24. tammikuuta 2016

2 x dekkari: Erikoistehtäviä ja Suvisurmat (+ tunnelmia vuoden takaa)

Viikonlopun iloksi tulee pari dekkarivinkkiä: Boris Akuninin Erikoistehtäviä (Into, 2015) ja Mons Kallentoftin Suvisurmat (Schildts, 2010). Olen lukenut molemmilta herroilta aiemmin yhden kirjan (Akunin: Aseselin salaliitto ja Kallentoft: Sydäntalven uhri) ja niiden perusteella osasin ladata odotuksia näihin nyt lukemiini. Kallentoftin kohdalla en joutunut pettymään, mutta Akuninin sankari, herra Erast Petrovitš Fandorin, Moskovan kenraalikuvernöörin alainen erikoistehtävista vastaava 6. virkaluokan virkamies, jäi viihdyttävälle keskinkertaiselle tasolle. Sehän ei ole heikko suoritus laisinkaan, mutta täytyy myöntää, että odotin jotain erikoisempaa.

Ennen lyhyitä kirjakommentteja kommentoin yllä linkkaamaani Sydäntalven urhit -juttuani, jota en voinut olla vilkaisematta linkkiä tehdessäni. Olen julkaissut postauksen noin vuosi sitten (18.1.2015) ja olen näemmä tuntenut kovasti tarvetta avautua bloggaukseen liittyvistä jutuista. Bloggausjono on ahdistanut eikä Goodreadsin haaste ei ole edistynyt blogin puolella, vaikka kirjoja on tullut luettua. Vuosi sitten olen suurieleisesti päättänyt aloittaa "lukutahdin hermolle olevan blogielämän --- päätin repäistä ja alkaa julkaisemaan postaukset juuri lukemistani kirjoista HETI enkä n:n viikon kuluttua". 

Ja mitenkäs siinä kävi? Nyt, noin vuoden kuluttua hienosta päätöksestäni, minulla on taas runsaasti kirjoja bloggausjonossa, Goodreadsin Every Year -haaste on blogin puolella noin kolme kirjaa (tai no, tämän bloggauksen jälkeen enää yhden kirjan) jäljessä todellista elämää ja blogijutuihin tulee sekalaisessa järjestyksessä vastikään luettuja ja vähän kauemmin aikaa sitten luettuja kirjoja. HETI-tasoa lähinnä oleva tammikuun blogijuttuni on ollut viime sunnuntain postaukseni Toni Morrisonin uutuuskirjasta. Muissa tammikuun jutuissa on enempi vähempi viivettä lukuhetkeen. Ahdistaako, onko tarvetta avautua? EI (mutta tunnen kyllä tarvetta kommentoida vuoden takaista avautumistani...)! 

Kehitystä on siis vuoden aikana tapahtunut ainoastaan siinä suhteessa, että olen sinut sen kanssa, ettei blogini hyvistä aikomuksistani huolimatta ole samassa tahdissa lukemisteni kanssa. Bloggausasenteeni näyttää saaneen aimo annoksen realismia mukaan juttujen naputteluun, ja vuoden takainen bloggaustuskailuni lähinnä vienosti hymyilyttää. Tästä on hyvä jatkaa vapautuneesti uuteen kirjavuoteen. :) Elikkäs, niitä dekkareita:


Erikoistehtäviä sisältää kaksi Fandorin-tapausta: Patasotilas ja Somistaja. Aikatasolla liikutaan vuosissa 1886 ja 1889, ja paikkana on Moskova. Fandorin jahtaa Patasotilaassa ovelaa huijaria ja Somistajassa ollaan hieman inhemman tapauksen parissa. Olen kai niin tottunut nykydekkarien tyyliin valottaa pääsankarien yksityiselämää, että jäin harmittelemaan sitä, ettei Fandorinin elämästä kerrottu mehukkaita yksityiskohtia. Varsinkin hänen erikoiset naissuhteensa jäivät kutkuttamaan mieltäni, mutta kirjassapa keskityttiin tehokkaasti rikollisten jahtaamiseen. 

