11. lokakuuta 2015

Pekka Hiltunen: Varo minua (Studio #3)

Pekka Hiltusen Studio-sarja on koukuttanut minut pikkuhiljaa. Ensimmäinen osa Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011) ja Sysipimeä (WSOY, 2012) esittelivät Lian ja Marin, nuo suomalaiset tahtonaiset Lontoon vilinässä. Heidän jännittävät edesottamuksensa rikollisia vastaan saivat minut jo oikein odottamaan alkusyksyllä ilmestynyttä Varo minua -kirjaa. Eikä odotus ollut turhaa - minusta Varo minua on Studio-sarjan paras osa, ja toivon kovasti, että sarja saisi jatkoa. Kansainvälisissä piireissä sulavasti liikkuvaa kotimaista naistoimintaa kun ei ole roppakaupalla tarjolla. Ja juu, tunnustan, että kyllä minua näinä tasa-arvon päivinä miellyttää, että rikollisia jahtaa pari aloitekykyistä naista. Woman power rules!


Mitään uutta ja järisyttävää Varo minua ei tuo Studio-sarjaan, sillä tuttuja elementtejä sarjan aiemmista osista on tarjolla: Studion salaperäinen poppoo puuhailee Marin rahojen turvin parantaakseen maailmaa ja saadakseen rikollisia kiinni. Teknisistä vempaimista ei ole puutetta, mutta Varo minua oli mielestäni astetta raaempi ja väkivaltaisempi kuin sarjan aiemmat osa. Tapahtumat sijoittuvat pääosin katujengien maailmaan, jossa ei turhia tunteiluja sallita. Väkivalta hiipii tässä uusimmassa kirjassa todella lähelle Studion porukkaa, mutta tarkemmat yksityiskohdat kannattaa lukea kirjasta.

Marin taustoista saadaan kirjassa paljon uutta tietoa, ja tämä oli eräs kirjan mielenkiintoisimpia juonilankoja. Sarjan edetessä henkilöt ovat tulleet aina vain tutummiksi, vaikka kerronta keskittyykin pitkälti Mariin ja Liaan. Henkilöiden ohella pidän Studion omalaatuisesta maailmasta, jossa lähes kaikki tuntuu olevan mahdollista. Teknistä nippelitietoa ei silti ole liikaa, eli tylsä luennoinnin maku ei pääse pilaamaan viihdyttävää lukukokemusta.

Aiemmista osista totuttuun tapaan Varo minua -kirjassa seurataan paria Studion tutkimaa juttua, jotka tuntuvat linkittyvän vain löyhästi toisiinsa, jos ollenkaan. Tämä häiritsi minua sarjan alkuvaiheilla jonkin verran, mutta nyt jo tuntuu, että olisipa tylsää jos koko kirja pyörisi yhden jutun ympärillä. Samat tuntemukset minulla on Lian lehtityön kuvausten kanssa: ensimmäisessä osassa vielä mietin, miksi tätä lehtimaailman hyörinää pitää olla mukana, mutta nyt se on ihan mukava lisä kaikkeen muuhun, mitä Varo minua -kirjassa on. Olen näköjään sopeutunut ajatukseen, että Studio-kirjoihin kuuluu juonen rönsyily sinne tänne niin, että se pysyy silti koossa.

Jos Studio-sarja on mennyt jännäreitten ja dekkareitten ystäviltä ohitse, kannattaa kokeilla!

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma e-kirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Kulttuuri kukoistaa, Kirjahyllyni ja Rakkaudesta kirjoihin.
Kirjan tietoja:
Pekka Hiltunen: Varo minua
WSOY, 2015
365 sivua

10 kommenttia:

  1. Nämä kiinnostaa minua. Pitänee siis hakea kirjastosta... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän sarjaan kannattaa tutustua. Oikein vetävää menoa, ja nythän voi lukea kaikki kolme putkeen eikä tarvitse odotella jatko-osien ilmestymistä. :)

      Poista
  2. Jossain kohtaa vähän mietin, että näinköhän jatkoa tulee ollenkaan, kun toisen ja tämän kolmannen välillä kuitenkin on useampi vuosi välissä. Mutta kiva kuulla, että hyvää on tiedossa. Varmaan tämäkin jossain kohtaa pitää ottaa lukuun, kun kaksi ekaakin olen lukenut. Olen tykännyt siitä, miten Hiltunen rakentaa jännityksen. Toisaalta joitain ärsyttäviäkin piirteitä näissä on minusta ollut, musta koko Marin hahmo on tosi epäuskottava, mutta jospa tuntemukset tätä hahmoa kohtaan lämpenis, kun taustoja avataan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heräsin tähän sarjaan hieman myöhäisessä vaiheessa, joten minulle odotteluaikaa ei kertynyt mitenkään kohtuuttoman paljon. Mutta harmittaa todella, jollei sarja saa jatkoa - potentiaalia tuntuu olevan vaikka mihin. Marin uskottavuudesta täytyy kyllä todeta, että aika uskomattomia käänteitä on luvassa :D. Mutta minusta se sopii tähän sarjaan. Tylsää realistista poliisityötä on minusta aivan riittämiin monessa muussa kirjasarjassa. :)

      Poista
  3. Olen samaa mieltä: tämä oli minullekin paras Studio dekkari. Hiltusen kirjoista ISO on ja pysyy ykkösenä, se on minulle niin tärkeä kirja. On niin hienoa että Studio kirjoissa on naisvoimaa, kun niin monissa dekkareissa on se miespoliisi pääosassa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan mukavasti vähän erilainen sarja henkilöiltään. Joka osa on paljastanut hieman lisää Marista ja Liasta, ja oma mielenkiintoni on vain lisääntynyt sarjan edetessä. :)

      Poista
  4. Tunnistin kannesta kirjan. Kirja tai tekijä eivät sano minulle mitään. Huomasin, että puolisoni on napannut tuon jostain, näkyy olevan pokkariennakko.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannet ovat tyylikkäät, ja sopivat minusta hienosti kirjan tunnelmaan. Kannattaa kokeilla, jos haluat lukea jotain jännäriä mutta minusta sarja on parhaimmillaan alusta asti luettuna. :)

      Poista
  5. Olen ensimmäisen ja toisen osan lukenut, joten tämäkin kiinnostaa. Sinun tekstisi myötä kiinnostaa vielä enemmän, joten eiköhän tähän tule jossain vaiheessa tartuttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä on paljon lisää tietoa Marista, joten jo senkin vuoksi kannattaa lukea. Ja minusta tämä oli kelpo jännäri syksyn iltoihin, varsinkin kirjan loppupuoli oli tosi hyvä. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...