18. joulukuuta 2014

Haastekoonti: 14 nobelistia

Sain kuin sainkin luettua 14 nobelistia tänä vuonna! Jokken kirjanurkassa käynnistyi tammikuussa 14 nobelistia -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla palkittuja kirjailijoita. Oma tavoitteeni oli lukea 5-6 kirjaa, mutta innostuin haasteesta niin, että pääsin kuohukermaluokkaan eli luin 14 kirjaa:

Carl Spitteler: Turun pommitus (Nobel 1919)
Saul Bellow: Ainoa oikea (Nobel 1976)
Gabriel García Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista (Nobel 1982)
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis  (Nobel 1905)
Orhan Pamuk: Nimeni on punainen  (Nobel 2006)
Gabriel García Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka  (Nobel 1982)
Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Nobel 2007)
Orhan Pamuk: Istanbul - muistot ja kaupunki (Nobel 2006)
Naguib Mahfouz: Palatsikatu  (Nobel 1988)
Doris Lessing: Hyviin naimisiin  (Nobel 2007)
Toni Morrison: Rakkaus  (Nobel 1993)
Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt (Nobel 1970)
Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja  (Nobel 2014)
William Golding: Kärpästen herra (Nobel 1983)

2000-luvun nobelisteja listalta löytyy kolme, eli uusin tulokas Modiano sekä Doris Lessing ja Orhan Pamuk. Sain varattua itselleni Modianon kirjan luettavakseni heti, kun tieto tämän vuoden voittajasta tuli, mutta eipä ollut minun kirjani. Modianon kirja kuuluu näin ollen haastepinoni vaisumpaan osastoon yhdessä Bellowin ja Kuulutetun kuoleman kronikka -kirjojen kanssa. Pamuk ja Lessing pääsivät listalle parilla kirjalla, ja molemmat nousivat suosikkieni joukkoon. Pamukin kirjoja on pujahtanut kotihyllyyni muutama kappale, ja Lessingin Martha Quest -sarjan aion lukea loppuun ehkä jo ensi vuoden aikana.

1990-luku on edustettuna vain Toni Morrisonin voimin, ja lukemani Rakkaus oli hieno kirja. 1980-luvun nobelisteista mukaan pääsi kolme: Golding, Mahfouz ja García Márquez. Mahfouzin Kairo-trilogian kaksi viimeistä osaa kuuluvat ensi vuoden lukusuunnitelmiini, sillä lukemani ykkösosa oli upea kirja. 1970-luvulla piipahdin kaksi kertaa. Bellowin ohut kirja ei jättänyt suuria muistijälkiä, ja sen peittosi yllättäen  Solženitsynin runoteos Preussin yöt. Runoista en mitään ymmärrä, mutta sattumalta kirjastosta löytynyt Preussin yöt oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka syvälliset runoanalyysit jätin suosiolla väliin.

Varhaisempia vuosikymmeniä edustavat Spitteler ja Sienkiewicz. Molempien herrojen kirjoista pidin, ja erityisesti Spittelerin pieni kirjanen Turun pommituksesta oli hauskasti erilainen kirja tähän haasteeseen.

TOP5 -kirjat - suosittelen!
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis  (Nobel 1905)
Naguib Mahfouz: Palatsikatu  (Nobel 1988)
Orhan Pamuk: Nimeni on punainen  (Nobel 2006)
Carl Spitteler: Turun pommitus (Nobel 1919)
Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Nobel 2007)

Lukuelämysten lisäksi haaste poiki lukusuunnitelmia ensi vuodelle. Lessing, Mahfouz ja Pamuk ovat nimiä, joihin taatusti palaan jatkossa. Munro, Galsworthy - mm. näihin nimiin en ehtinyt tänä vuonna laisinkaan, joten ehkäpä ensi vuonna. Olen myös miettinyt luettujen nobelistien listausta omalle välilehdelle, ja voisin yhdistää listaan muitakin minua kiinnostavia palkittuja kirjoja. Concourt-, Pulizer- ja Booker-palkitut kuuluisivat tälle listalle ensimmäisten joukossa. Nämä aatokset ovat vielä mietintämyssyssä, mutta joululomalla saatan puuhastelen jotain tähän liittyen.

