22. syyskuuta 2015

Sergei Dovlatov: Matkalaukku

Sergei Dovlatovin tuotanto oli jonkin verran esillä taannoisen Venäjää valloittamaan -lukuhaasteen aikana. Hänen kirjojaan kehuttiin, mutta enpä vain tullut lukeneeksi yhtäkään. Nyt minulla tuli erinomainen tilaisuus korjata asian tilaa, sillä Dovlatovin Matkalaukku (Idiootti, 2012) oli valittu mukaan käännöskirjapassiin. Iloisen keltainen kirja houkutteli lukemaan, ja Matkalaukku olikin lyhyen sivumääränsä ja episodimaisen rakenteensa vuoksi nopealukuinen.

"Tarkastelin tyhjää matkalaukkua. Pohjalla Karl Marx. Kannessa Brodsky. Ja niiden välissä toivoton, mittaamattoman arvokas, ainutkertainen elämä.
    Suljin laukun. Naftaliinipallot pyörivät kumeasti sen sisällä. Monenkirjavat esineet lojuivat keittiön pöydällä. Siinä oli kaikki, mitä olin kolmessakymmenessäkuudessa vuodessa saanut koottua, koko kotimaassa vietetyn elämäni aikana. Mietin, tässäkö on kaikki. Ja vastasin: kyllä, tässä on kaikki." (s. 12)


Kirjan kertoja-päähenkilö Dovlatov penkoo New Yorkissa matkalaukkuaan, joka hänen sallittiin ottaa mukaan entisestä kotimaastaan Neuvostoliitosta. Matkalaukun esineet nostattavat Dovlatovin mieleen muistoja, ja niiden siivin lukija pääsee kurkistamaan tarua ihmeellisempään elämään naapurimaassa.

Korruptio ja mielivaltaiset päätökset eivät olleet minulle suuria paljastuksia, mutta viihdyin silti Dovlatovin matkalaukun tarinoiden parissa. Dovlatovin kerrontatyyli on kevyt ja omalaatuisen humoristinen, ja hän tuo arjen omituisuuksien ja sattumuksien kautta esille yhteiskunnan järjetöntä toimintalogiikkaa, joka saa kansalaiset käyttäytymään vähintään yhtä erikoisesti:

"Tämä kaikki saa usein metafyysisen luonteen. Tarkoitan täysin arvoituksellista, vailla minkäänlaista järkevää tavoitetta tapahtuvaa varastelua. Olen varma, että sellaista tapahtuu vain venäläisten valtiossa.
    Tunsin erään hoikan, jalomielisen ja sivistyneen ihmisen, joka varasti työmaalta ämpärillisen laastia. Matkalla laasti luonnollisesti kovettui. Varas heitti kivimöhkäleen pois jossakin kotinsa lähettyvillä." (s. 30 - 31)

Matkalaukku ei ollut minulle ratkiriemukas lukuelämys, mutta silti erittäin kiinnostava tuttavuus, ja voisin lukea Dovlatovilta muutakin. Dovlatovilta on suomennettu kirjat Meikäläiset (Idiootti, 2012) ja Haarakonttori (Idiootti, 2014), joissa hän googlaamieni kuvausten perusteella ammentaa myös omista ja sukunsa muistoista. Dovlatovia tituleerataan moderniksi klassikoksi, mutta klassikkostatusta ei kannata säikähtää. Matkalaukun perusteella Dovlatov on varsin helposti lähestyttävä klassikkokirjailija.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Täällä toisen tähden alla, Luettua elämää ja Lukematon maailma.
Kirjan tietoja:
Sergei Dovlatov: Чемодан (1983)
Suomennos Pauli Tapio
Idiootti, 2012
169 sivua

8 kommenttia:

  1. Luettua elämää -blogin Elina suositteli tätä taannoin, ja olen painanut nimen mieleeni. Arviosi kannustaa tarttumaan Dovlatoviin; kuulostaa huipulta kirjalta! Ja mukavaa, että voi valita venäläiskirjallisuudesta myös jotain ohuempaa tiiliskiven sijaan. :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän kannattaa ehdottomasti tutustua, ja sivumäärä on varsin kohtuullinen vanhempiin klassikoihin verrattuna. :) Ja tyylikin taitaa olla kevyempi - joten ei kun lukemaan. :)

      Poista
  2. Matkalaukusta tulee mainio fiilis vieläkin. Tykästyin tähän aivan valtavasti ja luin sitten Meikäläisetkin. Taisin tykätä vielä enemmän kuin sinä. Absurdi neuvostoarki oli niin herkullisesti kuvattu, ja koska tämä oli lukupiirikirja, tarjoilimme kirjassa mainittuja venäläisruokia ja -juomia kokoontumisessa ja muistelimme kokemuksiamme Neuvostoliitosta. Kirja jäi mieleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin ihana lukupiiritapaaminen varmasti kuorruttaa lukumuistot aivan erityisellä tunteella. Kuulostaa todella mukavalta tuo teidän lukupiiritapaamisenne. :) Arjen absurdiutta todella oli runsaasti tarjolla, ja Dovlatov tuntuu hallitsevan sen kuvaamisen erinomaisesti.

      Poista
  3. Minäkin ihastuin Dovlatovin kirjoitustyyliin! Meikäläisistä pidin vähän vielä enemmän kuin tästä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meikäläiset kuulosti kiinnostavalta, joten se on lukulistallani. Dovlatovin tyyli on vetävä, ja jotain sellaista, jota en äkkiseltään yhdistäisi venäläiseen kirjallisuuteen (ne ennakkoluulot...).

      Poista
  4. Tämähän on hyvä aamu lukuvinkkien puolesta. Luin Meikäläiset joskus aikoinaan, ja nyt voisi olla toisen Dovlatovin aika ihan kirjamessujen hengessä. Kiitos tästäkin vinkistä ja unohtuneen kirjailijan muistutuksesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olepa hyvä. :) Oli todella mukavaa, että Helsingin teemamaa oli edustettuna käännöspassissa. Tämä taisi olla syksyn toinen venäläinen kirja blogissani, ja ainakin yksi on tulossa ennen messuja. Mutta koetan pitää silmäni auki ja etsiä vielä muutakin luettavaa naapurimaan käännöskirjoista. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...