29. syyskuuta 2015

Syyskuun dekkarivinkit

Olen lukenut alkusyksyn aikana muutamia (erittäin) hyviä dekkareita, ja päätin niputtaa niiden lyhytarviot samaa postaukseen. Joten tässä kuukauden dekkarivinkit:


Ian Rankinin komisario Rebus -hahmo on eräs suurimpia suosikkejani dekkarimaailmassa. Edinburghin rouhean karhea rikollinen maailma ja inhimillinen, sympaattinen ja työlleen omistautuva Rebus on valloittanut minut täysin. Luin ensin pari osaa Rebus-sarjan keskeltä, ja sitten aloitin sarjan lukemisen aivan alusta. Keväällä muutama osa tuli luettua blogin ulkopuolella, kun aika ei tuntunut riittävän edes pienen blogijutun naputteluun. Nyt olen jo menossa osassa 9 eli Riippuva puutarha (Blue Moon, 2007). 

Kirjan kansi on tavalliseen tapaan kammottava, mutta sisältö taattua laatua. Mikään dekkarigenren uudistaja Riippuva puutarha ei ole, mutta Rebuksen ystävälle se tarjosi juuri sitä mitä halusin lukea: jälleen yhden kiharaisen tapauksen, jota alkoholiongelmiensa kanssa painiskeleva Rebus koettaa sinnikkäästi selvittää. Rebus joutuu keskellä gansterien keskinäistä valtataistelua ja juonikuviossa pyörii mukana myös sota-ajan rottareitti. Kiinnostava rottareitti sai lopulta valitettavan vähän huomiota, mutta muutoin Riippuva puutarha oli oikein hyvä Rebus-kirja. Lisäplussaa annan kirjalle siitä, että Rebus näyttää viimein itsekin tajunneen, ettei lasia ole hyvä kallistella holtittomasti - alkoi nimittäin edellisissä osissa ärsyttää se jatkuva tissuttelu. Neljä tähteä Goodreadsiin.

Murhamamma Agatha Christien ensimmäinen kirja oli vuonna 1920 ilmestynyt Stylesin tapaus (WSOY, 2013). Olen lukenut kirjan joskus nuorempana, mutta siitä on jo sen verran aikaa, että syyllinen ei noussut mieleeni kun näin Poirotin ensimmäisen jutun kaupan pokkaritelineessä. Niinpä päätin tutustua uudemman kerran Poirotin ensimmäiseen tapaukseen. Viimeisimmän pokkarisarjan ulkonäkö on aika vetävä, mutta olen vastustanut kiusausta alkaa kerätä sarjaa kotihyllyyn (sen sijaan noita rumakantisia Rebuksia ilmestyy hyllyyni pysyväispaikalle, mutta sisältö onkin se tärkein seikka).

Kertojana Stylesin tapauksessa on tuttuun tapaan Hastings, ja eikä kirja tarjonnut mitään järisyttäviä yllätyksiä. Poirotilla on heti ensimmäisestä kirjasta asti munanmuotoinen pää ja lopuksi kokoonnutaan yhteen, jotta pappa-Poirot voi kertoa, kuka olikaan syyllinen. Tuttuja kuviota Poirotin ystäville, mutta oli silti hauskaa lukea maalaiskartanon ihmissuhteista ja seurata Hastingsin hupaisia askelia ihastumisen mutkikkaalla polulla. Kolme tähteä Goodreadsiin.


Antonio Hillin Kauniit kuolemat (Otava, 2012) jatkaa komisario Héctor Salgadosta kertovaa sarjaa, jonka ensimmäinen osa oli Kuolleiden lelujen kesä. Sarjan aloitusosa oli kelvollinen dekkari, mutta tämä toinen osa oli minusta todella hyvä ja vetäisi minut täysin mukaansa. Salgado tutkii kosmetiikkafirman työntekijöiden outoja kuolemia ja koettaa siinä rinnalla selvitä vaimonsa katoamisesta. Salgado ei ajaudu itse tutkimaan vaimon tapausta (joka sai alkunsa sarjan ensimmäisessä osassa), mutta sen sijaan hänen naispuoleinen työtoverinsa saa päähänsä puuhastella sen parissa. Vauvalomalla kun sattuu olemaan tekemisestä puute.

