11. elokuuta 2015

Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi

Tatun Kokon vauhdikas nuorten fantasiaromaani Rob McCool ja Krimin jalokivi (Icasos, 2015) on syntynyt vuorovaikutuksessa nuorten lukijoiden kanssa. Kirjan syntyvaiheita voi käydä kurkkaamassa blogista Livekirjailija - Tatu Kokko, jossa näkyy mm. esilukijoiden antamia kommentteja kirjan lukuihin. Itse en ole seurannut blogista kirjan muotoutumista, mutta huomasin toki blogin linkin ja idean kirjan alkusivuilta, kun aloin kirjaa lukemaan. Blogi ja sinne annetut kommentit kiinnostivat minua todella paljon, mutta maltoin mieleni ja luin kirjan ensin.

"Hankia peittävä hento puuteri pöllähti, kun neljä nuorukaista ampaisi kohti Kalmovaaraa ja rusien lentoristeilijää. He olivat ottaneet sipaisut käärmetervaa ennen lähtöä ja vauhti oli sen mukainen. Kypärätutkat lukivat maastoa ja piirsivät etsimiin reittiä sitä mukaa kun he etenivät.
    Leijulaudat mahdollistivat pitkätkin taipaleet erämaiden halki nopeasti ja huomaamattomasti. He olivat käyttäneet niitä koko ikänsä, kisailleet ja kokeilleet rajojaan niiden päällä temppuillen. Laudat olivat heille ruumiin luonnollinen jatke siinä missä taistelukypärät, aseet ja muutkin varusteet. Niiden ainut huono puoli oli energiankulutus. Sitä ei sopinut tuhlata." (s. 83)

Rob McCoolin erikoinen fantasiamaailma hätkähdytti ensi alkuun, sillä Robin ja hänen veljiensä tekniset vimpaimet (leijulaudat, kypärien kautta tapahtuva viestittely, lentomiinat ja muut härpäkkeet) ja historiaan viittaava nimistö (Novgorod, rusit, Fennonia) muodostivat melkoisen vastakohdan toisilleen. Mutta päätin hypätä rohkeasti leijulautojen kyytiin ja antaa mennä. Se olikin sopiva asenne tämän vauhtia ja vaarallisia tilanteita sisältävän kirjan lukemiseen. Kirja on nuorille suunnattu, ja vaikka joudun luottamaan vain omaan mutuuni, arvelen että sujuvasti etenevä seikkailu nappaa nuoret lukijat helposti mukaansa ja tekniset yksityiskohdat kutkuttavat mielikuvitusta. Kannen kuva antaa jo viitteitä kirjan värikkäästä sisällöstä, ja kuvien lisääminen myös tekstin joukkoon olisi ollut mainio lisä Rob McCoolin seikkailuihin.

Kirjan nimihenkilö Rob veljineen päätyy pelastamaan kaunista, koodattua naamiota kantavaa Pandora-neitoa pulasta jos toisestakin, ja tämä juoni kantaa hyvin loppuun asti. Kovin syvällisiä pohdintoja veljesten seikkailujen varrelle ei mahdu, vaan heidän matkansa on toiminnantäyteinen. Teknisten viritysten ohella mukana on myös luonnonläheisempiä elementtejä, ja esimerkiksi poikien käärmetervan käyttö oli hupaisa yksityiskohta, entisessä tervakaupungissa kun satun asumaan. Mönjän nimen taustoja on kerrottu kirjailijan blogissa

Vaikka kirjassa on aineksia aavistuksen liian runsaasti omaan tylsään aikuismakuuni, viihdyin Robin ja kumppaneiden matkassa. Pidin nuoruudessani kirjoista, joissa tapahtui ja oli jännitystä ja seikkailuja. Rob tarjoaa kaikkea sitä modernein maustein, ja toivottavasti kirja houkuttelee nuoria lukijoita.


Tätä juttua kirjoittaessani kävin selailemassa kirjan tekovaiheita valottavaa blogia, ja lukujen sisällöstä annettuja kommentteja. Rob McCoolin vaiheet ovat inspiroineet lukijoita välillä pitkiin palautteisiin, ja niitä oli mukava lukea. Innostusta ja mielenkiintoa tarinaa ja sen hahmoja kohtaan on selvästi ollut ilmassa.

En osaa arvioida, kuinka paljon lisää työtä blogin pitäminen ja jatkuva palautteen saaminen ja huomioinen on kirjailijalle teettänyt, mutta lukijoiden näkökulmasta kirjan muotoutumista on varmasti ollut kiinnostavaa seurata. Toisaalta, itse olen sen verran kärsimätön, että vaiheittain etenevä kirjan lukeminen ei taitaisi minulle sopia. Mieluummin luen lopputuloksen kerralla kokonaan ja palaan välivaiheiden kommentteihin jälkikäteen. Blogin pitäminen on mielestäni hauska idea, ja kommenttien antajia on kiitetty myös kirjan lopussa, josta löytyy pitkä nimilista henkilöistä, jotka ovat kommentein tai muulla tavoin edesauttaneet kirjan valmistumista.

***
Tatu Kokko on kuopiolainen kirjailija, joten saan kirjasta haastepisteen Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -lukuhaasteeseen.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lukutoukan kulttuuriblogi, Kirjasähkökäyrä, Luetaanko tämä? ja Jos vaikka lukisi.
Kirjan tietoja:
Tatu Kokko: Rob McCool ja Krimin jalokivi
Kansi Jussi Korhonen
Icasos, 2015
284 sivua

4 kommenttia:

  1. Tällä kirjalla luulisi poikien mielenkiinnon heräävän. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti kovasti. Jos nuoret (asiantuntijat) ovat olleet mukana tekovaiheessa, niin pakkohan sen on olla hyvä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin arvelen, että pojat innostuvat tästä. Leijulaudat sun muut tuntuivat kovin kiehtovilta jo aikuisestakin. :)

      Poista
  2. Kyllä tämä varmasti kiinnostaa poikia, jos vaan tykkäävät lukea tällaisia hieman pidempiä kirjoja. Kirjaan oli kivasti taisteluiden lomaan ujutettu hieman ihmissuhteisiinkin liittyviä pätkiä, jotka kiinnostavat varmasti tyttölukijoita. (Kauhea, miten nyt yleistän: pokille taistelut, tytöille ihmissuhteet). tarkoitan siis, että kirjassa on hyvä tarina sekä tytöille että pojille. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että minä luin taistelukohtaukset hieman hyppimällä, enkä oikein jaksanut syventyä niihin. Eli minuun ainakin pätee tuo yleistys, että suhdekiemurat kiinnostivat enemmän. :) Hyvä vaan, että löytyy monenlaista juoniainesta.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...