2 x naisen kesä: Kesä ilman miehiä & Kolme käskyä

Lueskelin heinäkuussa kaksi naisen kesänvietosta kertovaa kirjaa. Toinen oli lämminhenkinen tarina, joka sai lukijan hyvälle tuulelle. Toinen kirja sen sijaan oli viileä kuin Oulun kesäinen sää, enkä oikein lämmennyt kirjan akateemiselle analyyttisyydelle. Lämpimistä tuulahduksista vastasi Paula Havaste kirjallaan Kolme käskyä (Gummerus, 2013) ja toisenlaisia kesäfiiliksiä tarjoili Siri Hustvedt kirjassaan Kesä ilman miehiä (Otava, 2011).


Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli minulle melkoinen pettymys. Muistelin lukeneeni kirjasta kehuja, mutta omat lukutunnelmani olivat varsin laimeat. Kirjan alussa kertojana toimiva Mia kertoo saaneensa hermoromahduksen, kun hänen miehensä Boris 30 avioliittovuoden jälkeen halusi pitää taukoa avioliitosta. Sairaalareissun jälkeen Mia päätyy pitämään runokurssia nuorille tytöille, ja tuon kesän tapahtumia ja mielensä liikkeitä ja pohdintoja Mia kertoilee kirjassa. Joukossa on ajatuksia miehistä ja tieteestä, ja vaikka paikoin oli tarjolla kiinnostavaa nippelitietoa, ajatuskulkujen lukeminen tuntui pitkästyttävältä:

"Saatatte kysyä miksi teoria, jonka mukaan apinatytöt eivät nauti seksistä, oli niin laajalle levinnyt, että nuo kaikki kuusi pöydän ympärillä istunutta miestä olivat nielaisseet sen itsestään selvyytenä, vaikka kyseisillä kädellisillä on klitoris niin kuin KAIKILLA nisäkäsnaarailla? Onan, jos muistatte hänet, sai rangaistuksen siemenen hukkaamisesta. Hänen ei oletettu laskevan sitä maahan vaan jonnekin muuanne – naiseen. Kyse on lapsille tuputetusta ”saaneen hyvä, säästäneen parempi” -järkeilystä. Mutta toisin kuin Onan, joka ei pysty siementämään ketään ilman orgasmia, Onanin hypoteettinen vaimo (nainen jonka sisälle hänen olisi pitänyt laskea siemenensä) pystyy hedelmöitymään ilman isoa Oota, minkä seikan Aristoteles tunnisti, mutta joka unohdettiin vuosisadoiksi. Vuonna 1559 Kolumbus löysi klitoriksen (dulcedo amoris) – siis Renaldus Kolumbus. Hän törmäsi siihen yhdellä anatomisista tutkimusretkistään, vaikka Gabriele Fallopius kiistikin sen ja väitti, että hän oli nähnyt tuon nyppylän ensin. Sallikaa minun vetää analogia noiden kahden tutkimusretkeilevän Kolumbuksen, Kristofferin ja Renalduksen välille."

Kesä ilman miehiä ei missään vaiheessa vetäissyt minulla kunnolla imuunsa, ja jopa kirjan loppuratkaisu eli Mian ja Boriksen kohtalo tuntui yhdentekevältä. Juonessa oli jonkin verran mukana pikku kaupungin nuorten ja vähän vanhempien ihmisten elämän solmukohtia. Ne toivat tervetullutta vaihtelua Mian päänsisäiseen elämään, mutta silti Goodreadsin tähtimäärä jäi kahteen.

Paula Havasteen Kolme käskyä oli täysin epäakateeminen, mutta sitäkin lämminsävyisempi ja herttaisempi. Kirjan päähenkilönä on opiskelijaneito nimeltä Raija, ja Kolme käskyä kertoo hänen kesänvietostaan Rovaniemellä. Eletään sodan jälkeistä aikaa, ja Raija on päässyt mukaan avustamaan kansatieteen museon perustamisessa. Raijan ja muutaman muun opiskelijan asumisjärjestelyt tuntuvat nykynäkökulmasta erikoisilta, sillä he asustavat kesän ajan maanläheisessä telttamajoituksessa. Kesän aikaan Raija kokee rakkauden romanimieheen, ja tämä suhteen poikanen toi kirjaan mielenkiintoista kulttuuriantia romanien tavoista.

