30. elokuuta 2015

JP Ahonen: Valomerkki

Ihastuin alkuvuodesta JP Ahosen Perkeros-albumiin, ja kun huomasin syksyn kirjakatalogeissa JP Ahosen Valomerkki-albumin (WSOY, 2015), laitoin sen oitis kirjastovaraukseen. Valomerkki jatkaa Ahosen Villimpi Pohjola -sarjaa, johon en ole aiemmin innostunut tutustumaan. Sarja on "nuorten aikuisten elämää dokumentoiva strippisarja", kertoo tekijä sarjan omalla sivulla.  Sen tuorein albumi ei ollut minulle aivan täysosuma, mutta sen verran siitä pidin, että taidan etsiytyä myös sarjan aiempien osien pariin talven mittaan.


Valomerkin nuoret aikuiset ovat opiskelijaelämänsä loppuvaiheessa, perhe-elämää opettelemassa ja töitä hakemassa. Kirjan huumori ja tarinankaari ei iskenyt minuun samalla tavoin kuin bändielämän ihmeellisyyksiä kuvannut Perkeros, mutta albumin piirrosjälki oli taitavaa. Pidän Ahosen selkeästä kynänjäljestä todella paljon, ja sivujen rauhallinen värimaailma hivelee silmää.

Albumissa ei juoksennella koko aikaa alasti, vaikka niin voisi näistä kahdesta näytekuvasta päätellä. :)

Parhaimmillaan Valomerkki oli erittäin hauska, mutta yleistuntuma streipeistä oli 'ihan kiva'. Tosin voi olla, että albumia olisi pitänyt lukea illan myöhäisimpinä tunteina. Tein niin viimeisen puolikkaan kanssa, ja albumi tuntui paranevan loppua kohden. Villimpi Pohjola vaati kenties hitusen väsyneen mielentilan, jotta huumori upposi tähän lukijaan. Huumoripuolelle annan plussaa siitä, ettei se liikkunut tylsästi alapään tai alkoholin ympärillä (tässä paljastuivat lukijan ennakkoluulot opiskelijahuumoria kohtaan) vaan teki nokkelia havaintoja nuorten hapuilusta kohti elämän realiteetteja: perheen perustamista, parisuhdetta ja työelämää. 

Vaikka piirrosjälki on täyden viiden tähden arvoista, annan albumille kolme Goodreads-tähteä. Se 'ihan kiva' huumori laski tällä kertaa kokonaisvaikutelmaa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston sarjakuva
Kirjan tietoja:
JP Ahonen: Valomerkki
WSOY, 2015
96 sivua

28. elokuuta 2015

10 kysymyksen haaste

Sain Kaisa Reetalta kesähaasteen, jonka ideana on vastata kymmeneen kysymykseen, ja eteenpäinkin haastetta saa laittaa. Kiitos Kaisa Reetta haasteesta! ♥ Vastaukseni löytyvät alta, ja haastan seuraavat blogit vastailemaan näihin samoihin kysymyksiin:

Opus eka
Pihin naisen elämää
Yöpöydän kirjat

Mukavaa, jos ehditte vastaamaan!
1. Kerro jotain mitä emme tiedä sinusta.

Minulla on tummat hiukset, joita en jaksa juuri laitella kampauksille. Mitä vikaa on ponnarissa? Olen addiktoitunut huulirasvan ja käsivoiteen käyttöön. Alkaa ahdistaa, jos jompi kumpi ei ole käsilaukussa mukana. Olen innokas lehtien tilaaja, vaikka minulla on liian harvoin aikaa lukea niitä. Nyt postilaatikkooni kannetaan Gloriaa, Makua, Mondoa ja sanomalehdistä Kalevaa ja Hesaria. Paikallislehti tulee myös, ja pian myös Kauppalehti, jonka saan ainejärjestön jäsenyyden kylkiäisinä. Taivas, eihän näitä oikeasti voi olla näin montaa? No, lehtitarjouksia on vaikea vastustaa. Eiköhän tämä 'paljastusten' määrä riitä tähän kohtaan.
2. Onko sillä väliä mitä lukijat ajattelevat blogistasi ja miksi?

On, mutta en mieti lukijoiden ajatuksia aktiivisesti tai edes kovin usein. Jos joku alkaisi heitellä ilkeitä kommentteja, pohtisin tätä asiaa varmasti enemmän. Olen mielestäni sinut sen asian kanssa, että aina löytyy ihmisiä, joiden mielestä blogissani on jotain mikä ei heitä miellytä. Kirjablogeja on paljon, joten valikoimasta löytynee kaikille mieluinen blogi seurattavaksi! Siitä olen suunnattoman iloinen, että blogini tuntuu saaneen lukijoiksi mukavaa, kirjoista kiinnostunutta porukkaa.

3. Miten blogiminä eroaa reaaliminästäsi?
 
Blogiminässäni taitaa korostua reaaliminäni pirteä ja iloinen puoli. Blogini ulkopuolella olen toisinaan taipuvainen pessimismiin (vai onko se realismia?), mutta en näe mitään syytä tuoda ajoittaisia synkkiä ajatuksia tai arkimurheita blogiin. Kirjat ovat minulle iloa tuova asia, ja se saa näkyä myös blogissani.
4. Mikä saa sinut nauramaan?

Pidän mustahkosta huumorista, sanaleikeistä, sarkasmista, huumorista jossa pitää 'hoksata' jotain. Usein käy niin, että hauskoiksi mainostetut kirjat eivät naurata lainkaan. Varsinkaan veijariromaanit. Tämä seuraava on sen sijaan TODELLA hauska. Sanottakoon, että juon itse teetä ja siideriä - ja vain niitä, sillä kahvi/kalja -linja ei ole minua varten. Ja maulla on väliä!! Ketuttaa, jos työpaikan ilmaisteevalikoimassa on jäljellä vain pahoja makuja. Niitä tilanteita varten pidän teejemmaa työpöydän lipastossa. :D Alkuperäinen juttu löytyy täältä, mutta tässä siitä kopio viikonlopun kevennykseksi:

"Moikka,

Tekee hyvää avautua välillä.. Kahvitaukoa odotellessa.

Hengen heikkoudesta kärsivien reppanoiden keskuudessa on yleistynyt raivostuttava taipumus teen juontiin. Siinä missä reipas ja kovaa tulosta tekevä sankari nappaa vauhdista mukillisen kahvia, hintelät ja vähäveriset teenjuojat pilkkivät sen helvetin liptoninsa kanssa harras ilme kasvoillaan ja tuijottavat mukissa lilluvan haalean nesteen värinvaihtoa kuin mykkä pillua. Väistäisivät edes, mutta ei kun sitä on sitten ihan pakko jäädä pipertämään siihen automaatille kehityksen jarruksi.

Ja sitten se arpominen erilaisten teelaatujen välillä, voi että kun ottaisko nyt tänään tota mustaherukka-vadelmaa vai kenties ruusunmarja-neilikkaa, tai josko heittäytyisi oikein hurjaksi ja joisi kupillisen raparperimansikkaa. "Ihan mustaa liptonia mä en saa millään alas," Irma kertoo vaikka kukaan ei kysynyt. Ju-ma-lau-ta ahrgh.

Ja sitten on vielä näitä kaikkein vastenmielisimpiä elitistejä, haudutetun teen kanssa läträäjiä, jotka katsovat nenänvarttaan pitkin rahvasta, joka juo pussiteetä. Pussiteehän on siis ihan hirveetä, koska siinä teenlehdet ovat suodatinpaperin sisällä, eivätkä sellaisessa elegantissa siivilässä vai mikä verkko se nyt sitten on. Kerrassaan barbaarista.

Teenjuoja on muuten suurella todennäköisyydellä myös se sama saatanan hermosaha, jota varten pitää aina firman saunailtoihin varata neljä päärynä-ananas-kirsikka-siideriä, koska sille ei kalja kelpaa ja joka tilaa jonkun perkeleen sinisen enkelin tai muun mytologisen hahmon mukaan nimetyn paukun, jossa on sateenvarjo, sitrushedelmäviipale ja tähtisadetikku, kun kaikki muut ottavat yhden ison.

Ei minulla muuta teestä. Hyvää työpäivänjatkoa!"
(Lähde: www.apachefoorumi.net)

Takuuvarma hauskuuttaja on myös Calvin & Hobbes -sarjakuva. Sen stripit ovat vedonneet huumorintajuuni jo vuosia.


Ha ha!









