3 x Viisikko-nostalgiaa

Luin taannoisella Rauhaa maailmaan -lukumaratonilla pitkästä, pitkästä aikaa yhden Enid Blytonin Viisikon, ja onneksi olin varannut niitä lukupinooni myös lisää. Oli niin hauskaa sukeltaa Leon, Annen, Paulin, Dickin ja Timin kanssa seikkailuihin, että lukea hurautin maratonin jälkeen pari muutakin Viisikkoa: ihka ensimmäisen eli Viisikko Aarresaarella ja sarjan yhdeksännen kirjan Viisikko joutuu ansaan. Maratonilla lukemani oli sarjan seitsemäs kirja Viisikko ja aavejuna.

Sarjassa sinne tänne hyppiminen ei haittaa Viisikkojen kanssa, sillä kirjojen välillä ei muistini eikä tuoreiden havaintojen mukaan ole jatkumoa. Peruskuviot ovat tuttuja osasta toiseen: lapsilla on aina loma-aika, ruokaa syödään säännöllisin väliajoin ja luvassa on jänniä seikkailuja. Varhaisimmat kirjastomuistoni liittyvät juuri Viisikoihin, ja Viisikot olivat silloin vuosia sitten todella jännittävää luettavaa. Oli salakäytäviä ja roistoja ja hyvä kun uskalsin sivua kääntää. Näissä nyt lukemissani ei tullut vastaan salakäytäviä, mutta voileipiä ja erilaisia kakkuja syötiin runsain mitoin. Myös tomaatit tuntuivat maistuvan Viisikon jäsenille. Viisikko ja aavejuna -kirjassa joku söi aamiaisella peräti kuusi tomaattia, ja tomaateista puhuttiin muissakin kirjoissa usein ruokajuttujen yhteydessä. Tämä tuntui minusta omituiselta, tai siis ainakaan itse en ole näin suuri tomaattien ystävä. Ehkä tomaatit olivat erikoisen suosittuja 40-luvun Englannissa. Kaikki lukemani kirjat ovat nimittäin tuolta vuosikymmeneltä.


Viisikko aarresaarella aloittaa 21-osaisen Viisikko-sarjan, ja mielestäni sarja-aloitus tuntui leppoisalta kesälomakirjalta esimerkiksi Viisikko joutuu ansaan -osaan verrattuna, jonka koin paljon jännittävämmäksi. Henkilöt esitellään lukijalle ensi kertaa, ja Pauli ja Tim tutustuvat Leoon, Dickiin ja Anneen. Kirjan loppupuolella päästiin viimein seikkailun makuun, ja kirjan viimeiset sivut tuntuivat äiteliltä verrattuna Viisikkojen yleensä erittäin napakoihin lopetuksiin. Mutta aarresaaren aarteen avulla ratkesivat Paulin perheen rahahuolet, ja muissa kirjoissa seikkailut taitavat vain päättyä roistojen kiinnisaantiin, joten onhan siinä jo aihetta pieneen tunnekylläisyyteen.

Viisikko ja aavejuna vie Viisikon nummille retkeilemään maisteri Luffyn kanssa. Viisikko tutustuu Jock-poikaan, joka asuu äitinsä ja isäpuolensa kanssa lähistön maatalossa. Jo alusta asti on helppo aavistaa, kuka on roisto ja kuka ei, mutta eihän se mitään haittaa. Pauli joutuu vangiksi (se näyttää olevan hänellä tapana, sillä samoin käy Viisikko joutuu ansaan -kirjassa), ja aavejunan arvoitusta tutkitaan öiseen aikaan nummilla. Tässä kirjassa oli suurempi seikkailu- ja jännityskerroin kuin sarja-avauksessa, ja tapahtumapaikkana nummiympäristö kiehtoi minua enemmän kuin Paulin kotitalon lähimaisemat.

Viisikko joutuu ansaan on jo kutkuttavan jännittävä Viisikko-kirja. Aikuismaailma tuntuu kirjassa raa'alta ja uhkaavalta, ja pienen Jo-tytön kohtalo on tästä hyvä esimerkki. Viisikko tutustuu Jo'hon kirjan alussa (Viisikossa tutustutaan usein johonkin uuteen lapseen), ja nykymittapuun mukaan hän kokee pahoinpitelyä ja heitteille jättöä isänsä taholta. Kirjassa ei tietenkään puhuta mitään tämmöistä, sen sijaan Viisikon lapset kokevat Jo'n merkilliseksi tytöksi, jolla ei ole samanlaista perhettä kuin heillä. Viisikko-lasten perheet edustavat onnellisia ydinperheitä, mutta sivuhenkilöiden kuten Jon kautta idylliin tuodaan muunkinlaisia sävyjä, ja tämä tuo Viisikkoihin todellisuuden tuntua. Lasten välisiä suhteita kuvataan hienosti juonenkäänteiden lomassa, ja kirja oli mielestäni paras näistä kolmesta lukemastani.

