30. marraskuuta 2015

30 sivua päivässä - lukuhaaste ohi!

Marraskuun lukuhaaste on päättynyt! Lukuhaasteen tavoitteena oli lukea 30 sivua päivässä ja päätin varmuuden vuoksi pitää lukemistani sivuista kirjaa täällä blogissa. Omalla välilehdellään ollut kirjanpito näkyy alla (välilehdelle painoin delete-nappulaa). Jokaisena päivänä luin vähintään 30 sivua, joten pääsin maaliin asti vaikka muutamana päivänä lukeminen meni suorittamisen puolelle. Huh.

Luin marraskuun aikana yhteensä 2037 sivua eli keskimäärin 67,9 sivua / päivä, ja määrä olisi varmasti ollut vähäisempi ilman haastetta. Pylväiden muodossa lukukuuni eteni näin (viikonloput ja kiireiset viikon alkupuoliskot erottuvat selkeästi):
Haasteen vuoksi koetin pinnistää kiireisimpinäkin päivinä 30 sivua, ja usean lukupäivän pelastus oli kännykässä majaileva kirja. Kännykkä kulkee aina mukana, ja siitä oli helppo kaivaa kirja esille heti tilaisuuden tullen. Kännykkäkirjoina minulla olivat Emily Brontën Humiseva harju sekä Jouko Heikuran Mustien vuorten varjossa. Alkukuusta harrastin kännykästä lukemista todella ahkerasti, mutta intoni hiipui selvästi loppukuuta kohden. Saatuani Heikuran kirjan loppuun tuli täydellinen kyllästymisen tunne - en halua lukea riviäkään kännykästä vähään aikaan!

Tässä tiivistetysti kuukauden lukusaalis:
  • 1 kesken jätetty kirja: Mikko Sorvalin Sinisen kuoleman kuva oli ensimmäisten 60 sivun perusteella sekoitus tietokirjaa ja dekkaria, eikä sellainen innostanut. Alun erittäin lupaava vaikkakin hieman virkamiesmäinen dekkarijuoni pompahti yhtäkkiä tietoiskuun - vai pitäisikö sitä kutsua pitkähköksi ajankuvaksi? Kummin päin vaan mutta dekkarijuoni hävisi jonnekin ja sen myötä myös lukija.
  • ennen haasteaikaa aloitettuja kirjoja, jotka luin marraskuun aikana loppuun:
  • kirjat, jotka aloitin ja lopetin haasteaikana:
    • Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä
    • Jouni Heikura: Mustien vuorten varjossa
    • Mikaela Strömberg: Sophie
    • Ellery Queen: Kuningas on kuollut
    • Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen
    • Olli Jalonen: Tuhkasaari
  • kirjat, jotka aloitin haasteaikana (tai sitä ennen) ja joiden lukemista jatkan joulukuussa:
    • Philip Kerr: The One from the Other
    • Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta   
    • Ante Aikio: Lovi

Marraskuun lukutyylini oli minulle tavallinen, eli minulla oli koko ajan pari-kolme, jopa neljä kirjaa kesken yhtä aikaa ja niistä valitsin luettavaksi sen, joka sattui kullakin hetkellä kiinnostamaan. Mikään lukemistani kirjoista ei vaatinut kovin intensiivistä lukemista eli juoneen ja tunnelmaan pääsi kiinni, vaikkei kirjaa lukenut joka päivä. Marraskuuni oli sen verran kiireinen mm. opiskeluiden suhteen, että välttelin tietoisesti koukuttaviksi tietämiäni kirjoja. Pikkutunneille asti lukeminen ei tullut lainkaan kysymykseen! Philip Kerrin dekkari oli tässä suhteessa virheliike, mutta olen koettanut vastustaa yömyöhään lukemista. Myös bloggaustahtini oli tavanomainen syksyyn verrattuna, eli kirjat ilmaantuivat ja ilmaantuvat blogiin kunhan ehtivät. Tällä viikolla voipi odotella juttuja Sophiesta ja Humisevasta harjusta.

Oliko sivujen laskeminen hauskaa? EI! Olen todennut jo aiemmin, ettei oma lukuharrastukseni jalostu tilastoja tekemällä hippustakaan paremmaksi. Haluan lukea, en vääntää käppyröitä siitä mitä luen. Jotenkin olin onnistunut unohtamaan tämän ja aloitin lukuhaasteen ja sivukirjanpidon innoissani, mutta pian totuus valkeni. Selvisin sentään loppuun asti, mutta täysin sivuntarkka kirjanpitoni ei ole. Juuri ennen nukkumaanmenoa luettuja sivuja puuttuu taatusti useammalta päivältä, kun en viitsinyt niitä enää kirjata muistiin seuraavana päivänä. Mutta en usko loppulukeman heittävän 50-100 sivua enemmän. 

Vaikkei sivujen laskeminen tai kirjaaminen ylös ollut maailman hupaisinta puuhaa, lukuhaaste laittoi sivut kääntymään. Lukemiseni oli taatusti tehokkaampaa kuin se muutoin olisi ollut, mutta onneksi tämä tehokkuus ja ehkäpä joinakin päivinä jopa pakkolukeminen ei lannistanut lukuintoa. Päinvastoin, tässähän on pian olo kuin varsalla kevätlaitumella - huomenna säntäilen kirjan sivuilla miten haluan enkä aio kertoa kenellekään montako sivua luen. :)

Maanantai 30.11.2015

Ante Aikio: Lovi 20 sivua
Philip Kerr: The One from the Other 10 sivua

Sunnuntai 29.11.2015

Philip Kerr: The One from the Other 40 sivua
Ante Aikio: Lovi 90 sivua (uusi kirja aloitettu)

Lauantai 28.11.2015

Olli Jalonen: Tuhkasaari 35 sivua (kirja luettu loppuun)
Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 35 sivua  (kirja luettu loppuun)
Philip Kerr: The One from the Other 40 sivua
Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 20 sivua 
yht. 130 sivua 

Perjantai 27.11.2015

Philip Kerr: The One from the Other 40 sivua
Olli Jalonen: Tuhkasaari 30 sivua
Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 10 sivua
yht. 80 sivua

Torstai 26.11.2015

Philip Kerr: The One from the Other 25 sivua (uusi kirja aloitettu)
Olli Jalonen: Tuhkasaari 30 sivua (uusi kirja aloitettu)
Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva - jätetty kesken
yht. 55 sivua

Keskiviikko 25.11.2015

Ellery Queen: Kuningas on kuollut 70 sivua (kirja luettu loppuun)
Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 30 sivua
Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 30 sivua 
Mikko Porvali: Sinisen kuoleman kuva 40 sivua (uusi kirja aloitettu)
yht. 170 sivua

Tiistai 24.11.2015

Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 30 sivua

Maanantai 23.11.2015

Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 50 sivua

Sunnuntai 22.11.2015

Mikaela Strömberg: Sophie 80 sivua (kirja luettu loppuun)
Pirkko Vekkeli: Unohtumaton Ansa Ikonen 15 sivua (uusi kirja aloitettu)
yht. 95 sivua 

Lauantai 21.11.2015

Mikaela Strömberg: Sophie 50 sivua
Ellery Queen: Kuningas on kuollut 20 sivua
yht. 70 sivua 

Perjantai 20.11.2015

Ellery Queen: Kuningas on kuollut 55 sivua (uusi kirja aloitettu)

Torstai 19.11.2015

Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 50 sivua (Kirja luettu loppuun)

Keskiviikko 18.11.2015

Mikaela Strömberg: Sophie 15 sivua
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 20 sivua
yht. 35 sivua


Tiistai 17.11.2015

Mikaela Strömberg: Sophie 30 sivua (uusi kirja aloitettu)

Maanantai 16.11.2015

Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 50 sivua
Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 10 sivua
yht. 60 sivua

Sunnuntai 15.11.2015

Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä 50 sivua (kirja luettu loppuun)
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 60 sivua
yht. 110 sivua

Lauantai 14.11.2015

Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä 50 sivua
Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 40 sivua
yht. 90 sivua

Perjantai 13.11.2015

Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 40 sivua
Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 15 sivua
Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä 20 sivua
yht. 75 sivua

Torstai 12.11.2015

Jouko Heikura: Mustien vuorten varjossa 40 sivua (uusi kännykkäkirja aloitettu)

Keskiviikko 11.11.2015

Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä 30 sivua
Atle Næss: Edvard Munch -elämäkerta 15 sivua
yht. 45 sivua

Tiistai 10.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 22 sivua (kirja luettu loppuun)
Eugenio Giovenardi: Isä Belmiron rikos 42 sivua (kirja luettu loppuun)
yht. 64 sivua

Maanantai 9.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 35 sivua

Sunnuntai 8.11.2015

Shin Kyung-sook: Pidä huolta äidistä 30 sivua (uusi kirja aloitettu)

Lauantai 7.11.2015

Eugenio Giovenardi: Isä Belmiron rikos 70 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 40 sivua (kirja luettu loppuun)
yht. 110 sivua

Perjantai 6.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 42 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 17 sivua
yht. 59 sivua

Torstai 5.11.2015

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 35 sivua (Kirja luettu loppuun)

Keskiviikko 4.11.2015

J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 18 sivua
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 60 sivua
yht. 78 sivua 

Tiistai 3.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 10 sivua
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 30 sivua
yht. 40 sivua

Maanantai 2.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 30 sivua 

Sunnuntai 1.11.2015

Milla Ollikainen: Pirunkuru 72 sivua (kirja luettu loppuun)
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 40 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 14 sivua
yht. 126 sivua

28. marraskuuta 2015

Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt

Satu Lusan sarjakuva Kaunotar ja hirviöt (Satu Lusa, 2011) ilottelee sekoittamalla satua ja nykynaisen (rakkaus)elämää. Lopputuloksena on railakas sitä-oikeaa-etsimässä -tarina, jonka päätteeksi sarjakuvan päähenkilö Angelica Mähönen löytää kuin löytääkin tien onneen. Angelica on valmistunut voimaantumisterapeutiksi Peräpihniön kansanopiston tunneälylinjalta, ja ennen sydämensä valitun tavoittamista hän saa käyttää monet konstit Christianin, Atten ja ketäs niitä nyt olikaan kanssa.


