30. joulukuuta 2014

Vuoden 2015 GR-listahaasteet

Valmistautuminen haastavaan vuoteen 2015 on alkanut. :) Goodreadsin syövereistä löysin pari mukavaa, listatyylistä haastetta, joihin aion osallistua täällä blogissani vuoden 2015 aikana (Goodreadsin kautta osallistuminen tuntuu vielä vieraalta ajatukselta, mieluummin pitäydyn omassa kirjahiekkalaatikossani). Täydennän lukemani kirjat välilehdelle GR-haasteet 25/50. Listoille kelpuutan vain kirjat, jotka olen lukenut vuoden 2015 aikana. [Edit 31.12.2014] Hoplaa, päätin aikani tuumailtua liittyä Goodreadsissa ryhmiin, joista alla olevat haasteet löytyivät (ks. alla olevat linkit). Uusi vuosi, uudet kujeet, joten olen haasteissa sitten aivan virallisesti mukana. Huh!

I Spy Challenge 2015, jossa kirjojen nimistä bongaillaan sanoja seuraavasti (väliviivan jälkeen esimerkkejä sopivista sanoista) - EDIT 12/2015: listaan lisätty linkit luettuihin kirjoihin (25/25):
    1. Color - Valkoiset varpaat - kauhunovelleja
    2. Number - David Nicholls: Starter for Ten (Kaikki peliin)
    3. Things That Grow - Colette: Vilja oraalla
    4. Seasons - John Steinbeck: The Winter of Our Discontent (Tyytymättömyyden talvi)
    5. First Name - Marian Keyes: Rachel's Holiday (Rachelin loma)
    6. Places - Vilmos Kondor: Budapestin synnit
    7. Body Part - Nathanael West: Miss Lonelyhearts (Vastaathan kirjeeseeni, Miss Lonelyhearts)
    8. Weapon - Jari Järvelä: Tyttö ja pommi
    9. Body of Water - Annika Thor: Saari meren keskellä
    10. Form of WaterUlla-Lena Lundberg: Jää
    11. Product of Fire - Olli Jalonen: Tuhkasaari
    12. Celestial Body - Mari Strachan: The Earth Hums in B Flat (Hiljaisuus soi h-mollissa)
    13. Architecture - Agatha Christie: Murder at the Vicarage (Murha maalaiskylässä)
    14. Senses - Sari Peltoniemi: Kuulen kutsun metsänpeittoon
    15. Royal Title - Ellery Queen: Kuningas on kuollut
    16. Family Member - Lene Kaaberbøl: Näkijän tytär
    17. Elements - Kenneth Grahame: The Wind in the Willows (Kaislikossa suhisee)
    18. Time of Day - Katja Kettu: Yöperhonen
    19. Metal - Arthur Conan Doyle: Hopealaukki
    20. Emotion/Feeling - Ana Menendez: Loving Che
    21. Animal/Insect - Diana Gabaldon: Sudenkorento
    22. Something to Read - Emmi Itäranta: Teemestarin kirja
    23. Gender Identifier - Caitlin Moran: How to Build a Girl (Näin minusta tuli tyttö)
    24. Paranormal Being - Liz Williams: The Demon and the City (Demonien taivas)
    25. Occupation - Tarquin Hall: The Case of the Missing Servant
    Olen toiveikas tämän listan suhteen. Koko vuosi aikaa ja 25 kirjaa. Tämä voi jopa onnistua.

    50 kategorian listahaaste, jossa luettuja kirjoja sovitellaan seuraaviin ryhmiin - EDIT 12/2015: listaan on lisätty linkit luettuihin kirjoihin (48/50):

    1. A book with more than 500 pages - Alexandre Dumas: Monte-Criston kreivi
    2. A classic romance - Emily Brontë: Humiseva harju
    3. A book that became a movie - J. M. Barrie: Peter Pan
    4. A book published this year - Saku Heinänen: Zaida ja elovalkeat
    5. A book with a number in the title - Rosa Liksom: Hytti nro 6
    6. A book written by someone under 30 - Johan Harstad: Darlah - 172 tuntia kuussa
    7. A book with nonhuman characters - Lea Pennanen: Piilomaan Pikku Aasi
    8. A funny book - Kati Närhi: Saniaislehdon salaisuudet
    9. A book by a female author - Doris Lessing: Myrskyn varjossa
    10. A mystery or thriller - Agatha Christie: Askel tyhjyyteen
    11. A book with a one-word title - Annelies Verbeke: Nuku!
    12. A book of short stories - Tapio Koivukari: Maista, niin muistat
    13. A book set in a different country - Mons Kallentoft: Sydäntalven uhri (Ruotsi)
    14. A nonfiction book - Matti Kääriäinen: Kehitysavun kirous
    15. A popular author’s first book - Zadie Smith: Valkoiset hampaat
    16. A book from an author you love that you haven’t read yet - Ian Rankin: Ristinolla
    17. A book a friend recommended - Satu Mattila-Laine: Parantola
    18. A Pulitzer Prize-winning book - Jhumpa Lahiri: Tämä siunattu koti
    19. A book based on a true story - Jean Kwok: Käännöksiä
    20. A book at the bottom of your to-read list
    21. A book your mom loves
    22. A book that scares you - Gustav Meyrink: Golem
    23. A book more than 100 years old - Mark Twain: Hucleberry-Finnin seikkailut
    24. A book based entirely on its cover - Amity Gaige: Schroder
    25. A book you were supposed to read in school but didn’t - John Steinbeck: Helmi
    26. A memoir - Ingmar Bergman: Laterna magica - muistelmat
    27. A book you can finish in a day - Salla Simukka: Valkea kuin lumi
    28. A book with antonyms in the title - Valoa ja varjoa - 90 kuvaa Suomesta
    29. A book set somewhere you’ve always wanted to visit - Kiki - Montparnassen kuningatar
    30. A book that came out the year you were born - E. L. Doctorow: Ragtime
    31. A book with bad reviews - K: Like Plastic - muovautuva mieli
    32. A trilogy - Helena Waris: Pohjankontu-trilogia
      1. Uniin piirretty polku
      2.  Sudenlapset
      3. Talviverinen 
    33. A book from your childhood - Anni Polva: Tiina saa ehdot
    34. A book with a love triangle - Riikka Pulkkinen: Totta
    35. A book set in the future - Maarit Verronen: Kirkkaan selkeää
    36. A book set in high school - Jenna Kostet: Lautturi
    37. A book with a color in the title - Pierre la Mure: Punainen mylly
    38. A book that made you cry - Jenni Kirves: Aino - ihmeellinen olento
    39. A book with magic - Andrzej Sapkowski: Viimeinen toivomus
    40. A graphic novel - JP Ahonen & KP Alare: Perkeros
    41. A book by an author you’ve never read before - Sjón: Skugga-Baldur
    42. A book you own but have never read - Daphne Kalotay: Bolšoin perhonen
    43. A book that takes place in your state - Ilpo Koskela: Lusia
    44. A book that was originally written in a different language - Irène Némirovsky: Veren polte
    45. A book set during Christmas - Agatha Christie: Simeon Leen testamentti
    46. A book written by an author with your same initials - Milla Ollikainen: Pirunkuru
    47. A play - Anton Tsehov: Kirsikkatarha
    48. A banned book - J. D. Salinger: Sieppari ruispellossa
    49. A book based on or turned into a TV show - Candace Bushnell: Sinkkuelämää
    50. A book you started but never finished - Margaret Atwood: Kivettyneet leikit

    Tässä on jo enemmän tekemistä, mutta toisaalta, kokonainen vuosi aikaa... Pikasilmäyksellä kategoriat eivät vaikuta kovin vaikeilta, mutta haastavia ovat esimerkiksi 38 - paljonkohan minun pitää testata nyyhkyromaaneja saadakseni tämän pisteen ja 31 - pitääpä alkaa etsimään blogeista ne huonoimpia pisteitä saaneet kirjat. Kategorioiden määrä voi osoittautua kompastuskiveksi, sillä tasaisella vauhdilla kirjoja pitäisi kertyä listalle noin 4 per kuukausi. Aion lukea ensi vuonna muutakin kuin näitä listakirjoja, joten asetan varovaiseksi tavoitteeksi 25 kategoriaa enkä aio ns. hirttäytyä edes tähän lukumäärään.


    Pikaotos omasta hyllystä. Nämä lukemalla (no, Ellroyn olen joskus jo lukenut mutta sallin itselleni myös uusintaluvun) saisin:
    - ensimmäiseltä listalta 1) color, 2) places, 3) first name, 4) gender identifier
    - toiselta listalta: 1) a book with more than 500 pages, 2) a mystery or thriller, 3) a book that was originally written in a different language, 4) a book you own but have never read

    Juuri nyt nämä kaksi listaa vaikuttavat kivalta idealta, ja toivottavasti meno säilyy rentona vuoden loppuun asti.

