Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi

Kuva
Alexandre Dumas vanhemman klassikkojärkäleet Kolme muskettisoturia ja Monte-Criston kreivi jäivät minulta nuoruusvuosina lukematta, enkä ole näihin aikuisenakaan tullut tarttuneeksi. Reader, why did I marry him? -blogin Ompun ideoima Klassikkohaaste innosti minut vihdoin ottamaan kesäkaveriksi toisen näistä tiiliskivistä, ja valintani osui Monte-Criston kreiviin (Otava, 2013/1844-45). Monte-Criston kreivistä on julkaistu suomeksi myös lyhennetty versio, mutta vierastan hieman niitä, joten valitsin luettavakseni Jalmari Finnen suomennoksen, jolla on mittaa 1140 sivua.
"Vuoden päästä siirrettiin kuvernööri Hamin linnoituksen päälliköksi. Hän vei mukanaan monet alemmista virkamiehistään, niiden joukossa Dantèsin vartijan. Uusi kuvernööri saapui, vankien nimien oppiminen olisi vienyt liian paljon aikaa, hän esittelytti itselleen vain niiden numerot. Tässä kamalassa matkustajakodissa oli viisikymmentä huonetta ja asukkaita nimitettiin huoneittensa numeron mukaan. Tuota onnetonta…

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani

Kuva
Wolfgang Herrndorfin Ladaromaani (Atena, 2012) oli eräs tämän kesän herkullisimpia kirjalöytöjä. Siitä kiitokset Kirjankansibingolle, joka pakotti kuumeisesti etsimään kirjaa, jonka kannessa on ajoneuvo sekä pääkirjaston vinkkipöydän kokoajalle, joka oli valinnut nuorten aikuisten vinkkipöytään Ladaromaanin. Heti kun huomasin kirjan kannessa komeilevan Ladan, nappasin sen lainauspinooni. Auto = ajoneuvo = hurraa! No, sattuipa niin että olin kirjastolla sunnuntaina, itsepalvelupäivänä ja palvelin itseäni heikosti, sillä ensimmäistä kertaa vuosiin olin unohtanut kirjastokorttini kotiin. Arghhh - miten turhauttavaa ajaa 20 km kirjastolle parin viikon tauon jälkeen (lomareissu) ja huomata lainausautomaatilla, että jaa, kortti on edelleen yöpöydän laatikossa, jonne laitoin sen talteen ennen lomalle lähtöä (viis luottokortista, mutta kirjastokorttia ei laiteta varkaille alttiiksi)? Lainaukset jäivät sinä sunnuntaina tekemättä, mutta onneksi kirja löytyi myös lähikirjaston hyllystä. Riemuka…

J. M. Barrie: Peter Pan

Kuva
Helinä-keijusta on tullut Raikuli ja Mikä-Mikä-Maa on vaihtunut Kaukamaaksi Sari Karhulahden Peter Pan -suomennoksessa (Art House, 2015; 3. painos), joka on tehty J. M. Barrien alkuperäisen Peter and Wendy -kirjan (1911) pohjalta. Peter Pan ei ollut minulle lapsuudessani tai sen jälkeen iso juttu, joten minusta uuden suomennoksen nimistö oli totuttelun jälkeen oikein hyvä ja erityisesti Raikuli-keijun nimi oli hauskan railakas. Alkuun tosin luulin, että kyseessä on jokin toinen keiju kuin Helinä ja Helinä lennähtää kuvaan myöhemmin. Näin ei käynyt vaan luonteikas Raikuli oli Peter Paniin lähes takiaisen lailla kiintynyt keiju.

Kirjassa on mukana Petri Hiltusen tekemä kuvitus, ja se oli minulle yksi houkutin sukeltaa pitkästä aikaa Peter Panin maailmaan. Viimeisimmät Peter Pan -kuvamuistoni taitavat olla Disneyn aikaansaamia, ja oli mielenkiintoista nähdä millaisia vivahteita kotimainen kuvitus toi tarinaan.
Hiltusen kuvitus oli minun mieleeni. Hahmot olivat tunnistettavia Disney-miel…

Jari Järvelä: Tyttö ja rotta

Kuva
Keväällä lukemani Jari Järvelän Tyttö ja pommi (CrimeTime, 2014) oli niin vetävää ja ajatuksia herättävää luettavaa, että Metron tarinan jatko-osa Tyttö ja rotta (Tammi, 2015) lähti kirjastosta mukaani heti kun näin sen pikalainahyllyssä. Kirjan aloitus oli lupaavan tehokas:

"S-Bahnin kolisevassa vaunussa matkasi kanssani neljä parasta ystävääni. Ainoaa ystävääni. Kahdenkymmenenneljän tunnin sisällä meistä olisi kaksi kuollut ja kolmas makaisi asfaltilla jalka paskana.
    Se kolmas olisin minä." (s. 9)

Tyttö ja rotta vie lukijan Berliinin eli maisemat ovat vaihtuneet ykkösosaan verrattuna ja kirja ottaa muutenkin välimatkaa ensimmäisen osaan. Tyttö ja rotta on paljon kovempi ja kiihkeämpi - kirjassa on jonkin verran raakaa ja suoraa väkivaltaa. jota en muista Tyttö ja pommi -kirjasta. Esimerkiksi pari koiraa kokee niin julman kohtalon, että sääliksi kävi.

