Haastekoonti: Italialainen ateria

Tuulevin lukublogissa alkoi tammikuussa herkullinen Pasto italiano eli italialainen ateria -lukuhaaste. Italia oli hiljan päättyneiden Helsingin kirjamessujen teemamaa, ja Tuulevi haastoi kirjabloggaajat lukemaan kirjoja, jotka on alunperin kirjoitettu italiaksi. Haasteen asettelussa piili ansa, josta uskon selvinneeni: "Nykyinen Italia syntyi 1850–1870-luvuilla ns. risorgimentossa. Italian valtio perustettiin 1861. Nyky-Italia on siis nuori. Silti haasteeseen ei kelpuuteta mukaan valtion nykyisellä alueella ennen Italian perustamista kirjoitettua kirjallisuutta. Boccaccio, Dante, Petrarca jne. eivät siis kelpaa tähän haasteeseen."

Haasteaika päättyy 1.12.2014, mutta tarjoilen oman ateriani jo nyt. Pääsin nauttimaan digestivoa eli ruuansulatusjuomaa kymmenellä luetulla kirjalla. Viralliset haasteviinilasilliset jäivät väliin, vaikka Oriana Fallacista kertovaa kirjaa lukiessani muutaman kulauksen punaviiniä taisin nauttia.

Lukemani kirjat:

Aperitivo - Carlo Sgorlon: Menetettyjen jokien armeija
Antipasto - Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys
Primo piatto - Giorgio Todde: Donna Milenan kuolema
Secondo piatto - Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät
Contorno - Alessandro Baricco: Silkki
Insalata - Giulio Leoni: Mosaiikkimurha
Formaggi - Marco Malvaldi: Viiden korttipeli
Frutti - Alberto Moravia: Sivustakatsoja
Caffé -   Enrico Morovich: Pudotus
Digestivo - Cristina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa

Haasteen huippukirjaa on hieman vaikea valita, sillä listaa katsoessani kirjat ovat valtaosin joko hyviä, erittäin hyviä tai erinomaisia. Silti vain Morovichin Pudotus sai minulta täydet viisi tähteä, joten olkoon se haasteen paras kirja. Ja paljon eivät jääneet jälkeen Ferranten Hylkäämisen päivät, Sgorlonin Menetettyjen jokien armeija, Malvaldin Viiden korttipeli tai de Stefeanon Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa. Siinäpä onkin haasteen TOP5. josta löytyy elämäkerta, kesänmakuinen dekkari, sotakirja, suhdekirja ja railakkaan aavemainen pienoisromaani. Näitä uskallan huoletta suositella!

Mutufiilikseni haastekirjoista on, että niitä piti jonkin verran etsiä, sillä italialainen kirjallisuus ei pomppinut kirjaston hyllyistä erityisen voimakkaasti esille. De Stefanon kirjan huomasin syksyn kirjakatalogeista, mutta muut kirjat tulivat lukupinoon lähinnä sattumalta. Umberto Econ upeaa Ruusun nimeä kaavailin tämän haasteen loppuhuipennukseksi, mutta sen uusintaluku jäi ajan puutteen vuoksi tuleville talvikuukausille.

Kiitos Tuuleville maukkaasta haasteesta! 

PS. Mihin se lukukesä 2014 oikein hurahti?! Vuodenvaihde lähenee ja monen lukuhaasteen päättymispäivät ovat pian edessä... varoitus: haastekoonteja luvassa tulevina viikkoina!

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitos! Tämän haasteen tiimoilta tuli yllättävän paljon hyviä kirjoja vastaan. Ja tuo Eco polttelee, vaikka olenkin se jo pari kertaa lukenut.

      Poista
  2. Ihanaa, kun olet näin ajoissa! Mulla vielä monta italialaista herkkua lukematta! Mm. tuo Fallacin elämäkerta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiesin, etten ehdi tähän enää lukea enempää, joten samapa tuo oli tehdä kooste jo nyt. Kiva, että sinulta tulee vielä italialaisia. Hyvät lukuvinkit tältä kielialueelta ovat aina tervetulleita (mm. Avellonen Teräskin on minulta vielä lukematta...).

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.