    Sarjakuvapassi #1: Søren Mosdal & Jacob Ørsted: El Caca Divino – tai kuinka Freddy ja Professori voittivat Pulitzer-palkinnon

    Postailin Oulun kaupunginkirjaston Sarjakuvapassista marraskuussa, mutta vasta nyt painoin 'julkaise'-nappulaa ensimmäiselle passisarjiksen esittelylle. Saan passiini pian neljännen leiman, mutta postaukset ovat jääneet loppuvuoden lukuhaasteviimeistelyjen jalkoihin. Nyt kun kaikki vuoden 2014 lukuhaasteet on hyvästelty, on mukava aloittaa jotain uutta. Ja enköhän saa lukutahtini kiinni täällä blogin puolella tammikuun aikana. Ensimmäinen lukemani passialbumi on:

    Valitsin lukulistalta ensimmäiseksi kirjakseni Søren Mosdalin ja Jacob Ørstedin sarjakuvan El Caca Divino – tai kuinka Freddy ja Professori voittivat Pulitzer-palkinnon (Dead Genesis, 2014). Syy: uppo-outo kustantaja ja hemmetin pitkä albumin nimi herättivät uteliaisuuteni. Kun sain albumin käsiini kirjaston varaustiskiltä, se osoittautui ohueksi painotuotteeksi, jota voi alkaa lukemaan etu- tai takakannesta. Toisesta päästä alkaa El Caca Divino -sarjis, ja toisesta päästä Jyrki Nissisen Jere ja Nemi seurustelee. Sivuja on vain 18, joten tämän albumin lukaisee nopeasti.
    Kuva on napattu marraskuussa, kun nurmi vielä vihersi.
    El Caca Divino kertoo kahden herran ravintolareissusta. Tarjottu ruoka herättää epäilyksiä Freddy-herrassa, mutta palautteen antaminen keittiömestarille johtaa odottamattomiin seurauksiin, ja lopulta illallinen hienostoravintolassa kääntyy hervottoman kauhun puolelle.
    Sarjakuvan piirrosjälki oli mielestäni kelvollista, ja pidin tarinan älyvapaasta huumorista. Se vetosi huumorintajuuni, johon silloin tällöin uppoaa Kill Bill -tyylinen överiksi menevä mellastus.

    Albumin toinen sarjis heittää kimppaan suosikkiteinini Jeren ja Nemin, josta en ole koskaan ihmeemmin innostunut. Jere ja Nemi ovat lyöneet hynttyyt yhteen ja perustaneet pitserian. Meno on kaukana Jere-albumien korrektista maailmasta, sillä tässä versiossa ollaan roiseja ja alatyylisen huumorin äärellä. Ei ollut minun juttuni, enkä oikein innostunut pelkistetystä piirrosjäljestäkään:
    Annan albumille kolme Goodreads-tähteä lähinnä El Caca Divinon ansioiden perusteella. Hauska tuttavuus tämä vuonna 2012 perustetun Dead Genesis -kustantajan Split Series -sarjan ensimmäinen albumi silti oli. Sarjakuvapassiin rengastan hymynaaman:

    Goodreads: 3 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kvaak-sivuston juttu albumista. Kustantajan sivut.
    Kirjan tietoja:
    Dead Genesis Split Series #1: Mosdal & Nissinen
    Sisältää tarinat:
    Søren Mosdal & Jacob Ørsted: El Caca Divino – tai kuinka Freddy ja Professori voittivat Pulitzer-palkinnon
    Suomennos Tuomas Tiainen
    Jyrki Nissinen: Jere ja Nemi seurustelee
    Dead Genesis, 2014
    18 sivua

    26. joulukuuta 2014

    Haastekoonti: Lukuiloa perhoslaaksossa

    On aika kääräistä kauniiseen kukkapaperiin vuoden 2014 viimeinen lukuhaaste eli  Kirjasähkökäyrä-blogin Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste. Main lukuhaasteessa liikuttiin luonnossa: "Tänä vuonna seikkaillaan kirjoissa, joiden nimeen liittyy perhonen tai jokin muu puutarhassa lentelevä hyönteinen mm. mehiläinen, kärpänen, sudenkorento jne." Perhoset ja muut hyönteiset eivät kuulu suurimpiin kiinnostuksen kohteisiin (ts. minulle riittää, että tunnistan siivellisen lentävän olennon 'perhoseksi' ja erotan ampiaisen ja mehiläisen toisistaan), mutta onneksi Mailla oli haasteessa kattava vinkkilista. Lisäksi Google kertoi, miksi vinkkilistalla oli mukana klassikko Vanki nimeltä Papillon, kun en sitä muutoin hoksannut. Papillon-kirja jäi tänä vuonna lukematta, mutta yhdeksän muuta kirjaa löysi tiensä perhoslaaksoon. Lennähtelen siis isosiilikästasolla:

    Kaaliperhonen - Erik Wahlström: Kärpäsenkesyttäjä
    Sitruunaperhonen - Martin Page: Sudenkorennon lento
    Amiraali - Diane Wei Liang: Paperiperhonen
    Ritariperhonen - Outsider: Ampiaisen arvoitus
    Neitoperhonen - Kaija Pispa: Kärpäslätkää
    Isosiilikäs - Iain Banks: Ampiaistehdas
    Robert Galbraith: Silkkiäistoukka
    + William Golding: Kärpästen herra
    Timo Sandberg: Kärpäsvaara

    Perhoslaaksossani on yllättävän paljon kärpäsiä, noita kesän ärsyttäviä pörisijöitä, ja yllätys itselleni on sekin, että mielestäni lukusaaliini paras kirja on Kaija Pispan Kärpäslätkää. Lastenrunoja, jotka maistuivat myös aikuiselle! Pidin erityisen paljon myös Sillkiäistoukasta, Sudenkorennon lennosta ja Kärpäsenkesyttäjästä

    Näistä haastekirjoista jäi mukavat muistot, sillä luin paljon hyviä kirjoja, joita tuskin olisin poiminut lukupinooni ilman tätä haastetta. Toisaalta lukematta jäi kirja, jonka olin ehdottomasti ajatellut lukea tähän haasteeseen eli Diana Galabaldonin Sudenkorento. Onneksi hyvien lukuvinkkien parissa voi jatkaa haasteen jälkeen, ja luulenpa, että Gabaldonin Sudenkorento liitelee blogiini ensi vuoden ensimmäisinä kuukausina. Myös Lisa O'Donnelin Mehiläisten kuolema jäi kutkuttelemaan lukuhermojani, vaikken ehtinyt sen pariin tänä vuonna.

    Kiitokset Maille mukavan rennosta haasteesta!
      Kukkaloistoa viime kesältä (vaikkakaan ei omasta puutarhastani). Kuka tietää, ehkäpä lehtien seassa surrasi ja liiteli jokunen kärpänen tai perhonen.

    24. joulukuuta 2014

    Elsa Beskow: Petterin ja Lotan Joulu

    "Lopulta löytyi kuusi, joka oli kaikkien mielestä hyvä. Setä Sininen kaatoi sen ja nosti sen potkukelkkaan, ja he lähtivät paluumatkalle. Mutta vähän matkan päässä Setä Sininen huomasi, että häneltä puuttui toinen kalossi. Piti lähteä takaisin kalossia etsimään. Ja löytyihän se. Se oli uponnut hankeen silloin, kun hän kaatoi kuusen."

    Elsa Beskowin Petterin ja Lotan Joulu (Gummerus, 1987) on ilmestynyt alkujaan vuonna 1947, ja kirjasta henkii vanhanajan joulutunnelma. Lapsoset Petteri ja Lotta asuvat Täti Vihreän, Täti Ruskean ja Täti Sinipunaisen luona, ja heillä on edessään ensimmäinen yhteinen joulunvietto. Poissa ovat hösellys tavaravuoren ympärillä, sen sijaan kuusi haetaan potkukelkalla, lahjoja nikkaroidaan omin käsin ja kuusen ympärillä pyöritään piiriä. Välitetään toisista, ollaan iloisia ja onnellisia.

    Kirjan tarinaan sisältyy pieni jouluinen seikkailu, kun Petteri ja Lotta lähtevät etsimään läheisestä metsästä prinssiä, joka jouluna muuttuu joulupukiksi. Tämä erikoisen oloinen juttu selittyy Täti Sinipunaisen satuilulla, joka saa seuraavan vuoden jouluna onnellisen lopun.

    Petterin ja Lotan Joulussa on joulun taikaa. Joulukirjaan kuuluu mielestäni pieni idyllisyys, ja tässä ihanassa lastenkirjassa sitä on. Maailman pahuus on jossain muualla kuin Beskowin kauniissa kuvissa, ja hyvä niin.

    Lämminhenkistä, iloista joulua kaikille!

    Goodreads: 4 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Lastenkirjahylly ja Kirjojen kamari.
    Kirjan tietoja:
    Elsa Beskow (kertonut ja kuvittanut): Petters och Lottas jul (1947)
    Suomennos Eila Kivikkaho
    Gummerus, 1987
    36 sivua

    22. joulukuuta 2014

    Timo Sandberg: Kärpäsvaara

    Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste innosti minut paikkaamaan yhden lukuaukon kotimaisessa dekkarigenressä. Ennen Kärpäsvaaraa (Karisto, 2014) en ollut lukenut Timo Sandbergilta mitään, vaikka hän on esimerkiksi voittanut Vuoden johtolanka -palkinnon Mustamäki-kirjallaan. Kärpäsvaara on kahdeksas osa komisario Heittola -sarjaa, mutta pääsin hyvin mukaan menoon vaikka mitä ilmeisimmin Heittolalla on vaiherikas historia takanaan.