Albumin piirrosjälki tuntui ensialkuun erikoiselta, mutta lopulta pidin siitä kovasti. Piti vain antaa silmän tottua ruutujen kulmikkaisiin hahmoihin. En tiedä, millä tekniikalla albumi on toteutettu enkä löytänyt tästä mitään mainintaa albumin tiedoista. Olipa mitä oli, Angelicasta on tehty uhkean muhkea, luonteikas ja lannistumaton nainen, joka uskoo rakkauden odottavan häntä.

Pidin Angelican lempeästä huumorista, joka ponnisti parisuhteen arjen tilanteista ja kipuilusta nykyelämän omituisten vaatimusten keskellä:


Angelican rakkauden kohteet ovat melkoisia hirviöitä, mutta silti heissäkin on hellät puolensa. Ja taas Angelicaa viedään...


Kaunotar ja hirviöt oli hauska albumi, jota uskallan suositella parisuhdekuvioista kiinnostuneille. Mistään muusta tässä albumissa ei näet oikein puhuta. :)

Hurmaavan Angelican minulle esitteli Oulun kaupunginkirjaston Lukuopas. Olipa taas hyvä vinkki, kiitos!

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston sarjakuva
Muualla verkossa: Sarjakuvaa on luettu blogissa Pois työpöydältä
Kirjan tietoja:
Satu Lusa: Kaunotar ja hirviöt
Satu Lusa, 2011
111 sivua

27. marraskuuta 2015

Haastekoonti: Kirjallinen retki Pohjoismaissa

Anna minun lukea enemmän -blogin mukava Pohjoismaiden lukuhaaste Kirjallinen retki Pohjoismaissa päättyy ensi viikolla. En usko enää ehtiväni lukea haasteeseen mitään, joten tässä lista lukemistani kirjoista:

Ruotsi:
Elsa Beskow: Petterin ja Lotan joulu
Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri
Ingmar Bergman: Laterna magica - muistelmat
Annika Thor: Saari meren keskellä
Gösta Knutsson: Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä

Norja:
Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa
Rui Tenreiro: Metsän pidot
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi

Tanska:
Peter Høeg: Susanin vaikutus
Jussi Adler-Olsen: Vanki
Pia Juul: Hallandin murha
Lene Kaaberbøl: Näkijän tytär

Islanti:
Sjón: Skugga-Baldur

Islanti oli minulle etukäteen hankala maa, ja yhden oikein hyvän kirjan luettuani intoni kirjojen etsintään lopahti täysin. Kokeilin paria Arnaldur Indriðasonin dekkaria, mutta ne olivat kai liian realistisia ja ankeahkoja (pikatuomio kirjojen alun perusteella) minun makuuni. Sjón oli hyvä löytö, ja hänen kirjojaan luen varmasti jatkossa lisää, sillä lukemani Skugga-Baldur oli eräs tämän haasteen parhaita kirjoja. 

Tanska ja Norja tuntuivat Islantia helpommilta, vaikken kummankaan maan kirjallisuutta ole pahemmin blogiaikana (tai sitä ennen) lukenut. Tanskalainen Adler-Olsen oli mukava dekkarituttavuus, johon tosiaan tutustuin vasta tämän haasteen myötä. Varsinainen yllätys oli kirjastosta sattumalta löytämäni Rui Tenreiron sarjakuva Metsän pidot, joka nousee haasteen TOP-listalle. 

Norjalaisen taiteilijamestarin Edvard Munchin elämäkerta on minulla parhaillaan kesken, mutta sitä en edes yrittänyt saada luettua tähän haasteeseen. Reilut 500 isoa sivua taiteilijaelämää on tuhti pala, ja olen menossa noin puolen välin kieppeillä. Tavoitteeni on lukea kirja vuodenvaihteeseen mennessä, mutta elämäkertojen ystäville suosittelen Atle Næssin kirjoittamaa kirjaa jo nyt. Kaikki ja varmaan jopa enemmän kuin mitä ikinä olet halunnut Edvard Munchista tietää. :)

Ruotsi oli ennakkokaavailuissani helppo nakki, mutta niin vain piti viimeiset haastekirjat etsimällä etsiä, jotta sain naapurimaalle vähintään neljä luettua kirjaa. Minua eivät näköjään edes ruotsalaiset dekkarit ole houkutelleet haasteaikana. Ainakaan niin paljon, että olisin saanut blogijuttuja kirjoiteltua. Hotkaisin näet viime joulun ja uuden vuoden aikaan kolme Sebastian Bergman -kirjaa (Mies, joka ei ollut murhaaja; Oppipoika; Tunturihauta), ja ne olivat minulle todellisia 'tätä on pakko saada lisää' -kirjoja. Vaan eivät suinkaan sen vuoksi, että Bergman olisi ollut charmantti ja miellyttäväkäytöksinen päähenkilö... Onneksi kirjat olivat silloin e-kirjakaupassa edullisina tarjouksina saatavina.  

Mm. Leena Lumi on kehunut tätä herrojen Hjorth & Rosenfeldt luomaa sarjaa, ja vaikken saanut blogijuttuja ulos (oli mukamas niin kiirusta tai jotain), yhdyn kehuihin. Vetävän dekkarisarjan malliesimerkki! Sarjan neljäs osa Mykkä tyttö odottaa lukupinossani, mutten ole halunnut koukuttua siihen ennen kuin minulla on riittävästi lukuaikaa. Eli joulukuussa sitten taas tämän sarjan pariin. Myös Kallentoftin sarja-aloitus Sydäntalven uhri oli hyvä, ja aion jatkaa sarjan parissa. Mitähän kaikkea olenkaan aikonut lukea joulukuussa, kun minulla on enemmän lukuaikaa...?

TOP3-lista:


Kiitokset mukavasta haasteesta!

26. marraskuuta 2015

2 x dekkari: Janitsaaripuu & Suljettu talveksi

Lukuhaasteiden myötä löysin pari kiinnostavaa dekkaria, joita voin huoletta suositella talvi-iltojen viihdykkeeksi: Jason Goodwinin Janitsaaripuu (Karisto, 2006) ja Jørn Lier Horstin Suljettu talveksi (Sitruuna, 2015). Janitsaaripuu vie lukijan Istanbulin 1830-luvun eksotiikan pariin ja Suljettu talveksi liikkuu nykyajan Norjassa ja Latviassa.


Janitsaaripuu oli melkoinen aika- ja kulttuurimatka 1800-luvun alun Istanbuliin. Ajankuva on kirjassa vahvasti läsnä, vaikken tietenkään pysty arvioimaan sen oikeellisuutta. Rikoksia kirjassa tutkii eunukki Yashim Togalu, eikä ns. oikeita poliiseja esiinny kirjassa lainkaan (liekö heitä ollutkaan 1800-luvun Istanbulissa?). Tosin on todettava, että olipa asialla eunikki tai poliisi, tutkinnan perusmenetelmät näyttävät olevan pitkälti samat. Kirjan alussa sulttaanin maajoukkojen komentaja sekester pyytää Yashimia tutkimaan kadonneiden nuorten kadettien tapausta. Tulossa on joukkojen tarkastus itsensä sulttaanin toimesta, ja kaiken on oltava kohdillaan. Vaan sitten kadetteja alkaa löytyä julmasti surmattuna yksi kerrallaan, ja Yashim huomaa juoksevansa kilpaa ajan kanssa. Tapahtumat näyttävät liittyvän vuonna 1826 tapahtuneeseen janitsaarien murskaamiseen. Saatiinko liikaa valtaa hamunneet janitsaarit kukistettua tuolloin lopullisesti?

Kadettien arvoituksen lisäksi Yashim joutuu tutkimaan sulttaanin palatsin haaremissa tapahtunutta murhaa. Tapahtumia kirjassa siis riittää, enkä voi moittia Janitsaaripuuta pitkäveteisyydestä. Rymistelymeininkiä kirjassa ei silti ole, eikä liikaa raakuuksien kuvaustakaan. Juonen linkittyminen historian oikeisiin tapahtumiin (janitsaarit näet kukistettiin vuonna 1826, kertoo wikipedia) toi lukuelämykseen runsaasti paikallisväriä, ja minulle aika tuntematon ajanjakso heräsi henkiin kirjan sivuilla. Janitsaaripuussa onnistuttiin silti välttämään ikävä luennoin maku, joka toisinaan vaivaa historiallisia dekkareita.

Suljettu talveksi alkaa erittäin lupaavasti. Talvi tekee tuloaan ja ollaan Norjan rannikolla, pikkuisessa Stavernin kylässä. Kesämökkialueelta löytyy ruumis, mökkeihin on murtauduttu, kuolleita pikkulintuja putoilee sinne tänne, tapausta tutkivan poliisin auto varastetaan ja myös murhatun ruumis häviää... huh huh sentään, ensimmäisen sadan sivun aikana kirjassa tapahtuu enemmän kuin monessa hidastempoisemmassa dekkarissa koko kirjan aikana. Loppua kohden meno tasoittuu, eikä loppuratkaisu mielestäni lunastanut kirjan alun asettamia odotuksia. 

Pliisusta lopusta huolimatta pidin Suljettu talveksi -kirjasta. Se heittää lukijan keskelle dekkarisarjaa, jossa rikoksia ratkoo komisario William Wisting. Henkilöillä on selvästi historiaa takana, mutta pääsin aivan riittävällä tasolla juoneen mukaan, sillä onneksi kirjassa on keskiössä rikoksen ratkonta. Wistingin henkilökohtaisen elämän kuvaus oli minulle kirjan heikointa antia, joten en harmitellut sen osuuden pienuutta. Wistingin tytör Line toimii rikostoimittajana (eli isä saa olla tarkkana, mitä tyttärelleen kertoo jutuistaan), Linen poikaystävä joutuu epäilyksien kohteeksi... hoh hoijaa, kylläpä liikutaan pikkuisissa piireissä. Toisaalta Wistingin tutkimukset ulottuvat myös Latvian syrjäisille kujille, ja tämä jakso oli oikein hyvä kurkistus minulle outoon Baltian maahan. Sikäläisestä elämänmenosta ei tosin anneta mairittelevaa kuvaa.

