13. lokakuuta 2015

Louis Sachar: Paahde

Tällä viikolla vietetään Kirjan vuoden Lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikkoa. Olen viime aikoina lukenut muutamia teemaan sopivia kirjoja, joten niistä lisää juttua teemaviikon aikana. Viikon kirjatapahtumiin kuuluu esimerkiksi lastenkirja- ja sanataidefestivaali Kirjalitta, joka ilahduttaa kirjan ystäviä Tampereella ja sosiaalisessa mediassa 16. - 18.10. Lisäksi sunnuntaina 18.10.2015 vietetään virallista Satupäivää. Olen parina aiempana Satupäivänä lukenut satukirjan omaksi ilokseni, mutta vielä en ole ehtinyt etsiä teemaan sopivaa kirjaa ensi sunnuntaille. Jollei sopivaa satukirjaa löydy viimeistään lauantain kirjastoreissulla, lanuilen myös sunnuntaina. :)

Lanuviikkoni ensimmäinen kirja on Louis Sacherin Paahde (Otava, 2003),  jonka löysin kirjastosta täysin sattumalta. Takakansi kertoo kirjan saaneen jo kulttimainetta, mutta minulle Paahde oli täysin tuntematon suuruus. Paahde osoittautui erittäin vetäväksi kirjaksi, ja pienen pähkäilyn jälkeen päätin antaa sille täydet viisi Goodreads-tähteä. Olen heikosti perillä siitä, mitä kouluissa nykyään luetutetaan nuorille, mutta Paahde on sellainen kirja, jota itse vinkkaisin nuorille. Kirjassa on jännitystä, erikoinen tapahtumaympäristö, mielenkiintoiset henkilöt ja ajatuksia herättäviä teemoja. Minulle Paahde oli melkoinen page turner -kirja. :)


"Lukija varmaan kysyy: Miksi kukaan lähtee Greenjärven leirille?
     Useimmille leiriläisille ei annettu vaihtoehtoja. Greenjärven leiri on pahojen poikien leiri.
    Jos paha poika pakotetaan joka päivä auringon paahteeseen kaivamaan kuoppa, hänestä tulee hyvä poika.
    Sillä tavalla jotkut ajattelivat.
    Stanley Yelnatsille annettiin vaihtoehto. Tuomari sanoi: "Voit mennä vankilaan tai voit mennä Greenjärven leirille."
    Stanley oli köyhästä kodista. Hän ei ollut koskaan ollut leirillä." (s. 11) 

Kirjan toisesta luvusta ottamani lainaus kertoo tärkeimmät jutut Paahteesta: päähenkilönä on köyhistä oloista tuleva Stanley, jota syytetään varkaudesta. Stanley passitetaan luonnetta kasvattavalle Greenjärven leirille Texasiin, jossa leiriläiset laitetaan kaivamaan erämaahan kuoppia auringon porottaessa armotta. Pelkkää kuoppien kaivamista kirja ei sentään ole, sillä eräästä kuopasta löytyy jotain mikä herättää leirin Valvojan kiinnostuksen. Siitä saavat alkunsa tapahtumat, jotka myllertävät leiripoikien keskinäistä hierarkiaa ja nostattavat esille jo unohtuneita ihmiskohtaloita.

Poikien kuoppahommat autiomaan keskellä kuulostanevat ankeilta, mutta tässä kirjassa oli tavoitettu kerrontaan iloinen ja optimistinen sävy, ja huumoriakin tarinasta löytyi. Stanley oli kovia kokenut, sympaattinen nuorukainen, ja hänen ponnistelunsa kaivamisessa ja ihmissuhteissa olivat mukavaa seurattavaa. Ensi sivuilta asti halusin todella tietää, miten Stanleylle käy, joten jotain tunteisiin vetoavaa tässä reippaassa ja oikeudentajuisessa nuoressa miehessä oli.

Kirjan vetävään juoneen on taitavasti ujutettu vakavia ja tärkeitä teemoja, kuten ystävyyden merkitys, valtasuhteet ryhmässä ja ylipäänsä ryhmätoiminnan dynamiikka. Ehkei ole suuri spoileri, jos kerron että Stanleyn kohdalla asiat kääntyvät lopulta parhain päin ja kirjasta jäi minulle valoisa mieli. Tällä on osuutensa kirjalle antamaani tähtimäärään, sillä vaikka kirja juonen osalta ehkä olikin 'vain' laadukasta neljän tähden tasoa, kirjan lukemisen jälkeen päällimmäinen ajatukseni oli 'olipas tosi hyvä kirja!' - joten viisi tähteä Paahteelle.