Kirjan tunnelma oli kesäinen, ja jollain tapaa viaton. Nuoret olivat kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, ja paheet tuntuivat nekin kovin pieniltä. En ole aiemmin lukenut Havasteelta mitään, joten olin epävarma mihin suuntaan Raijan kesärakkaus mahtaisi kääntyä. Siinä olisi ollut kaikki ainekset inhorealistiseen loppuun, mutta onneksi tässä kirjassa päädyttiin valoisiin tunnelmiin.

"Kun kaikkea tapahtunutta ajatteli, ymmärsi miksi heidät sota-ajan lapset oli optettu kilteiksi ja kuuliaisiksi. Sellainen hänestäkin oli tullut, vähän ujo, hiljainen, vähään tyytyväinen ja ahkera. Kympin tyttö, jonka todistusta isä ylpeänä esitteli ja jonka äiti työnsi aina esittämään jotakin pianolla. Aina puhdas juhlamekko, aina kireät letit. Aina uudet vaatimukset ja velvollisuudet. Kolme käskyä: ole ahkera, kiltti ja siveä. Raija vilkaisi taakseen. Kirkon katekismuksen kolme ensimmäistä käskyä olisivat olleet helpommat toteuttaa."

Kolme käskyä -kirjan kesä oli Raijalle sisäisen kasvun aikaa, ja hänen ponnisteluaan itselliseksi naiseksi oli mukava seurata. Minusta tämä oli oikea hyvän mielen kesäkirja. Kirja on trilogian päätösosa, mutta Kolme käskyä toimi erinomaisesti itsellisenä teoksena. Tosin minun kohdallani se ei houkutellut lukemaan sarjan aiempia osia.

***
Paula Havasteen Kolme käskyä -kirjan tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle, joten saan kirjasta haatepisteen Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -haasteeseen.

Goodreads: Kesä ilman miehiä saa 2 tähteä ja Kolme käskyä 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Molemmat kirjat ovat omia e-kirjaostoksia.
Muualla verkossa:
* Kesä ilman miehiä -kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus, Leena Lumi ja Kulttuuri kukoistaa.
* Kolme käskyä -kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjakaapin avain ja Luettua.
Kirjojen tietoja:

Siri Hustvedt: The Summer without Men (2011)
Suomennos Kristiina Rikman
Otava, 2011
200 sivua

Paula Havaste: Kolme käskyä
Gummerus, 2013
260 sivua

Kommentit

  1. Tunnistan hyvin tuon mainitsemasi akateemisen älykkyyden Hustvedtin teoksista! En ole kaikista pitänyt, mutta Lumouksesta taisin tykätä enemmän :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumous odottaa minua hyllyssä. Voitin sen eräästä kirjablogiarvonnasta, ja muutaman sivun siitä olen selannut. Vaikutti mielenkiintoiselta, ja varmaan luen sen tässä talven mittaan. Olen lukenut aiemmin Hustvedtilta Amerikkalaisen elegian, ja sekin oli minusta parempi kuin tämä kesäkirja.

      Poista
  2. Jestas.... en edes jaksanut loppuun asti lukea tuota Hustvedtin tekstipätkää. Enpä siis taidakaan tätä seuraavana häneltä lukea niin kuin olin ajatellut vaan ehkä sitten mielummin Amerikkalaisen elegian. Lumouksesta pidin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Sinnittelin kirjan loppuun, mutta tahmeaa se oli. Amerikkalaista kannattaa kokeilla. Siinä oli minusta aika hyvä juonikuvio, vaikka tapahtumat etenivät verkkaisasti. Mutta se sentään jäi ihan kelpo kirjana mieleen, toisin kuin tämä nyt lukemani, johon en aio enää palata. :)

      Poista
  3. Tuo Hustvedtin Kesä ilman miehiä odottaisi lukulaitteella, pitäisi ennättää lukea sekin jossain vaiheessa. Paula Havaste taas on minulle ihan tuntematon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti Kesä ilman miehiä on sinulle parempi kirja kuin minulle. Havastettakin suosittelen tämän yhden lukemani perusteella. Hänen historiallinen sarja-aloituksensa Tuulten vihat on alkanut kiinnostaa minua, ja sillehän on jo jatko-osakin.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.