Havaitsen itsessäni pientä Viisikko-kuumetta, eli voipa olla, että palaan sarjan pariin tänä vuonna vielä uudelleen. Lukumaratonlukemistoon sarja on erinomainen valinta.

Goodreads: Viisikko aarresaarella ja Viisikko ja aavejuna saavat 3 tähteä. Viisikko joutuu ansaan saa neljä tähteä.
Mistä kirjat minulle? Viisikko aarresaarella on oma e-kirjaostos. Kaksi muuta Viisikkoa lainasin kirjastosta.
Muualla verkossa: 
* Viisikko aarresaarella -kirjaa on luettu blogeissa Sheferijm, Jokken kirjanurkka ja Kirjanurkkaus.
* Viisikko joutuu ansaan -kirjaa on luettu blogeissa Sheferijm ja Villasukka kirjahyllyssä
* Viisikko ja aavejuna -kirjaa on luettu blogeissa Lumiomena, Sheferijm ja Villasukka kirjahyllyssä
Kirjojen tietoja:

Enid Blyton: Five on a Treasure Island (1942)
Suomennos Lea Karvonen
Tammi, 2015 (e-kirja)
107 sivua

Enid Blyton: Fife Go off to Camp (1947)
Suomennos Lea Karvonen
Tammi
159 sivua

Enid Blyton: Five Fall into Adventure (1945)
Suomennos Lea Karvonen
Tammi
170 sivua

Kommentit

  1. Nämä ovat mukavia ja nopealukuisia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, näissä ei kovin kauaa lukuaikaa tuhraannu. Nuorempana nämä tosin olivat juuri sopivan mittaisia, oli helppoa sukeltaa kirjojen lukemiseen Viisikkojen kautta.

      Poista
  2. Pidin näistä aikanaan todella paljon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä myös! Ja näkyvät maistuvan myös näin uusintakierroksellakin. :)

      Poista
  3. Sama juttu, taisin lapsen lukea kaikki. Enid Blyton oli ainakin hänestä tehdyssä elokuvassa tosi tiukka äiti, joten elokuvan jälkeen meni maku näistä kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ahaa, Enidin elokuvasta en ole tiennytkään, enkä tiedä juuri muutakaan kautta hänestä mitään. Pitkään taisin jopa luulla, että kirjoja kirjoittaa mies. :) Juuri tuosta syystä en ole kovin innokas ottamaan selvää suosikkikirjailijoideni elämästä, vaan koetan keskittyä kirjoihin. :)

      Poista
  4. Olen muutaman vuoden ajan kerännyt näitä omaan hyllyyn ja jo menneenä kesänä oli tarkoitus ne kaikki lukea, mutta ehkä tänä vuonna sitten :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, sinullapa on ihana luku-urakka edessä. :) Minulla on omana vaan tuo ensimmäinen, jonka löysin Elisa-kirjasta e-versiona. Ehkä koko sarjasta tulee e-painos - niitä voisin kyllä hommata itselleni.

      Poista
  5. Lapsena luin kyllä nää kaikki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin taisin minäkin tehdä. :) Ainakin kaikki sarjan kirjojen nimet tuntuvat tutuilta, vaikka juonet ovat häipyneet mielestä.

      Poista
  6. ... ja kinkkua ja munia, niitäkin menee lähes joka aterialla :)

    Minulla olisi vielä muutama Viisikko jäljellä uudelleenlukuprojektissani, kieltämättä on jo hieman haikea olo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisikkojen ruokapöydässä on melko konstailematonta tavaraa. :) Huomasinkin, että sinulla on järjestelmällinen Viisikko-projekti menossa. Itse nappasin nämä kirjastosta mukaan, kun olivat paikalla. Olisi kyllä hauskaa lukea koko sarja, kesälomallehan nämä olisivat aivan verratonta seuraa.

      Poista
  7. Minulla on enäää viimeinen Viisikko lukematta. Viisikot on kyllä ihanan nostalgisia kirjoja. Tuo Enid-elokuva muuten tuli televisiosta jollain kanavalla ihan vähän aikaa sitten, harmi kyllä, näin siitä vain ihan vähän lopusta. En tiedä, kuinka hyvin se kuvasi Enidin elämää, mutta yhden elokuvan vuoksi ei kannata tehdä mitään suuria mielipidepäätöksiä. Itse olen lukenut myös yhden Enid-elämäkerran.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viisikot ovat viisikkoja, olipa Enid oikeassa elämässä millainen hyvänsä. :) Sinun Viisikko-postauksia on ollut ihana lukea. Mukavaa, että nämä seikkailut näkyvät vielä blogeissa ja kirjastossakin oli saatavilla uusia, kovakantisia painoksia.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.