Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2014.

Kirjaostoksilla

Kuva
Syyskuun alussa haastoin kirjabloggaajia lähtemään kirjaostoksille ja bloggaamaan ostosreissuistaan. Ostosreissupostausten julkaisupäivä on tänään. Minusta on aina mukava lukea muiden kirjaostoksista ja ihanista löydöistä, ja toivottavasti tätä iloa on tänään tarjolla runsain mitoin. :) Haasteeseen osallistuvat bloggaajat voivat linkittää omat juttunsa yllä mainittuun aloituspostaukseen. Teen bloggauksista pienen koosteen, jonka julkaisen huomenna.

***
Toteutin oman ostosreissuni viime lauantaina (27.9). Päätin käydä pitkästä aikaa divarissa, ja suuntasin Oulun Isokadulla sijaitsevaan antikvariaattiin. Oulun keskusta-alueella ei ole kovinkaan montaa divaria, mutta tämä kuvassa näkyvä on kohtuullisen lähellä Stockmanin ja Viman tavarataloja (juu, kävin sielläkin samalla reissulla), joten poikkesin kurkkaamassa, josko löytäisin jotain kivaa.
Ja löytyihän sieltä.
Osallistun parhaillaan Nostalgiset nuortenkirjat -haasteeseen, ja innostuin ensimmäistä kertaa tutkimaan divarin lasten- ja n…

Alberto Moravia: Sivustakatsoja

Kuva
Alberto Moravia ei taida olla erityisen tunnettu humoristisista kirjoista, mutta Sivustakatsoja (Tammi, 1988) vetosi minun huumorintajuuni. Kirja tarjoaa akateemisen lähestymistavan vaimoni taitaa pettää minua -pulmaan. Päähenkilönä on 35-vuotias ranskan kielen professori Dodo, jonka hekumallinen vaimo Silvia on muuttanut kotoa pois. Koti sattuu sijaitsemaan Dodon isän asunnossa, eli arvostettu tiedemiesisä, poika ja pojan vaimo asuvat samassa - toki isossa - huoneistossa. Kirjan kolmiodraaman asetelma paljastuu melko omalaatuiseksi, sillä sen osapuolina ovat juuri mainitsemani isä, poika ja hekumallinen vaimo. Ottaa aikansa, ennen kuin tilanne selviää hämmentyneelle Dodolle, joka yrittää ymmärtää vaimonsa käytöstä:
"Siten suhteeni omaan vaimooni on alkanut vähän muistuttaa kuulustelijan ja arvoituksellisen, vähäpuheisen todistajan suhdetta. Kaikki muu, jopa rakkaus, tuntuu nyt riippuvan siitä onnistunko minä tässä yrityksessä, pystynkö löytämään jonkun totuuden. Sillä mitään yht…

L niinkuin Limerikki-blogihaaste

Kuva
Kaisa Reetta T. heitti minulle kirjablogeja kiertäneen Limerikki-haasteen, joka on laitettu alulle Opuscolo-blogissa. Haasteen säännöt ovat: 
1. Kirjoita limerikki, joka käsittelee jotakin Suomen kaupunkia. Runo, joka noudattaa seuraavaa kaavaa:"Limerikki on viisisäkeinen , usein pilaileva riimiruno, jonka ensimmäisellä rivillä on mainittava jonkin paikkakunnan nimi. Runomuoto tunnetaan jo 1300 luvulta asti, mutta Edward Learin A Bonk of Nonsense teki sen tunnetuksi ja antoi sille nimen irlantilaisen Limerickin kaupungin mukaan. Runossa pitää keskenään rimmata ensimmäinen, toinen ja viides säe sekä kolmas ja neljäs säe, eli runokielellä:AABBA (Anneli Kanto, Älytön äyriäinen ja muita eläinriimejä -kirjan alkulehdeltä)

