Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on lokakuu, 2014.

Diana Wynne Jones: Noidan veli (+ pieni Halloween-kooste)

Kuva
Nähdessäni Diana Wynne Jonesin Noidan veljen (WSOY, 1980) kuluneen painoksen lähikirjaston poistomyynnissä minun oli pakko napata kirja eurolla mukaani. Kirja on nuoruusvuosieni suosikkeja, eli taas ollaan Nostalgiset nuortenkirjat -haasteen parissa. Noitia vilisevä kirja sopii myös Halloween-kuukauden loppuhuipennukseksi (ks. kooste alla).
"Gwendolen jätti ne oman onnensa nojaan ja kävi nyt käsiksi kastematoon. Sekin alkoi kasvaa. Se kasvoi jykeväksi vaaleanpunaiseksi olioksi, joka oli suuri kuin merikäärme. Sen lonkerot nousivat ja laskivat ja kiemurtelivat ympäri huonetta. Kissaa melkein kuvotti. Sen kaljussa vaaleanpunaisessa lihassa törrötti sianharjaksia muistuttavia karvoja. Sen ruumiissa oli samanlaisia rengaspoimuja kuin Kissan omissa sorminivelissä. Sen iso silmätön pää hapuili sokeasti joka puolelle, kunnes Gwendolen osoitti ovelle. Silloin se mateli verkalleen luurankojen jälkeen kaljuna ja vaaleanpunaisena, jaoke jaokkeelta.
    Gwendolen katsoi sitä arvioiden. - Aika…

Shaun Tan: The Lost Thing & John Marsden & Shaun Tan: The Rabbits

Kuva
Löysin kirjaston lastenosastolta jotain täydellistä. Näitä suosittelen lämpimästi kaikille: Shaun Tanin The Lost Thing (Lothian Children's Books, 2011) ja John Marsdenin & Shaun Tanin The Rabbits (Lothian Children's Books, 2010). Kirjat ovat lyhyitä, noin 30 sivun pituisia kuvakirjoja, joihin sisältyy ajatuksia herättelevä tarina. Päähuomioni varasti silti Shaun Tanin silmiä hivelevä kuvitus, johon ihastuin ensisilmäyksellä. Jokainen kirjan sivu on kaunis ja ansaitsisi tulla kuvatuksi, mutta valikoin tähän muutaman näytteen. Ensin vuoron saa The Rabbits, joka ottaa omalla tavallaan kantaa maapallon kohtaloon:
The Lost Thing on kuvitukseltaan yhtä absurdi ja täynnä yksityiskohtia kuin The Rabbits. Kirjan tarina on surumielinen ja koskettava:
Kirjat oli sijoitettu kirjastossa lastenosastolle helppolukuisten kirjojen laariin. Kieli ei näissä kirjoissa olekaan erityisen monimutkaista, mutta tarinoissa on tasoja, jotka aukenevat paremmin varttuneemmalle lukijalle. En halua tä…

Alan Bradley: Kuolema ei ole lasten leikkiä

Kuva
Alan Bradleyn Flavia de Luce -dekkarisarjaa on kehuttu blogissa jos toisessakin, mutta olen suhtautunut siihen varauksella. Syynä on ollut se, että rikoksia ratkoo 11-vuotias tyttö. Epäilin kehuista huolimatta, mahtaako ratkaisu toimia omalla kohdallani. Taisin odottaa saavani luettavaksi feminiinisen version nokkelasta, ärsyttävän pikkuvanhasta Kalle Mestarietsivästä. Näin ei onneksi käynyt, ja voin vain onnitella itseäni, että rohkaistuin kokeilemaan sarjan kakkososaa, joka nökötti lähikirjaston pikalainahyllyssä. Aivan mainio tapaus tämä kemiaa harrastava Flavia-neiti!