Metro on päätynyt tekemään spiissejä Berliinin graffitipiireihin. Salaperäinen heppu nimeltä Kielletty on suostunut ottam…

Zadie Smith: Valkoiset hampaat

Kuva
Zadie Smithin Valkoiset hampaat (WSOY, 2001) on kerronnaltaan ja sisällöltään täyteläinen romaani. Lauseet pursuavat sanoja ja yksityiskohtia, henkilöitä on muutaman ohuemman romaanin verran. Kirjan osat on omistettu kuudelle eri henkilölle, ja heidän perheidensä kautta Pohjois-Lontoon lähiön asukkaiden elämä levittäytyy lukijan eteen värikkäänä, kimuranttien sukupuiden ja inhimillisten heikkouksien sävyttämänä. Sukupolvien väliset näkemyserot, luokka- ja kulttuurierot, siirtolaisuuden kokemus, geeniteknologian edistysaskeleiden kohtaaminen - tätä kaikkea mahtuu Valkoisiin hampaisiin. Tapahtumat rönsyilevät sinne tänne, enkä luonnehtisi kirjaa juonivetoiseksi. Silti viimeisissä luvuissa keskeiset henkilöt päätyvät samaan paikkaan, ja minusta loppukäänteet olivat täysin tarinan henkeen sopivat.

Lueskelin kirjaa lähes pari viikkoa, mutta se ei tarkoita, että kirja olisi huono. Smithin teksti vain tuntui vaativan aikaa, sillä 50 sivua Valkoisia hampaita yhdelle illalle oli melkoisen t…

3 kirjaa -haaste

Kuva
Kirjasähkökäyrä-blogin Mai muisti minua mukavalla 3 kirjaa -haasteella. Kiitos Mai! ♥ Haasteessa pitää valita bloggaamistaan kirjoista kolme kirjaa, jotka haluaisi lukea uudelleen. Haasteen voi myös laittaa eteenpäin kolmelle bloggaajalle. Haasteen on laittanut liikkeelle Rita Kieltenopen kotiblogista.
Inspiroiduin selailemaan blogini alkuaikoina kirjoittamiani postauksia ja valikoin sieltä kolme kirjaa, joita haluaisin aloitella uudelleen vaikka heti:
Pola Oloixarac: Kesyttämättömät teoriat
En ymmärrä, miksi olen antanut tälle kauniskantiselle kirjalle vain kolme Goodreads-tähteä. Olen varmaankin tähdittänyt kirjan jälkikäteen, ja ollut pihtailevalla tuulella tähtien suhteen. Innostuin Goodreadsin käyttäjäksi vasta useamman kuukauden bloggailtuani, ja silloin kävin tähdittömiä kirjoja vinon pinon läpi. Luulen, että tämä kirja on tainnut kärsiä suurta vääryyttä, sillä muistinvaraisella mututuntumalla antaisin kirjalle nyt neljä tähteä. Muistan vieläkin kirjan erikoisen tunnelman, ja k…

Diana Gabaldon: Sudenkorento

Kuva
Diana Gabaldonin Matkantekijä-sarja tuntuu herättävän joko ihastusta tai vihastusta. Kesän aikana sarjan ensimmäiseen osaan Muukalainen tykästyttiin Tarinoiden syvyydet -blogissa, kun taasen Notkopeikon blogissa oltiin sitä mieltä, ettei edes kaunis kansi pelasta sarja-aloitusta. Itse luin Muukalaisenviime keväänä, ja pidin sitä aivan kelvollisena viihdyttävänä kirjana eli ihastus-vihastus -asteikolla taisin jäädä neutraalisti puoliväliin. Vaikka sarja ei ollut minulle lukuelämyksenä napakymppi, ostin upeakantisen pokkarisarjan kakkososan Sudenkorento (Gummerus, 2013) hyllyyni. Pokkari lähti kesäkuun lomareissulle mukaan, ja kirja saattoi olla parhaimmillaan juuri rantaolosuhteissa. Aurinkovarjon alla oli mukava pulahtaa mukaan Clairen ja Jamien tarinaan. Jotain tapahtui koko ajan ja pääpari oli sopivasti hulluna toisiinsa - se riitti viihdykkeeksi hellepäivinä.

