Philippa Gregory: Valkoinen kuningatar

Philippa Gregoryn Valkoinen kuningatar (Bazar, 2012) johdattelee lukijansa Englantiin, 1400-luvun loppupuolen kuninkaallisiin valtataisteluihin. Aloittelin kirjaa ilman ennakkokäsityksiä tai -odotuksia, sillä en ole katsonut kirjan pohjalta tehtyä BBC:n tv-sarjaa, jonka jaksoja on Yle Areenassa nytkin nähtävillä. Valkoinen kuningatar alkaa lupaavasti, kun voimakastahtoisen Elisabet Woodvillen tarina kytketään veden jumalatar Melusinan taruun. Elisabet on päättänyt kääntää nuoren Edward-kuninkaan huomion puoleensa, ja sen hän ylväästi ja hieman viekkaasti onnistuu tekemään. Elisabet ja Edward menevät salaisesti naimisiin, kunnes aika viimein on otollinen sille, että heidän avioliittonsa julkistetaan kansalle ja hoviväelle.
Tähän asti lueskelin kirjaa hyvissä tunnelmissa, mutta jo ennen kirjan puolta väliä totesin, että hyvin käynnistynyt juoni oli typistynyt York- ja Lancaster-sukujen välisten valtataisteluiden ja Elisabetin ja Edwardin lasten syntymien selvittelyyn. Valkoisesta kuningattaresta tuli lyhyesti sanottuna tylsä ja puuduttava. Jossain vaiheessa kyllästyin myös siihen, että mukaan tuli Edward-niminen henkilö numero n eli kohtalaisen tarkkana sai olla, että muisti kuka kukin Edward kirjassa oli. Sehän tosin ei ole kirjailijan vika, että ennen muinoin on suosittu samoja nimiä vauvasta vaariin. Elisabetin henkilöhahmo alkoi käydä rasittavaksi vallanhimoisuudessaan, ja kirjan alussa hänen hahmoonsa kiedottu Melusinan taru jäi aika pinnalliseksi osaksi juonta. Kyllähän Elisabet äitinsä kanssa teki taikoja ja kirosi vihollisiaan, mutta jotenkin minulle jäi tunne, etteivät he nyt aivan oikeita noitia olleet.

"Kesäkuussa Edward antaa pidättää Geogren maanpetoksesta ja toimittaa hänet valtakunnanneuvoston eteen. Vain minä tiedän, kuinka raskas miehelleni oli syyttää veljeään siitä, että tämä juoni hänen kuolemaansa. Hän kätki surunsa ja häpeänsä kaikilta muilta. Neuvoston kokoukseen ei tuoda yhtäkään todistetta; todisteita ei tarvita. Kuningas itse toteaa, että maanpetos on tapahtunut, eikä kukaan voi väittää kuninkaalle vastaan kun syyte on mikä on. Ja toden totta, neuvostossa ei ole yhtäkään miestä, jonka takinliepeeseen Geogre ei olisi joskus tarrannut jollain hämärällä käytävällä kuiskutellakseen mielipuolisia epäilyjään." (s. 288) 

Kaipasin kovasti kirjaan sivujuonia, jotka olisivat elävöittäneet kilpaa kruunusta ja Englannin herruudesta. Nyt paikoin jopa luettelomainen kerronta jätti henkilöt minulle etäisiksi, eikä Elisabet herättänyt sympatioitani. Kirjailijan loppusanoissa häntä kuvataan epäsuosituksi kuningattareksi, mutta se ei käy ilmi varsinaisen tekstin puolelta, sillä kuningattaren ja hänen alamaistensa vuorovaikutuksesta ei ollut kuvauksia oikeastaan laisinkaan.

Luin kirjan urhoollisesti loppuun asti, kun sen joskus olen kirja-alesta mukaani poiminut. Hyllyssäni odottaa myös Punainen kuningatar, mutta enpä taida siihen aivan heti tämän jälkeen tarttua. Lukupinooni on eksynyt samalle aikakaudelle (noin suurin piirtein... eli ollaan 1500-luvun alkupuolella) sijoittuva Hilary Mantelin Susipalatsi, jonka suhteeni odotukseni ovat hivenen korkeammalla sille myönnetyn Booker-palkinnon vuoksi. Samoin myös keskeytyskynnys on matalampi, kun se on kirjaston kirja. Saas nähdä miten sen kanssa käy. 