2. Julkaise runosi blogissa. Kopioi tekstiisi haasteen säännöt.

3. Mainitse tekstissäsi tämä haasteen alkuperä ja lisää tekstiisi linkki, joka tuo lukijansa tähän kirjoitukseen. (Huom! Ilman linkitystä et voi osallistu haasteeseen. Voit käyttää kuvaa lähdeviitteellä)

Haastekoonti: Rikoksen jäljillä

Kuva
Vappuna alkoi blogini ensimmäinen lukuhaaste, Rikoksen jäljillä, jossa haastoin itseni ja muut kirjojen ystävät lukemaan fiktiivistä kirjallisuutta, joka käsittelee rikoksia, niiden tutkintaa, tutkijoita, rikollisia ja heidän motiivejaan. Asetin omaksi tavoitteekseni lukea itselleni uusia dekkarinimiä, ja toivoin löytäväni uusia dekkarisuosikkeja. No, muutama vanha tuttu pujahti lukupinoon (Queen, Heino, Hurma), mutta muutoin onnistuin pysyttelemään uusien nimien parissa. Ja suosikkilistakin karttui! Ehdin lukea touko-syyskuun aikana yhteensä 18 haasteeseen sopivaa kirjaa, ja mukaan mahtui monenlaista:

Noir-sarjoja Budapest-Berliini-Glasgow-Helsinki -akselilla:
Vilmos Kondor: Budapestin varjot - noir-tunnelma jäi vaisuksi, mutta silti jatko-osatkin ovat pienen mutustelun jälkeen alkaneet kiinnostaa.
Philip Kerr: Liekit Berliinissä - tässä päästiin jo asiaan eli synkkyyttä löytyy. Oli hyvä, jatko-osat ovat korkealla syksyn lukulistalla.
Malcolm Mackay: Lewis Winterin on kuoltava - Glasgow…

Pekka Hiltunen: Vilpittömästi sinun

Kuva
Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun (Gummerus, 2011) viihdytti minua elo-syyskuun aikana työmatkoillani. Heitän heti aluksi kiitokset äänikirjan lukijalle, Pinja Flinkille, jonka ääni ja lukutyyli sopivat erinomaisesti tähän kirjaan. Jaksoin kuunnella kirjaa hyvin, vaikka se lähti verkkaan liikkeelle enkä ollut vielä reilun kymmenen kuunnellun äänitiedoston jälkeenkään varma, mikä juonen punainen lanka on. Lopulta lankoja oli kaksi: auton takakontista löytyneet raa'asti murhatut naiset ja äärioikeistolaisen poliitikon hämäräperäiset puuhat. Ja kolmantena, kaiken yhteen kietovana lankana toimi kirjan päähenkilö, graafikkona Lontoossa työskentelevä nuori suomalaisnainen Lia Pajala.

Vilpittömästi sinun oli (taas) niitä dekkareita, joissa rikoksen ratkontaa seurataan jonkun muun kuin poliisin näkökulmasta. Tällä kertaa myös rikosten ratkojan yhteys uhriin oli harvinaisen ohut: Lia sattuu työmatkallaan näkemään, kuinka poliisit tutkivat auton takakonttia eli rikospaikkaa. Lia järkyttyy …

Haastekoonti: Vive la France!

Kuva
Anna minun lukea enemmän -blogissa käynnistyi viime vuoden marraskuussa Vive la France! -lukuhaaste, jossa haastettiin lukemaan ranskalaista kirjallisuutta. Haaste päättyy ensi viikon keskiviikkona, mutta bloggasin eilen Marguerite Durasin Rakastajasta, ja se olkoon viimeinen kirjani  tähän haasteeseen.