Kiitokset Jokkelle inspiroivasta haasteesta!

14 kommenttia:

  1. Henryk Sienkiewiczin Quo vadiksen luin aikaa sitten hyvin varautuneesti ja yllätyin kovin kuinka paljon nautin siitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin yllätyin Quo vadiksen hyvyydestä. Odotin vähän saavani jonkun kuivakkaan historiallisen opuksen luettavaksi, mutta tarina vei täysin mennessään. :)

      Poista
  2. Upea urakka, linkitin sen postaukseni loppuun, ja kokoan vielä tammikuun alkupuolella koontipostauksen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Kiva nähdä aikanaan yhteenvedostasi, mitä muut ovat lukeneet. Muutama kooste on toki jo näkynytkin.

      Poista
  3. Hieno lista, onnittelut. Kaksi samaa kirjaa Morrisonin ja Goldingin. Näistä kahdesta pidän parempana Kärpästen herraa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näitä kahta on minun hieman hankalaa laittaa paremmuusjärjestykseen, kun lukufiilikset olivat minulla lopulta aika samanlaiset. Mutta ehkäpä Golding vetää pidemmän korren myös minulla.

      Poista
  4. Olen ylpeä sinusta. Olet lukenut hienoja kirjoja. Minä menin Lessingin kanssa sieltä, missä aita on matalin. (Erittäin kissamaista). Bellow ei ole koskaan maistunut minulle. Listallasi on monta kirjaa, jotka aion lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Ulla. :) Voi, Lessingin kissakirja kiinnostaa minuakin. :) Ei vaan mahtunut tähän vuoteen, mutta ehkä ensi vuonna. Bellow oli laimea, mutta olen aikeissa kokeilla häneltä jotain muutakin. Ehkä tuo sattui vaan olemaan erityisen mitäänsanomaton. :)

      Poista
  5. Minulla on vielä neljästoista kirja tätä varten kesken, mutta aikarajoissa ehdin kyllä. Doris Lessing on ihan mahtava! Ja Morrison! Ja tietenkin myös Munro, kirjallinen suurrakkauteni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Munro jäi minulta harmittavasti pois tältä vuodelta, mutta ensi vuonna, ensi vuonna! Häntä on niin kehuttu, että pakko kokeilla tykkäänkö vai en. Lukuaikaa on vielä reilusti, joten ehtiihän tässä - tsemppiä sen viimeisen kanssa siis. :)

      Poista
  6. Hieno 14 sarja, onnittelut! Noista olen lukenut vain Kärpästen herran ja senkin koulussa aikoinaan, siitä jäi epämiellyttävä olo ehkä juuri sen pelottavuuden tähden. Olisikohan tunnelmat nyt erilaiset aikuisena? Minulla kävi samalla tavoin kuin sinulle, että lukemani muutamat nobelistien kirjat sytyttivät kiinnostuksen lukea lisää ensi (ja seuraavana) vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. :) Innostuin haasteen myötä nobelisteista eri tavalla kuin ennen. Ei minulla ehkä sentään nobel-kammoa ole ollut, mutta enpä ole erityisemmin etsiytynyt palkittujen kirjojen pariin. Oli mukava huomata, että palkituista löytyy aivan oikeasti itselle mieluisia kirjoja. Nobelistit taisivat tulla jäädäkseen lukemistooni. :)

      Poista
  7. Hieno lista! Golding, Pamuk ja Lessing olivat listaltasi ennestään tuttuja, nyt haasteen myötä luin Sienkiewicziä. Kyllä tästä haasteesta syttyi kipinä lukea nobelisteilta lisää teoksia. Turun pommitus jäi kiinnostamaan erityisesti tältä sinun listaltasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Turun pommitus onkin hauska kirja. Hieman erilaista nobel-luettavaa. :) Nobelisteilta löytyy todella monipuolisesti kirjoja, se kävi haasteen myötä selväksi. Ja nyt minulla on kesken yksi Munro... on hyvä, ei ihme että hänen kirjoistaan niin pidetään.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...