"Työskennellessäni ajattelin mielihyvällä, miten syvällisesti suuri Alexander Fleming oli muuttanut maailmaa, kun hän oli erehdyksessä aivastanut petrimaljaan. Juuri tämänkaltainen tiede oli lähellä sydäntäni. Kuka voi loppujen lopuksi rehellisesti sanoa, ettei ole koskaan aivastanut viljelmiinsä? Niin saattaisi käydä kenelle tahansa. Minullekin on käynyt." (s. 53)

Kirjan tapahtumat sijoittuvat toisen maail…

Laura Lähteenmäki: Niskaan putoava taivas

Kuva
Ympäristönmuutos, omien pelkojen kohtaaminen ja itsenäistyminen ovat Laura Lähteenmäen Niskaan putoava taivas -kirjan (WSOY, 2012) teemoja. Kirjassa eletään tarkemmin määrittelemättömässä tulevaisuudessa, ja takana on Muutos, joka teki talvista hyytävän kylmiä ja luonnonvaroista niukkoja. Päähenkilönä kirjassa on 14-vuotias Tekla, jonka eronneet vanhemmat huolehtivat vuoroviikoin Teklasta ja pikkuveli-Kaurista. Kirjan alussa vanhemmat sekoittavat viikkovuoronsa, ja Tekla huomaa saavansa viettää koko viikon Kaurin kanssa kotona ilman vanhempia. On talvi, vastikään etelästä muuttaneella Teklalla ei ole riittävän lämpimiä ulkovaatteita eikä kavereita, kotityöt pitää yhtäkkiä hoitaa itse, pikkuveli katoaa ja taloyhtiössä hiippailee outoa väkeä... elo ilman vanhempia ei olekaan yhtä juhlaa.  Tekla koettaa selvitä kaikesta itse, olla vahva ja itsenäinen, vaikka ero entisistä kavereista painaa mieltä ja uusien tuttavien kanssa kaveruus on vielä hakusessa.

"Kodin hoitamisessa oli yllät…

Edgar Rice Burroughs: Talttumaton Tarzan

Kuva
Nostalgiset nuortenkirjat -lukuhaaste innosti minut Tarzan-sarjan pariin, johon en ole koskenut sitten nuoruusvuosieni. Päällimmäisin muistikuvani Tarzaneista on, että mielsin sarjan voimakkaasti poikien kirjoiksi ja luin siksi sarjaa hieman salavihkaa. Tämä tuntuu nyt todella hassulta. Kukaan ei ikävässä mielessä kyttäillyt lukupinoani, mutta jotain nolostuttavaa Tarzaneiden lukemisessa silti oli. Jonkinlaista henkistä kehitystä vuosien aikana on ilmeisesti tapahtunut, kun uskallan päräyttää uusintaluetun Tarzanin aivan tänne blogiin asti.  Talttumaton Tarzan valikoitui luettavakseni kirjaston Tarzan-rivistöstä 'otetaan joku' -systeemillä. Sarjan yksittäiset osat eivät ole painuneet muistiini kovin tarkkaan, joten en tiedä, olenko juuri tätä kirjaa lukenut aiemmin. Takakansi lupasi vauhdikasta menoa ensimmäisen maailmansodan ajalta, ja sitä kirjan sivuilta löytyi. Kirja käynnistyi järisyttävällä kohtauksella, jossa Tarzan palaa viidakkokotiinsa ja löytää hiiltyneistä raunioist…

