15. lokakuuta 2015

Hergé: Tintti Afrikassa ja Faaraon sikarit

Innostuin viime kuussa Tintistä, tuosta rehdistä ja reippaasta lehtimiehestä, jota ei juuri tapaa juttuja kirjoittamasta. Seikkailuja nuorella miehellä sen sijaan riittää, ja päätin lueskella Tintti-albumeja vuosikymmen kerrallaan eteenpäin. Nyt junnataan 1930-luvulla, ja vuorossa ovat  ensimmäisen kerran vuonna 1931 ilmestynyt Tintti Afrikassa (Otava, 2006) ja 1934 ilmestynyt Faaraon sikarit (Otava, 2006). Tintti-albumit kuuluivat nuoruuteni lukemistoon, joten tämä bloggaus sopii mainiosti Kirjan vuoden lasten- ja nuortenkirjallisuuden teemaviikolle. Aivan suosikkieni joukkoon en Tinttiä ole koskaan laskenut, eikä asiaan ole uusintalukukierroksella tullut muutosta mutta Tintti-seikkailut toimivat mukavana välipalalukemisena.



Tintti Afrikassa -albumin juoni oli mielestäni heppoinen. Tintti menee Afrikkaan ja seikkailee eläinten ja paikallisten asukkaiden keskuudessa. Punaista lankaa juonesta saa etsiskellä, mutta jonkin verran tarinan loppupuolella pohjustetaan Tintin seuraavan albumin Amerikan matkaa. Monenlaista kiinnostavaa albumista silti löytyy. Lukijalle esitellään erilaisia eksoottisia eläimiä, ja kilttinä tunnettu Tintti heiluu yllättävän paljon pyssyn kanssa:



Tintin taidot ja oppimiskyky ovat ilmiömäisiä. Hoplaa, Faaraon sikareissa hän oppii norsujn kielen ja Afrikassa pelastuvat sairastuneet:


Wikipedia tietää kertoa, että Tintin Afrikan-seikkailujen ajankuvaa on siistitty, mutta kyllä paikallisten piirrostyyli silti pistää silmään.


Faaraon sikarit oli minusta juoneltaan parempi ja yhtenäisempi, mutta harmittelin sitä, miten vähän siinä seikkailtiin pyramidien sisällä vaikka albumin kansikuva muuta vinkkaa. Bongasin eräästä ruudusta hauskan yksityiskohdan:


Näyttääkö albumin kansi tutulta? Niin minustakin, ja sehän on vuonna 1953 ilmestynyt Päämääränä kuu! Faaraon sikarit oli kelpo seikkailu, jossa Tintti liikkui salaperäisen faaraomerkin jäljillä.  Seikkailusta jäi neutraalimpi jälkimaku kuin Tintin Afrikan-seikkailusta, mutta mukavia yksityiskohtia riitti löydettäväksi. Esimerkiksi parissa ruudussa oli hupaisa huomio markkinoinnin voimasta:


Pieneksi pettymykseksi kirjaan sen, että Kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno eivät vieläkään ilmestyneet ruutuihin kummassakaan albumissa.

Goodreads: Faaraon sikarit saa 3 tähteä ja Tintti Afrikassa 2 tähteä
Mistä kirjat minulle? Kirjaston sarjakuvia
Muualla verkossa: Onko Tintti Afrikassa rasistinen vai ei? Siitä uutisoitiin mm. Ylellä.
Kirjojen tietoja:

Hergé: Tintin au Congo (1931)
Suomennos Heikki ja Soile Kaukoranta
Otava, 2006
62 sivua

Hergé: Les Cigares du Pharon (1934)
Suomennos Jukka Kemppinen
Otava, 2006
62 sivua

18 kommenttia:

  1. Tinteissä on huippuhienoa kuvitusta, jännää seikkailua, suomennoksissa asiansa osaavat kääntäjät. Olen lukenut vasta aikuisena, mutta en muutamaa albumia enempää. Yhden luin ranskaksi.

    Lukioaikaan eräs luokkatoverini oli todellinen Tinttifani. Hän oli erittäin kiinnostunut historiasta, politiikasta ja maantiedosta. Tintti sopii mainiosti niihin teemoihin.