Molempien kirjojen tähdittäminen oli hankalaa, sillä pyöristääkö 3,5 tähteä ylös- vai alaspäin? Päätin pyöristää ylöspäin. Mutta olipa kiva, kun Goodreadsiissa voisi pilkkoa tähdet puolikkaiksi.

***
Idän pikajuna etenee Turkkiin ja Istanbuliin Janitsaaripuun kyydissä. Kirjallinen retki Pohjoismaissa saa viimeisin haastepisteensä Norjaan Suljettu talveksi -dekkarin myötä.

Goodreads: Molemmat kirjat saavat neljä tähteä
Mistä kirjat minulle? Omia ostoksia
Muualla verkossa: 
Janitsaaripuu-dekkaria on luettu mm. blogeissa Kirjavaras ja Valopolku.
Suljettu talveksi -dekkaria on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkkaHemulin kirjahylly, Kirjan vuoksi ja Mummo matkalla
Kirjojen tietoja:
Jason Goodwin: The Janissary Tree (2006)
Suomennos Pekka Tuomisto
Karisto, 2006
358 sivua

Jørn Lier Horst: Vinterstengt (2011)
Suomennos Tiina Sjelvgren
Sitruuna, 2015
354 sivua

24. marraskuuta 2015

Pidä huolta äidistä & Isä Belmiron rikos

Kyung-sook Shinin Pidä huolta äidistä (Into, 2015) ja Eugênio Giovenardin Isä Belmiron rikos (Like, 2005) löysin Oulun kaupunginkirjaston Käännöskirjapassin kautta. Ilman kirjapassia tuskin olisin tarttunut kumpaankaan kirjaan, ja kävi vielä niin, että ennakkotunnelmani menivät iloisesti ristiin loppufiilisten kanssa. Isä Belmiron rikokselta odotin paljon, mutta kirja osoittautui lupaavasta alusta huolimatta tylsäksi. Pidä huolta äidistä -kirjaa pidin etukäteen idealtaan nössönä, mutta luin viimeisiä sivuja liikuttuneena ja lähes tippa linssissä. Käännöskirjapassin ansiosta saan kirjoista merkinnät blogissani harvemmin esiintyviin käännöskieliin, sillä Isä Belmiron rikos on käännetty portugalista ja Pidä huolta äidistä on ensimmäinen suomennettu eteläkorealainen kirja.


"Kuinkahan monta minuuttia sinulla kesti silloin tajuta, että vaimosi ei ole Soulin asemalta lähteneessä metrovaunussa? Oletit että vaimosi oli noussut vaunuun perässäsi. Sillä hetkellä kun metro pysähtyi Namyeongin asemalla ja lähti uudestaan liikkeelle, tuntui kuin sinua olisi isketty päähän. Ennen kuin tiesit mistä se johtuu, tunne siitä että olit tehnyt peruuttamattoman virheen iskeytyi tajuntaasi. Sydämesi hakkasi niin lujaa että kuulit sen. Et uskaltanut katsoa taaksesi. Sillä hetkellä kun käännyit  ja osuit vahingossa  viereistä ihmistä olkapäähän; sillä hetkellä kun tajusit jättäneesi vaimosi Soulin metroasemalle ja matkustaneesi yksin yhden pysäkinvälin, tajusit että elämäsi oli peruuttamattomasti hajalla." (s. 126)

Pidä huolta äidistä kertoo metroasemalla kadonneen äidin ja häntä etsivien perheenjäsenten tarinaa. Äiti on ollut aina läsnä perheensä elämässä, mutta tunsiko kukaan perheestä todella häntä? Äiti on  kirjassa läsnä etsijien muistoissa, ja lopulta myös oman äänensä kautta. Kirja oli todella liikuttavaa luettavaa, vaikka aloittelin sitä varauksellisesti. Äidin elämän pikku salaisuudet paljastuivat pikkuhiljaa, ja hillitty kerronta korosti tarinan haikeutta. Kerronta ei silti vienyt minua heti mukanaan, sillä 'sinä' muodon käyttö läpi tekstin tuntui erittäin pitkään omituiselta. Kirjan osien alussa piti aina muistaa hahmottaa, kuka 'sinä' milloinkin olit. Täytyy myöntää, etten tainnut tottua sinutteluun aivan täysin koko kirjan aikana, mutta pidin silti Pidä huolta äidistä -kirjasta neljän tähden arvoisesti. Nessupakettikirja, joka lattoi lukijan pohtimaan omien läheisten arvostamisen tärkeyttä. ♥

Isä Belmiron rikos sen sijaan sai minut haukottelemaan. Olipas pitkäveteinen kirja! Tämä harmitti, sillä kirjan aihe kiinnosti minua etukäteen aika lailla. Karismaattisen ja taiteellisesti lahjakkaan homoseksuaalin katolilaispapin tarina tuntui ajankohtaiselta, sillä ovathan katolisen kirkon epäkohdat niin usein otsikoissa. Kirja alkoi lupaavasti, kun uuden papin saapuminen syrjäiseen kylään henki lämpöä ja toivoa paremmasta tulevaisuudesta. Sitten kirjassa päästiin käsittelemään katolisen kirkon suhtautumista epäsovinnaiseen, mutta suosittuun pappiin, ja tämä osuus tuntui puuduttavalta ja hitaasti etevältä. Isä Belmiron tarinassa on kaunis rakkauden sanoma, mutta en jaksanut innostua kirjan kirkollisesta puolesta. Kirjoittajalle aihe on varmasti ollut tärkeä, sillä Giovenardi on itse ollut katolinen pappi, mutta eronnut kirkosta.

Goodreads: Pidä huolta äidistä saa 4 tähteä. Isä Belmiron rikos saa 2 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja
Muualla verkossa: Pidä huolta äidistä -kirjaa on luettu useassa blogissa, mm.: Eilispäivän kirjat, Ullan luetut kirjat, Kirjasähkökäyrä, Kirjakirppu ja Kulttuuri kukoistaa.
Kirjojen tietoja:
Kyung-sook Shin: Ommarul putakhae (2008)
Suomennos Taru Salminen
Into, 2015
209 sivua

Eugênio Giovenardi: Em nome do sangue (2002)
Suomennos Satu Ekman
Like, 2005
266 sivua

22. marraskuuta 2015

Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaaste

Valkokankaan lumoa, tähtien loistetta, suuria tunteita, todellisuuden tuolle puolen kurkottavia tarinoita - tätä kaikkea tarjoaa elokuvien säihkyvä maailma. Elokuvaa sanotaan seitsemänneksi taiteeksi, joka hyödyntää kuuden muun taidemuodon tarjoamia aineksia: maalaustaiteen, kuvanveiston, musiikin, arkkitehtuurin, teatterin - ja kirjallisuuden. Omaa sydäntäni lähimpänä näistä muista taiteista on tietenkin kirjallisuus, ja päätin yhdistää kaksi viekoittelevaa taidemuotoa lukuhaasteeksi.

Kirjan ja elokuvan suhteessa tärkeä kysymys tuntuu usein olevan: kumpi on parempi, kirja vai elokuva? Mm. tätä kysymystä voi pohtia Seitsemännen taiteen tarinat -lukuhaasteessa, johon haastan kirjojen ja elokuvien ystäviä mukaan. Haasteessa luetaan elokuviin jollain tapaa liittyviä kirjoja (kuvan alla tarkemmat tiedot haasteeseen sopivista kirjoista). Pienenä erikoisuutena tarjoan mahdollisuutta osallistua haasteeseen myös elokuvia katsomalla ja niistä kirjoittamalla. Tämä on mahdollista, jos elokuva perustuu kirjaan tai elokuvasta on julkaistu kirjallinen versio.

Haasteen idea syntyi käydessäni läpi kirjahyllyjeni lukemattomia kirjoja. Sieltä löytyi useita elokuvatähtien elämäkertoja ja kirjoja, joiden pohjalta on tehty elokuva. Listailin niitä TBR-listalleni, ja arvelin, että ehkäpä elokuvamaailmaan sukeltaminen kiinnostaisi muitakin. Mukavaa, jos innostutte seurakseni Seitsemännen taiteen tarinoihin:

Kuvaa saa käyttää haasteeseen liittyvissä postauksissa.

Haasteaika: 22.11.2015 - 5.10.2016. Haaste päättyy 5. lokakuuta, jolloin ensimmäinen Bond-elokuva Salainen agentti 007 ja tohtori No sai ensi-iltansa vuonna 1962 Iso-Britanniassa. Pääosassa oli Sean Connery ja Bond-tyttönä pyörähteli Ursula Anderss.

Haasteeseen luetut kirjat voit sijoittaa oman harkintasi mukaan seuraaviin ryhmiin (mutta kukin kirja voi kuulua vain yhteen ryhmään):

1) Elokuvatähtien elämäkerrat ja muistelmat

2) Elokuviin ja niiden tekemiseen liittyvä tietokirjallisuus

3) Kirjat, joista on tehty elokuva TAI elokuvan pohjalta kirjoitettu kirja

4) Kirjassa elokuvakansi

5) Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuvaa, kerrotaan elokuvanäyttelijöistä tai -ohjaajista yms. elokuvaan liittyvästä toiminnasta

6) Kirja + leffa TAI leffapostaus. Kirjoitetaan siis sekä kirjasta että siitä tehdystä elokuvasta TAI vain kirjan pohjalta tehdystä elokuvasta/elokuvasta, josta on julkaistu myös kirjallinen versio.
  • Huomaathan että voit halutessasi kirjoittaa vain elokuvasta - riittää, että se pohjautuu kirjaan tai elokuvan pohjalta on kirjoitettu kirja. Kirjan ei tarvitse olla luettuna, mutta sen pitää toki olla kirjoitettuna. Mitkä tahansa elokuvajutut eivät kelpaa. :) Jos kirjoitat vain elokuvasta, kuulisin mielelläni lisäsikö sen katsominen kiinnostusta kirjaa kohtaan.
Haasteen piiriin EIVÄT kuulut TV-elokuvat, sillä tällä kertaa ollaan oikean valkokankaan hehkussa. TV-elokuvalla tarkoitan elokuvia, jotka on tehty televisiota varten eikä niitä ole lainkaan esitetty oikeassa elokuvateatterissa. Jos innostut kirjoittamaan elokuvajuttuja, voit totta kai katsoa elokuvan tv:stä tai DVD:ltä. Olennaista on, että elokuva on joskus esitetty elokuvateatterissa.