Liz Williams: Aavekauppiaan tytär

Kuva
Liz Williamsin Aavekauppiaan tytär (Like, 2012) odotteli lukuvuoroaan pitkään. Päädyin jopa uusimaan lainan, kun totesin etten ehdi lukea kirjaa Rikoksen jäljillä -haasteeseen. Yliluonnollisiin rikoksiin erikoistunut komisario Chen kuulosti sen verran kiinnostavalta tapaukselta, etten halunnut kiikuttaa kirjaa lukemattomana takaisin kirjastoon. Vetkuttelu kannatti, sillä kirja solahtaa sopivasti kuukauden Halloween-teemaan. Eikä kirja onneksi tuottanut pettymystä, vaan viihdyin oikein hyvin rikosjahdissa, joka vei lukijan manalan eri tasoille.
"Aavetta kiinni pitelevän siteen pää oli alkanut liikkua. Se etsiskeli jotain ilmasta kuin valoa kohti pyrkivä köynnös. Energian välähdys kiisi sitä pitkin ja sai aaveen vavahtamaan. Chen näki piikikkäiden jalkojen rivistön kärhen alapinnalla. Hänelle tulivat mieleen nahkiaiset tai tuhatjalkaiset. Pyöreä suu aukesi ja päästi imaisua muistuttavan äänen.
    "Se taitaa olla elävä", demoni sanoi. "Se tuntuu pitävän sinusta."…

Glen Duncan: Viimeinen ihmissusi

Kuva
"Suurenmoinen, seksikäs, verta tihkuva ja aitoa vaaran tuntua uhkuva romaani räjäyttää kauhugenren konventiot." Näin takakansi mainostaa Glen Duncanin kirjaa Viimeinen ihmissusi (Like, 2013), ja lupaus verta tihkuvasta vaarasta yhdistettynä upeaan kanteen innosti minut ostamaan kirjan ikiomaksi. En juuri lue kauhua, mutta joskus kirjakaupassa minulle tulee halu ostaa jotain erilaista ja tämä kirja on semmoisen kirjakauppareissun satoa. Kirjan luettuani voin todeta, ettei Viimeinen ihmissusi räjäyttänyt lukijan tajuntaa mutta viihdytti silti omalla riehakkaalla tavallaan. Takakanteen olisi ehkä voinut laittaa myös maininnan: "Ei tiukkapipoisille. Ei lapsille." Kirjassa kun on ihmissusien intiimejä kohtaamisia ja raakuuksia. Joihin voi suhtautua sopivalla huumorilla, kun on sopivassa mielentilassa.

"Astuin Russellin ja Chrisin jäännösten yli ja kurkistin varovasti kaiteen yli. Veri valui kasvoillani kuin lapsuuden kuumat kyyneleet.     "Tätäkö etsit?" na…

2 x Halloween-kuukauden sarjis

Kuva
Le Masque Rouge -blogin Halloween-haaste innosti minut kirjaston sarjakuvahyllylle. Reetta Niemensivun Aavepianisti ja muita kertomuksia (Suuri Kurpitsa, 2011) ja Scott Snyderin Amerikan Vampyyri 2 (Egmont Kustannus, 2012) sopivat kuukauden teeman alle (Aavepianistin kannessa komeilee kissa ja tarinoista löytyy kummituksia ja Amerikan Vampyyrin nimi kertoo olennaisen), vaikkei näillä albumeilla mitään muuta yhteistä olekaan. Niemensivu kertoo kilttejä kotimaisia kummitusjuttuja ja Amerikan Vampyyrissa ei olla laisinkaan kilttejä.

Niemensivun albumissa pidin eniten piirrostyylistä, joka onnistui luomaan kummitusmaista tunnelmaa myös ilman puhekuplia. Albumissa on neljä tarinaa, jotka takakannen mukaan perustuvat tositapahtumiin. Kuvituksen perusteella sijoitin tarinat suomalaiseen maalaismaisemaan, iltahämärän tunteihin, menneisiin vuosikymmeniin:
Tarina ovat lyhyitä, ja se verotti pisteitä tämän albumin kohdalla. Olen kai tottunut lukemaan pitempiä juttuja, silloin kun en lue strippe…