Goodreads: 1 tähti. 
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki ja googlemalla löytyy lisää: Kirsin kirjanurkka, A girl of thousand lives, Cilla in WonderlandMorren maailma ja Kirjakirppu.
Kirjan tietoja:
Philippa Gregory: The White Queen (2009)
Suomennos Natasha Vilokkinen
Bazar, 2012 (toinen painos)
470 sivua

Kommentit

  1. Itse yritän vältellä näitä 1400-1700-luvuista kertovia kirjoja - jostain syystä tuo aikakausi ei kovinkaan paljon kiehdo minua... edes tv-sarjassa, jota katsoin 1. osaa pienesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kurkkasin lyhyesti Areenasta tästä tehtyä tv-sarjaa, ja oli se ainakin näyttävän näköinen. En jaksanut jäädä seurailemaan edes jakson ajaksi kuitenkaan. En ole juurikaan lukenut 1400-luvun Englantiin sijoittuvia kirjoja, joten se ajanjakso ja kuninkaalliset kyllä kiinnostivat - mutta Gregoryn kirjat eivät selvästikään ole minulle oikeita kirjoja. :)

      Poista
  2. Luin viime viikolla Sinisen herttuattaren ja siinä oli samaa tuo, että kun tarina oli alkanut rullaamaan kuin itsekseen, ei tapahtunut juuri muuta kuin puoliso lähti sotimaan ja herttuatar jäi odottamaan lasta numero kahdeksan ja tuli taas sen verran käymään kotona että laittoi alulle numero yhdeksäisen ja taas jännättiin pääseekö kotiin ennen kuin yhdeksäs syntyy. Juupa juu. Jos kertoisi kuvitteellisista henkilöistä saisi tehdä juonenkäänteitä loppuun asti mutta mikäs teet ellei herttuattaren elämässä ole vuosiin tapahtunut oikein muuta kuin loputtomia raskauksia.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hypistelin Sinistä kirjastossa ennen kuin luin tämän, kun siinäkin on niin kaunis kansi (kuten tässäkin, siinä yksi syy miksi ostin tämän..). Juoni kuulostaa sen samalta kuin tässä, että enpä taida sitä lukea. Minusta kirjailija olisi voinut käyttää taiteellisia vapauksia, ja keksiä jotain pientä kivaa lukijan iloksi. Eihän se suuri synti olisi ollut, kun kerran fiktioksi nämä kuitenkin lasketaan. :)

      Poista
  3. Itselläni on tämä vielä vähän kesken, jonka jälkeen olisi se tv-sarja tarkoitus katsoa, mutta tällä hetkellä lukeminen takkuaa pahasti...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika pitkään minäkin tätä luin. Mutta kun olin ihan itselle asti ostanut, niin sinnittelin loppuun. :) Tv-sarja ei oikein kiinnosta, vaikka sitä vähän kävin Areenasta vilkuilemassa. Näyttävän näköistä draamaahan tuo oli.

      Poista
  4. Minäkin ostin tämän jostain kirja-alesta ja innostuin lukemaan, kun huomasin tv-sarjan olevan tulossa. En anna tähtiä lukemilleni kirjoille, mutta voisi sijoittua jonnekin 2:n kohdalle 1-5-asteikolla. En innostunut niin, että lukisin sarjan muita osia. Tv-sarjasta katsoin ekan jakson ja luovutin :D Ei vaan mun juttuni, vaikka hyvää viihdettä varmasti monen mielestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on Punainen kuningatar myös hyllyssä odottamassa (taisin ostaa nämä samasta kirja-alesta), mutta olen jo alkanut harkita sen laittamista suoraan kiertoon. :) Luulen, että kirjan tähtimäärä olisi voinut nousta kahteen jos tämä olisi ollut lyhyempi, mutta olin kirjan loppupuolella jo niin tylsistynyt, ettei enempää tähtiä tällä kertaa irronnut. Kaikesta ei voi tykätä. :)

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.