21. huhtikuuta 2015

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu

Salla Simukan Lumikki Andersson -trilogia on ollut monella tapaa mielenkiintoinen. Se alkoi Punainen kuin veri -kirjalla, joka esitteli vahvan, itseään puolustamaan oppineen Lumikin, ja pidin kirjan synkän vauhdikkaasta menosta todella paljon. Valkea kuin lumi -kirjasta minulle jäivät varsin toisenlaiset fiilikset, sillä sarjan kakkososa oli ankara pettymys. Lukaisin kirjan läpi, mutta ensimmäisen osan tiivistä, uhkaavaa tunnelmaa en enää tavoittanut. Sarjan viimeinen osa, Musta kuin eebenpuu (Tammi, 2014) hieman arvelutti minua ennakolta - mihin suuntaan sarja kääntyy viimeisessä osassaan? Onneksi mentiin hyvään suuntaan, vaikkei päätösosa aivan noussut sarja-aloituksen tasolle.

Musta kuin eebenpuu -kirjassa sarjan osia yhdistävä punainen lanka eli Lumikin perheeseen liittyvä salaisuus alkaa nousta kunnolla pinnalle. Lumikki on jälleen jännittävien tilanteiden äärellä, sillä hän alkaa saada merkillisiä uhkailukirjeitä, ja kirjeiden kirjoittaja tuntuu tietävän hämmentävän paljon Lumikin asioista. Romantiikkaa mukaan tuovat Lumikin poikaystävä Sampsa ja vanha rakkaus Liekki. Paljastettakoon, että kirjan lopussa salaisuudet selviävät ja Lumikki löytää oman tiensä kulkea elämäänsä eteenpäin.


Koko trilogiaa ajatellen sarjan päätösosan heikkoutena oli se, että minulle Musta kuin eebenpuu olisi toiminut lähes itsenäisenä kirjana. Jos sarjaa mainostetaan trilogiana, odotan että osat liittyvät suhteellisen kiinteästi toisiinsa ja ne kaikki on pakko lukea, jotta pysyy juonessa mukana. Nyt tämän seikan suhteen oli hieman niin ja näin. Trilogian yleismielikuvaksi minulle jäi se, että sarjan aikana nuori nainen nimeltä Lumikki joutuu vaaratilanteesta toiseen ja selvittää lopuksi erään itseään koskevan salaisuuden. Osien välisenä yhteytenä toimii lähinnä sama päähenkilö. Voi tietysti olla, että muistini tekee tepposet tämän asian suhteen, sillä luin sarjan ensimmäisen osan noin vuosi sitten.

Pidin silti kovasti Lumikin vahvasta, itsenäisestä naishahmosta, vaikka hänen maailmansa on epätavallisen väkivaltainen. Trilogiassa on dramaattisen synkkä pohjavire, mutta Lumikin hahmossa on silti optimismia ja valoisuutta, kykyä luottaa tulevaisuuteen. Lumikki on erittäin rohkea, omaehtoinen päätöksentekijä elämässään, sillä hän ei juuri muiden kanssa neuvottele miten pitäisi toimia. Toisaalta tuntuu kovin surulliselta, miten erilleen toisistaan Lumikki ja hänen vanhempansa ovat kirjassa ajautuneet. Vanhemmat eivät ole Lumikille se taho, josta hakea tukea ja turvaa vaikeina hetkinä. Sarjan päätösosan loppuratkaisu nostaa hienosti esille sitä, miten vaikeita ratkaisuja perheen sisällä voidaan joutua tekemään ja mitä niistä saattaa seurata.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja äänitoteutus oli keskiverto eli varsin kelvollinen. Lukijan ääni oli neutraali, lukutahti rauhallinen, ja jopa liian rauhallinen, sillä tekstin lukemisessa oli välillä erikoisen pitkiä taukoja. Kirja soveltui silti oikein hyvin automatkojen viihdykkeeksi.

Huom! Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa. Simukan jännittävä trilogia toivottavasti innostaa nuoria lukemaan, sillä lukeminen on hieno harrastus.

Juttuni sarjan aiemmista osista löytyvät täältä:
Punainen kuin veri (#1)
Valkea kuin lumi (#2)
***
Mari A:n kirjablogissa potkaistiin käyntiin futisteemainen lukuhaaste, ja nyt kun jääkiekkoliiga on lähes paketissa, on minunkin aika siirtyä kesälajeihin. Mari sisällytti haasteeseensa sekä miesten että naisten sarjat, ja päätin aloittaa kirjojen luvun mimmiliigan puolelta. Simukka on syntynyt Tampereella, joten ensimmäinen merkintä menee Tampereen Ilvekselle.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston äänikirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu useassa blogissa, tässä muutama linkki: Luettua elämää, Todella vaiheessa, Notko, se lukeva peikko ja Kirjasähkökäyrä.
Äänikirjan tietoja:
Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Lukija Anna Saksman
Tammi, 2014
Kesto 3 h 57 min

6 kommenttia:

  1. Tämä trilogia kiinnostaisi... Ehkä joskus tutustun Simukkaan. Olen kuullut sellaisiakin huhuja joiden mukaan jopa Hollywoodissa ollaan kiinnostuttu Simukan kirjoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on erittäin toiminnallinen sarja, joten Hollywoodin tehostenikkarit saisivat tästä taatusti näyttävän sarjan nuorille. Toivottavasti Lumikki ilmaantuu valkokankaalle. :)

      Poista
  2. Trilogia on kyllä hyvä, ja uppoaa nuorille. Minäkin pidin ensimmäisestä osasta eniten, kun taas tämä viimeinen oli minusta turhan suoraviivainen. Lumikkia ihailen minäkin, upea persoona.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lumikin hahmo on hieno, päättäväisyydessään hyvä esikuva nuorille. Monimutkaisempi juoni olisi ollut minunkin mieleeni, arvasin jopa vainoojan henkilöllisyyden ennen kuin se paljastui. :) Mutta mukavaa, että nuorille kirjoitetaan tämmöistä kotimaista toiminnallista sarjaa, jossa on vähän muutakin sisältöä kuin pelkkää actionia.

      Poista
  3. Omasta lukukerrasta on sen verran aikaa, että jäin minäkin miettimään kuinka paljon trilogian kirjoilla oli yhteistä. Siis muutakin kuin päähenkilö. Enkä enää muista. Toisaalta, kun päähenkilö on niin mainio persoona, niin miksei se riittäisiä? ;) Simukan Jäljellä ja Toisaalla ovat saman tarinan eri puoliskot, joten ainakaan niitä ei voi lukea omina teoksina -suosittelen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin mietin, miksei riitä että Lumikki on hyvä tyyppi? Luulen, että omalla kohdallani sana 'trilogia' lupailee minulle enemmän, että kyseessä on tavallista tiiviimpi sarja, jossa on jokin johtoajatus joka kantaa kirkkaana läpi kolmen osan. Juu, Jäljellä ja Toisaalla ovat jo minulle kesän lukulistalla. Näistä olen lukenut paljon kehuja, ja tuo puoliskoidea tuntuu hyvältä idealta.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...