    Kärpäsvaarassa Heittola seurustelee kollegansa Tarun kanssa, mutta Tarulla tuntuu olevan vipinää myös erään toisen kollegan kanssa. Onkohan tuo oikein viisasta... voipi mennä työilmapiiri karuksi tuommoisella menolla, jos suhteet menevät solmuun. Taru oli kirjassa paljon esillä, sillä Heittola oli ilmeisesti edellisessä osassa tapahtuneen ampumisvälikohtauksen jäljiltä toipumislomalla. Mutta se kuuluisa virkainto! Heittola ei malta pysyä potilaana, vaan palaa työkuvioihin mukaan kesken sairasloman vauhdikkain seurauksin.

    Rikosten puolella kirjassa oltiin nuorisojoukon tehtailemien pahoinpitelyiden ja ryöstöjen jäljillä. Lisäksi poliisia askarrutti paikallispoliitikon kolkkaus kapakkaillan päätteeksi. Mitään eksoottisia suurrikollisia kirjassa ei jahdattu, sen sijaan tunnelma oli hyvin suomalainen ja kohtalaisen realistisen oloinen. Nuoriso notkui ostarilla, seisoi pankkiautomaattijonossa ja hengasi vähän epämääräisen tuntuisessa kämpässä. Yllätyksekseni pidin melko paljon kotisuomalaisesta fiiliksestä, joka Kärpäsvaarasta välittyi. En usein lue tämän tyylistä kirjaa, joten kyseessä voi olla pelkkä vaihtelun tuoma viehätys.

    Kärpäsvaara ei hurmannut henkilöasetelmallaan tai käsittelyssä olevilla rikoksillaan, ja jos kirjalle pitäisi nimetä tunnusväri, se olisi tämän kirjan kohdalla harmaa. Silti sivut kääntyivät nopsaan kirjan edetessä kohti loppuaan, eli jotain Kärpäsvaarassa oli. Lukuretki lähiöarkeen erottui edukseen erikoisempien kirjojen keskellä.

    *** Kiekkokaupunkien kirjakierros: Lahti ***

    Timo Sandberg on syntynyt Lahdessa, ja synnyinkaupunkinsa maisemiin hän on sijoittanut Kärpäsvaaran tapahtumat. Kiekkokaupunkien kirjakierros on näin matkannut jälleen yhden etapin eteenpäin. Kovin hohdokkaalta paikalta Lahti ei kirjan perusteella vaikuta, mutta eihän kirjan matkailumainos tarvitsekaan olla.

    Kiekkokierroksen reitti tähän asti - yhteensä 2334 km (kaupunkien nimiä klikkaamalle pääset kurkkaamaan kierroksen bloggauksia):
    Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki (Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema) -
    Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa (Marko Hautala: Torajyvät) -
    Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä (Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas) -
    Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta (Kari Välimäki: Todensanat) -
    Teuvo Pakkalankatu 11, 90130 Oulu (Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari) -
    Artukaistentie 8, 20251 Turku (Risto Isomäki: Con rit) -
    Svinhufvudinkatu 29 , 15110 Lahti (Timo Sandberg: Kärpäsvaara) - ?

    Kierros on saavuttanut puolivälin, sillä kierrettäviä paikkoja on yhteensä 14 (Tampereella pitää muistaa visiteerata kaksi kertaa). Tähän asti olen edennyt kohtuullisen vaivattomasti, sillä kirjat ovat löytyneet joko aivan itsestään (esimerkiksi Kärpäsvaara) tai hyvin pienin ponnistuksin. Kirjojen kansiliepeet luen nykyisin todella tarkkaan, sillä siellä voi olla vinkki kirjailijan asuinpaikasta tai muusta siteestä johonkin paikkakuntaan. Vaikka puolet reissusta on vielä jäljellä, olen tyytyväinen kierroksen antiin: kuusi lukemistani kirjoista on minulle entuudestaan lukemattomilta kirjailijanimiltä. Tällä linjalla koetan jatkaa loppuun asti.

    Olen jo alkanut jännittämään, koska karttakuvani menee niin solmuun, että on siirryttävä uuteen kuvaan. Toistaiseksi etapit erottuvat, joten tässä kierroksen tilanne:
    Goodreads: 3 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjasähkökäyrä ja Kirjavinkit. Hesarin arvio.
    Kirjan tietoja:
    Timo Sandberg: Kärpäsvaara
    Karisto, 2014
    301 sivua

    21. joulukuuta 2014

    Haastekoonti: Mikä minusta tulee isona?

    Sheferijm-blogin Mikä minusta tulee isona -lukuhaaste (MiMiTui) on ollut minulle sillä tavoin erilainen haaste, että yhtäkään haasteen kirjoista en ole ottanut luettavaksi erityisesti tätä haastetta silmällä pitäen. Haasteen ideana oli "tarkastella teosta ammattinäkökulmasta, mikä on päähenkilön ammatti, miten kirjassa kuvastuu eri ammatit?" Päätin luottaa tuuriini ja bongailla ammatteja kirjoista, jotka ovat kulloinkin löytäneet tiensä lukupinooni. Ja niin kävi, että vuoden mittaan kirjoista löytyi monenmoisia ammatteja, perinteisistä käsityöammateista (matontekijä, miniatyyrimaalari) nykyajan kotkotuksiin (taidealan scout, meribiologi, taidekriitikko) ja helposti tunnistettaviin työnkuviin (sairaanhoitaja, postinkantaja, turistiopas). Alla olevan listan suosikkihenkilöni taitaa olla sympaattinen baarinpitäjä Massimo, jonka baariin toivottavasti pääsen jälleen ensi keväänä uuden suomennoksen myötä.

    Tässä ammattilistani, josta löytyy 20 ammattia. Pääsin siis mestariksi asti:

    Oppipoika - kolme kirjaa:
    Hannu Raittila: Terminaali  - Rajavartiolaitoksen upseeri, kommodori Johan
    Daniel Kehlmann: Minä ja Kaminski - taidekriitikko Sebastian Zöllner
    Antonio Skármeta: Nerudan postinkantaja - postinkantaja Mario Jiménez

    Kisälli - kymmenen kirjaa:
    Robert Galbraith: Käen kutsu - yksityisetsivä Cormoran Strike
    Leila Tuure: Hatuntekijä  - hattujen suunnittelija Greta Lax
    Giorgio Todde: Donna Milenan kuolema  - palsamoija Efisio Marini
    Eeva Tenhunen: Mustat kalat  - turistiopas Liisa Rautasalo
    Anu Kaipainen: On neidolla punapaula  - matkailualan yksityisyrittäjä Annikki Turunen
    Orhan Pamuk: Nimeni on punainen  - miniatyyrimaalarit Perhonen, Oliivi ja Haikara
    Anita Amirrezvani: Kukkien verellä kirjottu  - matontekijä (tuntemattomaksi jäänyt maalaistyttö)

    Mestari - 20 kirjaa:
    Vilmos Kondor: Budapestin varjot  - rikosreportteri  Zsigmond Gordon
    Arturo Pérez-Reverte: Taistelumaalari - sotavalokuvaaja Faulques
    Yann Martel: Beatrice ja vergilius  - eläintentäyttäjä Henry
    Marco Malvaldi: Viiden korttipeli   - baarinpitäjä Massimo
    Helen D. Boylston: Sisar Helena  - sairaanhoitaja Helena Barton
    Malcolm Mackay: Lewis Winterin on kuoltava  - palkkatappaja Calum MacLean
    Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä  - nukketeatteritaiteilija Rubert Porson
    Arturo Perez-Reverte: Kärsivällinen tarkka-ampuja  - scout Lex Varela
    Robert Galbraith: Silkkiäistoukka  - kirjailija Owen Quine
    Risto Isomäki: Con rit  - meribiologi Martti Ritola

    Ammatteja oli todella kiva etsiskellä kirjojen sivuilta. Uuden ammatin löytäminen oli aina mieluisa yllätys, ja nyt esimerkiksi luen David Mitchellin hienoa romaania Jacob de Zoetin tuhat syksyä, josta saisin tulkin ammatin luettelon jatkoksi. Luulen, etten pääse ammattien listaamisesta noin vain eroon vaan bongailuni jatkuu pitkälle ensi vuoteen. :)

     Kiitokset Ainolle mukavasta, koukuttavasta haasteesta!
    Työn äärellä.
    Kuvalähde: https://www.flickr.com/photos/ylearkisto/15301020549/. 
    Lue lisää: http://blogit.yle.fi/elava-arkisto/tarjolla-vanhoja-valokuvia-vapaaseen-kayttoon

    19. joulukuuta 2014

    Kirjabloggaajien joulukalenterin 19. luukku: Taru Sormusten herrasta - rakkaan kirjan uusi, uljas painos

    Lahjaksi saadut villasukat ovat jalassa, käden ulottuvilla on pipareita, glögiä, vihreitä kuulia. Hiljainen joulumusiikki täyttää huoneen. On joulu ja täydellinen hetki lukea kirjaa. Mitä siis luen? Lahjaksi saatuihin kirjoihin ehdin sukeltaa myöhemmin, sillä joulun tunnelmaan pääsen parhaiten tutun suosikin kanssa, joka on lempikirjani ylitse muiden:  J. R. R. Tolkienin Taru Sormusten herrasta (TSH).