Satupäivä! H. C. Andersen - N. Lewis - C. Birmingham: Lumikuningatar

Kuva
Tänään on valtakunnallinen Satupäivä! Päivän tarkoitus on muistuttaa satujen tuomasta ilosta. Lähikirjastossani oli jo viikolla esillä satukirjoja, ja nappasin hyllystä mukaani H. C. Andersenin klassikkosadun Lumikuningatar (Egmont Kustannus, 2008). Klassikkostatuksesta huolimatta en ole kyseistä satua koskaan lukenut tai nähnyt missään muussakaan muodossa, joten pääsin paikkaamaan yhden sivistysaukon. Luin sadun täysin omaksi ilokseni, ja ilmeisesti myös mieheni, sillä hänestä lukupinoni alkaa muistuttaa hauskaa sillisalaattia: Lumikuningatar odotteli lukuvuoroaan sulassa sovussa vampyyrisarjakuvan, dekkarien ja 'asiallisemman' kirjallisuuden kanssa. Kuva on Satupäivän mediapankista.
Lumikuningatar viehätti minua erityisesti kauniilla, herkällä kuvituksellaan, ja tässä muutama maistiainen Christian Birminghamin kynänjäljestä:
Sadun sisällöstä en tiennyt etukäteen mitään, mutta yllätyin lumikuningattaren pienestä osuudesta juonenkäänteissä. Juoni tuntui myös hajanaiselta, jote…

Ian Rankin: Musta kirja

Kuva
Ian Rankin jäi minulle hyvänä nimenä mieleen menneestä dekkarikesästä. Luin loppukesästä Henkiin herätettävät, ja Edinburghin nojatuolimatkakuume nousi kirjan lukemisen jälkeen korkealle. Komisario Rebus -kirjoja on onneksi suomennettu paljon, joten lukemista riittää. Valitsin kirjaston hyllystä sarjan alkupäässä ilmestyneen Mustan kirjan (Blue Moon, 2008), joka on Rebus-kirja numero #5. Kirjan kansi on jopa rumempi kuin Henkiin herätettävien, mutta sehän on vain kansi. Sisältö ratkaisee, ja se puoli onneksi toimii, vaikkei Musta kirja ollut aivan niin hieno kuin Henkiin herätettävät.
Mustassa kirjassa on samoja elementtejä kuin Henkiin herätettävissä. Paikallinen rikollispomo Morris Gafferty on jälleen mukana, samoin Rebuksen naisongelmat. Rebuksen naisystävänä on lääkärinä työskentelevä Patience, ja jollen väärin muista, niin Henkiin herätettävissä (Rebus #13) Patience oli jo historiaa ja jokin uusi nainen (nimi ei muistu mieleen) oli tullut hänen tilalleen. Kumpikaan tuttu piirre e…

Marko Hautala: Torajyvät

Kuva
Kiekkokaupunkien kirjakierroksen fanibussi on körötellyt 420 kilometriä Helsingistä Vaasaan ja saapunut Vaasan Sportin kotiluolaan. Liigan tulokasta pääsee edustamaan Marko Hautala kirjallaan Torajyvät (Tammi, 2011). Vaasalaisia kirjailijoita ei ollut helppoa löytää kirjakierroksen vinkkilistalle, mutta onneksi sain blogini Facebook-sivulle vinkin Hautalasta. Torajyvät oli sopivasti saatavilla edullisena e-kirjana, joten kliksuttelin sen luettavaksi ja päätin kokeilla kauhugenreä. Luen kauhua äärimmäisen harvoin, mutta koska nyt on Halloween-kuukausi, kirja tuntui sopivalta valinnalta teemakuukauteen.

Torajyvissä liikutaan kahdella aikatasolla: nykyhetkessä ja 1600-luvun lopussa. Nykyhetkessä käydään läpi ihmissuhteita ja menneisyyden tapahtumat liittyvät mm. noituussyytöksiin. Tapahtumat sijoittuvat suomalaiselle rannikkosaarelle, jonne noituudesta syytetty Jakob Mört haaksirikkoutui 1600-luvulla vangitsijoidensa kanssa. Jakobin ja kumppaneiden haaksirikkoelämä oli melkoista ankeudes…