5. Mitä luovuus sinulle merkitsee?

En pidä itseäni luovana ihmisenä, mutta ihailen heitä, joilta tämä ominaisuus löytyy. Kyky luoda jotain uutta ja innostavaa - sille nostan hattua. Moni bloggaaja ilmaisee omaa luovuuttaan ottamalla taidokkaita valokuvia. Minulla tuota taitoa ei ole, enkä ole ollut innostunut parantamaan näppäilytasoani. Siksi Wikimedia Commonsin kuvat ovat pelastaneet monta blogijuttua, joihin olen tarvinnut kuvitukseksi 'jotain':


Kuva: "Acer japonicum Vitifolium JPG1fu" by Jean-Pol GRANDMONT - Own work. Licensed under CC BY 3.0 via Wikimedia Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Acer_japonicum_Vitifolium_JPG1fu.jpg#/media/File:Acer_japonicum_Vitifolium_JPG1fu.jpg

6. Ketä läheistäsi ihailet?

Kaikki läheiseni ovat omalla tavallaan ihailun arvoisia. Miehelleni annan pisteet siitä, että hän on jaksanut kanssani jo monta vuotta (seuraavan kysymyksen piirteistäni huolimatta). :)

7. Mikä sinussa ärsyttää itseäsi?

Laiska perusluonne eli jos jokin asia ei aivan täysillä nappaa, voin vetkutella sen tekemistä lähes loputtomiin. Sosiaalisempikin voisin olla, ja siivouksesta ja kotitöistä pitäisi innostua enemmän. En tosin usko ärsyyntyväni näistä piirteistä riittävästi, jotta luonteeni kokisi lähivuosina ihmeparannuksen.

8. Mikä sinussa ihastuttaa muita?

'Ihastuttavuuteen' on vaikea ottaa kantaa, mutta päämäärätietoisuudesta olen toisinaan saanut kiitosta. Kotioloissa tämä piirre ei ehkä niinkään korostu, mutta työelämässä minulle sopivat tilanteet, joissa on selkeä tavoite jota kohti suunnistaa.

9. Mikä sinusta tulee isona?

Toivottavasti ihminen, joka on valintoihinsa tyytyväinen, osaa ottaa toiset huomioon ja arvostaa myös itseään.

10. Uskotko onnellisiin loppuihin?  

Uskon, että onnelliset loput ovat mahdollisia.

Kuva: "Tears on the petals (5655516091)" by Marcus Quigmire from Florida, USA - tears on the petalsUploaded by Princess Mérida. Licensed under CC BY-SA 2.0 via Wikimedia Commons - https://commons.wikimedia.org/wiki/File:Tears_on_the_petals_(5655516091).jpg#/media/File:Tears_on_the_petals_(5655516091).jpg

Chris Riddell: Ada Gootti ja hiiren haamu

Chris Riddelin Ada Gootti ja hiiren haamu (Gummerus, 2015) kiinnitti huomioni kirjaston vinkkihyllyssä. Näyttävän näköinen kirja oli pakko ottaa lukuun, ja kuvitus on ehdottomasti Ada Gootin vahvuus. Kirjassa ei taida olla yhtään aukeamaa, jossa ei jonkinlaista kuvitusta olisi, ja upeimpia ovat koko sivun tai aukeaman peittävät kuvat. Kuvitus on kirjailijan omaa käsialaa, ja minua Riddellin piirrosjälki miellytti erittäin paljon, sillä hahmot ovat vekkulin näköisiä ja yksityiskohtia piisaa. Siinä on suurin syy kirjalle antamaani neljään Goodreads-tähteen. Silmäkarkkikirjat ovat heikko kohtani.


Muutama maistiainen kirjan sivuilta. Molemmissa kuvissa ylvästelee neiti Borgia Meediokotiopettajatarten välityksestä:


Ada Gootin juonellinen anti jäi jonkin verran jälkeen silmänruokapuolesta. Kirjan nimihahmo Ada asuu isänsä lordi Gootin kanssa Kalmatollon kartanossa, ja siellä seikkaillaan koko kirjan ajan. Kartano on varsinainen omituisten otusten kerho, joka tarjoilee varttuneen lukijan iloksi kirjallisia viittauksia. Hiiren haamun rooli jäi vähäiseksi, mutta paljon kirjassa tapahtuu. On metaforinen polkukisa ja sisämetsästys ja ullakkokerho ja ties mitä. Taisin odottaa suurempaa loppuhuipennusta kuin lopulta sain, mutta toivon, että vetävän näköiset sivut viehättävät nuorempia lukijoita. Jaana Kapari-Jatan suomennos on mainio, mutta mitä muuta voikaan odottaa Potter-maailman suomentajalta.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Luetaanko tämä, Hurja Hassu Lukija.
Kirjan tietoja:
Chris Riddell: Goth Girl and the Ghost of a Mouse (2013)
Suomennos Jaana Kapari-Jatta
Gummerus, 2015
220 sivua

26. elokuuta 2015

2 x naisen kesä: Kesä ilman miehiä & Kolme käskyä

Lueskelin heinäkuussa kaksi naisen kesänvietosta kertovaa kirjaa. Toinen oli lämminhenkinen tarina, joka sai lukijan hyvälle tuulelle. Toinen kirja sen sijaan oli viileä kuin Oulun kesäinen sää, enkä oikein lämmennyt kirjan akateemiselle analyyttisyydelle. Lämpimistä tuulahduksista vastasi Paula Havaste kirjallaan Kolme käskyä (Gummerus, 2013) ja toisenlaisia kesäfiiliksiä tarjoili Siri Hustvedt kirjassaan Kesä ilman miehiä (Otava, 2011).


Siri Hustvedtin Kesä ilman miehiä oli minulle melkoinen pettymys. Muistelin lukeneeni kirjasta kehuja, mutta omat lukutunnelmani olivat varsin laimeat. Kirjan alussa kertojana toimiva Mia kertoo saaneensa hermoromahduksen, kun hänen miehensä Boris 30 avioliittovuoden jälkeen halusi pitää taukoa avioliitosta. Sairaalareissun jälkeen Mia päätyy pitämään runokurssia nuorille tytöille, ja tuon kesän tapahtumia ja mielensä liikkeitä ja pohdintoja Mia kertoilee kirjassa. Joukossa on ajatuksia miehistä ja tieteestä, ja vaikka paikoin oli tarjolla kiinnostavaa nippelitietoa, ajatuskulkujen lukeminen tuntui pitkästyttävältä:

"Saatatte kysyä miksi teoria, jonka mukaan apinatytöt eivät nauti seksistä, oli niin laajalle levinnyt, että nuo kaikki kuusi pöydän ympärillä istunutta miestä olivat nielaisseet sen itsestään selvyytenä, vaikka kyseisillä kädellisillä on klitoris niin kuin KAIKILLA nisäkäsnaarailla? Onan, jos muistatte hänet, sai rangaistuksen siemenen hukkaamisesta. Hänen ei oletettu laskevan sitä maahan vaan jonnekin muuanne – naiseen. Kyse on lapsille tuputetusta ”saaneen hyvä, säästäneen parempi” -järkeilystä. Mutta toisin kuin Onan, joka ei pysty siementämään ketään ilman orgasmia, Onanin hypoteettinen vaimo (nainen jonka sisälle hänen olisi pitänyt laskea siemenensä) pystyy hedelmöitymään ilman isoa Oota, minkä seikan Aristoteles tunnisti, mutta joka unohdettiin vuosisadoiksi. Vuonna 1559 Kolumbus löysi klitoriksen (dulcedo amoris) – siis Renaldus Kolumbus. Hän törmäsi siihen yhdellä anatomisista tutkimusretkistään, vaikka Gabriele Fallopius kiistikin sen ja väitti, että hän oli nähnyt tuon nyppylän ensin. Sallikaa minun vetää analogia noiden kahden tutkimusretkeilevän Kolumbuksen, Kristofferin ja Renalduksen välille."

Kesä ilman miehiä ei missään vaiheessa vetäissyt minulla kunnolla imuunsa, ja jopa kirjan loppuratkaisu eli Mian ja Boriksen kohtalo tuntui yhdentekevältä. Juonessa oli jonkin verran mukana pikku kaupungin nuorten ja vähän vanhempien ihmisten elämän solmukohtia. Ne toivat tervetullutta vaihtelua Mian päänsisäiseen elämään, mutta silti Goodreadsin tähtimäärä jäi kahteen.