Haasteen loppukarkeloissa järjestän pienen arvonnan. Voit osallistua arvontaan luettuasi vähintään 2 kirjaa. Arvontaan pääset totta kai mukaan myös kirjoittamalla kahdesta kirjaan perustuvasta elokuvasta. Ilmoittaudu mukaan kommentoimalla tähän postaukseen. Aikanaan myös koosteet voi linkittää tähän postaukseen. Voit osallistua, vaikkei sinulla olisikaan omaa blogia. Kerro tällöin kommentissa, mitä olet lukenut/katsonut ja mitä pidit valinnoistasi. 

Haastetasoilla katsellaan Oscar-palkittuja elokuvia (haastepiste = luettu kirja tai katsottu elokuva):

Kaksi haastepistettä - Pallosalama (1965) - parhaat erikoistehosteet
Neljä haastepistettä - WALL-E (2008) - paras animaatioelokuva
Kuusi haastepistettä - Fargo (1996) - paras naispääosa & alkuperäiskäsikirjoitus
Kahdeksan haastepistettä - Pan's Labyrinth (2006) - paras  kuvaus, lavastus ja maskeeraus
Kymmenen haastepistettä - Gravity (2013) - 7 Oscaria, mm. paras ohjaus
Kaksitoista haastepistettä - Tuulen viemää (1939) - 8 Oscaria, mm. paras elokuva
Kolmetoista haastepistettä - Taru sormusten herrasta - trilogia (2001 - 2003) - yhteensä 17 Oscaria, mm. jokainen sarjan elokuva voitti parhaiden erikoistehosteiden palkinnon

Lukuvinkkejä:

Elokuvatähtien elämäkerrat ja muistelmat

Beevor, Anthony: Olga Tsehovan arvoitus 
Chandler, Charlotte: Ingrid - Ingrid Bergmanin elämä
Chaplin, Charles: Oma elämäkertani
Daly, Steven: Johnny Depp
Eliot, Marc: Jack Nicolson
Loren, Sophia: Eilen, tänään, huomenna - omaelämäkerta
Meri, Lauri: Tauno Palo 
Miettinen, Sauli: Marlene Dietrich - nainen ja tähti
Spoto, Donald: Marilyn Monroe
Timonen, Lauri: Lähikuvassa Matti Pellonpää
Werner, Paul: Roman Polanski

Kirjoja, joista on tehty elokuva TAI elokuvan pohjalta kirjoitettu kirja:

Bloch, Robert: Psyko
Holder, Nancy: Crimson Peak
Kettu, Katja: Kätilö
Nopola, Sinikka: Risto Räppääjä ja Sevillan saituri
Leino, Marko: Joulutarina
Lewis, C. S.: Narnia-kirjat 
King, Stephen: Carrie
Martel, Yann: Piin elämä
Mitchell, Margaret: Tuulen viemää
Oz, Amos: Tarina rakkaudesta ja pimeydestä
Puig, Manuel: Hämähäkkinaisen suudelma
Rowling, J. K: Harry Potter -sarja
Tolstoi, Leo: Anna Karenina
Yates, Richard: Revolutionary Road
Weisberger, Lauren: Paholainen pukeutuu Pradaan
Wells, H. G. : Maailmojen sota 

Lisää kirjavinkkejä kirja + elokuva -yhdistelmäkohtaan löytyy esimerkiksi Goodreadsista: suosittuja elokuvia, jotka perustuvat kirjoihin ja erilaisia kirja + elokuva -listoja.

Elokuviin ja niiden tekemiseen liittyvä tietokirjallisuus

Aaltonen, Olli: Elokuvateatterit -korttelikinojen aikaan
Bacon, Henry: Seitsemäs taide. Elokuva ja muut taiteet.
Bagh, Peter von: Elämää suuremmat elokuvat
Cork, John: James Bond Ensyklopedia
Fisher, Jude: Hobitti - viiden armeijan taistelu
Hokkanen, Jouni: Roskaelokuvat 
Järvelä, Juha: Komisario Palmun jäljillä 
Kassila, Matti: Härmän lumo ja voima - Etelä-Pohjanmaa elokuvissa
Kinnunen, Kalle: Big Game - kuinka Hollywood tuotiin Suomeen
Landis, John: Elokuvan hirviöt
Nummelin, Juri: 50 kirjaa 50 elokuvaa 
Salo, Matti: Viitta ja tikari - johdatus poliittiseen jännityselokuvaan
Wuolijoki, Erkki: Niskavuoren henki - viljapelloilta valkokankaalle

Fiktiiviset kirjat, joissa kuvataan elokuvaa, kerrotaan elokuvanäyttelijöistä tai -ohjaajista yms. elokuvaan liittyvästä toiminnasta

Auster, Paul: Illuusioiden kirja 
Barreau, Nicholas: Pieni elokuvateatteri Pariisissa
Ellis, Brett Easton: Kalliit yöt
Hämeen-Anttila, Virpi: Toisen taivaan alla
James, Peter: Kuolema kulkee kulisseissa
Jääskeläinen, Pasi Ilmari: Harjukaupungin salakäytävät 
Lipsom, Kati: Jäätelökauppias
Moravia, Alberto: Keskipäivän aave
Oates, Joyce Carol: Blondi
O'Hagan, Andrew: Maf-koira ja hänen ystävänsä Marilyn Monroe 
Pratchett, Terry: Elävät kuvat 
Pöyliö, Sari: Ihmisen veri
Roberts, Nora: Valkokankaan varjot

Tervetuloa elävien kuvien ja tarinoiden maailmaan!

Oman hyllyni kirjoja, jotka sopivat haasteeseen. Clint Eastwoodin elämäkerran löysin eilen kirjaston vaihtohyllystä. :)

21. marraskuuta 2015

Arvonnan tulokset

Kirjojen kierrätysarvonta herätti runsaasti kiinnostusta. Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille! Arvonnan tulokset näkyvät alla. Laitan illemmalla sähköpostikyselyä yhteystiedoista, mutta voittajat voivat toki ilmoittaa ne oma-aloitteisesti sähköpostiini: marikaoksa at gmail.com. Pyrin postittamaan paketit mahdollisimman pian, mutta tyypillistä tuuriani on totta kai se, että postilaiset ovat lakossa juuri silloin, kun blogissani on arvonta. Mutta ehkäpä kirjapaketit löytävät perille viimeistään ensi vuoden puolella.

Voittajat arvoin random.org -satunnaislukugeneraattorin avulla:

1. Sarah Waters: Parempaa väkeä. - Voittaja on: Kia / Luetaanko tämä?

2. Katja Kettu: Yöperhonen. - Voittaja on: Pihi nainen

3. Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. - Voittaja on: Henni

4. E. L. Doctorow: Gangsterin oppipoika. - Voittaja on: Pauliina

5. W. Somerset Maugham: Näyttelijätär. - Voittaja on: Mannilainen

6. Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. - Voittaja on: The Big Bad Wolf

7. Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille. - Voittaja on: Elina

8. Iiro Küttner: Puiden tarinoita - Puuseppä. - Voittaja on: Jenni / Sivu sivulta -kirjablogi

Onnittelut voittajille & hyviä lukuhetkiä!

Tänään ikkunasta paljastui valkoinen maa - ensilumi on saapunut Ouluun. Sitä en halunnut kuvata, vaan mieluummin onnittelen voittajia kesäisellä ruusulla (kuvaa en ole itse ottanut; ks. Wikimedia Commons -tiedot alla).

20. marraskuuta 2015

Doris Lessing: Lumous haihtuu (Martha Quest #4)

Matkani Martha Questin kanssa on edennyt sarjan toiseksi viimeiseen osaan. Doris Lessingin Lumous haihtuu (Otava, 1995) jatkaa 24-vuotiaan Marthan tarinaa tyylilleen uskollisena. Marthan elämän miessuhteet, aatteelliset näkemykset ja näiden pohdinta ovat kirjan keskeisin sisältö. Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maailman sodan päättymisen jälkeisiin vuosiin, ja poliittinen tilanne on tässä kirjassa vahvemmin läsnä kuin sarjan edellisessä osassa, jossa elettiin sodan aikaa. Martha asuu edelleen Rhodesiassa, mutta haaveilee paluusta Englantiin. Sitä ennen olisi vain saatava Antonin kanssa solmittu, tunnetasolla hiipunut avioliitto mitätöityä. Lumous haihtuu -kirjassa Marthan tunne-elämän ravisuttajaksi on vaihtunut naimisissa oleva Thomas.

"Kuitenkin samana iltana jolloin hän oli ensimmäisen kerran ollut Thomasin kanssa, Anton rakasteli häntä ja teki sen ensimmäisen kerran moneen kuukauteen. Vielä kummallisempaa oli, että vaikka hän oli nyt Thomasin ja syventynyt siihen, mitä oli löytänyt ja tiesi löytävänsä, hän esitti mukautuvasti osansa Antonin kanssa. Miksi? Hänen ei tarvinnut. Hän ei edes tarkoittanut sitä. Kuitenkin hän teki niin. Tietenkin hän halveksi itseään tämän takia, mutta asian ydin ei ollut siinä, sillä hän tiesi että jos Anton olisi tullut hänen vuoteeseensa edellisenä iltana (ennen kuin hän olisi rakastellut Thomasin kanssa), hän olisi sanonut: Ei, tai muulla tavalla antanut ymmärtää kielteisen kantansa - mutta tietenkään Anton ei olisi tullut, Anton rakasteli häntä vain Thomasin takia." (s. 152)


Lumous haihtuu oli minulle huomattavasti parempi kirja kuin sarjan edellinen osa Myrskyn varjossa. Marthan elämä tuntui kiinnostavammalta (jälleen) uuden miessuhteen varjossa. Lisäksi hänen poliittinen näkemyksensä päätyi murrosvaiheeseen kirjan loppupuolella, kun ihanteet joutuivat vastatusten todellisuuden kanssa. Rotujen väliset kiistat nousivat myös pinnalle, ja ajankuva piirtyi vahvempana kuin mitä muistan edellisessä osassa tapahtuneen. 