Cristina de Stefano: Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa

Kuva
Innostuin kesällä selailemaan syksyn kirjakatalogeja, ja Oriana Fallacista kirjoitettu elämäkerta Oriana Fallaci - Nainen ristitulessa (Gummerus, 2014) herätti mielenkiintoni. Italialainen journalisti, joka on kiertänyt maailman kriisipesäkkeitä ja haastatellut johtavia poliitikkoja - tässäpä nainen, jolla on varmasti ollut kiehtova elämä. Myönnän, että Oriana Fallacin nimi ei soitellut minkäänlaisia kelloja päässäni, sillä en muista törmänneeni siihen aikaisemmin. Cristina de Stefanon kirjoittaman elämäkerran luettuani tarkistin Oulun kaupunginkirjaston tietokannasta, että Fallacin kirjojen suomennoksia löytyy useampikin kappale. Fallacin tuotantoon on siis mahdollista tutustua laajemminkin. Kiinnostuin esimerkiksi kirjasta Kirje lapselle joka ei koskaan syntynyt (Otava, 1978), vaikkei kirjan kipeä aihe olekaan omakohtainen. De Stefenon kirja valottaa Fallacin (1929 - 2006) elämää kronologisesti lapsuudesta tämän viimeisiin päiviin asti. Kirjan sivuilta piirtyy kuva naisesta, jolla …

Helen Wells: Ursula & Ursula maailmalla

Kuva
Nostalgiset Ursulat - se toinen sairaanhoitajasarja! Ursula-kirjat eivät nuoruudessani olleet minulle yhtä mieluisia kuin Helenat, mutta muistan silti lukeneeni Ursulan seikkailut useampaan kertaan. Nostalgiset nuortenkirjat -haaste innosti minut pitkän tauon jälkeen Ursula-sarjan pariin, ja valitsin luettavakseni sarjan aloitusosan, Ursulan (Tammi, 1957) ja sarjan kolmannen osan, Ursula maailmalla -kirjan (Tammi, 1957).  Sarjan kakkososan tipauttaminen välistä ei haitannut juonessa pysymistä. Syy siihen, miksi hyppäsin suoraan kolmoseen oli se, että kirjan alkuperäinen nimi Cherry Ames, Army Nurse viittasi armeijaan ja olin todella utelias kirjan suhteen. Miten sota Ursuloissa oikein esitettiin? Muistikuvani sarjasta ovat huomattavasti hämärämpiä kuin Helena-sarjasta, ja näistä sotajutuista en muista juuri mitään. Enemmän mieleeni on jäänyt se, että Ursulat taisivat olla keskimäärin jännittävämpiä kuin Helenat ja Ursula oli se mustahiuksinen sairaanhoitaja.
Ursula-sarjan ensimmäiset …

Helena Waris: Vuori (kimppaluku)

Kuva
Hyvää suomalaisen kirjallisuuden päivää! Juhlistan tätä hienoa päivää bloggaamalla Helena Wariksen kirjasta Vuori (Otava, 2014). Kirjasta blogataan tänään muissakin blogeissa, ja linkit näihin juttuihin löytyvät Tuijata-blogista. Vuori ei ole ainut yhteisbloggauksen kohde, vaan muitakin kotimaisia kirjoja on valikoitunut joukkoon. Lisätietoja ja linkkejä postauksiin löytyy tempauksen emäntäblogista eli Tuijata-blogista. Kannattaa käydä kurkkaamassa hyviä kotimaisia lukuvinkkejä. "Puiston leirit ovat heräämässä. Telttojen edustoilla tehdään aamiaista. Kenelläkään ei ole kiirettä mihinkään. Yöllä ei näytä tapahtuneen mitään dramaattista.
    - Miksiköhän Vidar ei antanut sinun telttailla täällä? Arri kysyy kuin lukisi ajatukseni.
    Samassa näemme edessämme ensimmäisen lukuisista halkeamista. Vuori repeää tässä kohdassa rosoisiksi kaistaleiksi. Kuin jättiläismäinen kissa olisi käyttänyt vuoren juurta raapimapuunaan.     Alamme olla lähellä. Jossakin noista uurteissa kulkee salattu ti…