Paula Havasteen Kolme käskyä oli täysin epäakateeminen, mutta sitäkin lämminsävyisempi ja herttaisempi. Kirjan päähenkilönä on opiskelijaneito nimeltä Raija, ja Kolme käskyä kertoo hänen kesänvietostaan Rovaniemellä. Eletään sodan jälkeistä aikaa, ja Raija on päässyt mukaan avustamaan kansatieteen museon perustamisessa. Raijan ja muutaman muun opiskelijan asumisjärjestelyt tuntuvat nykynäkökulmasta erikoisilta, sillä he asustavat kesän ajan maanläheisessä telttamajoituksessa. Kesän aikaan Raija kokee rakkauden romanimieheen, ja tämä suhteen poikanen toi kirjaan mielenkiintoista kulttuuriantia romanien tavoista.

Kirjan tunnelma oli kesäinen, ja jollain tapaa viaton. Nuoret olivat kohteliaita ja hyväkäytöksisiä, ja paheet tuntuivat nekin kovin pieniltä. En ole aiemmin lukenut Havasteelta mitään, joten olin epävarma mihin suuntaan Raijan kesärakkaus mahtaisi kääntyä. Siinä olisi ollut kaikki ainekset inhorealistiseen loppuun, mutta onneksi tässä kirjassa päädyttiin valoisiin tunnelmiin.

"Kun kaikkea tapahtunutta ajatteli, ymmärsi miksi heidät sota-ajan lapset oli optettu kilteiksi ja kuuliaisiksi. Sellainen hänestäkin oli tullut, vähän ujo, hiljainen, vähään tyytyväinen ja ahkera. Kympin tyttö, jonka todistusta isä ylpeänä esitteli ja jonka äiti työnsi aina esittämään jotakin pianolla. Aina puhdas juhlamekko, aina kireät letit. Aina uudet vaatimukset ja velvollisuudet. Kolme käskyä: ole ahkera, kiltti ja siveä. Raija vilkaisi taakseen. Kirkon katekismuksen kolme ensimmäistä käskyä olisivat olleet helpommat toteuttaa."

Kolme käskyä -kirjan kesä oli Raijalle sisäisen kasvun aikaa, ja hänen ponnisteluaan itselliseksi naiseksi oli mukava seurata. Minusta tämä oli oikea hyvän mielen kesäkirja. Kirja on trilogian päätösosa, mutta Kolme käskyä toimi erinomaisesti itsellisenä teoksena. Tosin minun kohdallani se ei houkutellut lukemaan sarjan aiempia osia.

***
Paula Havasteen Kolme käskyä -kirjan tapahtumat sijoittuvat Rovaniemelle, joten saan kirjasta haatepisteen Kotimaista kirjallisuutta futiskaupungeista -haasteeseen.

Goodreads: Kesä ilman miehiä saa 2 tähteä ja Kolme käskyä 3 tähteä
Mistä kirjat minulle? Molemmat kirjat ovat omia e-kirjaostoksia.
Muualla verkossa:
* Kesä ilman miehiä -kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirsin kirjanurkka, Kirjakaapin kummitus, Leena Lumi ja Kulttuuri kukoistaa.
* Kolme käskyä -kirjaa on luettu mm. blogeissa Mari A:n kirjablogi, Kirjakaapin avain ja Luettua.
Kirjojen tietoja:

Siri Hustvedt: The Summer without Men (2011)
Suomennos Kristiina Rikman
Otava, 2011
200 sivua

Paula Havaste: Kolme käskyä
Gummerus, 2013
260 sivua

25. elokuuta 2015

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Sarah Watersin kirjoja on kovasti kehuttu blogijutuissa, joten päätin viimein tutustua brittikirjailijan tiiliskiviin ja valitsin luettavakseni hänen tuoreimman suomennetun kirjansa Parempaa väkeä (Tammi, 2015). Kirjalla oli omat erittäin hyvät hetkensä, mutta sanottakoon heti näin alkuun, etten kokenut suurta hurmiota Paremman väen edessä vaan Goodreadsin tähtimäärä jää keskinkertaiseen kolmeen.  

Paremman väen suurin ongelma omassa lukukokemuksessani oli sen pituus. 600 sivua tuntui tarinan sisältöön nähden mittavalta sivumäärältä, ja jouduin aika ajoin miettimään, mikä olikaan juuri lukemani 50 edellisen sivun juju. Saattaahan vika olla lukijan keskittymis- tai kirjan sanoman hahmottamiskyvyssä, mutta paljon tässä kirjassa oli mielestäni täysin yhdentekeviä osuuksia.

"Ilta Barbereiden huoneessa palautui vähitellen Francesin mieleen - vähitellen mutta väistämättä, kuin joukko pöhöttyneitä ruumiita olisi noussut samean veden pintaan. Hän muisti retkottaneensa  lepotuolissa lasi toisessa ja savuke toisessa kädessä. Hän muisti, kuinka oli pitänyt kättään herra Barberin savukelaatikon yläpuolella, katsonut tätä tyttömäisesti, likimain ripsiään räpytellen: "Minulla on sellainen käsitys, että ette hyväksy naisten tupakointia." Frances muisti laulaneensa keuhkojensa täydeltä Bää, bää, karitsa. Hän muisti hihitelleensä, hän muisti huutaneensa, hän muisti - 
    Ei, hän ei voinut myöntää muistikuvaa todeksi! Ei! Ei!" (s. 169)

Mutta hetkittäin viihdyin Paremman väen parissa loistavasti. Kirjan tapahtumat sijoittuvat sodan jälkeiseen 20-luvun Lontooseen, ja päähenkilönä on nuori nainen nimeltä Frances. Hän asuu kahden äitinsä kanssa, ja isän kuoleman jälkeen perheen rahatilanne on ollut jatkuvaa alamäkeä. Francesin on otettava vuokralaisia yläkerran huoneisiin, ja niin rapistuvaan hienostotaloon muuttaa Barberin pariskunta. Francesin hiljaiselo saa väriä, ja hänen henkinen vapautumisensa ja heräämisensä omiin tunteisiin ja tarpeisiin oli minulle kirjan antoisinta osuutta.

Francesin ja Barberin pariskunnan Lillian-vaimon välinen rakkaussuhde kuvataan kirjassa kauniisti ja tunnekylläisesti. Salasuhde sisälsi sekin muutamia hienoja Francesin oivalluksen hetkiä. Kirjassa on myös kiintoisaa ajankuvaa liittyen ihmisten suhtautumiseen naisten välisiin suhteisiin ja poliisilaitoksen toimintaan. Mutta se pituus! Sivuja, sivuja ja taas lisää sivuja täynnä Francesin pohdintaa milloin mistäkin sai minut aina välillä laittamaan kirjan tauolle. Annan kirjalla kuitenkin kolme tähteä, ja aion kokeilla Watersin aiemmin suomennettuja romaaneja. Yövartio jo löytyy omasta hyllystäni. Jostain syystä uskaltauduin hankkimaan sen aiemmin kesällä, vaikken ollut vielä sivuakaan lukenut Watersin tuotannosta.


Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa, tässä muutama linkki: Leena Lumi, Reader, why did I marry him?, Kulttuuri kukoistaa ja Kirjamuistikirja.
Kirjan tietoja:
Sarah Waters: The Paying Guests (2014)
Suomennos Helene Bützow
Tammi, 2015 (Keltainen kirjasto nro 462)
597 sivua

23. elokuuta 2015

Ilpo Koskela: Lusia

Ilpo Koskelan uusin sarjakuvaromaani Lusia (Like, 2015) kertoo ahmaslaisesta kansanparantaja Lusia Rusintytär Korhosesta, joka eli Rokuan seudulla 1600-luvulla ja joutui syytteeseen noituudesta. Tunnustan, että Lusian tarina oli minulle entuudestaan täysin tuntematon, mutta faktapohjaisuus teki sarjakuvasta erityisen mielenkiintoisen. Koskela kertoo albumin lopussa kirjan syntyvaiheista ja vaikka mukana on paljon fiktiivistä juoniainesta, välittyy ruuduista menneen ajan ihmisten luonnonläheinen, raskas arki.


Pidin sarjakuvan piirrosjäljestä. Ruudut olivat paikoin erittäin ilmavia, eikä niitä oltu ahdettu täyteen ties mitä. Rauhallisista luontokuvista välittyi vuodenaikojen vaihtelu ja maisemista pystyin tunnistamaan pohjois-suomalaisia piirteitä.


Albumin tekstit ovat pääosin runomittaisia, ja siihen Koskelaa on loppusanojen mukaan innoittanut Lusian maine runonlausujana. Tekstit oli hyvin riimitelty, ja runomitasta tuli albumin lukemiseen todellista aikamatkailun fiilistä. Riimit vaativat keskittymistä, jotta sanoja pääsi kunnolla makustelemaan. Albumin lukeminen veikin minulta normaalia enemmän aikaa, mutta maanläheinen lukukokemus oli vaivan arvoinen.