    Luin Tolkienin fantasiaklassikon ensimmäisen kerran kouluikäisenä, ja tarina tuntui silloin huiman jännittävältä ja pelottavalta. Tolkienin luoma rikas, monivivahteinen maailma lumosi minut täysin, ja vahva lukuelämys on kantanut aikuisiälle asti. Kun tänä vuonna saan olla mukana kirjabloggaajien perinteisessä joulukalenterissa, päätin omassa 19. päivän luukussani esitellä rakkaan (joulu)kirjani mieluisimmat luvut sekä uuden, viime kesänä ilmestyneen kuvitetun painoksen, jonka hankin itselleni joululahjaksi:
    Uudessa kuvitetussa painoksessa on näyttävät kannet.
    Edellinen TSH-painokseni on vuodelta 2001, jolloin sain suomenkielisen yhteisniteen joululahjaksi mieheltäni. Se on riittänyt minulle mainiosti, mutta kesällä 2014 ilmestynyt Alan Leen kuvituksella varustettu englanninkielinen yhteisnide muodostui ohittamattomaksi houkutukseksi. Tilaus nettijoulupukille, ja kirja saapui minulle tonttukyydillä juuri parahiksi tähän luukkuun.

    Uusi painos juhlistaa TSH:n 60-vuotisjuhlaa, sillä kirjan ensimmäiset osat The Fellowship of the Ring ja The Two Towers julkaistiin vuonna 1954. Hankkimani painoksen alussa on esipuheita (kyllä, kaksi kappaletta), joissa kerrotaan kirjan vaiherikkaasta historiasta. Painovirhepaholainen on ollut melkoinen riesa tämän kirjan kohdalla. Uudet painokset ovat korjanneet teokseen jääneitä virheitä, mutta samalla mukaan on päässyt livahtamaan uusia pikku lipsautuksia. Vuonna 2004 ilmestyneeseen TSH:n 50-vuotisjuhlapainokseen korjauksia tehtiin 300-400 (!). Kirjan kehitysvaiheita valotetaan tarkemmin The Lord of the Rings: A Reader's Companion -kirjassa, mutta itse en ole niistä erityisen kiinnostunut. Haluan mieluummin keskittyä tarinaan enkä pikkuvirheiden tai epäjohdonmukaisuuksien etsintään.
    Uusi englanninkielinen ja vanhempi suomenkielinen painos.
    Luen suosikkikirjojani usein luvun sieltä, toisen täältä ja palaan tällä tavoin kirjan tunnelmiin lyhyesti piipahtaen. Taru Sormusten herrasta on tietenkin kauttaaltaan erinomainen, mutta tietyt vakituiset pistäytymispaikat olen kirjasta löytänyt ja esittelen osan niistä alla. Kuvat ovat Alan Leen kuvitusta englanninkieliseen painokseen. Heitän pienen spoilerivaroituksen täysin uudelle lukijalle, joka on kenties onnistunut välttymään TSH:n juonenkäänteiltä. Vaikka en alla ole pyrkinyt kuvaamaan juonta vaan hypähtelen kronologisesti lempiluvusta toiseen, mukana lienee jonkin tärkeä juonenkäänne. Mutta nyt, olkaa hyvä - pieni kierros Sormuksen saattueen matkassa:

     Odotettu juhla/ A Long-Expected Party (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)
     Tästä kaikki alkaa (tai oikeastihan kaikki on alkanut jo paljon aikaisemmin...). Galdalf -velho (eräs suosikkihahmojani kirjassa) saapuu Hobittilaan ilotulitteiden kera, synttärikutsuja lähetellään ja vietetään juhla. Hobitit syövät lounasta, teetä ja päivällistä, ja ehkä muutaman välipalan. On kotoista ja mukavaa ... ja sitten illan isäntä katoaa. Kirjan aloitusluvussa on päivänpaistetta, eikä Sormuksen uhka ole edes pilvenhattara taivaalla. Aloitusluvun juhlahumu on mukavaa vastapainoa Sormusten sodan synkeimmille vaiheille.
    Kontu. <3
    Sumua hautakeroilla / Fog on the Barrow-Downs (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)
    Vanhan metsän tapahtumissa Frodo, Sam, Merri ja Pippin ovat jo lähteneet kotikylästään sormus mukanaan. Hautakero kuulostaa sanana hyytävältä, ja kalmankalsea on tämän luvun pieni seikkailu. Aurinkoinen Tom Bombadil pelastaa pienet hobitit pulasta, mutta Frodo ja kumppanit ehtivät saada maistiaisia Keski-Maan synkästä historiasta. Muistelen, että Tom Bombadil oli harmittavasti tiputettu pois siitä TSH-leffeversiosta, jonka aikoinaan kävin teatterissa katsomassa (eli se 'tavallinen', ei-extended-versio). Vanha metsä -jaksossa jännitystä on vielä kohtuullisen kevyesti, mutta eräät kirjan pelottavimmista hahmoista eli Mustat Ratsastajat ovat jo vilahtaneet näyttämöllä.

    Lothlórien / Lothlórien (Sormuksen ritarit/The Fellowship of the Ring)
     Luvussa siirrytään Morian pimeydestä haltioiden asuinsijojen ihmeelliseen kauneuteen. Saattue on tullut ulos Morian pimeistä kaivoksista ilman yhtä tärkeää jäsentä. Valoa pimeyden keskelle tuo mithrilpaita, jonka Aragorn löytää Frodon nutun alta. "Tässäpä  on soma hobitinnahka johon voisi kääriä pikku haltiaprinssinkin." Pieni kohtaus on herttainen kaiken suuren ja hurjan keskellä. Kääpiö Gimlin ja haltia Legolasin epätavallinen ystävyys johtaa siihen, että koko seurueen silmät sidotaan ennen kuin heidät saatetaan haltioiden Valtiaan ja Valtiattaren eteen. Gimlin ja Legolasin toveruus kantaa läpi kirjan, ja heidän ystävyytensä viestii voimakkaasti omien ennakkoluulojen voittamisen tärkeydestä. Luku päättyy toteamukseen Aragornista: "Ja hän otti Frodon käden omaansa ja lähti Cern Amrothin kukkulalta eikä milloinkaan enää elävänä palannut sinne." Kuvaavaa kirjalle on se, että ilon ja kauneuden keskellä ovat usein myös suru ja kaiho läsnä.

    Puuparta / Treebeard (Kaksi tornia/The Two Towers)
    Entit ovat kirjan merkillisimpiä hahmoja. Ikivanhoja ja hitaan viisaita. Voi kunpa he löytäisivät entvaimoja! Enttien kohtalo ilman entvaimoja on aina tuntunut minusta jotenkin erityisen surulliselta. Entit ovat niin sympaattisia, että heille toivoisin parempaa. Puuparta löytää tässä luvussa entvaimojen sijaan Merrin ja Pippinin, enkä tiedä kumpi osapuolista on hämmästyneempi. Tällä kohtaamisella on kauaskantoiset seuraukset. Mm. sepitetään uusi säe: "Puolikasvuiset hobitit, asujat kolojen."
    Olen kuvitellut Puuparran mielessäni enemmän puumaiseksi.
    Valkoinen ratsastaja/The White Rider (Kaksi tornia/The Two Towers)
    Spoileri, spoileri: Gandalf ei kuollutkaan Morian kaivoksissa. Huh! Galdalfin paluu on vaikuttava. Galdalf Harmaasta on tullut Gandalf Valkoinen, ja hänellä on ratsunaan uljas Hallavaharja. Kirjassa alkaa rytinä, ja luku päättyy enteellisesti: "'Näen suuren savun', Legolas sanoi. 'Mitä se merkinnee?' 'Taistelua ja sotaa!' Gandalf sanoi. 'Karauttakaa eteenpäin!'" 

    Hylkytavaraa /Flotsam and jetsam (Kaksi tornia/The Two Towers)
    Osa saattueen jäsenistä on löytänyt jälleen toisensa. Pidän tavattomasti näistä jälleennäkemisistä, joissa kerrotaan mitä seikkailuja kukin on kokenut ja huokaistaan hetki ennen seuraavaa koetusta. Tässä luvussa rupatellaan yllättäen esille ilmaantuneen piippukessun äärellä ja ruokapuoltakin on tarjolla. Syömisten esittely ei kovin montaa kertaa unohdu, kun ollaan hobittien kanssa tekemisissä. Pidän näistä ruokajutuista, sillä ne tuovat tiettyä kotoisuutta suurten ja mahtavien tapahtumien rinnalle.