Dmitri Gluhovski: Metro 2033

Kuva
En harrasta tietokonepelejä, joten siinä ehkä syy siihen, ettei Dmitri Gluhovskin Metro 2033 (Like, 2013) oikein ollut minun kirjani. Gluhovskin esikoisromaanin pohjalta on nimittäin julkaistu konsolipeli, ja kirjan rakenne muistutti mielestäni tasolta toiselle liikkuvaa peliä. Metro 2033:ssa liikuttiin ydinsodan jälkeisen Moskovan metrotunneleissa, asemalta toiselle. Päähenkilö Artjom sai tasoilla apua eri henkilöiltä, ja erilaisista esteistä ja vihollisista piti selvitä. Kirja oli alkuun viihdyttävä ja jännittävä (näitä piirteitä kirjalta odotin valitessani sen luettavaksi), mutta jossain vaiheessa minusta alkoi tuntua, että juoni toistaa itseään ja aloin vain odotella, milloin yli 500 sivuinen kirja päättyy. Hieno loppuratkaisu olisi tietysti pelastanut paljon, mutta olin pettynyt siihenkin. Kirja loppui vähän kuin seinään - ööh, ai tässä kävi näin?! Kirjassa ydinsodasta selvinneet ihmiset elävät Moskovan metrotunneleissa, piilossa maanpäälliseltä säteilyltä. Asemat ovat pieniä er…

Enrico Morovich: Pudotus

Kuva
Le Masque Rouge -blogissa julistettiin lokakuun teemaksi Halloween eli uusi lukuhaaste pyörähti käyntiin. Lukupinossani oli jo sopivasti valmiina teemaan sopivia kirjoja, ja omasta hyllystä löytyy lisää, joten lokakuun ajan blogissani näkyy tavallista enemmän noitia ja kummituksia, jokunen vampyyri, kenties myös oranssia ja kissoja... Kingiä sen sijaan ei ole luvassa, ellen sitten höyrähdä lukemaan ensimmäistäni. :)

Aloitan teemakuukauden varsinaisella makupalalla. Uudistin hiljattain asiakassuhteeni Oulun yliopiston kirjaston kanssa (sinnehän saa kortin, vaikkei olekaan opiskelija) ja maksettuani itseni irti parin vuoden takaisesta lainauskiellosta (hyi minua, laina palautettu myöhässä) pääsin tutkimaan kaunokirjallisuuden hyllyjä. Silmiini sattui ohut kirja, jota kuvailtiin takakannessa unen logiikkaa noudattavaksi kauhufantasiaksi. Enrico Morovichin Pudotus (Andalusialainen koira, 1994) kuulosti niin erikoiselta, että päätin kokeilla sitä.

"Kuinka pitkään olin ollut pohjalla? …

Rikoksen jäljillä -lukuhaasteen yhteenveto

Kuva
Rikoksen jäljillä -lukuhaaste päättyi tiistaina 30.9.2014. 19 kirjabloggaajaa innostui mukaan haasteeseen siinä määrin, että ilmoitti minulle suorittaneensa haasteen - kiitokset teille kaikille! Haasteen aikana luettiin ja blogattiin peräti 179 kirjasta, joista osa keräsi useampia bloggauksia. Olen todella ilahtunut (ja pikkuisen äimistynyt) siitä, että rikoskirjoista innostuttiin kesän aikana näin paljon. Haasteessahan pyydettiin lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Tykkään itsekin lukea dekkareita, mutta näin komea osallistumisinto yllätti minut täysin.

♥ Vielä kerran lämpimät kiitokset teille, ahkerat, ihanat bloggaajat! ♥
Haasteeseen osallistuneet blogit (linkki vie koosteeseen, jos sellainen on kirjoiteltu tai blogin etusivulle):

Eniten minua kiinnostaa tie
Hurja Hassu Lukija
Jokken kirjanurkka
Kirja-arvosteluita
Kirjakaapin kummitus
Kirjallisia
Kirjan pauloissa
Kirjasähkökäyrä
Kirjojen lumo
Kirsin kir…