Lusian tarinalla on surullinen loppu, mutta pidin albumin aidonoloisesta tunnelmasta. Talonpoikien ja maalaisten arki on karua, ja kristinuskon työntyminen kansanuskon rinnalle ei tuo mukanaan pelkkää hyvää. Kansanparantajilla saattaisi olla konsteja parantaa haavoja ja tulehduksia, mutta kirkonmiehet koettavat vieroittaa kansaa 'taikauskon' keinoista. Väestön suhtautuminen kansanparantajan kykyihin oli erittäin mielenkiintoista luettavaa.

Suosittelen Lusia-albumia lämpimästi historiasta kiinnostuneille. Tekijän loppusanat voi myös lukaista vaikka aivan aluksi, sillä niissä on hyvää taustatietoa tarinalle eikä kokenut joutuvani spoilaamisen kohteeksi.

***
Merkitsen kirjasta itselleni pisteen Maalaismaisemia-haasteeseen, sillä sarjakuvasta välittyy kuvien ja tekstin kautta maaseudun ja syrjäseutujen talonpoikaiselämän ankara 1600-luvun arki. Tapahtumat sijoittuvat Rokualle ja myös Oulussa piipahdetaan, joten 50 kategorian haaste saa merkinnän kohtaan 43) A book that takes place in your state.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Lusian tarinasta on tehty myös oopperaversio
Kirjan tietoja:
Ilpo Koskela (teksti ja piirrokset): Lusia
Like, 2015
127 sivua

22. elokuuta 2015

Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus

Andrzej Sapkowskin Noituri-sarja on palkittu ja myös lukijoiden kehuma, ja kun tänä vuonna on ilmestynyt jälleen uuden osan suomennos Pääskytorni (WSOY, 2015), päätin viimein tutustua sarjaan. Noituri-sarjan aloitusosa on nimeltään Viimeinen toivomus (WSOY, 2010), ja se esittelee lukijalle noituri Geraltin. Noiturin toimenkuvaan kuuluu omituisten, ihmisten henkeä uhkaavien otusten vaarattomaksi tekeminen. Geralt osoittautuu melko nopeasti erittäin cooliksi kaveriksi, joka jäyhän viileällä ja harkitsevaisella tavalla hoitelee mm. stryksin ja Lepinkäisen.

"Noituri pysähtyi noin kymmenen askeleen päähän. Miekka, jonka hän oli hitaasti vetänyt mustasta, emalipäällysteisestä huotrasta, välkehti ja kiilsi hänen päänsä päällä.
    "Hopeaa", hän sanoi. "Terä on hopeaa."
   Kalpeat kasvot eivät värähtäneetkään eikä antrasiitin väristen silmien ilme muuttunut.
    "Muistutat vedenneitoa niin harhauttavasti, että kuka tahansa erehtyisi, mustatukka", noituri jatkoi rauhallisesti. "Varsinkin kun olet harvinaista sorttia. Mutta hevoset eivät ikinä erehdy. Ne tunnistavat kaltaisesi vaistomaisesti ja erehtymättömästi. Mikä sinä olet? Luulisin, että olet mula tai alpori. Tavallinen vampyyri ei ikinä tulisi ulos aurinkoon." (s. 77)

Erikoisen nimisiä hahmoja tulee vastaa tiheään, mutta niistä huolimatta en suuremmin lämmennyt sarjalle sen avausosan perusteella. Muistelen lukeneeni, että jatko-osat ovat jollain tapaa erityylisiä kuin Viimeinen toivomus, joka koostui lyhyistä, Geraltin urotekoja ja seikkailuja käsittelevistä kertomuksista. Geraltin noituripuuhat etenivät oikein sujuvasti eikä mukana ollut liikaa päätöntä rymistelyä, jota en tahdo jaksaa kirjallisessa (tai missään muussakaan) muodossa. Mutta mukana ei ollut myöskään mitään suunnattoman koukuttavaa, joka olisi saanut minut kiinnostuneeksi Geraltin menneisyyden salaisuuksista tai tulevaisuuden kohtaloista. En ole peli-ihmisiä, joten The Witcher -peli ei ole johdatellut minua Noiturin maailmaan vaan olin täysin kirjallisen annin varassa.

Viimeinen toivomus oli silti helppoa, viihdyttävää fantasiaa, joten annan sille kolme Goodreads-tähteä. Sarjan seuraavan osan aion myös lukea jossain vaiheessa talvea, sillä olisi mukavaa löytää lukupinoon jokin uusi, kiehtova fantasiasarja. Noiturin suhteen pidän vielä toivoa yllä.


50 kategorian haasteeseen ruksaan kirjasta kohdan 39) A book with magic.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Morren maailmaYöpöydän kirjat ja Notko, se lukeva peikko.
Kirjan tietoja:
Andrzej Sapkowski: Ostatnie źyczenie (1993)
Suomennos Tapani Kärkkäinen
WSOY, 2010
333 sivua

19. elokuuta 2015

Haastekoonti: Kirjankansibingo

Kirjakaapin kummitus -blogissa käynnistyi kesän alussa koukuttava Kirjankansibingo. Bingoiluaikaa oli onneksi reilummin kuin viime kesänä, kokonaiset kolme kuukautta. Ajattelin alkuun tavoitella vain muutamaa bingoriviä, mutta pian nälkä kasvoi ruutujen täyttyessä ja päätin kokeilla koko ruudukon täyttämistä. Ei se helppoa ollut, mutta onnistuin! Ruudukon viimeiseksi ruuduksi jäi 'ruoka' ja sinnikkään etsiskelyn jälkeen löysin siihen hienon dekkarin, Ellery Queenin Kiinalaisen appelsiinin arvoituksen. Viimeinen oljenkorteni olisi ollut jonkin kokkauskirjan 'lukeminen', mutta keittiöhommat eivät oikein ole alaani, joten kiitokset Ellerylle. :)

Ruudukon täyttö sujui ensi alkuun aivan itsestään. 'Piirroskuvaan' oli jopa reippaasti ylitarjontaan, sillä todella moni lukemistani kirjoista näyttää olevan piirroskuvakannella varustettu. 'Ruoka' ja 'kengät' olivat vaikeita ruutuja, se ei ollut yllätys. Sen sijaan yllätyin siitä, että valokuvakantta oli hankala löytää. Tuntui, ettei niitä ole kuin keskinkertaisissa tai huonoissa dekkareissa. Jonkin aikaa haeskeltuani löysin kelvollisen unkarilaisen dekkarin, jossa oli kaunis, sinihämyinen valokuvakansi.

Vasta haasteen loppuvaiheessa jouduin jonkin verran etsiskelemään kirjoja ruutuihin, mutta ns. suorittamisen puolelle haaste ei kääntynyt missään vaiheessa. Minulla oli kesällä runsaasti lukuaikaa (ja intoa lukemiseen), joten lukupinon antimista oli mukava poimia sopivia kirjoja bingoruutuihin.

Alkutilanne...
Lukemani kirjat lukujärjestyksessä:

piirroskuva - Saku Heinänen: Zaida ja elovalkeat
fiktiivinen hahmo - Colin Duriez: Legenda nimeltä J. R. R. Tolkien
värikäs - Peter Høeg: Susanin vaikutus
monta henkilöä -  Bouncer 1 - Kainin silmä (Boucq/Jodorowsky)
sininen - Jean Kwok: Käännöksiä
mustavalkoinen - Klimowski - Schejbal: Dr. Jekyll and Mr. Hyde - A Graphic Novel
luonto - Helena Waris: Uniin piirretty polku
kaupunki - Valkoiset varpaat - kauhunovelleja
kasvokuva - Jussi Adler-Olsen: Vanki
eläin - Helena Waris: Talviverinen
kengät - Martti Linna: Rakkausarpia
punainen - Julie Berry: Kunnes kerron totuuden
siluetti - David Nicholls: Sinä päivänä (1. BINGO! punainen - siluetti - kengät - värikäs - monta henkilöä)
kasvi - Jeff VanderMeer: Hävitys
nainen -  Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen
lapsi - Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
maisema - Maari Verronen: Kirkkaan selkeää
rakennus - Diana Gabaldon: Sudenkorento
abstrakti kuvio - Zadie Smith: Valkoiset hampaat
ajoneuvo - Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani
mies - Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi
keltainen - Gustav Meyrink: Golem
pariskunta - Petri Karra: Haarautuvan rakkauden talo
valokuva - Vilmos Kondor: Budapestin synnit
ruoka Ellery Queen: Kiinalaisen appelsiinin arvoitus (ruudukko täynnä!)