Tavoitteenani oli lukea haasteen aikana 6 kirjaa eli kolme lipun raitaa: sininen, valkoinen, punainen. Tämä tavoite täyttyi helposti. Haasteaika oli niin pitkä, että vaikka lähdin verkkaisesti liikkeelle, ehdin lukea 12 kirjaa. Osa luetuista tuli toki muiden lukuhaasteiden siivellä, mutta muutaman kirjan otin lukupinoon yksinomaan tätä haastetta varten. Tavoitteeni oli myös lukea oman kirjahyllyn ranskalaisia, mutta tälle tavoitteelle kävi köpelösti. Vain kolme kirjaa luettujen listalta löytyi omasta hyllystä (Stendhal, Dumas & Sardou), muut lainasin kirjastosta.
Lukemani kirjat:

Sininen raita - 2 luettua kirjaa:
Stendhal: Italialaisia kronikoita
Henri Troyat: Dostojevski

Valkoinen rai…

Marguerite Duras: Rakastaja

Kuva
Vive la France! -lukuhaaste päättyy ensi viikolla, ja tutkiessani luettujen kirjojen listaani huomasin, etten ole lukenut haasteeseen ainuttakaan naiskirjailijan kirjaa. Vaikka en erityisemmin pyri tasa-arvoon lukemisteni suhteen, päätin paikata noloa tilannetta ja lukea edes yhden naiskirjailijan teoksen. Luettavaksi valikoitui ohut, kauniskantinen, Goncourt-palkittu kirja eli Marguerite Durasin Rakastaja (Otava, 2006). Muualla verkossa -kohdan bloggauksista ilmenee, että tämä kirja onkin ollut suosittua lukemista ko. haasteeseen.
"Koko yhteisen tarinamme, puolentoista vuoden ajan me keskustelemme samalla tavalla, emme koskaan puhu itsestämme. Heti ensi päivistä me tiedämme ettei yhteinen tulevaisuus ole mahdollinen joten emme puhu tulevaisuudesta, vaihdamme vain ajatuksia kuin sanomalehdet, sisällöltään milloin vastakkaisia, milloin yhteneväisiä." (s. 56)

Kirjassa kertoja muistelee Indokiinassa viettämäänsä nuoruutta, ja aikaa, jolloin hänellä, 15 ja puoli vuotiaalla naise…

Muistutus: Rikoksen jäljillä -lukuhaaste päättyy ti 30.9.2014

Kuva
Heippa kaikki Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeseen osallistujat!
Pieni muistutus: haaste päättyy ensi viikon tiistaina eli 30.9.2014. Vielä tiistaina ehdit siis blogata lukemistasi kirjoista ja linkittää koontipostauksen haasteen aloitukseen, joka löytyy täältä. Jos et halua tehdä koontipostausta, voit kertoa yksittäisten bloggausten linkit aloituspostauksen kommenttiboksissa. Eli jokin ilmineeraus tarvitaan haasteen suorituksesta. :) Koontipostauksessa ei tarvitse olla suuria liirum laarumeita, vaan yksinkertaisimmillaan se on linkkilista haasteeseen kuuluvista bloggauksista.

Omat haastekirjani olen todennäköisesti jo lukenut - ellen sitten veny ihmesuorituksiin kuluvalla viikolla. Vain yksi bloggaus puuttuu - ja se kooste. :)
Lukuiloa kaikille haasteen loppusuoralle!

Nina Hurma: Hatuntekijän kuolema

Kuva
Luin Nina Hurman Yönpunaisen höyhenen viime syksynä, ja pidin siitä kovasti. Helsinki, 1920-luku, noir-tunnelmaa... aika mainio yhdistelmä. Silti minulle jäi kirjasta tunne, että tarina oli pelkistetty, ja sen olisi voinut kertoa laveamminkin. Tänä syksynä ilmestynyt Hatuntekijän kuolema (Gummerus, 2014) vastasi toiveisiini: Rougen ja Korpelan taival jatkuu ja on saanut lihaa luidensa ympärille. Ahmaisin 346 sivua 20-luvun noiria tässä viikonlopun aikana ja tykkäsin!
"Frisk veti syvään henkeä hänen hiuksissaan, nuolaisi sitten ohimolta, niin että hiuksia tarttui hänen kieleensä, ja kun hän veti ne pois, ne osuivat märkinä Rougen poskelle. He olivat niin lähekkäin että nenät koskettivat.
    "Älä juokse karkuun Saikku, muista.Tällä kertaa mä saan sut kiinni."
    "Sä et tiedä missä mä asun", Rouge kuiskasi. Frisk nosti suupieltään ja katsoi häntä, sovitti hatun tarkasti niin että koriste osui oikean ohimon kohdalle, kiersi hiukset korvan taakse. Hänen käsissään o…