    Lähden tutkailemaan antamaasi linkkiä Tintin mahdollisesta rasismista...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomennoksissa ei ole moittimista. Olen tänä syksynä aloittanut ranskan opinnot, ja toiveissani on että pystyisin viimeistään joululomalla lukemaan edes vähäsen Tinttejä tai Asterixeja alkukielellä. Kirjastossa on hipelöin Tintin au Tibet -albumia, mutta vielä jäi hyllyyn. Ensi viikolla minulla on syyslomapäiviä, joten tiedä häntä - ehkä uskaltaudun kokeilemaan paljonko ymmärrän ranskankielisestä Tintistä. :)

      Tintin myötä pääsee tosiaan matkalle vaikka mihin, jopa Kuuhun sarjan edetessä. Se minua taisi näissä albumeissa lapsena viehättääkin.

      Poista
    2. Minulle Tintit ovat nimenomaan lapsuuden suosikkeja ja lukaisin koko sarjan uudelleen muutama vuosi sitten. Minullakin suosikit ovat vasta myöhemmin sarjassa, juurikin niiltä vaiheilta kun Tintille tulee lisää kavereita seikkailuihin. Fanitus on sitä luokkaa, että piti päästä myös Tintti-museoon Belgiaan. On aivan todella hieno elämys myös, interaktiivinen ja kaunis rakennuksenakin.
      Tuosta ranskasta: en missään nimessä halua olla epärohkaiseva tai pessimistinen, mutta Tinteissä kieli on suhteellisen monimutkaista ja hankalaakin. Asterixeja en ole lukenut kuin lapsena, ehkä niissä helpompaa? Olen lukenut vuosia ranskaa, mutta silti turhaudun melko helposti Tinttien parissa. Toisaalta ehkä olet minua kärsivällisempi, etkä turhaudu vieraiden sanojen ja lauserakenteiden edessä yhtä helposti kuin minä. Ja toisaalta jos kirjastostakin löytyy ranskankielisenä, niin ainahan voi koettaa, kun kirjastolainana yritys ei mitään maksa.

      Poista
    3. Tintti-museo on varmasti ollut hieno elämys, pitääpä laittaa matkavinkki muistiin. Belgiassa en ole koskaan käynytkään.

      Joo, ranskan opintoni ovat vielä niin alussa etten suuremmin ihmettele jos kovin iso osa Tintin teksteistä ei aukene. Luulen, että lastenkirjaosastolta voisi olla järkevämpää aloittaa, mutta noin pidemmällä tähtäimellä minun yksi opiskelumotivaattori on alkukielisen kirjallisuuden lukeminen. Esim. just nämä Tintit. Tuntuu, että tosi moni käännössarjakuva on ranskasta käännetty. Angoulêmen sarjakuvafestivaaleille olisi mahtavaa päästä joskus, siis niin että ymmärtää kieltä. :)

      Poista
  2. Nuo Tintti Afrikassa ja Tintti Amerikassa vaikuttavat minusta sellaisilta harjoitustöitä. Tintti ei ole vielä "kasvanut" eikä saanut oikein omaa olemustaan, mutta nämä myöhemmät seikkailut, joissa on jo juonta ja jatkuvuuttakin ovat toista maata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, on jännä nähdä miten sarja alkaa kehittymään. Afrikka-seikkailu oli todella hajanainen, ja tuntui, että pelkkä eksoottinen maa ja eläimet saavat riittää lukijan viihdykkeeksi, juonella ei niin väliä sitten ole.

      Poista
  3. Nämä molemmat albumit on uudelleen piirrettyjä, mikä ilmenee jo bongaamastasi kuvasta, on Hergen "tahallinen klaffivirhe" luullakseni. Oletan, että nämä ovat olleet alunperin mustavalkoisia ja julkaistu 1930-luvulla sanomalehdessä tai sen liitteessä.

    Nämä ovat oman aikansa tuotteita asenteineen kaikkineen ja näitä pitää sitä raamia vastaan tarkastella. Joku väittää näitä rasistiseksi. Piirrosasu on minusta leimaava, mutta toisaalta rikolliset ovat näissä muistaakseni valkoihoisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla ei ole Tintin 'historia' oikein hallussa, mutta muistelen kyllä nähneeni kirjastossa ja blogijutuissa tietokirjan Tintistä, jossa toivottavasti kerrotaan näistä uudelleen piirtämisistä yms. Aion lukea ko. kirjan jossain vaiheessa Tintti-albumien lomassa, ja se varmaan antaa lisää näkövinkkeliä albumien lukuun.

