23. marraskuuta 2014

Martti Haavio & A. Lindeberg: Kalevalan tarinat

Päätän lastenkirjojen teemaviikkoni suomalaiskansallisiin tunnelmiin, sillä löysin kirjastosta Martti Haavion suorasanaisen version kansalliseepoksestamme Kalevalasta. Kalevalan tarinat -kirjaa (WSOY, 2010) kaunistaa Aleksander Lindebergin upean värikäs kuvitus, ja painos on kansiliepeen mukaan suunnattu lapsille ja nuorille. Oman lukukokemukseni jälkeen voin todeta, että itse taisin lukea tätä versiota juuri sopivan ikäisenä (eli nyt). Lapsena mielenkiintoni kohdistui akselille Viisikot-Neiti Etsivä, ja epäilen, että olisin katsellut tästä kirjasta vain kuvat ja siirtynyt sitten johonkin helpommin lähestyttävään kirjaan. Näin varttuneemmalla iällä osaan jo arvostaa sitä, että kansalliseepoksestamme on tehty tämmöinen kevyempi versio, ja kaunista painosta suosittelen varauksetta aikuislukijoille. Lapsosille kirjaa voi koettaa tyrkyttää harkinnan mukaan.
Kirja koostuu lyhyistä, parin kolmen sivun mittaisista tarinoista, joista ensimmäinen on nimeltään Väinämöisen syntymä ja viimeinen Väinämöisen lähtö. Minulla on hyvin epämääräiset muistikuvat Kalevalan sisällöstä (vaikka SKS:n 29. painos majailee omassa hyllyssäni, tosin ei lukemisesta puhki kuluneena), mutta mutufiilikseni on, että eepoksen tärkeimmät kohdat välittyvät lukijalle Haavion kertomana. Sampo ryöstetään, Väinämöinen ja Lemminkäinen visiteeraavat Pohjolassa ja häitä päästään viettämään. Vaikka kerronta on suorasanaista, sitä ei ole liikaa siloteltu. Esimerkiksi Kullervon itsemurha on kerrottu ilman kiertelyitä, ja sanomaa vahvistaa kuva, jossa on miekkaa rintaan työntävä nuori mies:

"Paikka oli autio: heinä ei kasvanut, ei kukkinut kanervan kukka; aho valitti ja nurmi itki.
     Kullervo tempaisi tupesta terävän miekkansa.
KULLERVO: Sano, miekka, tekeekö mielesi syödä syyllistä lihaa ja juoda syyllistä verta?
MIEKKA: Miksi en söisi? Syön syytöntäkin lihaa ja juon syytöntäkin verta.
    Kullervo, Kalervon poika sysäsi miekan kahvan maahan ja käänsi sen kärjen rintaansa. Hän syöksyi miekkaan ja kuoli.
    Niin sai surmansa onneton Kullervo." (s. 69)

Väkivalta tuntuu olevan Kalevalan tarinoissa usein ratkaisu ongelmiin: "Tätä hetkeä käytti Lemminkäinen hyväkseen. Hän sivalsi uudelleen miekallaan, nyt entistä tarkemmin. Niin väkevästi hän iski, että Pohjolan isännän pää irtosi ruumiista kuin naatti nauriista, kuin tähkä oljesta, kuin evä kalasta. Pää pyörähti pihalle kuin lintu puusta." (s. 54) Raakuuksien ja kuoleman määrä tuntui minusta jopa hämmentävältä. Kovin on alkukantainen tämä eepoksemme. Esimerkiksi tuo miekalla irti isketty pää laitettiin vielä seipään nokkaan näkösälle, ja sen jälkeen Lemminkäinen meni tyynesti pesemään veriset kätensä. Että näin ne esi-isät hoitivat asioita.

Kalevalan tarinoissa ei ole minkäänlaista selitysosaa tai kirjan taustoja valottavaa tekstiä. Se on harmi, sillä minua jäi kiinnostamaan teoksen syntyprosessi. Mitä jäi pois, miten vuoropuhelut rakennettiin runomitasta? Kirjahyllyni Kalevala-versiossa on 340 sivua, joten melkoisen reippaalla kädellä tekstiä on saanut muokata. Mutta ilman selityksiäkin kirja oli kiehtovaa luettavaa. Joskin tunnustan, ettei se herättänyt minussa suurta innostusta oikeaa, runomittaista Kalevalaa kohtaan. Mieleni minun tekevi suorasanaista aikuisproosaa seuraavaksi!

Lopuksi maistiaisia kuvituksesta. Jos teksti ei kiinnosta, tämä kirja kannattaa selata läpi pelkästään kuvien vuoksi:

*** Teemaviikon lopputunnelmat ***

Lastenkirjojen teemaviikkoni on ohi. Teemaviikkoon mahtui viisi erilaista ja omalla tavallaan ihanaa lastenkirjaa. Niitä oli tosi kiva lukea, katsella kauniita kuvituksia ja nautiskella jopa runoriimeistä - lastenkirjojen maailma oli valoisa tuulahdus aikuiskirjojen lukemisen keskellä. Taisin kaivata teemaviikoltani erityisesti iloista luettavaa, sillä Kalevalan tarinoiden ajoittaisia raakuuksia lukuun ottamatta satsini ei sukeltanut elämän pimeisiin puoliin. Löysin myös uuden suosikin viikon kirjoista: Kaija Pispan Kärpäslätkää oli hieno ja hauska kirja. Pispaa aion ehdottomasti lukea lisää.

Luetut ja blogatut kirjat:

Hannele Mikaela Taivassalo: Hämäräkirja
Kaija Pispa: Kärpäslätkää
Pekka Vuori: Korvatunturi
Tove Jansson: Taikurin hattu

***
Goodreads: 4 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Kirjamielellä ja Koko lailla kirjallisesti.
Kirjan tietoja:
Martti Haavio (suorasanainen kerronta): Kalevalan tarinat (1966)
Kuvitus A. Lindeberg
WSOY, 2010 (3. painos)
88 sivua

2 kommenttia:

  1. Tämä kirja pitäisi hankkia oikeastaan omaan kirjahyllyyn jo pelkästään siksi, että on kyse kansalliseepoksesta (tosin suoristetuin sanakääntein, niin kuin jutussasi kerrotkin). Kuvatkin hurmaavat! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on todella kaunis versio eepoksestamme. Tosin hyvin erilainen kuin alkuperäinen, mutta varmasti lähestymiskynnys on matalampi. Kuvitus on upeaa, mutta mitä muuta Lindebergiltä voikaan odottaa? :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...