Alla kansien kuvat. Pahoittelen paikoin huonoa kuvanlaatua, mutta olennainen toivottavasti käy selville. En valitse luettavaani kauniin kannen perusteella, enkä nytkään koettanut etsiä hienon näköisiä kansia. Minulle riitti, että kansi sopi jollain tapaa ruudun teemaan. Silti mukana on muutamia kansia, joista pidin erityisen paljon. Suosikkini ylitse muiden on lapsi, mutta myös nämä ovat hienoja: punainen, ajoneuvo, mustavalkoinen, rakennus.

Punainen - sininen - keltainen - ajoneuvo - abstrakti kuvio:
 Kaupunki - siluetti - mustavalkoinen - piirroskuva - maisema:

 Fiktiivinen hahmo - nainen - kengät - rakennus - eläin:










Luonto - pariskunta - mies - värikäs - valokuva:












Ruoka - kasvokuva - lapsi - kasvi - monta henkilöä:











Kiitokset haasteen ideoineelle Jonnalle leppoisasta kesähaasteesta!

18. elokuuta 2015

Kooste elokuun lukumaratonista (la 15.8.2015)

Blogistanian elokuun lukumaratonpäivä oli viime lauantaina 15.8.2015, ja blogeissa oli viikonlopun aikana käynnissä melkoiset lukujuhlat. Lämpimät kiitokset kaikille osallistujille!


Kirjanpitoni mukaan elokuun lukumaratonille osallistui 41 lukijaa. Ilmoittautumislista ja maratonin ohjeistus on näkyvillä täällä (laskin osallistujiksi ne blogit/nimimerkit, joilta löysin luettujen sivujen/kirjojen määrän). Yhteensä luettuja sivuja kertyi 24021. Lisäksi äänikirjaa kuunneltiin 66 minuuttia. Lukumaratonpostausten perusteella maratoonarit eivät vetäneet itseään ns. piippuun vaan lukivat järkevästi ja jättivät aikaa myös muulle elämälle. Lukemisen ohella leivottiin sämpylöitä, käytiin retkellä ja konsertissa, keitettiin hilloa, pohdiskeltiin tulevaisuuden uusia jännittäviä tuulia ja vietettiin aikaa perheen ja läheisten kanssa. Valitettavasti flunssa oli erään maratonin ei-toivottu vieras. Kannattaa käydä lukemassa osallistujien maratonpäivityksiä! Ne tarjoavat hyvän kurkistusaukon lukevien ihmisten viikonloppuun. 

Lukumaratonin aikana luettuja kirjoja (kokonaan tai osittain) on alla listattuna. Vinkkaa kommenttiboksiin, jos huomaat, että jokin lukemasi kirja puuttuu listalta. Linkit vievät bloggaajien maratonpostauksiin. Maratonilla luettiin todella monipuolisesti kaikenlaista, eikä kovin moni bloggaaja ei eksynyt saman kirjan pariin. J. K. Rowlingin Harry Potter -sarja on edelleen suosittu, sillä se keräsi eniten bloggauksia eri bloggaajilta: kolme maratoonaajaa valitsi lukulistalleen jonkin Harry Potter-sarjan kirjan.

Ahmed Ahne (Kieltenopen kotiblogi)
Aho, Juhani: Rautatie (Hurja Hassu Lukija)
Applegate, K. A. A.: Everworld  (Kirjoja & kikatuksia)
Atwood, Margaret: Onyx ja Crake (Ullan luetut kirjat)
Austen, Jane: Emma (Lukemattomia lukemattomia)
Austen, Jane: Uskollinen ystävänne - kootut kertomukset (Lukemattomia lukemattomia
Austen, Jane: Viisasteleva sydän (Lukemattomia lukemattomia)
Auster, Paul: Lukittu huone (Satun luetut)
Beckett, Samuel: Malone kuolee (Hurja Hassu Lukija)
Black, Saul: Tappamisen pitkä oppimäärä (Lukutoukan ruokalista)
Boylston, Helen: Sisar, Helena (Musteella ja hopealla)
Brandon, Ella: Janet ja linnanherra (Kirjakko ruispellossa)
Campbell Jen: Weird Things Customers Say in Bookshops (Cats, books & me)
Castillon Claire: Äidin pikku pyöveli (Cats, books & me)
Galsworthy, John: Omenapuu (Hurja Hassu Lukija)
Christie, Agatha: Murder on the Orient Express (Janina's)
Christie, Agatha: Vanha hyvä aikani  (Hurja Hassu Lukija)
Collins, Suzanne: Nälkäpeli (Storytime is over)
Collins, Suzanne: Vihan liekit (Storytime is over)
Coolidge, Susan: Katyn toimet (Musteella ja hopealla)
Crouch, Blake: Waynard Pines - Ei pakotietä (Ullan luetut kirjat)
Dashner, James: The Scorch Trials (Kirjoja & kikatuksia)
Demetrios, Heather: I'll Meet You There (Tarinoiden syvyydet)
Doerr, Anthony: Kaikki se valo jota emme näe (Tarinoiden syvyydet)
Dostojevski, Fjodor: Valitut kertomukset (Lukunäkymä)
Einon, Dorothy: Luova lapsi (Kieltenopen kotiblogi)
Ekebom, Terhi: Kummituslapsi (Yöpöydän kirjat)
Fagerholm, Monika: Diiva (Kaikkia värejä)
Falls, Kat: Veden alla (Reader's Diary)
Fielding, Helen: Bridget Jonesin sydän (Orfeuksen kääntöpiiri)
Gabaldon, Diana: Muukalainen (Storytime is over)
Gardell, Jonas: Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin  (Reader's Diary)
Gibson, William: Neurovelho  (nimimerkki Scart_t)
Golding, William: Kärpästen herra (Matkalla Mikä-Mikä-Maahan)
Grimmin sadut II (Lukunurkkaus)
Fujimoto, Kenji: Diktaattorin keittiömestari (Kirja ja kuppi kuumaa)
Heikkinen, Mikko-Pekka: Jääräpää (Susi lukee)
Helve-Sibaja, Liisa: Hausfrau - Kotona Sveitsissä (Lukutoukan kulttuuriblogi)
Holma, Antti: Kauheimmat runot (Lukutoukan kulttuuriblogi)
Holmström, Johanna: Sulje silmäs pienoinen (Kirjakuu)
Holopainen, Anu: Ihon alaiset (Oksan hyllyltä)
Ibsen, Henrik: Hedda Gabler (Orfeuksen kääntöpiiri)
Jalonen, Riitta: Todistaja Brigitin talossa (Ullan luetut kirjat)
Jansson, Tove: Muumit - sarjakuvaklassikot VIII  (Hurja Hassu Lukija)
Jones, Sadie: Ehkä rakkaus oli totta (Kirjan jos toisenkin)
Joyce, Rachell: Miss Queenie Hennessyn rakkauslaulu (Sivutiellä)
Järvelä, Jari: Tyttö ja pommi (Kaikkia värejä)
Kalevala (Lukunäkymä
Kingsolver, Barbara: Myrkkypuun siemen (1001 kirjaa ja yksi pieni elämä)
Kinsella, Sophie: Himoshoppaajan vauva (Mustemaailmani)
Kotilainen - Varteva: Maailman vaikein kieli  (Klassikkojen lumoissa)
Kähkönen, Sirpa: Graniittimies  (Mustemaailmani)
Latvala, Taina: Ennen kuin kaikki muuttuu  (Lukutoukan kulttuuriblogi)
Lehtolainen, Leena: Surunpotku (Kuuttaren lukupäiväkirja)
Leinonen, Anne: Pienen rasian jumala  (Satun luetut)
Lindgren, Astrid: Saariston lapset (Orfeuksen kääntöpiiri)
Lindgren, Minna: Ehtoolehdon pakolaiset (Susi lukee)
Lindsay, Jeff: Dexterin pimeät unet  (Narseskan kirjanurkkaus)
Loe, Erlend: Supernaiivi (Matkalla Mikä-Mikä-Maahan)
Lumberg, Kiba: Musta perhonen (Hurja Hassu Lukija)
Malmi, Timo: Tuulensuu, minä rakastan sinua (Susi lukee)
Manninen, Satu: Kaupunkicowboy (Susi lukee)
Marlowe, Stephen: Minä Kristoffer Kolumbus (Lukunäkymä
Martin, Geogre R. R.: Valtaistuinpeli (Susi lukee)
Matson, Morgan: Amy and Roger's Epic Detour (Kirjaneidon tornihuone)
McEvan Ian: Makeannälkä (Cats, books & me)
Menendez, Eva: Rakas Che (Oksan hyllyltä)
Minari, Else Holmelund: Pikku karhun tarinat (Klassikkojen lumoissa)
Morris, Pat: Potter's Curious World of Taxidermy (Orfeuksen kääntöpiiri)
Mosley, Walter: Sinipukuinen paholainen (Orfeuksen kääntöpiiri)
Nesbo, Jo: Verta lumella (Kuuttaren lukupäiväkirjaLukutoukan kulttuuriblogi)
Närhi, Kati: Saniaislehdon salaisuudet (Lukunäkymä
Obama, Barack: Unelmia isältäni (nimimerkki Scart_t)
Oksanen, Sofi: Purge (Janina's, Kirjoja & kikatuksia)
Onkeli Reetta: Poika joka menetti muistinsa (Cats, books & me)
Peltoniemi, Sari: Kuulen kutsun metsänpeittoon (Oksan hyllyltä)
Petrovskaja, Katja: Ehkä Ester  (Kirjakuu)
Poe, Edgar Allan: The Works of Edgar Allan Poe (Lukunäkymä
Polva, Anni: Rakasta minua hiukan!  (Oksan hyllyltä)
Rafaelsen, Ellinor: Katja Norjan kesässä (Narseskan kirjanurkkaus)
Riddell, Chris: Ada Gootti ja hiiren haamu (Yöpöydän kirjat)
Robb, J. D.: Alaston kuolema (Kirjakaapissa)
Robb, J. D.: Maineikas kuollessaan (Kirjakaapissa)
Rodkey, Geoff: Tapperin kaksoset sotajalalla  (Lukutoukan kulttuuriblogi)
Rossi, Veronica: Halki ikiyön (Storytime is over)
Rossi, Veronica: Yhä sininen taivas (Kirja ja kuppi kuumaa)
Rouhiainen, Elina: Kesytön (Todella vaiheessa)
Rowling, J. K.: Harry Potter ja Feeniksin kilta (Kirjakartano)
Rowling, J. K. Harry Potter ja liekehtivä pikari (Tarinoiden syvyydet)
Rowling, J. K.: Harry Potter ja puoliverinen prinssi (Ajatuksia kirjamaasta)
Rudberg, Denise: Yksi tappava syrjähyppy  (Ullan luetut kirjat)
Safier, David: Huono karma (Kirja ja kuppi kuumaa)
Sandell, Jarkko: Jos siivet, lennän (Susi lukee)
Sarvilinna, Roope: Kateissa  (Kuuttaren lukupäiväkirja)
Sattouf, Riad: Tulevaisuuden arabi (Kieltenopen kotiblogi)
Scarry, Richart: Perinteisiä tarinoita (Klassikkojen lumoissa)
Shepard, Sara: Valehtelevat viettelijät (Vadelmahattarapilvi)
Simsion Graeme: Vaimotesti (Kirjaneidon tornihuone)
Sinisalo, Johanna: Linnunaivot (Matkalla Mikä-Mikä-Maahan)
Suhonen - Siitonen - Pöllänen: Metsän tarina  (Kirjoja & kikatuksia)
Takalo, Tiitu: Kehä (Cats, books & me)
Takalo, Tiitu: Tuuli ja Myrsky (Cats, books & me)
Tanttu, Ville: Tiikerisydän (Reader's Diary)
Teräs, Mila: Pimeän taivaan kilta (Mustemaailmani)
Tikkanen, Märta: Vuosisadan rakkaustarina (Kirjan jos toisenkin)
Timonen, Karoliina: Kesäinen illuusioni (Kirjan jos toisenkin)
Tuominen, Pirjo: Mariaana, Vantaan tytär  (Kirjakko ruispellossa)
Turunen, Saara: Raukkaudenhirviöt  (Ja kaikkea muuta)
Tolstoi, Leo: Sota ja rauha II  (Hurja Hassu Lukija)
Tsehov, Anton: Kirsikkatarha (Oksan hyllyltä)
Vala, Vera: Tuomitut (Ja kaikkea muuta)
Valerian & Laureline -sarja (Taikakirjaimet)
Valtonen, Hilja: Nuoren opettajattaren varaventtiili (Kirjakko ruispellossa)
Vartiainen, Petri: Isäasentoja (Sivutiellä)
Valente, Gatherynne M.: Tyttö joka purjehti Satumaan ympäri itse rakentamallaan laivalla  (Cats, books & me)
Walliams, David: Herra Lemu (Kaikkia värejä)
Walliams, David: Poika ja mekko  (nimimerkki Scart_t)
Wilder, Laura Ingalls: Pieni talo suuressa metsässä  (Musteella ja hopealla)
Westerfeld, Scott: Goliath (Tarinoiden syvyydet)
Worth, Jennifer: Hakekaa kätilö! (SivutielläNarseskan kirjanurkkaus)
Vähänen, Juhana: Avaa tule (Klassikkojen lumoissa)
Young, Moira: Julma maa  (Kirjakaapissa)
Zevin Gabrielle: Tuulisen saaren kirjakauppias (Cats, books & me)
Örkény, István: Minuuttinovelleja (Kirja ja kuppi kuumaa)