    Lukitarin luola/Shelob's lair (Kaksi tornia/The Two Towers)
    Iljettävän Lukitarin joutuvat kohtaamaan Frodo ja Sam. Luvun tunnelma on painostava, vaara vaanii koko ajan ympärillä. "Frodo karisti pois pahoinvoinnin ja pelon ja tarrasi Samin käteen. 'Ylös!' hän henkäisi karkeasti ilman ääntä. 'Täältä se kaikki tulee, löyhkä ja vaara. Pakoon! Pian!" Mutta onneksi Frodolla on Valtiattaren lahjoittama tähtilasi, " valona kun kaikki muu valo on kaikonnut". Vaan edes tähtilasin kauneus ja hyvyys ei pelasta Frodoa Lukitarin hirvittävältä raivolta. Dramaattinen, pelkoa, vaaraa ja toimintaa täynnä oleva luku.
    Juokse, juokse!!
    Gondorin piiritys/The Siege of Gondor (Kuninkaan paluu/The Return of the King)
     Galdalf saa uutisia Frodosta ja Samista. Synkkien enteiden keskellä saattaa silti piillä yllättävä toivon pilkahdus, ymmärtää viisas Gandalf. Gondorin muureilla käydään hurjaa taistelua, ja koko luku on melkoista melskettä ja vauhtia. Gandalf joutuu luvun lopussa nokikkain Nazgûlien herran kanssa: "Portin takaisella aukiolla odotti vaiti ja liikkumatta Hallavaharjan selässä Gandalf; Hallavaharjan joka yksin maailman vapaista hevosista kesti tuon kauhun kavahtamatta, lujana kuin Rath Dínenin kivinen kuva." Hyvä ja paha kohtaavat jälleen, ja sitten saapuu Rohan. Vaikuttava luku.
    Gondorin muureilla taistellaan.
    Tuomiovuori/Mount Doom (Kuninkaan paluu/The Return of the King)
     Viimeinen tuskainen ponnistus Tuomiovuorelle. Sam ja Frodo -ressukat kömpivät ja ryömivät vähäisillä voimillaan kohti Tuomion Rotkon reunaa. Musta Ruhtinas tajuaa koko katalan juonen, joka Sormuksen tuhoamiseksi laadittiin. "No niin, Sam Gangi, loppu tuli", sanoi ääni Samin  vieressä. Ja siinä oli Frodo kalpeana ja uupuneena mutta omana itsenään; ja hänen silmissään lepäsi nyt rauha ja ei tahdon ponnistus, ei hulluus, ei pelko. Siinä oli hänen rakas isäntänsä Konnun suloisilta ajoilta." Sormuksen saattueen loppuhuipennus, mutta onneksi tarina jatkuu vielä.

    Konnun puhdistus/The Scouring of the Shire (Kuninkaan paluu/The Return of the King)
    Hobitit palaavat takaisin rakkaaseen Kontuun, jossa asioiden tila kaipaa muutosta, sillä paha on päässyt valloilleen jopa kaukaisessa Konnussa. Saruman kohtaa ansaitsemansa lopun, ja koko luku on sanomaltaan vahvasti 'hyvä voittaa' -tyylinen. Mukaville hobiteille toivon vain aurinkoa ja leppoisia päiviä, joten tämän luvun lukemisesta tulen aina iloiselle mielelle. Kirjan viimeistä lukua Harmaat satamat luen sen sijaan usein lähes tippa linssissä. 

    "Ja laiva purjehti Suurelle Merelle ja länteen kunnes eräänä sateisena yönä Frodo tunsi viimein ilmassa suloisen tuoksun ja kuuli veden yli kantautuvaa laulua. Ja silloin hänestä tuntui samalta kuin Bombadilin talossa kun harmaa sadeverho muuttui hopeaksi ja lasiksi  ja vetäytyi pois, ja auringon ponnahtaessa taivaalle hän näki valkeat rannat ja niiden takana kaukaisen vihreän maan."

    ***

    Toivottavasti kaikilla tätä lukevilla on jouluna mahdollisuus nauttia lukuhetkistä uuden kirjan tai jonkin tutun lempikirjan parissa. Iloista, rauhallista joulumieltä!

    ***

    Edellinen luukku aukesi Ullan luetut kirjat -blogissa. Huomenna joulukalenterin luukku aukeaa Yöpöydän kirjat -blogissa. Linkit kaikkiin kalenterissa mukana oleviin blogeihin löytyvät Amman lukuhetki -blogista, jossa aukesi kalenterin ensimmäinen luukku.

    Goodreads: 5 tähteä
    Muualla verkossa: Kirjan esittely virallisessa Tolkien-kaupassa (oman kappaleeni tilasin BookDepositorystä). Bloggauksia kirjasta löytyy esimerkiksi blogeista Jokken kirjanurkka ja Morren maailma. Ja kaikkea muuta -blogissa on innostuttu TSH:n äänikirjaversiosta täällä, täällä ja täällä.  
    Kirjojen tietoja: 

    Englanninkielinen yhteisnide:
    J. R. R. Tolkien: The Lord of the Rings (first published in one volume 1968)
    Illustrated by Alan Lee
    HarperCollinsPublishers, 2014
    1217 pages

    Suomenkielinen yhteisnide:
    J. R. R. Tolkien: Taru Sormusten Herrasta
    * Sormuksen ritarit (The Fellowship of the Ring, 1954)
    Suomennos Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
    * Kaksi tornia (The Two Towers, 1954)
    Suomennos Kersti Juva ja Eila Pennanen. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
    * Kuninkaan paluu (The Return of the King, 1955)
    Suomennos Kersti Juva. Runojen suomennos Panu Pekkanen.
    WSOY, 2001
    984 sivua

    18. joulukuuta 2014

    Haastekoonti: 14 nobelistia

    Sain kuin sainkin luettua 14 nobelistia tänä vuonna! Jokken kirjanurkassa käynnistyi tammikuussa 14 nobelistia -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan kirjallisuuden Nobel-palkinnolla palkittuja kirjailijoita. Oma tavoitteeni oli lukea 5-6 kirjaa, mutta innostuin haasteesta niin, että pääsin kuohukermaluokkaan eli luin 14 kirjaa:

    Carl Spitteler: Turun pommitus (Nobel 1919)
    Saul Bellow: Ainoa oikea (Nobel 1976)
    Gabriel García Márquez: Rakkaudesta ja muista riivaajista (Nobel 1982)
    Henryk Sienkiewicz: Quo vadis  (Nobel 1905)
    Orhan Pamuk: Nimeni on punainen  (Nobel 2006)
    Gabriel García Márquez: Kuulutetun kuoleman kronikka  (Nobel 1982)
    Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Nobel 2007)
    Orhan Pamuk: Istanbul - muistot ja kaupunki (Nobel 2006)
    Naguib Mahfouz: Palatsikatu  (Nobel 1988)
    Doris Lessing: Hyviin naimisiin  (Nobel 2007)
    Toni Morrison: Rakkaus  (Nobel 1993)
    Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt (Nobel 1970)
    Patrick Modiano: Hämärien puotien kuja  (Nobel 2014)
    William Golding: Kärpästen herra (Nobel 1983)

    2000-luvun nobelisteja listalta löytyy kolme, eli uusin tulokas Modiano sekä Doris Lessing ja Orhan Pamuk. Sain varattua itselleni Modianon kirjan luettavakseni heti, kun tieto tämän vuoden voittajasta tuli, mutta eipä ollut minun kirjani. Modianon kirja kuuluu näin ollen haastepinoni vaisumpaan osastoon yhdessä Bellowin ja Kuulutetun kuoleman kronikka -kirjojen kanssa. Pamuk ja Lessing pääsivät listalle parilla kirjalla, ja molemmat nousivat suosikkieni joukkoon. Pamukin kirjoja on pujahtanut kotihyllyyni muutama kappale, ja Lessingin Martha Quest -sarjan aion lukea loppuun ehkä jo ensi vuoden aikana.

    1990-luku on edustettuna vain Toni Morrisonin voimin, ja lukemani Rakkaus oli hieno kirja. 1980-luvun nobelisteista mukaan pääsi kolme: Golding, Mahfouz ja García Márquez. Mahfouzin Kairo-trilogian kaksi viimeistä osaa kuuluvat ensi vuoden lukusuunnitelmiini, sillä lukemani ykkösosa oli upea kirja. 1970-luvulla piipahdin kaksi kertaa. Bellowin ohut kirja ei jättänyt suuria muistijälkiä, ja sen peittosi yllättäen  Solženitsynin runoteos Preussin yöt. Runoista en mitään ymmärrä, mutta sattumalta kirjastosta löytynyt Preussin yöt oli mielenkiintoista luettavaa, vaikka syvälliset runoanalyysit jätin suosiolla väliin.

    Varhaisempia vuosikymmeniä edustavat Spitteler ja Sienkiewicz. Molempien herrojen kirjoista pidin, ja erityisesti Spittelerin pieni kirjanen Turun pommituksesta oli hauskasti erilainen kirja tähän haasteeseen.

    TOP5 -kirjat - suosittelen!
    Henryk Sienkiewicz: Quo vadis  (Nobel 1905)
    Naguib Mahfouz: Palatsikatu  (Nobel 1988)
    Orhan Pamuk: Nimeni on punainen  (Nobel 2006)
    Carl Spitteler: Turun pommitus (Nobel 1919)
    Doris Lessing: Parempien ihmisten lapsi (Nobel 2007)

    Lukuelämysten lisäksi haaste poiki lukusuunnitelmia ensi vuodelle. Lessing, Mahfouz ja Pamuk ovat nimiä, joihin taatusti palaan jatkossa. Munro, Galsworthy - mm. näihin nimiin en ehtinyt tänä vuonna laisinkaan, joten ehkäpä ensi vuonna. Olen myös miettinyt luettujen nobelistien listausta omalle välilehdelle, ja voisin yhdistää listaan muitakin minua kiinnostavia palkittuja kirjoja. Concourt-, Pulizer- ja Booker-palkitut kuuluisivat tälle listalle ensimmäisten joukossa. Nämä aatokset ovat vielä mietintämyssyssä, mutta joululomalla saatan puuhastelen jotain tähän liittyen.

    Kiitokset Jokkelle inspiroivasta haasteesta!