Kirjaahan voi mielestäni rehellisyyden nimissä kuvata hitaasti eteneväksi jaaritteluksi, mutta joskus sellaista on kiva lukea. Kiireisiin hetkiin Lumous haihtuu sopii heikosti, mutta jos on aikaa asettua nuoren naisen tarinan äärelle niin suosittelen tutustumaan Martha Questiin. Ja mieluusti sarjan alusta asti, sillä Lumous haihtuu ei tainnut kuvata jo sarjassa esiintyneitä henkilöitä edes pienesti, vaan lukija sai omatoimisesti palautella heidän tekosiaan mieleen. Neljä tähteä Goodreadsiin.

Martha Quest -sarjan (eli Väkivallan lapset -sarjan) aiempien osien bloggaukseni:
Parempien ihmisten lapsi (Martha Quest #1)
Hyviin naimisiin (Martha Quest #2)
Myrskyn varjossa (Martha Quest #3)

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu Jokken kirjanurkassa ja  Illuusioita-blogissa.
Kirjan tietoja:
Doris Lessing: Landlocked (1965)
Suomennos Heidi Järvenpää
Otava, 1995 (2. painos)
378 sivua

18. marraskuuta 2015

Shaun Tan: Etäisten esikaupunkien asioita

Löysin australialaisen Shaun Tanin kirjat ensimmäisen kerran noin vuosi sitten, jolloin hurmaannuin kahdesta värikkäästä ja yksityiskohtaisesti kuvitetusta lasten kuvakirjasta. En seuraa lastenkirjallisuuden uutuuskatalogeja, joten minulle oli iloinen yllätys, kun lähikirjaston esittelyhyllyssä oli esillä Shaun Tanin Etäisten esikaupunkien asioita (Lasten Keskus, 2015). Surumielisen kannen omaava kirja sujahti oitis lainakoriin.


"Tiedän, että sinä näit hänet mielestäsi ensin, mutta itse olen aika varma että minä ehdin ensin - hän oli siinä alikulkutunnelilla, eteni graffitein maalatun seinän viertä tietään tunnustellen, ja minä sanoin: "Katso, tuolla on jotain harvinaista."
    Olimmehan me tietysti ennenkin nähneet hulluja - "elämän säikäyttämiä", kuten sinä kerran sanoit. Mutta tälle miehelle oli täytynyt tapahtua jotain erityisen kummallista, sillä hän kuljeksi avaruuspuku päällään kuolemanhiljaisena pyhäpäivänä." (s. 21)

Kirjassa on huomattavasti enemmän tekstiä kuin aiemmin lukemissani The Rabbits ja The Lost Thing -kirjoissa. Tekstit jäsentyvät tarinoiksi, jotka sijoittuvat nimettömäksi jäävään esikaupunkiin. Esikaupungin asukkaat joutuvat kohtaamaan arjessaan outoja asioita, eivätkä kirjan tarinat ole mielestäni mitenkään helppotajuisia. Vierauden äärellä joutui vanhempikin lukija hämmennyksiin, ja minulle Tanin kirja nostatti mieleen vaikutelmia Leena Khronin Tainaron-kirjasta (olisipa muuten upeaa saada Tainaronista kuvitettu painos Shaun Tanin tekemänä!). Aivan pienille lapsille tämä kirja ei mielestäni sovellu, mutta kuvitus toki tuo iloa kaikenikäisille. Kuvitus vaihtelee kokosivun kuvista pienempiin kuviin, ja yksityiskohtia riittää tutkittaviksi: 

Kirjan värimaailma on rauhallinen, ja pidän äärettömän paljon Tanin taidokkaasta kynänjäljestä. Voisin ihastella kuvia loputtomiin, ja myös kirjan arvoituksellinen, paikoin aavistuksen apea tunnelma kestää lukukertoja. Etäisten esikaupunkien tarinoiden välillä ei ole juonellista yhteyttä, joten niitä voi halutessaan lukea missä järjestyksessä haluaa. Ja lukijat huomioikaa myös kannen sisäosat - sielläkin riittää tutkittavaa.

Viisi tähteä Goodreadsiin. Iso kiitos kustantajalle tämän kirjan suomentamisesta - toivottavasti lukijat löytävät etäiseen esikaupunkiin.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kiiltomato-lehden juttu kirjasta.
Kirjan tietoja:
Shaun Tan: Tales from outer suburbia (2008)
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
Lasten Keskus, 2015
89 sivua

16. marraskuuta 2015

Viikon sekalaiset eli haastevastauksia, vuosi kuvina ja lukuhaaste

Viikon sekalaiset blogihöpötykset, olkaa hyvä:

Sain L'amie de'l ABC -blogin Niinalta mukavan tunnustus / kysymys -haasteen. Haaste on jo kiertänyt monessa blogissa, joten en tällä kertaa laita sitä eteenpäin vaan vastailen vain Niinan kysymyksiin. Kiitos tunnustuksesta! ♥


1. Miksi päädyit perustamaan blogisi?

Olin seuraillut mm. liikunta- ja kirjablogeja jonkin verran ennen oman blogin perustamista. Pikku hiljaa rohkaistuin miettimään, uskaltaisinko perustaa oman blogin. Rento kirjoittelu kiinnosti, ja ainut aihe jonka tiesin vuorenvarmasti kiinnostavan minua aina ja ikuisesti oli kirjat. Kesälomalla pari vuotta sitten Oksan hyllyltä -blogi valtasi oman pienen tilansa bittimaailmassa, ja täällä sitä ollaan edelleen.

2. Millaisia tunteita bloggaaminen sinussa yleensä herättää?

Koetan pitää bloggaamisen kivana, rentouttavana harrastuksena, joka vie ajatukset muualla työstä. Olen mielestäni aika sinut sen suhteen, mitä blogissani puuhaan enkä koe alemmuudentunteita tai negatiivisia fiiliksiä kun käyn vieraisilla jossain 'paremmassa ja hienommassa' blogissa. Bloggaamiseen liittyy useimmiten siis positiivisia tunteita, mutta toisinaan myös hienoista turhautumista. Lukukokemusten sanoiksi pukeminen ei ole aina helppoa, ja blogijuttujen kömpelyydet pistävät ikävästi omaan silmään, kun omia postauksia lukee joskus myöhemmin.

3. Miksi juuri kirjablogi (tai osittain-kirjablogi)?

Ykköskysymyksessä jo tätä sivusin, eli halusin blogille aiheen josta jaksan kirjoittaa vielä esimerkiksi kymmenen vuoden kuluttua. En osaa kuvitella kyllästyväni lukemiseen, joten se tuntui turvalliselta aihevalinnalta.

4. Minkä genren kirjoja luet eniten?

Genrekirjoista eniten taidan lukea dekkareita.

5. Haaveiletko itse kirjailijanurasta?

En. :) Ei minulla ole mielikuvitusta tai tarvetta tarinoiden kerrontaan. Olen täysin tyytyväinen kun joku taitavampi kirjoittaa niitä minulle.

6. Mikä on lempikirjasi tällä hetkellä ja miksi?

Hmm, lempikirja on aina vähän vaikea juttu, sillä niitä on niin paljon. Sanotaan vaikkapa Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo. Se on ajaton klassikko, kaunis rakkaustarina ja hieno ajankuva. Olen ajatellut lukea tämän suosikkini uudemman kerran joulun tienoilla.

7. Millainen on hyvä kirjan kansi?

Sellainen, joka kiinnittää huomion ja erottuu joukosta. Vähemmän on kansissa usein enemmän, ja värien ja fonttien käyttö on tärkeä juttu. Alla on muutamia kansia, joista olen pitänyt syksyn aikana erityisen paljon:


8. E-kirja vai tavallinen?

Riippuu tilanteesta. Reissussa e-kirja on erittäin näppärä, mutta kotona luen mieluummin tavallista kirjaa. 

9. Lempikirjakauppasi?

Minulla ei oikeastaan ole lempikirjakauppaa, mutta esimerkiksi Turun sarjakuvakaupan pikkiriikkinen Oulun myymälä on symppis kauppa, jossa on kiva asioida. Löytyy Valveelta, jos joku oululainen ei tätä vielä tiedä.

10. Lempilukupaikkasi?

Oma kotisohva.

11. Oudoin paikka jossa olet lukenut?

En taida lukea tai tehdä mitään muutakaan kovin oudossa paikassa.

****
Vuosi kuvina etenee marraskuun kuvaan, jonka kävin nappaamassa sunnuntaina 15.11.2015. Ei vieläkään (!) lunta. Kuvauspäivä oli jälleen ikävän harmaa ja sataa tihutti vesiräntää, vaikkei sitä kuvasta huomaa.


****
30 sivua päivässä -lukuhaaste on edennyt viime viikon aikana vähintään 30 sivua päivässä, eli mukana ollaan (tarkemmat tiedot löytyvät lukuhaasteen välilehdeltä). Viime viikon suurena saavutuksena pidän Humisevan harjun viimeisen sivun lukemista. Se oli hetki, jota olen odottanut koko syksyn. Aloitin uuden kännykkäkirjan (Mustien vuorten varjossa), sillä kännykästä lukeminen on ollut yllättävän hyvä juttu lukuhaasteen aikana. Muutama sivu päivän aikana vie huomaamatta tavoitetta eteenpäin. 