      Tinteissä näkyy piirrosajankohta, mutta minusta se on osa Tintin viehätystä ja tunnelmaa.

      Poista
  4. Tintit kuuluivat itselläni aina joululomalukemistoon, ja muutama vuosi sitten minun piti alkaa lukea sarjikset näin aikuisemmalla iällä, mutta se jäi sitten ajatuksen tasolle. Pitääkin nyt ottaa asiakseen lukea Tintit, varmasti näyttäytyvät eri tavalla kuin nuorena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edellisessä Tintti-postauksessani mainitsinkin siitä, että oli hämmentävää huomata miten miehinen Tintin maailma on. Naishahmoja saa oikein suurennuslasilla etsiä, eikä meinaa silloinkaan löytyä. Tämmöisiä en muista lapsena miettineeni lainkaan, riitti kun Tintit olivat jänniä ja seikkailtiin ties missä. Joten kyllä ikä tuo ihan uuden tason lukukokemukseen. :)

      Poista
  5. Itsekin luin kaikki Tintit silloin lapsena ja tykkäsin niistä kovasti. Pitäisi tosiaan lukea ne nyt aikuisena uudelleen, että mitä mieltä niistä nyt on. Varmasti moniin yksityiskohtiin kiinnittää nyt enemmän huomiota.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Tintti ei ollut aivan ykkössuosikki, mutta muistan kyllä lukeneeni albumeja useaan kertaan. Näissä on tosiaan paljon kivoja yksityiskohtia, joita on hauska bongailla. Kuu-albumin kansi meinasi ensin mennä minulta ohi, mutta sitten aloin miettiä että mitäs oikein näinkään ja koskas tämä albumi ilmestyi. :) Hyvä vaan, että lukija pidetään valppaana ja hereillä. :)

      Poista
  6. Minäkin luin Tinttejä jonkin verran nuorempana, mutta en kyllä näin äkkiseltään mista yhtäkään niistä kovin tarkasti! Meillä on itseasiassa tuo hyllyssä tuo Tintti Afrikassa, mutta se on ranskankielinen, enkä siksi ole kuin selaillut sitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin muistikuvat tarinoiden juonista ovat hatarat, mutta kannet ovat tuttuja ja jotkin kohtaukset ovat tuntuneet tutummilta kuin toiset. Edellisestä lukukerrasta on sen verran aikaa, etten juuri ihmettele muistikuvien puutetta. Mutta sen vuoksi näitä onkin hauska nyt lukea uudemman kerran - lukufiilikset ovat jännä sekoitus jotain tuttua ja sitten aivan uusia lukutunnelmia. :)

      Poista
  7. Minä innostuin Tinteistä vuosi sitten. Lapset luki niitä silloin. Mutta ruotsalaisissa versioissa niiden teksti on vaikeasti luettavaa, eivätkä silmäni jaksaneet niitä.
    Luin niitä toki lapsena, vaikka en kaikkia. Luin enemmän Lucky Lukeja, Ahmed Ahneita, Asteriksejä ja tietysti Akuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suomenkielisissä on minusta tekstaus aika onnistunut siinä mielessä, että sanoista saa selvää eikä teksti ole liian tiivistä. Lapsuuden sarjislistasi on tuttu myös minulle, ja noista Asterixit olivat aivan huippuja. Ennen blogiaikaa luin niitä uudelleen, mutta voisinpa ottaa uusintakierroksen myös täällä blogin puolella. Esim. kun saan Tintti-kierroksen loppuun. :)

      Poista
  8. Huomasinkin kuvasta, että suomalainen teksti on selkeää. Sain päähäni blogata yhdestä sarjakuvasta, etsin jo kuvan kannesta. Ikävä kyllä sain määräyksen siivota ensin, mutta pikapuoliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kotihommat tuppaavat haittaamaan harrastuksia :). Kivaa, jos sinultakin tulee Tintti-bloggaus!

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...