♥ Tätä tapahtumaa oli ilo emännöidä. Kiitos kanssalukijoille ja lukijoita kommentein kannustaneille!  ♥

17. elokuuta 2015

Lukumaratonin kirjat & lyhytarviot

Viikonlopun lukumaratonin kirjojen lukutunnelmia lyhyesti:

Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
Kansi Ea Söderberg
Tammi, 2011
153 sivua

Päähenkilönä on sympaattisen oloinen Jouni-nuorukainen, jonka kolttasaamelaistaustan kautta tuodaan yliluonnollisia aineksia juoneen. Kirjan tapahtumat olisivat voineet olla monin verroin mystisempiä, sillä kirjasta jäi hieman liian 'mukava' jälkimaku. Saamelaisjutut tekivät kirjasta silti kiinnostavan. Lukumaratonkirjana Kuulen kutsun metsänpeittoon oli erinomainen, sillä kirja oli nopealukuinen ja sivuja käänteli ilokseen.

Goodreads: 3 tähteä
Luettu mm. blogeissa Notko, se lukeva peikko, Taikakirjaimet ja Yöpöydän kirjat.
Lukuhaastepiste: I Spy -haasteen kohta 14) Senses.


Anni Polva: Rakasta minua hiukan! (1945)
Karisto, 2015 (16. painos)
187 sivua

Anni Polvan aikuiskirjat eivät saaneet minusta uutta ystävää esikoiskirjan myötä. Kirjassa mielenkiintoisinta oli tapa, jolla ystävykset Lulu ja Kerttu päätyivät Tuomolan maatilalle tekemään heinätöitä ja muita maatilan arkiaskareita. He ilmoittautuvat kirjan aluksi työpalvelukseen, ja edessä on viikon mittainen pesti maaseudulla. Punatukkainen ja räiskyväluonteinen Lulu taitaa lehmän lypsämisen ohella myös miesten vikittelyn, ja Antti-komistus saa Lulusta oivan vastuksen. Pariskunnan tutustuminen on melkoisen aggressiivista. Olen aikoinani kolunnut romantiikkahyllyn sisältöä sen verran, että kirjan juonikuvio oli äärimmäisen ennalta-arvattava, mutta Polva sentään onnistui yllättämään minut viimeisellä sivulla: avioliitto on kuulemma ikuista orjuutta. 

Rämäpäinen kohellus saa minulta kaksi Goodreads-tähteä.

Goodreads: 2 tähteä
Luettu blogissa Kulttuuri kukoistaa
Lukuhaastepiste:  Maalaismaisemia-lukuhaaste


Anton Tŝehov: Kirsikkatarha (1904)
Julkaistu kirjassa Lokki, Vanja-eno, Kolme sisarta, Kirsikkatarha
Suomennos Martti Anhava
Otava, 1999
74 sivua

Näytelmän lukuun minut innosti  50 kategorian lukuhaaste. Alkuun meni hetki siihen, että totuttelin lukemaan vuorosanojen listausta. Se tuntui oudolta, mutta pääsin kirjan alussa olleen rooliluettelon avulla viimein näytelmään sisälle. En tavoittanut tarinasta komediallisia piirteitä, mutta venäläinen huumori taitaakin olla aivan oma lajinsa. 

Kirsikkatarha kuvaa taitavasti erään yhteiskuntaluokan loiston päivien loppua. Varakas tilanomistajatar joutuu luopumaan kauniista maatilastaan, eikä menneiden muistelu auta kun edessä on pakkohuutokauppa. Neljään näytökseen mahtui ihmiskohtaloita monen sukupolven edestä.