    17. joulukuuta 2014

    William Golding: Kärpästen herra

    William Goldingin klassikkoteos Kärpästen herra (Otava, 2007) ei ollut niin vangitseva kirja kuin odotin. Kirjan tapahtumat lähtevät liikkeelle, kun ryhmä englantilaisia koulupoikia joutuu lentokoneonnettomuuden jälkeen autiolle saarelle. Joukossa on nuoria ja vähän vanhempia poikia, muutamat ottavat johtajan roolin, osa telmii ja leikkii kuin lomalla, joku pelkää itsensä lähes mykäksi. Pojat koettavat pitää yllä sivistyneitä tapoja, mutta kun pelastus viimein koittaa, on pahin jo tapahtunut ja osa pojista on muuttunut saalistajiksi, osa saaliiksi.

    "He alkoivat kiertää kehää ja laulaa tahdissa. Rogerin kiljuessa kauhistuneen sian tavoin tenavat juoksentelivat hyppien piirin ulkolaidoilla. Taivaan pelottavan uhkan alla myös Possu ja Ralph havaitsivat halukkaasti osallistuvansa tämän mielettömän mutta jonkinlaista turvaa tarjoavan joukon menoihin. He olivat tyytyväisiä voidessaan koskettaan toisten selkiä kehässä, joka suojasi heitä ulkopuolella väijyviltä kauhuilta tai teki ne ainakin siedettäväksi.
        "Peto tappakaa! Kurkku leikatkaa! Veri laskekaa!" (s. 250)

    Kirjan perusasetelma oli kiinnostava, mutta keskivaiheilla sivuja laitettiin minun makuuni liikaa siihen, että pojat miettivät majojen rakentamista, merkkitulen ylläpitoa ja ruuan hankintaa. Kauhuelementit eivät olleet silloin erityisen voimakkaasti läsnä, ja kääntelin sivuja hieman pitkästyneenä. Kirjan loppupuolella tunnelma onneksi alkoi tihentyä. Kun asiaan päästiin, Kärpästen herrassa luotiin pelon ilmapiiriä taitavan hienovivahteisesti, pienillä asioilla. Metsässä näkyvä outo hahmo, jonkun heittämä kivi puun takaa... puhumattakaan yllä olevan lainauksen joukkokohtauksesta, jossa koko konkkaronkka ajautuu yhdessä hulluuden partaalle. Saari ei onneksi osoittautunut ammoisen Lost-televisiosarjan kaltaiseksi erikoisten otusten kerhoksi, vaan poikajoukko sai kauhun aikaan lähinnä pään sisäisesti.

    Annan kirjalle kolme Goodreads-tähteä, vaikka kirjan loppuluvut olisivat ansainneet yhden tähden enemmän.
    Haastepisteitä menee peräti kolmeen haasteeseen. Golding palkittiin kirjallisuuden Nobel-palkinnolla vuonna 1983, joten 14 Nobelistia -haaste sai 14. nobelistinsa. Luulen, että minun tämän vuoden nobelistini ovat tässä eli enää haastekoonti puuttuu tästä haasteesta. Lukupinossa odottelee yksi Munro, mutta siitä postailu jää ensi vuoteen. Lukuiloa perhoslaaksossa -haaste saa myös yhden pörisevän pisteen. Lisäksi laitan kirjan Pojat, lukemaan! -haasteen vinkkilistalle. Toivottavasti Goldingin saama Nobel-palkinto ei pelota poikalukijoita, sillä kirja on mielestäni varsin helposti lähestyttävä.

    Goodreads: 3 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Maailman ääreen, Todella vaiheessa, Kirjasähkökäyrä ja Satun luetut. Kirja on klassikko, joten googlettamalla löytyy monta muutakin juttua kirjasta.
    Kirjan tietoja:
    William Golding: The Lord of Flies (1954)
    Suomennos Juhana Perkki
    Otava, 2007
    336 sivua

    16. joulukuuta 2014

    Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

    "Ne jotka kuvittelivat sodan loppuvan pian, olivat kaikki kuolleet jo aikoja sitten. Kuolleet sodassa. Niinpä Albert suhtautui epäilevästi aselepohuhuihin, joita alkoi liikkua lokakuussa. Hän ei uskonut niihin yhtään sen enempää kuin sodan alkuvaiheen propagandaan, jonka mukaan saksalaisten luodit olivat niin pehmeitä, että ne lätsähtelivät ranskalaisten univormuihin kuin ylikypsät päärynät saaden miehet vain nauramaan katketakseen. Neljänä sodassa kuluttamanaan vuotena Albert oli nähnyt enemmän kuin tarpeeksi kavereita, jotka olivat kuolleet nauruun saadessaan osuman saksalaisten luodista." (s. 11)

    Näin alkaa Pierre Lemaitren Concourt-palkittu kirja Näkemiin taivaassa (Minerva, 2014), joka on tarina kolmen ranskalaisen miehen kohtalosta toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina. Albert Maillardin, Édouard Péricourtin ja Henri d'Aulnay-Pradellen tiet kietoutuvat pysyvästi yhteen sodan viimeisinä päivinä hyökkäyksessä kukkulalle 113. Heidän elämäänsä seurataan kirjassa reilun 500 sivun verran vuoden 1918 marraskuusta vuoden 1920 heinäkuuhun, ja sodan ja rakkauden rintamalinjojen kautta kirjassa läpivalaistaan ranskalaisen yhteiskunnan eri tasoja.

    Kirjan keskeisten henkilöhahmojen luonteenpiirteet on vedetty asteikon ääripäihin. Édouardin sotavamma jättää hänet henkiin, mutta hengen hintana on suunnaton kärsimys. Albert on hyväntahtoinen ja avulias reppana, joka omistaa elämänsä Édouardin auttamiselle. Henri puolestaan edustaa ihmistä, joka ei kaihda keinoja päästäkseen tavoitteisiinsa sekä sodan aikana että sen jälkeen. Kirjan sivuilta piirtyvät henkilökuvat saavat taustakseen sodanjälkeisen Pariisin, jossa koetetaan toipua tuhosta ja hävityksestä. Sodan uhrien kunnioittamiseen kytkeytyy bisnes, jonka raadolliseen maailmaan päästään mukaan Henrin hahmon kautta. Kirjan loppusanoista käy ilmi, että eräillä kirjan tapahtumilla on todellisuuspohjaa, mikä teki kirjasta entistä mielenkiintoisemman vaikkei se ollutkaan luonteeltaan dokumentaarinen.

    Näkemiin taivaassa oli minulle pitkästä aikaa romaani, johon uppouduin kunnolla. Henkilöhahmot tulivat lähelle ja olivat sympaattisia kaikkine vikoineen ja puutteineen. Pienellä henkilögallerialla pärjää mainiosti, kun henkilöt edustavat riittävän erilaisia ihmisiä. Sujuva, lämminhenkinen mutta aavistuksen surumielinen kerronta ja sen humaani sävy miellytti minua. Romaanissa kertoja puhutteli ja kommentoi tapahtumia, mutta ei ollut häiritsevän voimakkaasti läsnä. Kielellä ei kikkailtu, mutta sitä käytettiin taitavasti. Ilmeisesti taannoinen Ihminen sodassa -lukuhaaste on tehnyt tehtävänsä, sillä en vierastanut edes kirjan sotaa lähellä olevaa aihepiiriä. Näkemiin taivaassa on erittäin hieno kirja, jota suosittelen laadukasta lukuromaania kaipaavalle.
    Goodreads: 4 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa TuijaTa, Eniten minua kiinnostaa tie ja Leena Lumi.
    Kirjan tietoja:
    Pierre Lemaitre: Au revoir là-haut (2013)
    Suomennos Sirkka Aulanko
    Minerva, 2014
    546 sivua

    14. joulukuuta 2014

    James Frey & Nils Johnson-Shelton: Endgame - Loppupeli #1

    James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014) on hengästyttävää toimintaa ensimmäisestä rivistä viimeiseen pisteeseen. Ahmaistuani lähes 500 sivua Loppupeliä tuntuu kuin olisin lukenut kirjallisen version Amazing Race -sarjasta - sillä erotuksella, että toimintaa on enemmän eikä väkivaltaa kaihdeta.
    Jos joku on välttynyt Loppupelin idealta, niin tässä lyhyt johdatus kirjan sisältöön ilman suurempia spoilereita: 12 ennalta valittua, 13-20-vuotiasta kilpailijaa edustaa ikivanhoja sukujaan Loppupelissä, jonka voi voittaa vain yksi kilpailijoista. Kilpailijoiden tehtävänä on etsiä kolme avainta, ja sarjan aloitusosassa tavoitellaan Maan avainta ja sinkoillaan sinne tänne maapallolla. Kaiken toiminnan yllä väijyy Tapahtuma, joka todellakin kirjoitetaan isolla T:llä ja josta seuraa hirveitä asioita. Ja eikä tässä vielä kaikki: Loppupelistä on totta kai tulossa elokuva ja mobiilipeli ja kirja on itsessään vihjelaari, jonka avulla voi löytää kätketyn avaimen jostain päin maapalloa. Tästä kaikesta on kerrottu esimerkiksi Hesarissa.