Ian Rankin: Henkiin herätettävät

Kuva
Olen aiemmin nauttinut Ian Rankinin luomasta komisario Rebus -hahmosta vain tv-sarjan muodossa. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että tuo varsin kelvollinen poliisisarja perustuu kirjasarjaan, mutten viitsinyt etsiä sen osia käsiini. Oman Rikoksen jäljillä -lukuhaasteeni viime hetkillä (haaste päättyy 30.9.2014) päätin kokeilla, ovatko Rebus-kirjat niin hyviä kuin olen antanut itseni ymmärtää. Suomennoksia löytyy useita, ja valitsin luettavakseni Henkiin herätettävät -kirjan (Blue Moon, 2011), jolle on myönnetty Edgar-palkinto vuonna 2004. Kirja ei totisesti houkuttele näyttävällä kannella lukemaan, mutta luotin tällä kertaa palkintolautakunnan suositukseen. Se kannatti - tämä oli hyvä! Henkiin herätettävät on perinteinen poliisi ratkoo rikosta -kirja, jossa seurataan poliisin työskentelyä Edinburghissa. Tämä tuntui mukavalta vaihtelulta, sillä tänä kesänä lukemissani dekkareissa rikoksia ovat ratkoneet mm. rikosreportteri, baarinpitäjä ja yksityisetsiviä on tullut vastaan useampik…

L. M. Montgomery: Pieni runotyttö

Kuva
L. M. Montgomeryn Pieni runotyttö (WSOY, ) oli minulle lähes 'pakollista' luettavaa Nostalgiset nuortenkirjat -haasteeseen. Runotyttö-sarja oli minulle erittäin rakas kirjasarja silloin joskus, ja pidin luonteikkaasta Uuden kuun Emiliasta enemmän kuin saman kirjailijan Vihervaaran Annasta. Lukiessani sarjan ensimmäistä osaa vuosien jälkeen uudestaan voin vain todeta, että klassikko on pitänyt pintansa - nostalgia-arvo on edelleen täyden viiden Goodreads-tähden arvoinen. Mitä kirjasta nousi esille uusintalukukierroksella numero n?
Muistan ihailleeni Emilian päiväkirjaa - eli hänen kirjeitään kuolleelle isälle. Siinä missä omat päiväkirjayritelmäni lopahtivat aina viimeistään viikon kirjoittelun jälkeen, Emilia vuodattaa elämänsä tapahtumia ja tunteitaan isälleen sivutolkulla, ja kirjeluettelot täyttyvät hurjaa vauhtia. En tosin taida tietää vieläkään, millaisia ne kirjeluettelot oikeasti ovat.
Ilse oli muistini mukaan kiinnostava hahmo, ja sellainen hän oli uusintakierroksellaki…

Mona Leo: Elämä rakastaa sinua

Kuva
Mona Leo kirjoitti kirjan Elämä rakastaa sinua (Imogen, 2014) toisen maailmansodan alussa, juuri ennen talvisotaa. Kirjassa nuori nainen, Ina, työskentelee sairaanhoitajana sodan keskellä ja lukee kuolleen taiteilijaystävänsä Marien muistiinpanoja. Kirja ei ole juonivetoinen, vaan pääosan saavat Marien huomiot taiteesta ja elämästä, sen pienistä ihmeistä ja suurista kysymyksistä. Inan lukiessa ystävänsä tekstejä hän kulkee itsekin eräänlaisen henkisen matkan. Tässä kirjassa näyttäytyvät rinnakkain sodan julmuus ja elämän hyvät, kauniit asiat, joita on toisinaan kovin vaikeaa tavoittaa ympäröivän pahuuden keskellä:
"Tuli aika, jolloin Inaa pelotti nukahtaminen, sillä kun hän lopen väsyneenä raskaan päivän jälkeen kävi lepäämään ja torkahti, hänen unensa olivat niin hirvittäviä, että hän heräsi itkien ja vaikertaen. Öistä ja päivistä tuli yhtä tuskantäyteisiä. Elämän kauhistuttavimmat puolet hyökyivät hänen päälleen. Hänestä tuntui kuin jokin olisi halunnut pakottaa hänet tunnustam…

