Anna Jansson: Haudankaivaja (äänikirja; Maria Wern #10)

Anna Janssonin Haudankaivaja (Gummerus, 2010) oli ensikosketukseni Maria Wern -dekkareihin. Hyppäsin Marian matkaan sarjan osassa numero 10, mutta täydellinen pohjatietojen puute Marian aiemmista vaiheista (kirjoittaakohan enää kukaan sarjamuotoista dekkaria, jossa keskityttäisiin aina vaan uusiin ja uusiin rikoksiin?) ei haitannut juonessa pysymistä. Henkilökohtaisella puolella Marialla oli menossa tunnedraama ampumisvälikohtauksessa haavoittuneen miesystävän tiimoilta, mutta oleelliset seikat kuvattiin riittävällä tarkkuudella, eikä minun tarvinnut ihmetellä huuli pyöreänä mitä tapahtuu ja ketäs tässä triangelissa onkaan mukana.

Tosin kirja ei olisi paljoakaan minun silmissäni kärsinyt, vaikka oltaisiin vain pyöritty rikosten ympärillä. Niitä nimittäin riitti kiitettävästi. Aina kun ehdin miettiä, muuttuuko kirja tylsäksi kun on niin paljon kuunteluaikaa jäljellä ja rikos ehti jo tapahtua, sattui uusi rikos. Tulipalo, jännitystä uimahallilla, vanhojen hautojen kaivuuta... ja mausteena pikkupaikkakunnan kaunoja, jotka olivat tämän kirjan suola. Maria Wern ei itse asiassa tuntunut kuin korkeintaan keskinkertaisen kiinnostavalta fiktiopoliisilta, mutta - ehkä onneksi - hän jäi paikoin jopa sivuosaan kylän asukkaiden rinnalla.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, ja heitän kiitokset hyvälle lukijalle, Kaija Kärkiselle. Hänellä on miellyttävä, pehmeän vivahteikas ääni, joka sopi hyvin tähän kirjaan. Etsiydyin Haudankaivajan pariin täysin sattumalta, sillä kyseinen kirja löytyi nettikaupan tarjouslaarista. Viihdyin niin mukavasti Gotlannin maaseudun pikkupitäjässä, että latasin samaisesta tarjouslaarista vielä toisenkin Wern-dekkarin. Toivottavasti Haudan takaa -dekkarista löytyy yhtä kiinnostava sekoitus poliisityöskentelyä ja pitäjän asukkaiden elämää kuin Haudankaivasta. Ja joku Frida-rouvan kaltainen pirteä ja sitkeä tapaus, joka edusti tomeraa mummoenergiaa ja oli lempihahmoni kirjan runsaasta henkilögalleriasta. Miten luulinkaan, että Wern-dekkarit olisi pullautettu ulos pohjoismaisesta, usein tylsäksi kokemastani dekkarimuotista? Haudankaivaja oli kiva löytö, joka toimi minulle oikein hyvin työmatkojen viihdykkeenä äänikirjamuodossa.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma äänikirjaostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu tai kuunneltu mm. blogeissa Villasukka kirjahyllyssä, Kirjan pauloissa ja Rakkaudesta kirjoihin.
Äänikirjan tietoja:
Anna Jansson: Först när givaren är död (2000)
Suomennos Arja Gothóni
Äänikirjan lukija Kaija Kärkinen
Gummerus, 2010
Kesto 12h 40min

Kommentit

  1. Katson juuri Haudankaivaja DVD. Tämä toimii näinkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole katsonut edes tuota tv-versiota Mariasta. Pitäisi ehkä kokeilla, kun tämä oli näinkin kivan oloinen sarja. Haudan takaa -kirjan kuuntelu alkaa huomenna. :)

      Poista
  2. Tykästyin Anna Janssoniin jossakin vaiheessa, luin häneltä melkein kaiken, aina kun kirjoja ilmestyi. Ruotsittaret taitavat rikoskerronnan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äänikirjoina nämä Janssonit uppoavat minuun oikein mainiosti. :) En ehkä kirjoina näitä alkaisi lukemaan. Ja myös tuo mainitsemani Haudan takaa vaikuttaa lupaavalta näin eka päivän jälkeen. Lukija tosin vaihtui, mutta Pinja Flink on erittäin hyvä lukija, aivan lemppareitani. :)

      Poista
  3. Tämä on tosiaan viihdyttävää kuunneltavaa. Täytynee minunkin kuunnella myös muita Maria Wern -dekkareita, mikäli niitä vain käsiini saan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Löysin tämän ja tuon Haudan takaa -kirjan Elisalta edullisena tarjouksena aiemmin tänä syksynä. Unissakävelijäkin näkyy olevan siellä, mutta vähän kalliimpaan hintaan. En ole vielä tohtinut ostaa sitä. Pitää tarkistaa jos se on vaikka kirjastossa. Olen nyt jotenkin vähän koukussa tähän sarjaan, joten olisi kiva jatkaa kuuntelua uusien osien kanssa. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.