Näytelmän luku oli mainio välipala lukumaratonilla, ja toimi hieman samaan tapaan kuin novellien lukeminen. Voisin siis myös seuraavalla maratonilla varata lukupinoon jonkin näytelmän.

Goodreads: 3 tähteä
Luettu mm. blogeissa Matkalla Mikä-Mikä-Maahan ja Täällä toisen tähden alla
Lukuhaasteet: Maalaismaisemia-lukuhaaste ja  50 kategorian lukuhaasteen kohta 47) A play.

Anu Holopainen: Ihon alaiset
Kansi Pirta Syrjänen
Karisto, 2015
202 sivua

Ihon alaiset kuvaa maailmaa, jossa ulkonäkö on kaikki. Stockmannin kosmetiikkaosaston myyjäksi päästään missikilpailun kautta ja luomut ovat kummajaisia. Mutta luomun katselu myös houkuttelee, toteaa Jara, joka saa ensimmäisen kesätyöpaikkansa luomuutensa voimin. Mukana on blogikirjoituksia ja irccailua, ja näiden ansiosta kirjan lukeminen oli mukavan vaihtelevaa, vaikka sisältö alkuun tuntui hajanaiselta.

Pidin kirjasta. Sen kuvaama maailma tuntuu äärimmäiseltä, mutta töröhuuliset ja vahakasvoiset kaunottaret lehtien palstoilla muistuttavat päivittäin, että nyky-yhteiskunnasta löytyvät kaikki ne ainekset, joista Ihon alaisten kuvaama maailma saattaisi kehittyä. Hieno aihe nuortenkirjaan. Kirja ei ollut mielestäni liian opettavainen, ja toivottavasti herättelee nuoria ulkonäkökeskeisyyden pohdiskeluun.

Goodreads: 4 tähteä
Luettu mm. blogeissa Kirjakko ruispellossa, Kirjasähkökäyrä ja Ullan luetut kirjat.
Lukuhaastepiste: Kirjallisuutta kotimaisista futiskaupungeista (Helsinki)


Ana Menéndez: Rakas Che (2003)
Suomennos Hanna Tarkka
Otava, 2005
233 sivua

Kirjan kehyskertomuksessa nuori nainen koettaa selvittää äitinsä tarinaa. Hän saa haltuunsa laatikollisen päiväkirjamerkintöjä, joista hahmottuu kuubalaisnaisen rakkaus kuuluisaa Che Guevaraa kohtaan. Mikä on totta ja mikä ei? Siitä en enää oikein jaksanut innostua kirjan loppupuolella, sillä lukumaratonin viimeisillä tunneilla nautin kovasti taitelija-Teresan hajanaisista päiväkirjamerkinnöistä. Niistä huokui rakkaus, surumielisyys, intohimoinen kuubalainen tunnelma... kirjan lopussa palattiin nykyhetkeen, ja se lähes pilasi lukutunnelmani. Kirja on silti lukemisen arvoinen, jos haikeansuloinen matka Havannaan kiinnostaa.

Goodreads: 3 tähteä
Lukuhaastepiste: I Spy -haasteen kohta 20) Emotion/Feeling (kirjan alkuperäinen nimi: Loving Che).

16. elokuuta 2015

Ainolan puiston vuosi: elokuu (eli vuosi kuvina 1/12)

Muutamissa blogeissa on toteutettu vuosi kuvina -haastetta, jossa on ideana kuvata samaa paikkaa kerran kuukaudessa vuoden ajan. Haasteen etenemistä ja vuoden kaunista kiertoa on ollut todella hauskaa seurata. Viimeisimpänä haastekoontina muistan Elinan hienon kuvasarjan Luettua elämää -blogista. Valokuvaustaitoni ovat näppäilyasteella, mutta tämän kuvahaasteen toteuttaminen on kiehtonut minua jo pidemmän aikaa. En ole saanut haastetta keneltäkään enkä haasta tässä ketään mukaan, mutta minun laillani tämän voi kuka tahansa ideasta innostuva ottaa omaan blogiinsa.

Tänään minulle tuli sopiva tilaisuus ottaa haasteen ensimmäinen kuva. Aurinkoinen ilma houkutteli minut pyöräilyreissulle Oulun keskustaan, ja reitti kulki myös Hupisaarten läpi. Kasvihuoneen takana on pieni lammentapainen lätäkkö, jonka valitsin kuvauskohteekseni seuraavan vuoden ajaksi. Nyt minulla on oiva tekosyy piipahtaa kauniissa puistossa kerran kuukaudessa, ja koetan muistaa käydä nappaamassa kuvan aina puolen kuun tienoilla. Ja tässä siis ensimmäinen otos, jossa näkyy ihana loppukesän päivä:

Elokuu 2015.

Muutamia kuvia pyöräreitin varrelta ja kuvahaasteen ulkopuolelta:


Taustalla näkyy laatikkomainen Oulun pääkirjasto.
Aallonmurtajalla. Ympärillä meri ja hiljaisuus (jota kesti niin kauan kunnes pari vesiskootteria tuli ympärille pöristelemään).
Tehtaan piipun tuulimittari kertoo, että tuuli tuiversi tänään jossain muualla kuin Oulussa.
Kivellä on tärkeä sanoma. :)
Hyvää elokuun jatkoa kaikille blogini lukijoille.

14. elokuuta 2015

Elokuun lukumaraton - päivittyvä postaus (klo 20:00)

Oma elokuinen lukumaratonini päivittyy tähän postaukseen. Todella moni kanssamaratoonaaja on jo aloitellut omaa urakkaansa, ja olen tässä alkuillan aikana tehnyt pienen kierroksen blogeissa aistimassa lukufiiliksiä. Lukuinnostusta on ilmassa ja lukupinot ovat täynnä mitä mielenkiintoisimpia kirjoja! Jos haluat ilmoittautua mukaan, se on vielä mahdollista, sillä tärkein lukumaratonin sääntö on se, että osa lukemisesta pitää ajoittaa lauantaille 15.8.2015. Ilmoittaudu lukumaratonille täällä (ja samaisesta linkistä löydät myös ohjeita lukumaratonia varten ja listan mukana olevista blogeista), jos maratoonaus alkoi houkutella. Mukana on paljon reippaita ensikertalaisia, joten ei kannata ujostella jos olet ensi kertaa liikkeellä ja lukumaratoonaus kiinnostaa. Mukaan vain, yhdessä lukeminen on hauskaa. :) Vaikka aloittelen nyt omaa maratoniani, pidän silmällä kommenttiboksia ja päivittelen mahdollisia viime hetken osallistujia listalle mukaan.



la 15.8.2015 klo 20.00 -  lukumaraton päättyy

Rakas Che saatettu päätökseen lukumaratonin viime minuuteilla. Kirjasta jäi kaksijakoiset tunnelmat, mutta niistä lisää aikanaan lyhytarviossa. Waters edistyi kaksi lukua eli edistyin maratonin aikana sivulta 433 sivulle 522. Yhteensä 938 sivua. Lueskelin rennosti ja puuhailin vuorokauden aikana muutakin kuin kääntelin kirjojen sivuja. Olo on semmoinen, että voisinpa vielä jatkaa lukemista. Ainakin tuon Watersin saatan pinnistää loppuun asti tässä illan aikana. Ja Teemestarin kirja jäi kutkuttelemaan kivasti lukuhermoa.

Minulle jää tästä lukumaratonista hyvät muistot. Luetuista kirjoista luvassa lyhytarvioita todennäköisesti ensi viikon alkupuolella. Ja lukumaratonin yhteiskoosteenkin saan varmasti koottua ensi viikolla.

Nyt taidan lähteä pienelle kierrokselle kanssamaratoonareiden blogeihin. 

la 15.8.2015 klo 17.35

Ana Menendezin Rakas Che on hyvässä vauhdissa. Luettuna 150 sivua kaihoisaa kuubalaistunnelmaa, rakkauden muisteloita ja surumielisyyttä. Ihana kirja, joka tuntuu kauniilta ja taidokkaalta Rakasta minua hiukan! -kirjan kiivastahtisen melskeen jälkeen. 2,5 tuntia lukuaikaa jäljellä. Luenko loppuun rakkauskertomuksen ja koetan taas saada eteenpäin Watersin Parempaa väkeä? Siinäkin alkaa onneksi loppu häämöttää, mutta toisaalta myös Itärannan Teemestarin kirjan aloittaminen houkuttelee. Kokeillaan tätä: yksi luku Watersia ja jos se alkaa vetämään hyvin kohti loppuhuipennusta, Teemestarin kirja jää tuleville lukupäiville.