Malcolm Mackay: Lewis Winterin on kuoltava

Kuva
Noir-sarjoja riittää näköjään kaupunkiin jos toiseenkin. Nyt on vuorossa Glasgow noir -trilogian avausosa eli Malcolm Mackayn Lewis Winterin on kuoltava (Like, 2014). Glasgowin kaupunki tosin ei näyttele kovin suurta osaa tarinassa, joka keskittyy kaupungin huumerikollisten välienselvittelyyn liittyvään murhaan ja sen seurauksiin. Kirjan alussa freelancer-palkkatappaja Calum MacLean saa keikan: tapa Lewis Winter. Winter on huumediileri, jonka paikkakunnan rikollispomo kokee uhkaavaksi tekijäksi. Calum on ammattilainen viimeisen päälle, ja hoitaa työn kylmän viileästi. Rikoksen tekijää ei tässä kirjassa tarvitse arvuutella. Sen sijaa voi jännittää, jäävätkö tekijät kiinni. "Asunnossa ei ole mitään, mikä kertoisi, mitä hän tekee elannokseen. Siellä ei todellakaan ole asetta. Kukaan aseiden kanssa työskentelevä, jolla on vähänkään älliä päässään, ei säilytä asetta kotonaan. Todisteita ei ole. Ei pidä pitää muistoesineitä. Jotkut pitävät. He ovat tyhmiä. Vaarallisen tyhmiä. Ehkä jote…

Peter Higgings: Susikoiran aika (ja Kobo-kokemuksia + Kummaaetu)

Kuva
Peter Higginsin Susikoiran aika (Gummerus, 2013) on kirja, jossa enkelit eivät toivo kaikkea hyvää ihmisille. "On oltava pelkoa. On oltava sotaa. On oltava kuolemaa. Kaikki on heikkoa. Kaikki on murtuva. Annan tämän maailman sinun käsiisi. Ja muiden. Monien, monien muiden. Ja sinä teet minulle palveluksen. Yhden pienen palveluksen. Tuhoa Pollandore." (s. 32) Jonnekin syvälle ikivanhaan metsään on tippunut Arkkienkeli, joka pystyy tunkeutumaan tiettyjen ihmisten mieliin vaikuttaakseen omaan kohtaloonsa. Josef Kantor on kuullut Arkkienkelin äänen, ja kylvää tuhoa ympäri Mirgorodin kaupunkia. Häntä pysäyttämään kutsutaan etsivä Vissariom Lom. Lom tulee maan syrjäseuduilta enkelimerkki otsassaan ja alkaa etsiä Kantoria.

Susikoiran aika oli hyvää fantasia(toiminta/jännitys)viihdettä. Kirja piti minua otteessaan viime viikonloppuna aika mukavasti. Kirjan tarina on sopivan kimurantti, se ei avaudu heti ensimmäisten sivujen aikana, mutta lukijalle annetaan lisää tietoa sopivin välia…