""Tohtori Randall! Claire!" Roger vaipui toisen polvensa varaan ja kietoi käsivartensa Clairen ympäri tukeaks…

Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää

Kuva
Maarit Verrosen Kirkkaan selkeää (Tammi, 2010) oli dystopiaa minun makuuni eli hyvin hillitty. Kirjan sivuilta hahmottuu pala palalta eurooppalainen todellisuus, jossa ihmisillä on tasoluokituksia, profiileja ja siruja ja datapukujen avulla saa monenlaisia elämyksiä. Päähenkilönä ja kertojana kirjassa on nainen nimeltä Tiksu P. (sivuhuomautus: onneksi tätä mielestäni hölmön kuuloista nimeä ei liiemmin viljellä kirjassa; kirja on päähenkilönsä nimeä paljon parempi). Hän elää elämäänsä päivä kerrallaan eteenpäin, tavoitteenaan selvitä seuraavaan päivään ja sitten sitä seuraavaan. Kirjan alussa lukijalle paljastuu, että Tiksu on joutunut raha-asioidensa kanssa vaikeuksiin, joista seuraa hänen statuksensa aleneminen. Tiksu selvittää itsensä kuiville esiintymällä erikoisessa dokumentissa, mutta sen jälkeen hänen toimeentulonsa on hanttihommien varassa. Niissä keskeisellä sijalla on solaaripallo, jonka kuljettajaksi hän onnistuu saamaan lisenssin.

"Lyhyt mittauslento aamuvarhaisella he…

Sunnuntaisarja: Saniaislehdon salaisuudet & Mustasuon mysteeri - Kati Närhi

Kuva
Tutkailin kesällä ilmestyvien kirjojen listaa, ja huomasin WSOY:n listoilla Kati Närhen Seitsemäs vieras -albumin (WSOY, 2015). Sen kannessa on omalaatuisen näköinen nuori neiti. Kirjan juonikuvaus vaikutti sen verran kiinnostavalta, että päätin lukaista trilogian kaksi jo ilmestynyttä osaa: Saniaislehdon salaisuudet (WSOY, 2010) ja Mustasuon mysteeri (WSOY, 2012). Olipa hyvä, että lukaisin, sillä Agnes-neiti on mainio tapaus, häneen kannatti tutustua. Taidan hankkia tämän trilogian myös kotihyllyyni, niin veikeät ruudut albumissa on. Ja jottei kellekään jää epäselvyyttä tähtimäärästä, niin 5 tähteä ropsahtaa molemmille albumeille.

Parasta albumeissa on päähenkilö Agnes, joka on mumminsa kanssa asuva orpotyttö. Hänellä on utelias ja pohdiskeleva mielenlaatu, ja minulla tuli Agneksesta mieleen Alan Bradleyn nuori sankaritar Flavia de Luce. Agnes ei harrasta Flavian tavoin kemiaa, mutta salaisuudet ja oudot jutut kiehtovat heitä molempia. Luulen, että näistä tytöistä tulisi ystävät, jo…

Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen (+ naistenviikko alkaa!)

Kuva
Kirjablogeissa vietetään 18. - 24.7.2015 naistenviikkoa. Tuijata-blogista voi käydä kurkkaamassa teemaviikkoon osallistuvat kirjablogit. Ja kenties aiheeseen sopivia kirjoja näkyy muissakin blogeissa. Omat bloggaukseni nostavat esiin naisten kirjoittamia kirjoja, joita olen kesä-heinäkuussa lukenut. Naiseus tai tyttöys ei muodostu kovin monessa tämän viikon kirjassani erityiseksi teemaksi, mutta päähenkilöinä naisia ja tyttöjä sentään kirjoista löytyy. Teemoista viis, naiset kirjoittavat hyviä kirjoja siinä missä miehetkin - se on tärkeää. Aloitan teemaviikon Daphne Kalotayn kirjalla Bolšoin perhonen (WSOY, 2011), joka oli viihdyttävää kesälomalukemista. Kirjan tapahtumat sijoittuvat pääosin Moskovan balettimaailmaan, ja se minua kirjassa etukäteen eniten kiehtoi. Tapahtumat etenevät kahdella aikatasolla: nykyajassa ollaan Bostonissa, jossa Drew Brooks valmistelee kuuluisan balettitanssijan Nina Revskajan korujen huutokauppaamista. Drew koettaa selvittää korujen historiaa, ja se toimii…

Kirjabloggaajat kirjastojen puolesta

Kuva
Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista. 
Alla oleva kuva on napattu Oulun kaupunginkirjaston edustalla. Takana näkyvän lasiseinän takana majailee tuhansia tarinoita, jotka odottavat lukijoita. Bloggaajaa edustaa kuvassa poronen, joka sai kunnian toimia blogin perustamisen aikaan profiilikuvani mallina:

Kirjaston sisällä...
... voi ihastella ala-aulan vitriineissä esillä olevia posliinimaalauksia (Oulun posliininmaalaajat ry):
... lehtisalin edustan kirjanvaihtohyllystä voi tehdä ilmaisia löytöjä (ja laittaa omia kirjoja kierrätykseen):
... kuvausreissulla Lucy löysi Luigin ja pariskunta asustelee toistaiseksi kirjahyllyssäni (kyseessä ei ole lavastus v…