Isaac Asimov: Säätiö

Isaac Asimovin Säätiö-kirjoista on näkynyt bloggauksia aina silloin tällöin, ja viimeisimpänä muistan Jokken kirjanurkan jutun Säätiö ja maa -kirjasta. Minun on tunnustettava, että tiedostin tämän scifiklassikon olemassaolon vasta näin aikuisiällä. Scifi ei ole koskaan tuntunut minusta erityisen kiehtovalta genreltä, mutta päätin sivistää itseäni ainakin tämän yhden klassikon verran. Lähdin lukemaan 'tieteisromaanin uljainta luomusta' eli sarjan aloittavaa Säätiötä (WSOY, 2006) avoimin mielin, ilman sen suurempaa ennakkotuntemusta juonenkulusta. Mitäs klassikosta jäi käteen? No, alku oli lupaava, mutta loppua kohden lukuinto hiipui enkä saanut suuria klassikkoväristyksiä.
"'Kuten huomaatte, olette luisuneet vaikeaan ahdinkotilaan, ja teidän on pakko toimia. Menettelytapanne - toisin sanoen ratkaisu pulmaanne - on tietenkin ilmeinen.'
    Hari Seldonin aineeton hahmo kurkotti tyhjään ilmaan, ja kirja ilmaantui jälleen hänen käteensä. Avattuaan sen hän virkkoi:
    'Oli teidän vastaisen historianne suunta kuinka mutkikas tahansa, painottakaa aina jälkeläisillenne, että polku on viitoitettu ja että sen päässä on entistä ehompi ja mahtavampi imperiumi!'" (s. 112)

Kiinnostavinta Säätiössä oli mielestäni ajatus siitä, että joku on ennalta päätellyt todennäköisen tapahtumien kulun, ja näitä päätelmiä käytetään jatkossa (seuraavien vuosisatojen, vuosituhansien ajan) ohjenuorana tiettyjen päätösten tekemisessä. Säätiön jumaluusopin perusta oli tieteessä, jopa niinkin eksoottisen kuuloisessa tieteessä kuin psykohistoriassa. Säätiön sivuilta löytyy myös pohdintaa siitä, miten hallita ihmisjoukkoja. Auttaako tiede, uskonto, materia? Minusta oli hieman sääli, että näiden aiheiden kylkeen oli laitettu tavanomaisen oloisia valtataisteluita, ja viimeinen kirjan neljästä osasta tuntui jo puuduttavalta. Se, että valtataistelut käydään avaruudellisessa ympäristössä ei tuonut erityisiä lisäpisteistä tarinalle. Sen sijaan pidin siitä, että Säätiössä käytetty kieli tuntui hauskalta nykynäkökulmasta. Atomivoiman ihannointi ja kaikenlaiset pikkukojeet olivat herttaisen hupaisia.

Säätiö-sarjassa on useita osia, mutta luulenpa, että minulle riitti tämä nyt lukemani. Jutun alkuun linkkaamani Jokkan kirjanurkan bloggaus Säätiö ja maa -kirjasta valotti riittävällä tasolla sarjan tulevia tapahtumia, joten en menetä yöuniani pohtiessani miten käy Säätiön ja Imperiumin taistossa.

Eniten minua kiinnostaa tie -blogissa alkoi jokin aika sitten hieno Pojat lukemaan -lukuhaaste. Aloitan oman vinkkilistani kokoamisen Säätiöstä. Vaikka kirja ei minulle ihan täysillä kolahtanutkaan, pojat saattavat olla otollisempaa lukijakuntaa tälle kirjalle. Minulla ei tosin ole varsinaista kohderyhmää (ts. lapsia), jolla testata näitä vinkkejä, mutta luotan mutuun.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Kuuttaren lukupäiväkirja, Kirjaurakka ja Aamuvirkku yksisarvinen.
Kirjan tietoja:
Isaac Asimov: Foundation (1951)
Suomennos Tuulikki Lahti
WSOY, 2009 (kolmas painos)
336 sivua

Kommentit

  1. Tämä on varmasti tosiaan pojille luettavaa. Luin kesällä ja syksyllä koko setin uudestaan eli seitsemän kirjaa. Bloggaan näistä kuudesta 20.11 ja 23.11.

    Tämä avausosa lähtee minustakin puolen välin jälkeen lapasesta, vasta kolmannen osan lopussa kerronta palaa uomilleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun bloggauksesi oli hyvä suositus, joten uskalsin ottaa tämän mukaan pojat-haasteeseen. :) Minäkin pidin eniten 1. ja 2. osasta tässä kirjassa, mutta sitten tosiaan se viimeinen kauppiasruhtinasjuttu oli jotenkin jo aika erilainen. Mutta alunperin nuo kirjan osat ovatkin olleet novelleja, jotka on julkaistu erikseen - tämän verran sivistin itseäni wikipediasta. Kiinnostava tämä silti oli, ja tulipahan yksi sivistysaukko luettua pois. Kiva, että bloggaat tästä uudemman kerran. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.