Lueskelin viikon aikana myös jokusen sivun Edvard Munch -elämäkertaa, jota olin aloitellut jo joskus aiemmin (ehkäpä ennen lukuhaastetta). Aloitin viikolla lukemisen noin sivulta 60, eli jossain vaiheessa olen lukenut ne alkusivut. Löysin kirjan pienen etsiskelyn jälkeen myös Goodreadsista, ja sain sen näkösälle blogini sivupalkkiin, jossa näkyvät kesken olevat kirjat. Pohjoismaa-lukuhaasteeseen en millään ehdi kirjaa lukea, mutta tavoitteeni onkin Elämäkertahaasteen suomalais-norjalainen minihaaste.

Minulle on käynyt erittäin selväksi, ettei sivujen lasku ole laisinkaan minun hommaani. Lukuhaastevälilehdellä olevat sivut ovat suurin piirtein oikein, mutta todellakin ja hui kauhistus! - jokunen juuri ennen nukkumaanmenoa luettu sivu saattaa puuttua. Silkkaa laiskuuttani en ole viitsinyt niitä käydä merkkaamassa aamulla tilastoihin ja illalla en enää muista, montako sivua edellisenä iltana tulikaan luettua. Lisäksi luin viikonlopun aikana sarjakuvan, jota en kirjannut tilastoihin, koska se ei tuntunut oikealta. Yleisfiilikseni on, että lukemisesta on tullut kamalan hankalaa tämän haasteen myötä. Omatunto huikkailee: kaikki luetut sivut pitäisi kirjata muistiin! Koetan sinnitellä haasteen loppuun asti, sillä vaikka sivujen laskeminen on tylsää niin se motivoi, että kirjat edistyvät kun niitä lukee. Suurten oivallusten aikaa tämä lukuhaaste.

15. marraskuuta 2015

Kirjojen kierrätysarvonta

Siivoilin hiljattain kirjahyllyjäni ja päätin laittaa muutamia kirjoja arvonnan kautta kierrätykseen. Joukossa on pari aivan uutena arvontatarkoitukseen hankittua kirjaa, mutta näistä on erikseen maininta kirjan kohdalla. Jollei mitään mainintaa löydy, kirja on kertaalleen luettu mutta edelleen siistikuntoinen. Osa kirjoista on arvostelukappaleena saatuja, ja siitäkin löytyy maininta kirjan kohdalta.

Arvontaan voit osallistua kommentoimalla tähän postaukseen. Ilmoitathan sähköpostiosoitteesi, jos se ei käy ilmi blogistasi. Kerro kommentissa, mistä kirjoista olet kiinnostunut. Voit osallistua 1 - 8 kirjan arvontaan.

Arvontaan osallistuvat kommentit, jotka on jätetty tähän postaukseen la 21.11.2015 klo 8.00 mennessä.

Arvonnan suoritan lauantaina 21.11.2015 aamupäivällä. Ilmoitan arvonnan tuloksista blogissani heti tuloksen selvittyä. Otan voittajiin yhteyttä sähköpostilla ja pyydän yhteystietoja kirjojen lähettämistä varten. Jollen tavoita voittajia viimeistään maanantaina 23.11.2015 suoritan tiistaina 24.11.2015 uuden arvonnan.

Tervetuloa mukaan arvontaan! Välittyköön arvottavien kirjojen siivin hippunen lukuiloa maailmaan, jossa tuntuu riittävän surullisia tapahtumia.


1. Sarah Waters: Parempaa väkeä. Tammi, 2015. Arvostelukappale. Kovakantinen kirja.

2. Katja Kettu: Yöperhonen. WSOY, 2015. Arvostelukappale. Kovakantinen kirja.


3. Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni. Tammi, 2008. Kovakantinen kirja.

4. E. L. Doctorow: Gangsterin oppipoika. Tammi, 2009. Pokkari, uusi kirja.

5. W. Somerset Maugham: Näyttelijätär. Otava, 2005. Pokkari.


6. Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär. WSOY, 2008. Pokkari.

7. Sari Peltoniemi: Miehestä syntynyt ja muita satuja aikuisille. Atena, 2014. Kovakantinen kirja.

8. Iiro Küttner: Puiden tarinoita - Puuseppä. Books North, 2014. Kovakantinen, uusi kirja.

13. marraskuuta 2015

Milla Ollikainen: Pirunkuru

Hyppäsin mukaan Milla Ollikaisen Ylläs-dekkaritrilogiaan vasta sen viimeisessä osassa Pirunkuru (Like, 2015), mutta se ei haitannut juonessa mukana pysymistä. Pirunkuru toimi oikein hyvin itsenäisenä kirjana, ja enkä antanut sen häiritä, että joidenkin henkilöiden yhteistä historiaa on mitä ilmeisimmin käsitelty sarjan aiemmissa osissa.

Pirunkuru sijoittuu Lappiin, Ylläksen maisemiin. Maisemat eivät ole minulle 'livenä' tuttuja, sillä täytyy myöntää ettei Lapin hulluus ole minuun iskenyt enkä juuri matkaile Pohjois-Suomessa. Pohjoiseen sijoittuvia dekkareita ei liiemmin ole tullut vastaan, joten miljöö oli suurin houkutin lukea Ollikaisen uutuuskirja. Se on teemoiltaan erittäin ajankohtainen, sillä Pirunkurussa käsitellään kaivostoiminnan vaikutuksia tavallisten ihmisten elämään ja kuntien talouteen. Kirjan alussa Pirunkurusta löytyy miehen ruumis, ja tapausta alkaa tutkia paikallinen poliisi, Jussi Vuontisjärvi. Myös paikallislehden toimittaja Krisse on melko paljon kirjassa esillä. Tapauksen edetessä esiin nousee paikkakuntalaisten vanhoja kaunoja, eikä ruumiiden määrä jää vain yhteen.

    ""Voi perhana. Tai siis... se siis voi olla tapaturmakin?"
    "Soitanko mä Kemiin", Kukkola kysyi, kun Karhumäki vain kohautti olkiaan.
    "Ei se kannatte vielä, niillä ole kuiten aikaa."
    Karhumäki siirtyi kauemmas ruumista ja alkoi riisua haalariaan. Kukkola käytti tilaisuuden hyväksi ja rypisti merkitsevästi otsaansa Vuontisjärvelle.
    "Mutta eikö meidän pitäisi periaatteessa?"

  "Periaatteessa, mutta mie en sitä Tuomikoskea halua nyt tänne. Ko ei olla varmojakhaan. Hankithaan vain määräys ja panhaan ukko menehmään Ouluun ja tutkithaan itte ensin pikkusen."
    "Pikkusen?"
   "Pikkusen kyselhään vain. Se Matti arveli tunnistanheensa ruuhmiin, että jos siitä vähän alotellaan." (s. 27)

Kirjan dialogeissa kuuluu paikallinen murre, kuten yllä olevasta tekstinäytteestä käy ilmi. En pysty arvioimaan miten tarkasti se noudattelee ko. murteen sääntöjä, mutta minulle murteellinen dialogi toimi hyvin ja välitti paikallisväriä kotisohvalle. En yleensä pidä murteellisen tekstin lukemisesta, mutta tässä kirjassa se ei tuottanut suuria ongelmia vaan kirja oli mielestäni nopealukuinen. Tässä varmasti auttoi se, että kertovat osuudet olivat yleiskieltä.

Pirunkurun tapahtumiin jäin kaipaamaan enemmän vauhtia, sillä pidän siitä, että dekkareissa tapahtuu ja koukkuja viritellään lukijalle. Kotimaisten dekkarien kohdalla meno tuntuu liian usein olevan melkoisen verkkaista, ja näin kävi myös Pirunkurussa. Vasta kirjan loppupuolella jännitys alkoi edes jonkin verran tiivistyä ja koukkujen virittelyä en juonesta havainnut laisinkaan. Toisaalta voihan hidastempoisuutta pitää myös realistisena piirteenä.

Päädyin pienen pähkäilyn jälkeen antamaan kirjalle kaksi Goodreads-tähteä. Pohjoisen karun miljöön ja ihmiskohtaloiden kaunistelematon kuvaus on plussaa Pirunkurulle, mutta henkilöt jäivät hieman ohuiksi. Tähän saattoi tietenkin vaikuttaa se, etten tunne aiempien osien tarinoita tai henkilöhistoriaa. Myös kaivostoiminnan epäkohtia ja luontovaikutuksia olisi voinut käsitellä syvemmin, mutta toisaalta Pirunkuru toimi hyvin nopealukuisena ajankuluna.

Säästän blogini lukijat kirjaston pikalainatarran ihastelulta ja käytän kustantajan kansikuvaa. :)
***
Saan kirjasta pisteen 50 kategorian haasteeseen: 46) A book written by an author with your same initials.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirja hyllyssäKirjasähkökäyrä ja Mannilainen.
Kirjan tietoja:
Milla Ollikainen: Pirunkuru
Kansi Tommi Tukiainen
Like, 2015
223 sivua

11. marraskuuta 2015

Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit

Ari Turusen Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit (Into, 2015) esittelee yhdeksän kaupunkia, jotka historian eri aikoina ovat nousseet kukoistukseen: Miletos, Alexandria, Pataliputra, Bagdad, Hangzhou, Firenze, Isfahan, Amsterdam ja San Francisco. Kirjan ideana on painottaa sitä, että kukoistuksen taustalla on suvaitsevaisuus: "tämän kirjan kaupungeissa erilaiset ihmiset ja uutta etsivät kokeilijat ovat saaneet elää rauhassa, ilman vainoja ja rajoitteita. Kaupungit puhkesivat kukoistukseen, koska niissä kannustettiin ajattelun ja tekemisen vapauteen sekä ymmärrettiin vieraita kieliä ja kulttuureja. Ja jos näissä paikoissa ei aina haluttukaan vaikutteita, erilaisuutta siedettiin." (s. 13) Luen tietokirjoja harvakseltaan, mutta tämän kirjan perusajatus kiinnosti minua, ja kun kaupunkien luettelossa oli pari oudompaa nimeä (Pataliputra, Isfahan) päätin sivistää itseäni Turusen uutuuskirjan avulla.


