Jun'ichirō Tanizaki: Kukin makunsa mukaan

"- Aiot siis lähteä, vai kuinka? kysyi Misako useaan otteeseen aamun kuluessa.
    Kaname vältteli kuitenkin tapansa mukaan suoraa vastausta, ja Misakon oli mahdotonta omasta puolestaan päästä mihinkään päätökseen. Niin kului aamupäivä. Kello yhden tienoissa hän kylpi ja pukeutui ja valmiina kumpaankin mahdollisuuteen istahti odottavan näköisenä miehensä viereen. Tämä ei sanonut mitään. Aamulehti oli edelleenkin levällä hänen edessään.
- Miten tahansa, kylpy on valmiina.
- Oh." (s. 5)

Näin välttelevän viipyilevästi alkaa Jun'ichirō Tanizakin Kukin makunsa mukaan (Tammi, 1958), joka julkaistiin Tammen Keltaisessa kirjastossa lähes 60 vuotta sitten, ja alkuperäisestä ilmestymisvuodestakin on kulunut jo melkein 90 vuotta. Silti tarina ei ole sävyltään vanhahtava, vaan japanilaisen perinne-eksotiikan lomasta pilkottaa mielestäni moderni näkemys eräästä avioliitosta, erilleen kasvamisesta ja hapuilusta elämän eteen tuomien valintojen äärellä.


Kirjan päähenkilöt ovat aviopari Kaname ja Misako. Heistä Misako-rouva on löytänyt uuden suunnan elämälleen, ja pari etsii keinoa kertoa tulevasta erostaan Misakon isälle. Avioeron ajatus leijuu kirjan tapahtumien yllä, mutta leiskuvan tunnekylläistä draamaa on turha odottaa tältä kirjalta. Aivan kuten kirjan ensimmäinen kappale kertoo, Kanamen ja Misakon on tavattoman vaikea tehdä päätöksiä ja avioeron ajatukseen liittyvät tunteet ovat enemmän pinnan alla kuin näkyvästä esillä. 

Tapahtumiin tarjotaan vain Kanamen miehinen näkökulma, ja hän peilaa omaa suhdettaan Misakon isän elämäntilanteeseen, johon sisältyy viehko nuori rakastajatar. Naiset on kirjassa jätetty sivuosiin, vaikka Misako onkin ollut alkuunpaneva voima avioeroasiassa. Kaname tuntuu aivan kuin ihmettelevän naisen voimaa ja tahtoa myllertää miehen elämää.

Kukin makunsa mukaan -kirja asettaa kauniisti vastakkain vanhat japanilaiset perinteet ja uudemmat ajatukset, ja kirjan hidas tunnelma viehätti minua kovasti. Kirja sopi rauhallisiin lukuhetkiin, ja tälle pienelle tarinalle piti antaa aikaa, kiireessä lukeminen tuntui pilaavan tekstin herkän vireen. Suhdetarinoista pitäville tässä on pieni helmi, jonka rivien välissä on sijaa lukijan omille aatoksille.

Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Kirjan tietoja:
Jun'ichirō Tanizaki: Tade kuu mushi (1928)
Suomennos Yrjö Kivimies
Tammi,1959 (Keltainen kirjasto nro 23)
203 sivua

Kommentit

  1. Olipas viehättävän kuuloinen kirja! Tartun tähän varmasti, kun se osuu kohdalleni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tälle kirjalla toivoisin blogisavuja enemmänkin, sillä en löytänyt tähän yhtään blogijuttua linkattavaksi. :( Kirja on todella viehättävä, ja aion lukea Tanizakia lisääkin, jos vain kirjastosta löytyy.

      Poista
  2. Esittelemäsi kirja kiinnostaa, sillä kuulun Tanizakin kirjoista suuresti nauttiviin lukijoihin. Haen kirjastosta tuon Kukin makunsa mukaan -opuksen. Saa nähdä, tuleeko siitä yhtä innoittava lukukokoemus kuin Makiokan tyttäristä. Tiedoksesi, että siitä laajasta kirjasta tein kolme blogitekstiä, joista ensimmäinen löytyy tästä linkistä http://akanvirtaa.blogspot.fi/2012/04/japani-tunnelmissa.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Makiokan tyttäret kuulostaa oikein hyvältä juttusi perusteella. Se voisi olla hyvä kirja kesälle, kun minulla on enemmän aikaa lukemiselle. Kirja löytyy kirjastosta, sen jo tarkistin - kiitos vinkistä! Kimonot tulevat muuten myös tässä Kukin makunsa mukaan -kirjassa esille, ja moni muukin japanilainen perinne.

      Poista
  3. Kuulostaa viehättävältä. Tanizaki on minulle vieras kirjailija, mutta olen huomannut, että usein japanilainen kirjallisuus onnistuu jotenkin vetoamaan minuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut japanilaista kirjallisuutta todella vähän, Murakamikin on kokeilematta (tai yhtä kirjaa kokeilin, mutta jäi kesken... ehkä uusi yritys olisi paikallaan). Tuntuu, että pyörin aivan liikaa eurooppalaisen parissa, pitää koettaa laajentaa hieman reviiriä. Tämä valinta osoitti, että se kannattaa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.