Lähetin aamulla kirjan matkalle uutta kotia. Kirjabloggaajakollega oli sellaista kirjaa vailla, joka minulta löytyi ja oli jo muutoinkin etsimässä uutta osoitetta. Oli mukavaa lähettää kirja sellaiselle, joka ilostuu sen vastaanottamisesta. Lähikaupan postitiskillä oli ilo seurata, kun kaupan&postintäti kärsivällisesti neuvoi toista kaupan&postintätiä maxikirjeen lähettämisessä ulkomaille. He jäivät teippailemaan kirjettä kiinni (jotta se kestää lajittelukoneen käsittelyn), kun minä suuntasin töihin. Heipat kirjalle, ja toivottavasti se pääsee ehjänä perille.

Töissä on pitkästä aikaa uusia, kivoja juttuja. Ei niistä tässä sen enempää, mutta innostus omaa työtä kohtaan tuo mukavaa virinää työpäivään. Joskus se virinä on ollut melkoisen matalaa, joten osaan olla kiitollinen näistä tunnelmista. Olen tyytyväinen myös siitä, että miehelläni on töitä nyt ja ensi syksynä. Opetusalan yt-neuvottelut ovat tuoneet epävarmuutta meidän perheeseen, mutta onneksi mieheni kohdalla uutiset olivat hyviä. Koulutuksesta säästäminen on kaukana sieluni hymyistä, mutta eipä siitäkään sen enempää. 

Arjessa tapahtuu toisinaan pieniä, yllättäviä asioita. Muutama viikko sitten istuin yliopiston kahvilassa odottelemassa luennon alkua, kun alakerran ruokalasta alkoi kuulua kaunista laulua. Menin katsomaan ja kuuntelemaan. Laulu loppui aikanaan, ja nuori mies ilmoitti, että musiikkikasvatuksen opiskelijoilla oli jokin tempausviikko meneillään ja ryhmän taidokas esitys oli osa siitä. Spontaaneihin aploideihin oli hauskaa yhtyä. 

Tuttava kertoi saaneensa opiskelupaikan. Onnittelin ja olin vilpittömästi onnellinen hänen puolestaan. Olen itse niin tyytyväinen omaan opiskelun täyteiseen arkeeni, että suon mieluusti saman kaikille, jotka paikan onnistuvat saamaan.

Pidän painetuista kirjoista, mutta tekniikan ihmeet voivat olla myös hymyn aihe. Olen vähän hassusti koukuttunut muutamaan twitter-tiliin, joiden anti on kuvallista: vanhoja valokuvia arkistojen kätköistä, luontokuvia... kuvavirran katselu on kumman rentouttavaa työpäivän jälkeen. Pieni hetki kuvia, jotka eivät liity mihinkään, tuokiopaloja jostain vuosien takaa. Mahtaisi esim. 1800-luvun ihmisiä hämmästyttää, mihin sitä aikaa nykyään käytetään.




Kirjablogi. Löpinää kirjoista ja kirjojen vierestä. Bloggaus on niin minun juttuni - sen verran hauskaa ja rentouttavaa tämä on vielä noin kolmen vuoden blogikirjoittelun jälkeen. Kiireen keskellä olen monet kerrat ollut onnellinen, kun voin irrottaa ajatukset töistä ja opinnoista ja naputella sen sijaan jotain höpinää blogiini. Täällä ei ole paineita deadlineista tai arvosanoista. Sen sijaan ihan itse saan päättää, mitä kirjoitan ja mistä kirjoitan. Kirjallinen oma pieni hiekkalaatikko on mukava asia.

Kiitokset Ulla ja Suketus haasteesta!

Haaste on kiertänyt monessa blogissa, mutta haastan silti muutaman blogin vielä mukaan. Vastaamisen voi totta kai tehdä oman innostuksen ja kiinnostuksen mukaan:

Kommentit

  1. Kivaa kun vastasit. Kesä on täälläkin jo mielessä, tekisi mieli kirmata jo laitumille... No, muutama viikko vielä. Kiva kuulla, että töissä on mukavaa ja bloggauskin innostaa. Ja moni muu juttu on hyvin myös. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oma kesälomani alkaa vajaa kuukauden päästä, ja jonkinlainen laskuri jo raksuttaa pään sisällä. On hienoa, että tulossa on aikaa jolloin voi tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä mitään. :) Tähän oli mukavaa vastata. Liian usein sitä tuntuu, että päivät vaan vierivät eteenpäin ja itse koettaa räpistellä mukana, eikä huomaa, että moni asia on todellakin ihan hyvin.

      Poista
  2. Aivan kuten sinullekin, myös itselleni kirjablogiin raapustelu on mitä parhain rentoutumiskeino =) Kiitokset haasteesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, kävinkin juuuri lukemassa vastauksesi. On se vaan mukavaa, että on olemassa tämmöinen rento kirjoittelufoorumi. :)

      Poista
  3. Tätä se onni on, sieltä täältä kerättyjä hetkiä ja niiden näkemistä. Kivat kuvat. Tulee mieleen lievä pakkomielteeni: hylätyt bensa-asemat Yhdysvalloissa. Ei mitään omakohtaista kytkentää, pelkkä kuvasto joka ilmeisesti on peräisin leffoista. Olen niitä jo kuvista maalannutkin :) Hyväntuulinen on tämä hymysivusi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hupinsa kullakin. :) Hylätyissä bensa-asemissa on varmaan jännää tunnelmaa... Suomessa niitä ei oikein kai taida ollakaan, kun ne puretaan pois jonkun muun tilalta.

      Poista
  4. Ihanat vanhat kuvat, olen liittänyt valokuvat niin sinuun, että en osaa enää ajatella ilman.
    Minäpä olen syönyt jo kaksi töttöröjäätelöä ja molemmat kahdella pallolla. Hinta oli muistaakseni 3e80s eli järkyttävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noissa vanhoissa kuvissa on kummaa vetovoimaa...
      Voi että, minun jäätelökausi vielä odottelee avaustaan. Minttupallo on ikisuosikki, samoin lakritsa mutta kesän uutuusmakuja pitää tietysti kokeilla. Mitähän siellä nyt sitten onkaan tänä kesänä, ei mitään tietoa.

      Poista
  5. Monta hyvän mielen juttua olet listaasi löytänyt. Kesää odotellaan täälläkin, kyllä valo ja lämpö tekevät ihmeitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valo ja lämpö ovat ihania asioita <3

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.