Colin Meloy: Maanalainen sysimetsä

Maanalainen sysimetsä (Otava, 2013) jatkaa Colin Meloyn Sysimetsä-trilogiaa. Olen kuunnellut sarjan aloitusosan äänikirjana, mutta se ei jostain syystä koskaan päätynyt blogiini asti. Maanalainen sysimetsä on kulkenut kännykässäni alkuvuoden, ja Tiettömään korpeen sijoittuva fantasiaseikkailu on ollut erinomaista seuraa silloin, kun on ollut hetki aikaa syventyä kirjaan. Juonivetoinen, kerronnaltaan sujuva ja tapahtumarikas tarina on ollut mainiota viihdykettä. Sarjan avausosa oli muistini mukaan hyvät vastaan pahat -tyylinen seikkailutarina, ja sitä teemaa toki jatketaan tässä toisessa osassa. Maanalainen sysimetsä yllätti minut silti synkemmillä ja aikuismaisemmilla sävyillään.


Sarjan perusidea on lyhyesti tämmöinen: pikkukaupungin vieressä on salaperäinen metsikköalue nimeltä Tietön korpi. Sinne ei noin vain kävellä, mutta muutama kaupungin lapsi löytää jostain syystä tien metsään. Ykkösosassa lapset joutuivat mukaan metsikön valtataisteluihin, ja hieman samoissa tunnelmissa ollaan Maanalaisessa sysimetsässä. Metsikössä asustaa erikoista väkeä, mutta myös sen ulkopuolelta löytyy mm. kummallinen orpokoti. Orpokodin lapsia odottaa työntäyteinen arki, ja sitä pääsevät maistamaan Maanalaisen sysimetsän päähenkilöinä touhuavat Rachel ja Elise. Muitakin lapsia viilettää pitkin Sysimetsän polkuja, joten kirjan juonikuviot ovat mukavan vaihtelevia.

Maanalainen sysimetsä ottaa mielestäni sopivasti etäisyyttä sarjan avausosan tapahtumiin. Kyseessä on uusi seikkailu, ja Sysimetsästä paljastuu uudenlaisia, maanalaisia (yllätys, yllätys..) osia. Ensimmäinen osa kannattaa silti lukea ensin, sillä muutoin tapahtumiin on ehkä hieman hankalaa päästä kiinni. Sarjan kakkososassa käy selkeästi ilmi, että Sysimetsä ja sen ulkopuolinen kaupunki on pahimmillaan julma paikka, joten aivan pienille lukijoille en kirjaa missään nimessä suosittele. Sysimetsän seikkailut tuntuvat olevan jännä yhdistelmä lasten ja aikuisten maailmaa, ja tämä lisää sarjan viehätystä minun silmissäni. Kolmas osa on tiiviisti lukulistallani, sillä Maanalainen sysimetsä jätti juonen kutkuttavan kimuranttiin paikkaan. 

Kirjan fantasiamaailma on luonnonläheinen ja mielestäni aika hillitty, joten Sysimetsään kannattaa uskaltautua seikkailemaan, vaikkei fantasia omalta genreltä tuntuisikaan.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Notko, se lukeva peikko, Opus Eka ja Kirjoja & kikatuksia.
E-kirjan tietoja:
Colin Meloy: Under Wildwood: The Wildwood Chronicles, Book 2 (2012)
Suomennos Peikko Pitkänen
Kuvitus Carson Ellis
Otava, 2013
336 sivua

Kommentit

  1. Minä olen seissyt kirjastossakin pariin otteeseen tämän sarjan avausosa kädessäni. Jostain syystä en vaan ole sitten koskaan lainannut sitä. Tällainen synkempisävyinen fantasiasarja vaikuttaa kyllä mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on mukava sarja, johon kannattaa tutustua. Vähän paksujahan nämä kirjat ovat (varsinkin painetut), mutta aika nopsalukuisia - ja kuvituksestakin tykkäsin, vaikkei nyt tullut otettu kuvaa.

      Poista
  2. Ihanaa, että tähän sarjaan on muutkin ihastuneet. Tässä omassa kaveripiirissä kirjat ovat saaneet hyvää palautetta. Ihan näin ohimennen aika osuvasti kuvailtu kirjaa! :)

    lisäyksenä kiitos blogin maininnasta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on ollut minulle yllättävän hyvä sarja, ja aion lukea myös kolmannen osan. Juoni jäi niin pahasti kesken, että pakko ottaa selvää miten kaikki päättyy. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.