Sympaattisena, (minulle) uutena henkilöhahmona kuvioihin astuu mukaan Fandorinin avustaja Anisi Tjulpanov, joka ihailee uutta isäntäänsä suunnattomasti: "Oli jännittävää päästä näkemään läheltä henkilö, josta kerrottiin Moskovassa toinen toistaan uskomattomimpia juttuja. Heti näki, että hän oli hyvin poikkeuksellinen persoona. Vaikka hänen korpinmustat hiuksensa olivat ohimoilta aivan harmaantuneet, hänen komeat piirteensä olivat yhä poikamaiset." Tjulpanov seikkailee isäntänsä mukana molemmissa tarinoissa, mutta muuta yhteistä niillä ei ollutkaan. Kirjan jutut voi siis halutessaan lukea 'väärässä' järjestyksessä. Plussaa Fandorin-sarja saa siitä, etteivät juttujen ratkaisut ole tavanomaisia rosvot vankilaan -tyylisiä tapauksia. Historiallisten dekkarien ystäville Akuninin Fandorin-kirjat ovat hyvää luettavaa.


Mons Kallentoftin Malin Fors -sarja jatkuu Suvisurmissa avausosan (jonka luin siis noin vuosi sitten; toivottavasti etsiydyn sarjan kolmannen osan pariin hieman nopsempaan tahtiin) viitoittamalla tyylillä. Tyylistä varmasti joko pitää tai sitten ei: Malin pohtii runsaasti yksityiselämäänsä, kuolleet juttelevat kursiivilla säännöllisin väliajoin ja jutun tutkinta kestää taidepausseineen noin neljäsataa sivua. Minuun Kallentoftin tyyli puree, ja Malin Fors -sarja on noussut kahden lukemani osan myötä dekkarisuosikkilistalleni. 

Kirjassa on helteinen kesä, ja Linköpingissä murhataan nuoria naisia. Jutussa ei sinänsä ole mitään mullistavaa, onhan noita murhia dekkarit pullollaan, mutta minulle Malin Fors -kirjojen juju onkin kerronnassa. Tykkään siitä, että kesäenkelit tarkkailevat Malinin tekosia ja siitä, että Malin on niin epätietoinen omista tunteistaan ja pohtii pohtimistaan omaa elämäänsä. Hienolla kerrontatyylillään Kallentoft kohottaa pikkukaupungin raa'at surmat tavanomaista paremmalle tasolle.

"Minä olen maannut täällä ajan ja pimeyden ja kylmyyden kahleissa jo aivan liian kauan.
    Missä sinä olet, isä?
    Ole rehellinen ja sano, ettet sinä tule. Et nyt. Et koskaan. Tai ehkä joskus paljon, paljon myöhemmin. Minä en halua olla täällä vankina niin kauan.
    Täällä on kauheaa. Ja minua pelottaa, isä." (s. 147)

Neljä tähteä Goodreadsiin. Onneksi on vielä monta osaa luettavana!

Goodreads: Erikoistehtäviä saa 3 tähteä ja Suvisurmat 4 tähteä
Mistä kirjat minulle? Erikoistehtäviä on oma e-kirjaostos. Suvisurmat-kirjan lainasin kirjastosta
Muualla verkossa:
* Erikoistehtävistä on luettu blogeissa Ullan luetut kirjat ja Kaisa Reetta T.
* Suvisurmista on luettu blogeissa Kolmas linja ja Rakkaudesta kirjoihin
Kirjojen tietoja:
Boris Akunin: Osobyje porutšenija (1999)
Suomennos Anton Nikkilä
Kansi Elina Salonen
Into, 2015
276 sivua (e-kirja)

Mons Kallentoft: Sommardöden (2008)
Suomennos Mirja Hovila
Kansi Jukka Aalto
Schildts, 2010
427 sivua

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...