    Kirjassa mennään eteenpäin pelaajien kautta. Jokaisen luvun alussa kerrotaan, ketä pelaajia luvussa esiintyy. Kerronta on äärimmäisen pelkistettyä, ja esimerkiksi maiseman kuvaukseksi riittävät lyhyet havainnot: "Hän katsoo Nahaa. Siellä näkyy puisto. Sairaala. Satama. Meri, musta, leveä ja tyyni. Hän tuntee kepeän tuulen. Palmut suhisevat hänen ikkunansa alla." (s. 19/Chiyoko Takeda). Kerrontatyyli on kauttaaltaan lähes sähkösanomamaista, eikä pitkiin ja monimutkaisiin virkkeisiin totisesti tuhlata aikaa. Kuvailevat adjektiivit loistavat poissaolollaan. Minulla kesti jonkin aikaa totutella tähän tyyliin, joka toi lukemiseen erittäin kiihkeän, eteenpäin pyrkivän fiiliksen. Toisaalta tekstin tyyli heijasteli erinomaisesti kirjan sisältöä, joten sehän oli nappivalinta?

    Pakko myöntää, että näin saattaa olla. Jossain vaiheessa huomasin koukuttuneeni tarinaan ainakin vähäsen. Kun pelaajista alkoi päästä kärryille, heidän vaiheitaan oli mielenkiintoisempaa seurata. Yllätys, yllätys - yhdysvaltalainen Sarah oli eniten valokeilassa, ja hänen poikaystävänsä Christopher toi tapahtumiin tavisnäkökulmaa, tuulahduksen inhimillisyyttä kylmän tehokkaiden kilpailijoiden keskelle. Kilpailijat näet näyttivät elävän omassa oudossa kuplassaan, johon ei muuta mahtunut kuin Loppupeli.

    Olivatko tapahtumat kopio Nälkäpelistä, josta postailin alkuviikolla? Eivät minun mielestäni mitenkään häiritsevän paljon. Kilpailuasetelma toki löytyy molemmista kirjoista, mutta Loppupelissä oli mukana scifimäisiä piirteitä, jotka tekivät kirjasta minun silmissäni jopa hieman Nälkäpeliä kiinnostavamman. Mikä se paljon hehkutettu Tapahtuma oikein on? Taivaasta tulleet Kepler 22b & co - mitä he aikovat? Eivät nämä elämää suuremmiksi kysymyksiksi muodostuneet, mutta koukkuja heitettiin sen verran, että saatanpa hyvinkin etsiytyä jatko-osan pariin, kun se aikanaan ilmestyy.

    Endgame - Loppupeli -kirjan lukukokemus jäi kaiken kaikkiaan plussan puolelle. Kirja ei ollut suurta kerronnan tai henkilökuvauksen juhlaa, mutta lukiessa ei ollut tylsää. Se on sanottava, että tämä kirja vaati minulta sopivan mielentilan. Sellaisen, jossa jaksoin huvittua kirjallisesta tuotesijoittelusta (esimerkiksi Peugeot 307:lla oli kirjan loppupuolella varsin merkittävä osuus tapahtumissa) ja jossa annoin kirjallisen väkivallan lipua ohi silmien ilman suurempia moraalisaarnoja (kuten Nälkäpelissä, meininki on kohtuullisen armotonta). Ai niin, se peli ja vihjeet ja palkinnot? Luulen, ettei määränpää ole ainakaan Oulun Toripoliisin luona, joten jätän kisailut muille. Onnea matkaan!
    Vihje - aito vai feikki? :)
    Goodreads: 3 tähteä
    Mistä kirja minulle? Arvostelukappale. Kiitokset kustantajalle!
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Kirjus. Kirjan lukunäyte löytyy täältä.
    Kirjan tietoja:
    James Frey ja Nils Johnson-Shelton: Endgame: The Calling (2014)
    Suomennos Tero Valkonen
    WSOY, 2014
    499 sivua

    12. joulukuuta 2014

    Risto Isomäki: Con rit

    Risto Isomäen kirja Con rit (Tammi, 2011) antaa lukijalle roiman annoksen tietoutta kryptoeläintieteestä, joka "tutkii eläimiä, jotka paikallisten asukkaiden mukaan ovat olemassa, mutta joiden olemassa olosta ei ole kiistattomia todisteita, aloitti Martti. - Eli niin sanottuja kryptidejä." (s. 57) Kirja on fiktiivinen, mutta kryptidijutut pohjautuvat faktoihin. Kirjassa on mukana kirjailijan jälkihuomautus, jossa hän selventää lähteiden käyttöään ja täydentää fiktiivisen osuuden välittämää tietoutta kryptideistä. Kirjassa käsitellään myös luonnonsuojeluun liittyviä asioita, ja kirjan sivuilta välittyy kauniisti luontoa kunnioittava asenne.

    Kirjan fiktio-osuudessa meribiologi Martti Ritola saa entiseltä naisystävältään Camillalta rahoituksen con ritin etsintäretkeen Vietnamissa. Vaikka kryptidien faktapohja oli erittäin kiinnostava, Martin ja Camillan etsintäretki tuntui lähinnä b-luokan leffalta, joka loppupuolella koetti viritellä kauhutunnelmaa. Luolissa sukeltelu muuttui kamppailuksi elämästä ja kuolemasta samalla kun jokin kammottava otus aiheutti pahoja viboja. Kauhuvivun olisi voinut kääntää päälle jo aikaisemmin ja suuremmalla volyymilla, sillä ehdin ajatella, että con rit jää kirjassa vain viittausten asteelle. Spoileri: onneksi näin ei käynyt, mutta ns. loppuhuipentuma tuntui silti lattealta.

    Kryptoeläintiede oli minulle täysin uusi juttu, josta en aiemmin ollut kuullut yhtään mitään, joten kryptidejä koskevat spekulaatiot tuntuivat todella kiehtovilta. Kirjan nimessä komeileva con rit on merikryptidi, jonka taustalla ovat mm. tarut merilohikäärmeistä. Fiktiivisen tarinan todistelut con ritin olemassaolosta tuntuivat niin vakuuttavilta, että aloin uskoa ainakin yhden yksilön luikertelevan jossain syrjäisessä lahdenpoukamassa. Goodreads-tähdet jäävät kömpelön fiktiopuolen vuoksi kahteen, mutta niistä kryptideistä lukisin mieluusti vaikkapa tietokirjan.

    *** Kiekkokaupunkien kirjakierros: Turku ***

    Kiekkokaupunkien kirjakierros on saapunut Turkuun, sillä maamme vanhin kaupunki on kirjailija Risto Isomäen syntymäkaupunki. Turun kaupungin arvioidaan muodostuneen 1200-luvulla, ja vuosina 1809–1812 se oli maamme pääkaupunki. Vuonna 2011 Turku jakoi Euroopan kulttuuripääkaupungin tittelin yhdessä Tallinnan kanssa. Kommunikointia turkulaisten kanssa voi koettaa parantaa turkuraattorilla.

    Kiekkokierroksen reitti tähän asti - yhteensä 2109 km (kaupunkien nimiä klikkaamalle pääset kurkkaamaan kierroksen bloggauksia):
    Nordenskiöldinkatu 11-13, 00250, Helsinki (Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema) -
    Rinnakkaistie 1, 65350, Vaasa (Marko Hautala: Torajyvät) -
    Rautpohjankatu 10, 40700 Jyväskylä (Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas) -
    Kisakatu 9, 53200 Lappeenranta (Kari Välimäki: Todensanat) -
    Teuvo Pakkalankatu 11, 90130 Oulu (Hanna Hauru: Tyhjien sielujen saari) -
    Artukaistentie 8, 20251 Turku (Risto Isomäki: Con rit) - ?
    Kuvakaappaus Fonectan reittihausta.
    Mikä minusta tulee isona -lukuhaaste saa listalleen meribiologin ammatin. Pahoin pelkään, ettei meribiologien työ oikeassa elämässä ole niin hohdokasta ja jännittävää kuin Martti Ritolan työnkuva Con ritissa.

    Goodreads: 2 tähteä
    Mistä kirja minulle? Oma ostos (e-kirja)
    Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Kirjavinkit, Tarukirja ja Kulttuuri kukoistaa.
    E-kirjan tietoja:
    Risto Isomäki: Con rit
    Kansi Jussi S. Karjalainen
    Tammi, 2011
    373 sivua

    11. joulukuuta 2014

    Endgame -arvonnan tulos

    Tiistaina postailin arvonnasta, jonka palkintona on James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014). Arvontaan osallistui 10 henkilöä:

    1) Anu/Kirjaston kummitus; 2) Annami; 3) Kirjaneito; 4) The Big Bad Wolf; 5) Kia/Luetaanko tämä?; 6) Anni; 7) Marja-Liisa; 8) Nora; 9) Jolana; 10) Empress

    Arvontaan osallistujat ovat listalla kommentointijärjestyksessä. Eli ensimmäisenä kommentoinut sai numero yksi ja viimeinen kommentoija numeron 10.

    Random.org suoritti arvonnan, jonka voittaja on...

    numero 1 eli Anu / Kirjaston kummitus. Onnittelut! Laitan sinulle sähköpostilla viestin, jossa kysyn yhteystietosi palkinnon lähettämistä varten.

    Kiitokset kaikille myös kirjavinkeistä! Sain teiltä todella mainioita lukuvinkkejä, joita aion ehdottomasti hyödyntää lähiviikkoina.

    Vinkki: myös Kirjakartano-blogissa on arvonta käynnissä tästä kirjasta. Kannattaa koettaa onneaan sielläkin. :)

    Kiitokset WSOY:lle palkintokirjasta!