Kaupunkeja käsitellään yksi kerrallaan, ja Turunen kertoo kunkin kaupungin kukoistusjaksosta. Historiaa enemmän tunteville kirjan sisältö saattaa tuntua pintaraapaisulta, mutta tämmöiselle huteramman tietopohjan omaavalle noin kolmenkymmenen sivun kaupunkiesittelyt olivat yllättävän mielenkiintoisia. Pidin siitä, että niissä kerrottiin yleistajuisesti esimerkiksi hallitsijoiden valtataisteluista, kaupankäynnin tavoista ja paikallisesta elämäntyylistä.

Mihinkään ei silti syvennytty pitkäksi aikaa, ja tätä harmittelin muutaman erityisen mielenkiintoisen yksityiskohdan äärellä. Olisi ollut kiinnostavaa kuulla vaikkapa Taizun 1000-luvun virkamieshallinnosta enemmän, sillä "virkamieheksi ei päässyt, jos ei osannut runoutta. Kiinassa runous oli syvällisin tapa ilmaista itseään kaikissa yhteiskunnan kerroksissa ja osa jokaisen koulutusta. [...] Runot vangitsevat olennaisen." (s. 131) Ollaan aika kaukana kotimaisesta virkamiesjoukosta! Kirjassa on mukana kirjallisuusluettelo, mutta tekstissä ei ole lähdeviitteitä, ja tämä vaikeuttaa lisätiedon etsimistä. Minusta olisi ollut mukavaa löytää vinkkejä lisälukemiseen esimerkiksi jokaisen kaupunkiesittelyn jälkeen. Toki lähdeviitteiden uupuminen jouhevoittaa lukemista, mutta tietokirjaan olisi mielestäni sopinut lisätiedon lähteille opastaminen.

Kirjassa on värikuvaliite, ja runsaasti mustavalkoista kuvitusta. Mielenkiintoisimmaksi koin silti tekstiosuudet, eli mitään kuvituksen juhlaa Turusen kirja ei minulle ollut. Kaupungit esitellään aikajärjestyksessä, ja kirjaa lukiessa tuli aikamatkailun tunne. Vuosisadat ja kaupungit vaihtuivat, kaupungit nousivat maineeseen ja romahtivat takaisin keskinkertaisuuteen tai jopa hävisivät. Oli valaisevaa kuulla myös siitä, ettei nousukiito ole ikuista: "1700-luvun puoliväliin mennessä Isfahan oli lähes autioitunut. Siellä oli enää 50 000 asukasta, kun parhaimmillaan kaupungin väkimäärä oli ylittänyt yli puoli miljoonaa. Isfahanin valtakausi kesti 124 vuotta. Isfahanin historia on koulukirjamainen esimerkki siitä, miten valta turmelee. Isfahan tuhoutui elämästään vieraantuneiden hallitsijoiden rappioon, jolloin valta keskittyi häikäilemättömien hovijuonittelijoiden käsiin." (s. 216) 

Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit saa minulta kolme tähteä Goodreadsiin. Kirja on historiasta kevyesti kiinnostuneille mukavaa luettavaa, ja saattaa herätellä innostusta tutustua jonkin aihepiiriin syvemmin.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Kirjan tietoja:
Ari Turunen: Maailmanhistorian kukoistavimmat kaupungit - eli miten erilaisuuden sietäminen synnyttää vaurautta ja sivistystä
Kansi Elina Salonen
Into, 2015
316 sivua

9. marraskuuta 2015

Ruotsalaista lanua: Saari meren keskellä ja Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä

Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaaste päättyy pian, ja haasteinnostus nosti päätään sen verran, että halusin saada Ruotsin kohdalle vähintään neljä lukumerkintää. Ruotsalaiset dekkarit eivät  juuri nyt innostaneet, mutta löysin lanukirjallisuuden puolelta pari nopeasti luettavaa, kivaa kirjaa: Annika Thorin Saari meren keskellä (Tammi, 2001) ja Gösta Knutssonin Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä (Gummerus, 2009). Ruotsin kohdalla on kertynyt viisi merkintää, ja naapurimaan haasteosuus taitaa olla kasassa.


Annika Thorin Saari meren keskellä aloittaa nuortensarjan, jossa seurataan wieniläisen Steffi-tytön siirtolaistaivalta toisen maailmansodan vuosina. Kirjan alussa Steffi saapuu pikkusisarensa Nellin kanssa Ruotsiin, jonne heidän Itävallassa asuvat juutalaisvanhempansa ovat lähettäneet lapsensa turvaan. Vanhemmilla ei ole matkustuslupaa, mutta kirjan aikana sekä tytöt että heidän vanhempansa pitävät yllä haavetta Amerikan-matkustusluvasta. Tytöt joutuvat syrjäiselle saarelle, eri perheisiin, ja varsinkin Steffin sopeutuminen uuteen yhteisöön on vaikeaa. Uusi kieli, erilaiset tavat arjessa ja juhlassa, ikävä vanhempia ja entistä elämää kohtaan sävyttävät Steffin arkea.

Saari meren keskellä viehätti minua vanhanaikaisella tunnelmallaan. Sota-ajasta huolimatta kirjassa on lämminhenkisyyttä: pieni yhteisö on valmis auttamaan sodan keskeltä tulleita lapsia. Kirjassa on mukana myös tummasävyisiä vivahteita, sillä Steffin ja Nellin muistot ja vanhempien kirjeet kertovat natsien julmuuksista. Vaikka synkkää historian lukua sivutaan kevyesti se tuo kirjaan karua todellisuuden tuntua. Sarja-avaus oli sen verran kiinnostava, että saatan etsiytyä Steffin vaiheiden pariin myös jatko-osien myötä.


Pekka Töpöhäntä kuului lapsuuden lukemistooni. Gösta Knutssonin luoman töpöhäntäisen kissan seikkailut eivät olleet suurimpia suosikkejani vaan sellaista perusmukavaa lukemista. Jokunen vuosi sitten hankin kotihyllyyni kokoelmateoksen Maailman paras Pekka Töpöhäntä (Gummerus, 2009), johon on koottu viisi Pekka-tarinaa. Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä on näistä ensimmäinen, ja valitsin sen mukaan Pohjoismaa-haasteeseen.

Muistikuvani Pekan seikkailuista olivat hatarat, mutta kissahahmojen nimet olivat nostalgisen tuttuja: Monni, Pilli ja Pulla, Rikkovaaran Riku,  Metsäkulman Murre, Tähtitorninmäen Laaban... nimien suomentaminen on onnistunut mielestäni hienosti, ja paikannimet on siirretty kotimaiseen kaupunkiympäristöön joten Pekan maailma tuntuu hyvin kotoisalta.

Yllätyin hieman siitä, että Pekka töpöhäntä pääsee pälkähästä ei sisältänyt yhtä yhtenäistä juttua, vaan siinä oli useampia kertomuksia. Ihmeteltiin letkistä, käytiin maaseudulla, vietettiin joulua ja seikkailtiin jopa unimaailmassa Gulliver-henkisesti. Tarinat olivat leppoisaa luettavaa, ja Pekka tosiaan pääsi pälkähästä monen monta kertaa. Pelkäsin ennakolta Pekan maailman olevan liian opettavainen aikuislukijalle, mutta tähän ei mielestäni sorruttu niin, että olisin suunnattomasti ärsyyntynyt. Pekka on kiltti, auttavainen ja kaikkea muuta mitä hyvän kissan kuuluu olla, ja Monni edustaa toista ääripäätä keksiessään ilkeyksiä, mutta paha saa palkkansa -asetelma toi mukavan perinteistä tunnelmaa lastenkirjaan.

Kuvituksen Pekka Töpöhäntään on tehnyt Iben Clante, ja ilmeikkäissä kuvissa Pekan kissamaailma herää eloon:


"- Topataan pytyssä, sanoi Joonas. - Se on vanha joulutapa täällä tallissa. Tässä on pytty täynnä maitoa, ja vanha joulutapa on että käpälä kastetaan maitopyttyyn ja nuollaan sitten puhtaaksi. Ja Joonas näytti miten menetellä."

Musiikki-Mosse laulaa nuoteista. Kunpa vaan eivät lentäisi tiehensä.
***
 I Spy -haaste etenee kohtaan 9) Body of Water.

Goodreads: Saari meren keskellä saa 4 tähteä ja Pekka Töpöhäntä pääsee pälkähästä 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Annika Thorin kirjan lainasin kirjastosta. Pekka Töpöhäntä -kokoelmateos on oma ostos.
Muualla verkossa: Saari meren keskellä -kirjaa on luettu blogissa Kirjakaapin avain,  Pekka Töpöhännästä on kirjoitettu Jokken kirjanurkassa.
Kirjojen tietoja:
Annika Thor: En ö i havet (1996)
Suomennos Marja Kyrö
Tammi, 2001
233 sivua

Gösta Knutsson: Pelle Svanslös klarar sig (1942); kokoelmateoksessa Maailman paras Pekka Töpöhäntä
Suomennos Terttu Liukko
Kuvitus Iben Clante
Gummerus, 2009
90 sivua

8. marraskuuta 2015

Lukuhaasteita ja TBR-vuoren valloitus

Isänpäivän kunniaksi sekalaista lukuhaasteasiaa:
 
Lukuhaasteista kiinnostuneille hoksautus Haastavaa lukemista -blogista, jonka ylläpitotiimiin olen liittynyt yhdessä Yöpöydän kirjat -blogin Niinan kanssa. Blogissa tiedotetaan uusista ja pian päättyvistä haasteista, ja muista lukuhaasteisiin liittyvistä asioista. Blogin sivupalkista näet mm. käynnissä olevat haasteet. Blogin rauhallisen kaunis ulkoasu ja viehko banneri ovat Niinan käsialaa. Huipun näköistä, kannattaa käydä ihastelemassa!

