Asko Sahlberg: He & Abbas Khider: Kirje munakoisotasavaltaan

Lyhyesti parista lyhyestä kirjasta (muuta yhteistä näillä kirjoilla ei olekaan):


Asko Sahlberg: He

Kotimaisen kirjallisuuden tutustumislistani etenee hitaasti mutta varmasti. Asko Sahlberg on kolmas listan nimi, jonka voin siirtää yksi kirja luettu -laariin (Riikka Pulkkisen ja Siiri Enorannan seuraksi; näistä kolmesta Pulkkisen Totta on toistaiseksi ollut ainut täysosumakirja). Uuden kirjailijanimen kohdalla on viisasta kokeilla jotain lyhyttä, joten valitsin luettavakseni kirjan He (WSOY, 2010). Kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen sodan jälkeisiin vuosiin. Maaseutu, mies, aviovaimo, pojat, rakkaus ja raha ja perhedraama - näiden elementtien ympärille Sahlberg on rakentanut sujuvasti etenevän, moniäänisen tarinan. Muistan lukeneeni kehuja Sahlbergin kerronnasta, ja onhan se kaunista:

"Käännyin kavutakseni ylös kellarista, kun törmään hänen hautovaan katseeseensa. En näe hänen silmiään, hän on musta patsas lumisen harmaata valoa vasten, mutta tunnen ne. Samalla tunnen hänen sormensa ihollani, lapaluullani. Hän nojaa ovenpieleen pitkänä ja valppaana ja minä tuijotan häntä. Astun taaksepäin ja kori kirpoaa kädestäni. Nauris kierii hänen jalkoihinsa, mutta hän ei potkaise sitä. Minun tekee mieli hieroa polveani." (s. 55)

Kerronnan hienouksista huolimatta tarinan henkilöiden kohtalot eivät minua suuremmin liikuttaneet. Historiallinen romaani ja maaseutu on haastava yhdistelmä minulle, harvoin viehätyn tämän aihepiirin kirjoista. Goodreadsiin kirja saa kolme tähteä  hienovireisen kielen ansiosta.

Abbas Khider: Kirje munakoisotasavaltaan

Munakoisokirjaa minulle suositteli Oulun kaupunginkirjaston lukuopas. Tämä oli hyvä suositus, sillä tuskinpa muutoin olisin vilkaissutkaan kirjaa. Ruma kansi ei houkuttele lukemaan, eikä kirjan aihepiiri  ole ominta aluettani: "teos on voimakas kuvaus todellisuudesta, jossa sananvapaus on rajoitettua ja kidutus on rajatonta." Takakannen lausahdus kidutuksesta olisi normaalisti karkoittanut minut kirjan ääreltä, mutta onneksi päätin rohkeasti kokeilla suositusta. Suoranaisia kidutusjuttuja on kirjassa todella vähän, eli sen vuoksi ei kannata jättää kirjaa lukematta.

Kirjan idea on hyvä: seurataan irakilaisen pakolaisen rakastetulleen lähettämää kirjettä ja sen mutkikasta reittiä. Virallinen posti on liian vaarallinen, joten on löydettävä vaihtoehtoinen tapa saada viesti perille. Kirjeen matka valottaa todellisuutta, joka on käynyt tutuksi sanomalehtien jutuista: sana väärälle ihmiselle voi viedä sinut vankilaan, rahan ansaintikeinot vaativat luovuutta ja ihmisten hädän hyväksikäyttäminen on työ siinä missä joku muukin. En silti jaksanut sen kummemin reagoida kirjan tarinaan. Nykymaailman tapahtumat ovat ilmeisesti turruttaneet minua sen verran, ettei sinänsä surulliselle ja ajankohtaiselle kirjalle irtoa kuin kolme Goodreads-tähteä.

***
Kirje Munakoisotasavaltaan tuo minulle yhden pisteen lisää Kirjaherbario-haasteeseen. Kasvistoon liittyy munakoiso, Solanum melongena.

Goodreads: 3 tähteä molemmille kirjoille
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa:
* He-kirjaa on luettu blogissa Kirsin kirjanurkka. Kirjailijan haastattelu Ylen Elävässä arkistossa.
* Kirja Munakoisotasavaltaan -kirjaa on luettu blogissa Annelin kirjoissa.
Kirjojen tietoja:

Asko Sahlberg: He 
WSOY, 2010
120 sivua

Abbas Khider: Brief in die Auberginenrepublik (2013)
Suomennos Olli Sarrivaara
Lurra Editions, 2015
159 sivua

Kommentit

  1. Mulla on lainassa ja tarkoituksena lukea Helmet-haasteeseen Abbas Khider, katsotaan nyt sitten innostunko kirjasta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Khiderin kirja oli nopealukuinen, ja eteni minulla yllättävän kivuttomasti. Tosiaan, tämä sopisi Helmetin listaan.. pitäisiköhän minunkin tarkistaa, paljonko olen saanut kohtia luettua. Ajattelin, etten ole mukana haasteesssa, mutta se on alkanut vähäsen kiinnostaa. :9

      Poista
  2. Olen yrittänyt lukea Sahlbergia kerran. Aika varmasti jääki siihen yhteen.

    En ole ajatellut osallistua Helmet-haasteeseen, mutta pitäisiköhän katsoa, olenko saanut jo monta osumaa sattumalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin alkuvuoden alennysmyynnistä yhden Sahlbergin kotiin (nimeä en tähän häätään muista, paksu kirja, mustavalkoinen kansi :)) ja varmaan sen ainakin koetan jossain vaiheessa lukea.

      Olin kai alkuvuodesta vähän uupunut viime vuoden lukuhaasteista, kun Helmet ei yhtään innostanut. Nyt on jo pientä kiinnostusta vireillä, mutta mihinkään hampaat irvessä lukemiseen en aio ko. haasteen vuoksi ryhtyä (osa sen kohdista oli muistaakseni itselleni aika haastavia).

      Poista
  3. Olen tähään mennessä lukenut yhden Sahlbergin teoksen, Irinan kuolemat. Kirja oli todella raskas, mutta loppuviimein myös antoisa luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin tutkin Irinan kuolemien takakantta kirjastossa, mutta se vaikutti niin synkältä, että valitsin mieluummin tämän. He oli aiheensa puolesta selkeästi helpompi, mutta antoisuuden kanssa varmaan jäätiin jälkeen Irinan kuolemista. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.