Juonikuvio kuulostaa kieltämättä erikoiselta, mutta niin se vain tekee tapahtumista sopivan vaihtelevia. Hillin kerronta on mukavan vihjailevaa, ja minua miellyttää se, kuinka siloisen keskiluokkaisen pinnan alka paljastuu synkkiä rikoksia. Henkilöt eivät onneksi ryve omissa ongelmissaan, vaikka siihen toisinaan tuntuisi olevan aihetta. Kirjan pohjavire on kiehtovan jännitteinen ja on kiinnostavaa nähdä, mihin sarja edetessään kehittyy.

Kuolleiden lelujen kommenttiboksissa kävin huolestuttavia keskustelua Serentiksen kanssa. Näyttää siltä, ettei Otava jatka sarjan suomentamista. Toivottavasti tulevissa kirjakatalogeissa on miellyttävä yllätys odottamassa. Jos näin ei käy, niin aion lukea jatko-osa(t) englanniksi. Espanjaksi lukeminen ei onnistu, ja jäin Hillin sarjaan sen verran koukkuun, että haluan ehdottomasti tietää lähtikö Salgadon vaimo omalle lomalle vai tapahtuiko jotain muuta jännää.

***

Stylesin tapaus jatkaa matkaani Agatha Christie 125-vuotta -haasteessa.

Goodreads: Ian Rankinin Riippuva puutarha ja Antonia Hillin Kauniit kuolemat saavat 4 tähteä. Agatha Christien Stylesin tapaus saa 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kaikki kolme ovat omia kirjaostoja. Kauniit kuolemat luin e-kirjana.
Muualla verkossa:
* Stylesin tapausta on luettu blogeissa Jokken kirjanurkkaUusi kuu ja Kirjakertomuksia.
* Kauniit kuolemat -kirjaa on luettu blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Hemulin kirjahylly ja Kirjallisia vilkaisuja
* Riippuvasta puutarhasta on luettu blogissa Luettua elämää
Kirjoen tietoja:

Ian Rankin: The Hanging Garden (1998)
Suomennos Heikki Salojärvi
Blue Moon, 2007
411 sivua

Agatha Christie: The Mysterious Affair of Styles (1920)
Suomennos  Paavo Lehtonen
WSOY, 2013
244 sivua

Antonio Hill: Los Buenos Suicidas (2012)
Suomennos Taina Helkamo
Otava, 2013
413 sivua 

4 kommenttia:

  1. Huikea nimi tuolla Ian Rankinin kirjalla. Tekijän nimi on tuttu, mutta vilkaisin kirjahyllyyn, niin yhtään kirjaa en omista. En ole varmaankaan lukenut yhtäkään Ian Rankinin dekkaria. Kiinnostaa kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimi on komea, mutta ehkä kirjan sisältö ei hyvyydestään huolimatta yllä täysin samalle tasolle. Rankinin dekkareihin kannattaa tutustua, ja Rebuksestahan on tehty tv-versiokin.

      Poista
  2. Ainut, jonka näistä dekkareista olen lukenut, on tuo Riippuva puutarha ja muistelin, etten oikein innostunut. Koska olen lukenut sen blogiaikana, niin kurkkasin, mitä tuli todettua ja alamaailman kuvauksethan minua alkoivat vierottaa. Rebusista tykkäsin ja on hyvä tietää, että aikaisemmat sarjan osat ovat parempia.

    Stylesin tapaus jäi kesällä kesken, koska kirja piti palauttaa kirjastoon, mutta pitäähän se joskus lukea. Hilliin haluan myös tutustua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa Rankin-juttusi, enkä nyt oikein uskalla suositella sinulle häntä enempää. :) Hillin sarja on minusta hyvä, ja harmi, jos sen suomentaminen nyt loppuu. Styles oli niin perus-Poirot kuin olla ja voi, mutta hauskahan sekin oli taas lukea. Oma viehätyksensä noissa vanhoissa dekkareissa aina on. Kontrasti Rankiniin on kyllä erittäin iso. :D

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...