Helen D. Boylston: Helenan oppivuodet & Sisar Helena

Kuva
Kirjakaapin avain -blogissa alkoi hiljattain Nostalgiset nuortenkirjat -lukuhaaste, josta olen ollut aivan innoissani. Ennen blogiaikani alkua kirjaston nuortenpuoli sai elää omaa elämäänsä rauhassa, sillä en siellä piipahdellut sitten aktiivisten nuortenkirjavuosieni. Blogin perustamisen jälkeen havahduin siihen, että voihan vanhoja nuortenpuolen lukumuistojakin verestää ja hankkia jopa uusia lanusuosikkeja. Luin esimerkiksi Salaisen puutarhan monen vuoden jälkeen uudelleen, ja aika ihana se oli edelleen. Kovin usein en kuitenkaan ole luettavaa hamunnut nuortenpuolelta (eikä niitä ammoisia suosikkeja löydy omastakaan hyllystä), mutta tämä haaste on inspiroinut minua muistelemaan, mitä ihania kirjoja sitä tulikaan nuorena ahmittua. Tai ainakin ne ovat omissa muistoissani ihania. Sehän tässä haasteessa pelottaa, romuttuvatko kaikki mielikuvat vanhoista lemppareista ja tuleeko uusintaluvuista lähinnä vaivautunutta kiemurtelua tyyliin 'siis oikeasti, krhöm krhöm  - tätä luin x kertaa…

Philip Roth: Amerikkalainen pastoraali

Kuva
Philip Rothin Amerikkalainen pastoraali (WSOY, 2000) voitti vuonna 1998 Pulizer-palkinnon Fiction-kategoriassa. Palkinto myönnetään yhdysvaltalaiselle kirjalle, joka kuvaa ensisijaisesti elämää Yhdysvalloissa. Amerikkalainen pastoraali sopii tähän määritelmään erinomaisesti. Kirjassa kuvataan erään isän ja tyttären välisen suhteen kautta amerikkalaisen unelman murtumista, sen nurjaa puolta. Kirjan isällä, Seymour Irving Levovilla on loistava urheilutausta, hän perii isältään menestyvän hansikastehtaan ja menee naimisiin Miss Amerikka -kisaajan kanssa. Silti hänen hyvässä kodissa kasvaneesta Merry-tyttärestään tulee kapinallinen, joka ajautuu terroristiksi ja kääntyy lopulta jainalaisuuteen. Seymour eli Swede yrittää kirjassa ymmärtää, miten näin saattoi käydä, miksi aluksi niin kirkkaana ja kauniina loistanut (perhe)elämä murenee hänen ympäriltään.
"Merrylle amerikkalaisuus merkitsi Amerikan inhoamista, mutta Swede ei voinut lakata rakastamasta Amerikkaa aivan niin kuin hän ei vo…

Kiekkokaupunkien kirjakierros kaudella 2014-2015

Kuva
Jääkiekon SM-liiga käynnistyy ylihuomenna, keskiviikkona 10.9.2014. Asuinkaupunkini Oulun ylpeys Kärpät kohtaa Tampereen Tapparan heti liigan avausiltana klo 18.30. Taidan seurata kauden etenemistä lähinnä sanomalehtien välityksellä kuten aina ennenkin, mutta keväisen futishaasteen innoittamana kehittelin urheiluhenkisen lukuhaasteen myös tulevalle syksylle ja talvelle:
Kotimaisen kirjallisuuden lukeminen jää minulla helposti käännöskukkasien jalkoihin. Haaste tuo mukavasti pientä lisäintoa lukemiseen, joten päätin, että syksyn ja talven aikana rynnistän kotimaisen kirjallisuuden kimppuun urheiluhengessä ja teen kirjakierroksen kotimaan jääkiekkokaupungeissa. Luen kirjoja, joiden kirjoittaja voidaan jollain kriteerillä katsoa kaupungin x kirjailijaksi TAI kirjoja, joiden tapahtumat sijoittuvat pääasiassa kaupunkiin x (ja kirjailija on suomalainen). Mitäs ne kaupungit x sitten ovat? Jääkiekon SM-liigajoukkueiden kotikaupunkeja, joita on yhteensä 14:
Espoo/Blues, Helsinki/HIFK, Hämeenli…