Onko oma lukuhaasteesi on mennyt meiltä ohi? Vinkkaa haasteesta sähköpostiin tai kommenttiboksiin, niin päivitämme blogia ja tiedotamme lukuhaasteesta. Tervetuloa seuraamaan Haastavaa lukemista -blogia!

Niinan tekemä kaunis banneri Haastavaa lukemista -blogiin.
***

Kodin tuntu tulee lukemattomista kirjoista, mutta joskus niitä kirjoja voisi myös lukea. Blogistani löytyy uusi TBR-välilehti, jossa on 100 lukemattoman kirjan lista. Ne kaikki löytyvät omasta hyllystäni tai lukulaitteestani. Otin näet listalle mukaan 15 e-kirjaa, jottei virtuaalivuori pääse unohtumaan. 

Mari A:n kirjablogista löytämäni (jo päättynyt) lukuhaaste Kirjavuori Mount Everestille innosti minut TBR-listan tekoon. Epäröin pitkään julkaistako lista vai ei (eli aiheutuuko lisää lukustressiä), mutta välilehti on nyt julkisesti näkyvillä. Haasteen ideana on listata lukemista odottavia omia kirjoja, eikä kirjoja saa enää myöhemmin lisätä listalle. Mount Everest ja pikkuisemmat nyppylät valloitetaan noilla välilehden kirjoilla, ei muilla omilla kirjoilla. Hurja Hassu Lukija -blogin Jassu julkaisi eilen oman TBR-listansa, ja päätin liittyä seuraan matkalle kohti Mount Everestiä:

Kolille pääset, kun luet 12 kirjaa TBR-listaltasi
Haltille pääset, kun luet 25 kirjaa TBR-listaltasi
Galdhøpiggenille pääset, kun luet 40 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Blancille
pääset, kun luet 50 kirjaa TBR-listalta
Macchapucchrelle pääset, kun luet 75 kirjaa TBR-listaltasi
Mount Everestin huipun saavutat, kun luet 100 kirjaa TBR-listaltasi

Olen sen verran pessimisti, että myönnän hämmästyväni suuresti jos löydän itseni vuoden kuluttua Mount Everestilta. Mistä hämmästys? Kirjasto, kirjasto!! Miksi lukea omia kirjoja, kun voi lukea verovaroin ostettuja kirjoja? Olen äärimmäisen tyytyväinen, jos kökötän vuoden kuluttua Mount Blancilla, mutta pitäähän sitä olla tavoitteita.

TBR-kirjoja.

***

Kuinka marraskuun 30 sivun lukuhaaste edistyy? Lukuhaaste2015-välilehti kertoo tarkat tiedot, ja kopion ne tuohon alemmas. Olen edelleen haasteessa mukana eli joka päivä olen saanut rutistettua vähintään 30 sivua luettua kaunokirjan sivua tilastoihin. Parina päivän on todella mennyt rutistamisen puolelle, eli torstai ja maanantai olivat sen verran täynnä kaikkea muuta, että ilman lukuhaastetta olisin jättänyt kaunon lukemisen tyystin väliin.

Huomioita viikon varrelta:
  • Sivujen laskeminen tekee lukemisesta vähän tympeää hommaa. Joko se tuli täyteen, joko voi lukea rennosti? Miltä sivulta mä aloitin?!? Onneksi tämä puuha kestää vaan kuukauden.
  • Olen alkanut varmistelemaan sivumäärää jo aamupäivällä. Kännykkäkirjaa olen kaivanut esille normaalia useammin jos vain jostain on ilmaantunut tauko, jonka aikana voi lukea pari sivua. Humiseva harju on näin ollen edistynyt huimat 80 sivua. Sehän ehkä loppuu ensi viikolla!
  • 3 kirjaa luettu loppuun (muttei alusta loppuun), ei yhtään uutta aloitettua kirjaa 
  • seuraava uusi kirja on todennäköisesti Pidä huolta äidistä. Kirjaston varausjono alkaa pian huohottaa niskaan.
Ja viikkoni eteni näin:

Ensimmäisen haasteviikon kirjoja.


Lauantai 7.11.2015

Eugenio Giovenardi: Isä Belmiron rikos 70 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 40 sivua (kirja luettu loppuun)
yht. 110 sivua

Perjantai 6.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 42 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 17 sivua
yht. 59 sivua

Torstai 5.11.2015

Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 35 sivua (Kirja luettu loppuun)

Keskiviikko 4.11.2015

J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 18 sivua
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 60 sivua
yht. 78 sivua 

Tiistai 3.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 10 sivua
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 30 sivua
yht. 40 sivua

Maanantai 2.11.2015

Emily Brontë: Humiseva harju 30 sivua 

Sunnuntai 1.11.2015

Milla Ollikainen: Pirunkuru 72 sivua (kirja luettu loppuun)
Jørn Lier Horst: Suljettu talveksi 40 sivua
J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa 14 sivua
yht. 126 sivua

***
Marraskuun luetut sivut yhteensä: 478

7. marraskuuta 2015

Pablo Neruda: Tunnustan eläneeni

Pablo Nerudan eli Ricardo Eliecer Neftalí Reyes Basoalton (1904 - 1973) postuumisti julkaistu muistelmateos Tunnustan eläneeni (Tammi, 2008) on lojunut bloggauspinossani muutaman kuukauden (!). Luin kirjaa Goodreadsin kirjanpidon mukaan 23.7. - 19.8. eli noin kuukauden verran. Aloittelin nobelistin muistelmia suurin toivein, ja vaikka kirjan alku eteni sutjakkaasti lukuvauhtini hyytyi nopeasti. Minulle käy usein niin, että jos lukeminen takkuaa eikä kyseessä ole kirjaston kirja, blogijutun naputtelukaan ei inspiroi (kirjaston palautuspäivä on erinomainen kirjoitusmotivaattori :) ). Mutta Elämäkertahaaste oli hyvä kannustin postauksen kirjoitteluun, ja jee! olen viimein saanut tämän haasteen osalta lukuvauhtini kiinni täällä blogin puolella. Eli bloggausjonossani ei luuraa enää yhtään elämäkertaa tai muistelmaa.

Tahmeasta lukuvauhdistani huolimatta en viitsinyt jättää kirjaa kesken, sillä olin sentään ostanut sen omakseni jostain alemyynnistä. Upea, värikäs kansi on mielestäni eräs Keltaisen kirjaston kauneimpia, ja se taisi osaltaan vaikuttaa ostopäätökseeni. Nobel-status houkutti myös, sillä arvelin saavani luettavaksi jotain erityistä. Toisin kävi: Nerudan sirpalemainen muistelmatyyli tuotti minulle pettymyksen, mutta sinnittelin sentään kirjan loppuun.


"Minä pakenin runouteen niin rajusti kuin vain ujo ihminen saattaa paeta. Santiagon yllä kuului uusien kirjallisten koulukuntien siipien havina. Marurinkatu 513:ssa minä kirjoitin ensimmäisen kirjani. Kirjoitin kaksi, kolme, neljä, viisi runoa päivässä. Iltaisin auringon laskiessa  minä katselin  verannalta jokapäiväistä näkyä jota en mistään hinnasta halunnut menettää. Se oli auringonlasku upeine värilyhtyineen, valonäytelmineen, suunnattoman oranssinkeltaisine  ja tulipunaisine viuhkoineen. Kirjani keskeisen osan nimenä on "Marurin iltaruskot". Kukaan ei ole kysynyt minulta mikä se sellainen Maruri on. Harvat taitavat tietää, että nimi viittaa vain katupahaseen, jolla vierailevat mitä ihmeellisimmät iltaruskot." (s. 74)

En ole tutustunut Nerudan runoihin, mutta hänen persoonansa kiinnosti minua kovasti ennen luku-urakan aloittamista. Tiesin entuudestaan Nerudan toimineen runoilun ohella myös politiikassa, ja toivoin tämän puolen nousevan esille hänen muistelmissaan. Näin toki tapahtui, mutta Nerudan kirjoitustyylinä oli hajottaa muistelot pieniksi paloiksi, ja kiinnostavat elämänvaiheet kuten diplomaatti- ja maanpakolaisvuodet tuntuivat monin paikoin hajanaisilta ja irrallisilta. Tämä teki muistelmien lukemisen minulle raskaaksi, eikä asiaa auttanut edes se, että parhaimmillaan kirjan kieli oli runollisen kaunista ja soljahteli vivahteikkaasti eteenpäin.

Tunnustan eläneeni -kirjan alkupuolella Neruda kertoilee opiskeluajoistaan ja lapsuudestaan, ja tämä osuus nousi omassa lukukokemuksessani kirjan parhaaksi osuudeksi. Luin lapsuusmuistoja Chilen maaseudulta kuin romaania, ja siksi tuntui niin harmilliselta, etten jaksanut samalla tavoin innostua Nerudan aikuiselämän käänteistä. Väriä hänen elämästään ei puuttunut (kirjan otsikko pitää muistelmien perusteella paikkansa!), mutta loputtomat yksityiskohdat ja minulle tuntemattomat, lauseissa nopeasti vilahtavat henkilöt eivät vetäisseet minua mukaansa. Nobel-palkintoon liittyvistä muistoista oli totta kai kiinnostavaa lukea, mutta niiden vastapainoksi oli liian paljon kaikkea muuta, joka ei onnistunut herättämään mielenkiintoani. Kirjan lopussa oli onneksi kronologinen lyhytesittely Nerudan vaiheista. Siitä oli minulle kovasti apua koettaessani hahmottaa kokonaiskuvaa hänen elämästään.

Päädyin antamaan Tunnustan eläneeni -kirjalle kaksi Goodreads-tähteä. Nobelistin muistelmien kirjallinen arvo lienee suurempi, mutta minulle kirja jätti hivenen puisevan jälkimaun.

***
Osallistun kirjalla les! lue! -blogin Elämäkertahaasteeseen.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Tarukirja, Lumiomena.
Kirjan tietoja:
Pablo Neruda: Confieso que he vivido. Memorias (1974)
Suomennos Matti Rossi
Kansi Timo Mänttäri
Tammi, 2008 (8. painos; Keltainen kirjasto nro 123)
459 sivua
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...