Luettuja sivuja: 803

la 15.8.2015 klo 15.20

Ihon alaiset ja Rakasta minua hiukan! luettu loppuun. Sivuja 653 ja lukuaikaa vielä lähes 5 tuntia. Mies grillasi pihalla aurinkoisen päivän kunniaksi, ja lounaan voimin on hyvä suunnata kohti seuraavaa kirjaa. Tässähän ehtii vaikka mitä! Tuntuu, että lukufiilis vain paranee maratonin loppua kohden. Eilisilta menikin hieman tahmeasti, ehkä viikon työasiat painoivat vielä mielessä. Taidan sukeltaa seuraavaksi Havannaan Ana Menendezin kyydissä.

Luettuja sivuja: 653

la 15.8.2015 klo 13.30

Ihon alaiset on kehujen arvoinen. Luomu vs. muokattu vartalo on vetävä aihe, ja sivut kääntyvät nopeasti. Hieno nuortenkirja. 108 sivua luettu ja 500 sivun rajapyykki ohitettu.

Luettuja sivuja: 512


la 15.8.2015 klo 12.05

Aamupäivä on mennyt kotihommissa ja ulkoilemassakin kävin. Auringonpaiste houkutteli pienelle pyörälenkille, ja raikas aamuilma piristi mukavasti, unenrippeet hävisivät silmistä ja lukeminen alkaa saada uutta puhtia. Jatkoin Polvan Rakasta minua hiukan! -kirjaa 40 sivua ja lukaisen jäljellä olevat 40 sivua maratonin loppupuolella. Lulun ja Antin tutustumisvaihe on niin ärhäkkää menoa, ettei sitä jaksa yhteen kyytiin kovin pitkään. Seuraavaksi ehkä Ihon alaiset.

Luettuja sivuja: 404
la 15.8.2015 klo 09.55

Lauantaiaamu lähti käyntiin näytelmällä. Tsehovin Kirsikkatarha on ensimmäinen lukemani näytelmä moneen vuoteen, ja hetken kesti tottua vuoropuhelun muodossa etenevään tarinaan. Henkilöluetteloa piti vilkuilla moneen kertaan ennen kuin venäjänkieliset nimet ja roolit alkoivat pysyä muistissa. Kirsikkatarha en ole nähnyt lavalla, mutta näytelmä on hieno tuokiokuva yhteiskunnan murrosvaiheesta.

Luettuja sivuja:  364



la 15.8.2015 klo 00.05

Kuulen kutsun metsänpeittoon luettu. Saamelaisjuttuja olisi voinut olla enemmän, mutta semmoinen mukava kolmen tähden kirja tämä oli näinkin. Jatkoin Polvaa eteenpäin ja sivulla 100 nyt. Ennalta-arvattavuus alkaa tökkiä. Kaksi vai kolme tähteä? Jatkoin myös Sarah Watersin Parempaa väkeä -kirjaa, joka oli sivulla 433 ennen maratonin alkua. Nyt sivulla 470. En ole hurmaantunut Watersiin tämän kirjan myötä, mutta ehkä ne aiemmin ilmestyneet ovat Waters-hehkutuksen arvoisia. Seuraavaksi lukijaa kutsuvat unimaailmat. Bundesliigan pelin lopputuloksesta ei ole tietoa. Miehen into pelin seuraamiseen lopahti Bayerin johtaessa 2-0.

Luettuja sivuja:  290
 
pe 14.8.2015 klo 22.25

Kuulen kutsun metsänpeittoon on edistynyt sivulle 113. Leppoisa, ripauksen verran eksoottinen nuortenkirja, jonka taidan lukaista loppuun yhtä kyytiä. Taustaäänenä on toiminut Bundesliigan peli, jota mies seuraa. Perjantai-illan huumaa: jalkapalloa ja kirjoja.

Luettuja sivuja: 179 sivua

pe 14.8.2015 klo 21.05

Polvan Rakasta minua hiukan! edennyt sivulle 66. Hupaisa, vaikkakin *hieman* ennalta-arvattava maaseuturakkaustarina.  Lulu ♥ Antti -  ja rutkasti vanhan ajan viehätystä. :) Kirja menee nyt pikku tauolle ja otan luettavaksi Sari Peltoniemen Kuulen kutsun metsänpeittoon.


Luettuja sivuja: 66

pe 14.8.2015 klo 20.00 - lukumaraton alkaa

Aloitan maratonin kotimaisella rakkausromskulla eli Anni Polvan esikoisromaani Rakasta minua hiukan! saa kunnian virittää minut lukutunnelmaan. Muistinpa juuri, mitä opin edelliseltä lukumaratonilta: ota kirjoista yksittäiskuvat etukäteen, jotta niitä on helppo liittää mukaan postaukseen eikä tarvitse kesken lukusession kuvailla kirjoja. Montako kirjakuvaa on jemmassa odottamassa postausta? Ei yhtään! Ehkä sitten seuraavalla maratonilla... mutta mieli on rento ja fiilis odottava. Tästä se lähtee! Lukemisen iloa kaikille. Teitä on ihanan paljon mukana lukemassa tänä viikonloppuna. ♥


12. elokuuta 2015

Elokuun lukumaraton: Lukupino

Elokuinen lukumaraton on ihan kohta pian täällä! Tulevana lauantaina 15.8.2015 on virallinen lukumaratonpäivä, ja mukaan ehtii vielä ilmoittautua. Ilmoittautuminen tapahtuu täällä, ja kyseisestä postauksesta löydät myös ohjeet maratoonaukseen. Mukana on jo hurjan paljon blogeja, joten luvassa on hyvää lukufiilistä täynnä oleva viikonloppu. 


Oma lukupinoni on alkanut hahmottua. Päätin valita pinooni lyhyitä, erityylisiä kirjoja, jotta voin vaihtaa tunnelmasta toiseen mielialan mukaan. Valitsin kirjoja pinoon myös lukuhaasteet mielessäni, ja lähes kaikista kirjoista olisi luvassa jonkinlainen haastepiste. Lukukannustimia siis riittää. Ellery Queenia lukuun ottamatta pinoni kirjat ovat kirjaston kirjoja, ja itsehillintäni taisi repsahtaa hyllyjä ja tietokantaa tutkiessani. En näet millään usko niin huimaan lukuvauhtiin, että saisin kaikki kuvissa näkyvät kirjat luettua. Mutta ainakaan kirjat eivät lopu kesken! Lukupinostani löytyy...

sanoja rakkaudesta...


Anni Polvan aikuiskirjat ovat kiinnostaneet minua jo jonkin aikaa, ja lähikirjaston kesäkirjojen vinkkihyllyssä oli sopivasti muutama Polvan rakkausromaani tyrkyllä. Rakasta minua hiukan on Polvan esikoisromaani vuodelta 1954, ja Vihaan hameväkeä julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1954. Jos kotimainen meno alkaa kyllästyttää, voin piipahtaa Havannaan. Menendez on minulle uusi kirjailijanimi, mutta kauniskantisen kirjan lupailema matka tuntuu houkuttelevalta.

... tuulahduksia menneiltä ajoilta:

R. I. P. Doctorow. Ragtimen olen lukenut joskus vuosia sitten, ja siitä jäi hyvät muistot. En silti muista juuri mitään kirjan sisällöstä, joten uusintaluku on paikallaan. Ellery Queenin salapoliisiromaanit ovat olleet vetävää luettavaa, ja Kenkäparin arvoitus vie lukijan 1920-luvun New Yorkkiin. "Tässä hämmentävässä tapauksessa Elleryn nerokkuus eittämättä puhkeaa kauneimpaan kukkaansa", lupailee kirjan esipuhe vaatimattomasti. Tsehovin näytelmistä olen ajatellut lukevani Kirsikkapuiston.

... kotimaisia kiinnostavia kirjoja, joita en ole tullut lukeneeksi aiemmin:
 

Teemestarin kirja, Ihon alaiset, Wenla Männistö, Kuulen kutsun metsänpeittoon... nämä kirjat ovat saaneet osuutensa blogijulkisuudesta, mutta enpä vain ole saanut sen vertaa aikaiseksi, että olisin lukaissut nämä kohtalaisen lyhyet kirjat.

Aloittelen omaa maratoniani todennäköisesti perjantai-iltana, työpäivän jälkeen. Teen ensin kierroksen niissä blogeissa, joissa lukemista on jo ehditty aloitella ja käynnistelen sitten omaa urakkaani. Hieman jännittää, ja lukuinnostus alkaa hiipiä mielen nurkalle. Lukupinon kirjoista olen silti lukenut vain takakansia, vaikka kiusaus jonkin kirjan aloittamiseen jo nyt on ollut suuri.

Tsemppiä kaikille omien lukupinojen valmisteluun!
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...