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Saran kirjat, Ellen lukee. Kiiltomadon juttu kirjasta.
Kirjan tietoja:
Louis Sachar: Holes (1998)
Suomennos Jaana Kapari
Otava, 2003
239 sivua

14 kommenttia:

  1. Käytin Lukuopas-palvelua ja yksi suosituksista mitä sain oli Paahde. Nyt on odotukset korkealla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, no jopas sattui! Toivottavasti tykkäät kirjasta - minulle tämä oli täysosuma, tai sitten luin kirjaa kuuluisana oikeana hetkenä. :)

      Poista
  2. Meillä itseasiassa luettiin tämä yläasteella. En muistaakseni silloin tykännyt hirveästi, vaikka idea on hyvä. Toisaalta en muista pitäneeni miestään kirjasta, joka on pakotettu koulussa lukemaan. Muistaakseni kirjan lukemisen jälkeen katsottiin tästä tehty leffakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko tuo tietysti lukemiseen vähän ikävää sivumakua. :) En tiennytkään, että tästä on tehty elokuva. Mutta tarinassa on aineksia hienoon leffaan, kyllä tästä draaman kaarta saa rakenettua. :)

      Poista
  3. Tämä oli kyllä hyvin vetävä nuortenkirja, minun makuuni. Monissa yläkouluissa tämä onkin äikän opetuksessa juuri "pakollisena" lukukirjana. Sen huomaa blogistani, kun Paahde roikkuu kärjessä, kun koululaiset googlettelemassa. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä kirjassa on monta palasta osunut kohdilleen, ja varmasti olisin tykännyt tästä nuorempanakin. Jo eksoottinen tapahtumaympäristö herätti heti mielenkiintoni. Pitääpäs seurata, löytävätkö googlettajat blogiini. :)

      Poista
  4. Minunkin on tämä pitänyt yläasteella lukea ja oli yksi niistä harvoista pakolla luetuista kirjoista, josta olen pitänyt todella paljon. Edelleen on suurinpiirtein mielessä mitä kirjassa tapahtui, vaikka lukemisesta muutama vuosi onkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei tainnut tulla mitään noin mieleen jäänyttä kirjaa luettavaksi yläasteella, mutta kiva kuulla että tykkäsit kirjasta. Tämä olisi kyllä ollut minullekin mieluinen nuorempana, sillä tykkäsin kovasti seikkailuista ja jännäreistä, ja niitä piirteitähän tästä löytyy. :)

      Poista
  5. Liityn Paahteen yläasteella lukeneiden joukkoon. Suhtauduin kirjaan ensin hyvin pessimistisesti, koska en uskonut kuoppien kaivamisen tarjoavan ollenkaan viihdettä, mutta Paahde voitti minut puolelleen ja on edelleen nuortenkirjasuosikkejani. Tutustuin myös sen itsenäiseen jatko-osaan, Riskitekijään, joka ei ollut aivan edeltäjänsä veroinen mutta lukemisen arvoinen silti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos jatko-osavinkistä! Riskitekijä näkyy olevan Oulun kirjastossa saatavilla, joten otan sen vinkkilistalleni. Paahteessa oli paljon mielenkiintoisia henkilöitä, joten kiva kun osa heistä on löytänyt tiensä jatko-osaan.

      Poista
  6. Hei! Minä kuulun sitten siihen pakottajaporukkaan, ja kyllä Paahteesta on pidetty yläkoulussa! Tosin kerran vaan olen luetuttanut kirjan koko luokallisella, ja tietenkään kaikki eivät pitäneet - mutta moni tykkäsi, samoin itse teoksen luettavakseen valinneet nuoret ovat sitä kehuneet muille. Pitääkin tänä vuonna lukea Paahde uudelleen, kun lukemisesta on aikaa, ja tarjota oppilaillekin tämä lukunautinto :) T. Meri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, vähän ikävää kun koululukemisessa on tämmöinen toiset pakottaa ja toiset lukee pakosta -meininki :), mutta kiva että tästä on silti tykätty. Arvelinkin, että juoni on sen verran vetävä että se voisi innostaa vaikka kirja on semmoinen pakolla luettava. Mutta totta kai joka kirjan kohdalla löytyy joku joka ei tykkää, sehän on käynyt minullekin selväksi tässä parin blogivuoden aikana. Paahde kestää uustintaluvun mainiosti, joten hyviä lukuhetkiä sinulle. :)

      Poista
  7. Siskoni oli pakko lukea Paahde yläasteella ja muistan kaiken valituksen, mitä lukeminen aiheutti - häneen kirja ei siis tehnyt vaikutusta. Minä kyllä nyt kiinnostuin tästä luettuani arvostelusi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, makuja on monenlaisia. Muistelen itse tykänneeni kouluaikoina jostain luetetusta kirjasta tosi paljon, ja toiset valitti ettei siinä tapahtunut mitään ja kylläpäs oli tylsä kirja. Tässä nyt ei minusta ole tapahtumista puutetta, mutta eihän se vielä tee kirjasta kaikkia kiinnostavaa. Paahde oli minusta aika ajaton tarina, joten tämä oli jotenkin raikkaan tuntuinen kirja vaikka julkaisusta alkaa olla jo aikaa. Toivottavasti tykkäät jos innostut kokeilemaan kirjaa.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...