    10. joulukuuta 2014

    Kirjaystäväni lahjakirja (eli Elisa Kirjan kirjaystävärinki)

    Blogat-palvelussa aukeni taannoin jouluinen, Elisa Kirjan sponsoroima kampanja kirjabloggaajille. Kampanjaan ilmoittautuneille arvottiin kirjaystävä, ja kirjaystävälle pääsi valitsemaan lahjakirjaa Elisa Kirjan e-kirja - ja äänikirja valikoimista. Ihanan jännittävä idea! Kirjalahjan valitseminen on minusta aina mukavaa puuhaa, ja nyt sain valita lahjan Erjan lukupäiväkirja -blogin Erjalle.

    Valintani Erjan lahjakirjaksi on: Alice Hoffmanin Aavikon kyyhkyset. Kustantajan esittelyteksti kirjasta kertoo mm. näin: "Vuonna 70, Jerusalemin piirityksen jälkeen, 900 juutalaista sinnitteli kuukausia Rooman armeijaa vastaan Masadassa, vuorelle rakennetussa linnoituksessa Juudean aavikolla. Antiikin historioitsija Josefuksen mukaan vain kaksi naista ja viisi lasta selvisivät. Näihin historiallisiin tapahtumiin pohjautuva Aavikon kyyhkyset on vangitseva romaani neljästä Masadaan päätyneestä poikkeuksellisesta naisesta."

    Erjalla ei ole blogissaan TBR-tyyppistä listaa, josta olisin saanut vinkkejä sopivaan kirjaan. Selailin siis ahkerasti Erjan kuluvan vuoden bloggauksia (jotka tosin olen aikanaan käynyt muutoinkin lukemassa, sillä olen ollut Erjan tyylikkään blogin lukijana jo pidemmän aikaa). Erjan blogissa on aika usein esillä käännöskirjallisuutta, ja kaukaiset kulttuurit näkyvät esimerkiksi bloggauksissa Kaikki hajoaa / Chinua Achebe ja Ghana ikuisesti / Taiye Selasi. Aavikon kyyhkysissä ei olla Afrikan maaperällä, mutta kaukana kotimaastamme kuitenkin. Naiskohtaloita kirjasta löytyy aivan kuten Erjan lukemasta Marie NDiayen Kolme vahvaa naista -kirjasta. Mm. näiden kiintopisteiden avulla arvelin, että Hoffmanin historialliseen aikaan sijoittuva romaani saattaisi olla Erjaa kiinnostava kirja. En ole itse tätä kirjaa vielä lukenut, mutta Hoffmanin Punainen puutarha (Gummerus, 2011) oli minulle hyvä lukukokemus, jonka perusteella uskaltauduin valitsemaan Hoffmanin uusimman suomennoksen Erjalle.

    Toivottavasti kirja on mieluinen ja sellainen, jota kirjahyllystäsi ei vielä löydy. Toivottelen sinulle Erja oikein hyvää joulun aikaa ja leppoisia lukuhetkiä!

    Lahjaringissä ovat myös mukana ainakin blogit: Kirsin kirjanurkka, Kujerruksia, Calendula, Le Masque Rouge, Kirjallisia, Kirjaston kummitus, Sockerslott ja Nenä kirjassa.

    Kiitokset Blogatille ja Elisa Kirjalle!

    9. joulukuuta 2014

    ARVONTA: Endgame - Loppupeli -kirja (James Frey-Nils Johnson-Shelton)

    Eilisessä postauksessani vinkkasin tulevasta arvonnasta, jonka kohteena on James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirja Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014). Aloittelin kirjaa eilen, ja siinähän on sivuja paljon, lähes 500. Huh heijaa! Vaikka kirja vaikuttaa menevältä tapaukselta, eihän tuota illassa tai kahdessa minun lukuvauhdillani ahmaista. Jotta joku mahdollisesti joululahjakirjaa halajava ehtii saada kirjan luettavakseen ennen joulua, järjestän arvonnan jo nyt enkä jää odottelemaan, että olen oman kappaleeni ehtinyt lukea. Arvottava kirja lähetetään voittajalle kustantajan toimesta, joten se on aivan uusi, lukematon kappale.

    Arvonta toimii näin:
    • voit osallistua arvontaan jättämällä kommentin tämän postauksen kommenttiboksiin
    • Liitä kommenttiin sähköpostiosoite, jonka kautta voin tiedustella yhteystietojasi kirjan lähettämistä varten. Jos sinulla on blogi, josta sähköpostiosoitteesi löytyy, osoitetta ei tarvitse erikseen mainita. Käyn kurkkaamassa sen blogistasi, jos voitto osuu kohdallesi.
    • Anonyymisti ei valitettavasti voi osallistua arvontaan, sillä roskapostitulvan vuoksi olen estänyt anonyymin kommentoinnin.
    • Arvontaan ovat tervetulleita kaikki kirjasta kiinnostuneet. Sinun ei siis tarvitse olla blogini rekisteröinyt lukija, jotta voit osallistua.
    • Ilmoittaudu mukaan to 11.12.2014 klo 17 mennessä. Eli arvonta on jo tällä viikolla! Toivottavasti kirja ehtii näin voittajalle ennen joulua. Ilmoitan kirjan voittajan blogissani torstai-iltana. Jos en saa voittajalta osoitetietoja viimeistään sunnuntaina 14.12.2014, arvon uuden voittajan.
    • Jos haluat, voit halutessasi liittää kirjavinkin kommenttiisi. Mitä kirjaa suosittelet minulle joulun ja uuden vuoden ajalle? Silloin minulla on hieman lomaa ja reilusti lukuaikaa, joten tiiliskiviehdotukset ovat myös tervetulleita. Kirjavinkki ei silti ole edellytys arvontaan osallistumiselle.
    Kustantajan esittely Endgame-kirjasta löytyy täältä. Kirjan lukunäyte löytyy täältä.

    Tervetuloa mukaan arvontaan! 


     Kiitokset WSOY:lle arvottavasta kirjasta!

    8. joulukuuta 2014

    Suzanne Collins: Nälkäpeli #1

    Raksi ruutuun: tiedän, mikä on Nälkäpeli. Suzanne Collinsin Nälkäpeli (WSOY, 2008) päätyi lukulistalleni, koska lupauduin lukemaan arvostelukappaleen James Freyn ja Nils Johnson-Sheltonin kirjasta Endgame - Loppupeli (WSOY, 2014). Sekä järjestämään arvonnan. Siispä hox hox Endgame - Loppupeli -kirjasta kiinnostuneet  - kannattaa kurkata blogiini loppuviikosta, ehkä jo keskiviikkona, niin pääset osallistumaan kirjan arvontaan.

    Endgame kuulemma muistuttaa Nälkäpeliä, ja niin kuulemma teki myös Helena Wariksen Vuori, jonka luin aiemmin syksyllä. Nälkäpeli siellä, Nälkäpeli täällä. Freyn kirjassa minussa kiinnostaa ennen kaikkea monimediainen hype, jonka yksi palanen on tuo kirja. Aion testata, uppoaako ilmiön kirjallinen puoli minuun vai ei. Ja pitää silmäni auki sen suhteen, miten paljon kirjasta löytyy yhtäläisyyksiä Nälkäpelin ensimmäiseen osaan. Nälkäpelin lukufiilikset ovat suhteellisen tuoreessa muistissa, joten aivan jännittää alkaa lukemaan näitä lähes rinnakkain. Toivon todella, että Endgame-kirjassa on edes jotain omaa. Vai käyköhän taas niin, että vertailu on kaukaa haettua mainoskikkailua?

    Sitten se Nälkäpeli. Tunnelmani lukemisen jälkeen: viihdyttävä kirja, vetävästi kirjoitettu, nopeasti ahmaistavaa tavaraa. Synkkä, raaka maailmankuva. Äärimmilleen viety tositv-kilpailu, josta on leikki kaukana. Päähenkilönä selviytyjäluonteen omaava naisenalku nimeltä Katniss, ja hänellä parina symppiksen oloinen poika. Tykkäsinkö? Nälkäpeli oli minulle kolmen Goodreads-tähden viihdepläjäys, mutta näin synkeä maailmankuva ei minua erityisemmin viehätä. En ole myöskään kovinkaan kilpailuhenkinen, joten kirjaa lukiessa tuli usein lähinnä hengästynyt olo, kun päähenkilöt yhdessä ja erikseen joko jahtasivat muita tai olivat jahdin kohteena. Suurta kiinnostusta jatko-osia kohtaan ei herännyt, mutta voihan olla, että lukaisen jatko-osat, jos kaipaan reipastempoista kirja-actionia. Plussan puolelle lukukokemus silti jäi. Katniss on pelinainen, jolle toivoisin käyvän lopulta hyvin.
    Nälkäpeli on luettu, seuraavaksi vuorossa Endgame.
    Goodreads: 3 tähteä
    Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
    Muualla verkossa: Kirjaan on luettu mm. blogeissa P. S. Rakastan kirjoja, Kirjakartano, Oota, mä luen tän eka loppuun ja Ajatuksia kirjamaasta. Googlettamalla löytyy lisää bloggauksia.
    Kirjan tietoja:
    Suzanne Collins:  The Hunger Games (2008)
    Suomennos Helene Bützow
    WSOY, 2008
    389 sivua
    Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...