Aleksandr Solženitsyn: Preussin yöt

Kuva
Aleksandr Solženitsynille myönnettiin Nobelin kirjallisuuspalkinto vuonna 1970. Vuonna 1950 hän kirjoitti runoelman Preussin yöt (Sammakko, 2014), joka laitettiin Neuvostoliitossa kiellettyjen kirjojen listalle. Runoelma ei anna mairittelevaa kuvaa maan armeijan toimista: Preussin yöt kuvaa sitä, kuinka puna-armeija vuonna 1945 taistelee Itä-Preussissa, raiskaa naisia ja ryöstää omaisuutta. Solženitsyn kirjoitti runoelman vankileirillä, mutta toimitti sen sittemmin länteen piiloon. Preussin yöt julkaistiin ensimmäisen kerran vasta vuonna 1974 Ranskassa.
"Kasakat. Kilahdus miekan,
kiväärin tukin jyrähdys.
"Ulos! Laituriin tavarat!"
Hattuineen, takeissaan, kengin,
avatta kuin karjalauma,
laahaa kauhuissaan siviilit
halki kaupungin lumisen 
kokoamispaikkaan. Reitin
varrella valitaan naiset,
joiden kanssa vietetäänkin
portin alla, tässä, tuolla
kuuma viisiminuuttinen." (s. 87)

Preussin yöt oli tyyliltään  - anteeksi, nyt tulee maallikkotermi - kerronnallinen, joten sitä oli helpp…

Jules Verne: Kiinalaisen koettelemukset

Kuva
Löysin hiljattain divarista kaksi paksua pokkaria, joihin on koottu Jules Vernen romaaneja Merkilliset matkat 1 ja 2 -otsikoiden alle. Vive la France! -haasteen lähestyessä loppuaan innostuin Vernen kimppuun, ja päätin aloittaa ensimmäisen kirjan ensimmäisestä romaanista. Merkilliset matkat 1 (WSOY, 1987) sisältää romaanit Kiinalaisen koettelemukset, Höyrytalo ja Robur Valloittaja, joista valitsin luettavakseni vuonna 1897 julkaistun seikkailun Kiinalaisen koettelemukset. Kuten nimi kertoo, tarina vie lukijan Kiinaan.

Kirjan juoni ei ole kovinkaan mutkikas. Varakas kiinalainen Kin Fo pyytää erinäisten sattumusten päätteeksi filosofiystäväänsä tappamaan hänet, muuttaa sitten mielensä muttei löydäkään ystäväänsä kertoakseen tälle ettei 'toimeksianto' ole enää voimassa. Seuraa pakomatka, jonka aikana Kin Fo oppii jotain olennaista elämästä. Eli juttu on vaikeuksien kautta voittoon -tyylinen opettavainen kertomus.
Kiinalaisen koettelemukset oli kuin fiktiivisen tarinan muotoon pue…

Marco Malvaldi: Viiden korttipeli

Kuva
Olipas Italialaisen aterian juustotarjotin (formaggi) maukas ja pirteä! Marco Malvaldin Viiden korttipeliin (Tammi, 2014) taisin kiinnittää huomiota ensimmäisen kerran Tuulevin blogissa. Baarinpitäjä rikoksia ratkomassa kuulosti mukavan erilaiselta asetelmalta dekkariin, ja kun huomasin kirjan kirjaston uutuushyllyssä, otin sen hetken mielijohteesta lainauskoriin. Päähänpisto kannatti, sillä tämä oli hyväntuulisin dekkari, jonka olen hetkeen lukenut. Niin kun ei usein käy, että dekkarin huumori iskee minuun aivan oikeasti. Ehken aivan ääneen nauranut, mutta hymyilin sentään lukiessani.
"Herätyskello. Onko tuo herätyskello? Mitä vittua. Hyvä, minä nousen nyt. Tarvitsen tohvelit. Missä tohvelit ovat? Tohveli-kullaaaat... No, olkoon. Jeesus Maria miltä minun suussani maistuu, ihan kuin olisin syönyt kilon pölyä. Nyt kahvia. Onneksi kahvi sentään on olemassa. Kukahan se briljantti tyyppi on ollut, joka keksi kahvin? Sen on täytynyt olla sukua sille nerolle, joka keksi sängyn. Nobel-p…