Doris Lessing: Hyviin naimisiin (Martha Quest #2)

Aloittelin kesällä Doris Lessingin Väkivallan lapset -sarjan lukemisen. Sarjan aloitusosan lukutunnelmat löytyvät täältä. Hyviin naimisiin (Otava, 2007/1979) jatkaa Martha Questin tarinaa siitä, mihin Parempien ihmisten lapsi jäi. Kuten kirjan nimestä voi päätellä, Martha on saapunut avioliiton satamaan. Hyviin naimisiin -kirjasta voin todeta, että sen lukeminen saattaa olla puuduttava kokemus, jos avioliitto ja naisen tunne-elämän analysointi eivät kiinnosta. Näissä aiheissa kun oikein piehtaroidaan sarjan kakkososassa. Tosin piehtarointi-sana kuvaa huonosti Lessingin hienostuneen tyylikästä kirjoitustyyliä.
"Martha oli järkyttynyt Alicen romahduksesta. Seuraavana päivänä hän kuitenkin tunsi itsensä surulliseksi, välinpitämättömäksi ja väsyneeksi; ilon siivet olivat taittuneet suppuun. Hän ajatteli, että kotiin päästyään hän olisi ruma ja muodoton; hän olisi kuukausiksi ja taas kuukausiksi sidottu orjuuteen, josta ei olisi pakoa. Hän silmäili Caroline-lasta viileän tutkivasti ja ajatteli epämääräisen ikävystyneenä, että se oli kuin mikä tahansa lapsi, joka ei kiinnostanut ketään, ei edes häntä itseään. Varmasti hänestä tulisi samanlainen kuin nämä naiset tässä hänen ympärillään, ikävä perheenemäntä, jolla ei ollut elämässään muuta tarkoitus kuin jatkaa lisääntymisen kiertokulkua. Martha huomasi inhoavansa lasta, vihaavansa paisuneita rintojaan, ja häntä iljetti maito, joka tulvi hänen päälleen kymmeniä kertoja päivässä kuin nousuvesi. Hän ei enää istunut vuoteessa pirteänä ja eloisana jutellen Douglasin kanssa kutsuista, kysellen mitä Se ja se oli sanonut vaan makasi selällään tuntien haluavansa jäädä siihen iäksi." (s. 199-200)

Hyviin naimisiin -kirjassa Marthan elämä avautuu lukijalle jotenkin paljaampana ja raadollisempana kuin sarjan avausosassa. Martha on varttunut nuoren naisen ikään, lapsuusvaihe on ohitettu ja hän etsii omaa tapaansa elää yleisesti onnistuneeksi luokitellussa avioliitossa - avioliitossa, jonka kohtalon Martha aavisti jo Parempien ihmisten lapsi -kirjan loppupuolella. Elämän kipupisteitä ovat lapsen saaminen, vaikea äitisuhde, avioliiton arkeen totuttautuminen, oman poliittisen näkemyksen toteuttaminen, yhteiskunnan normien noudattaminen. Aineksia kirjassa riittää, mutta lukijalle tarjotaan vain naisen näkemys niihin. Marthan aviomies Douglas ei pääse kirjassa ääneen, vaikka kirjan keskivaiheen jälkeen hän saakin hetkeksi pääosan sotakokemuksiensa kautta. Marthan persoona hallinnoi kirjaa jättäen aviomiehen sivuosaan. Marthan hahmo toki kestää tämän, mutta lukijana kaipasin tekstiin välillä toistakin vahvaa ääntä.

Politiikka ja rotujen väliset suhteet nousivat kirjassa vahvemmin esille kuin sarjan avausosassa. Julistuksen puolelle teksti ei onneksi lipsunut, mutta Rhodesian valkoisen luokan olot ja suhtautuminen mustaan väestöön eivät jääneet vain ohuiksi viittauksiksi. Myös toisen maailmansodan alkuhetket osuvat kirjan tapahtumien aikajanalle, ja kirjassa kuvataan 'kotimaan' (=Englannin) sotilaiden saapumisen vaikutuksia rhodesialaiseen pikkukaupunkiin. Hyviin naimisiin oli sarjan avausosaa enemmän kiinni ympäröivässä todellisuudessa, ja tämä toi kirjan sisältöön monipuolisuutta. Siitä huolimatta kirja ei aivan ollut minulle niin hieno lukuelämys kuin Parempien ihmisten lapsi. Ehkä kirja oli hieman liian pitkä, sillä se tuntui keskivaiheilla aavistuksen tylsältä. Saattoihan olla, että luin kirjaa vääränä hetkenä, mutta en vaan jaksanut innostua kaikista Marthan elämänkäänteiden vatvomisesta.

Aion silti jatkaa Marthan vaiheiden seuraamista syksyn ja talven mittaan. Kirjastossa jo vilkuilin seuraavan osan takakantta, joka lupasi parempaa rakkauselämää Marthalle. Lessing on tässä sarjassa luonut hienon naishahmon, jonka kohtalo jää kiinnostamaan vaikkei Martha henkilönä aina minun sympatioitani herätäkään.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Illuusioita.
Kirjan tietoja:
Doris Lessing: A Proper Marriage (1964)
Suomennos Heidi Järvenpää
Otava, 2007/1979
445 sivua

Kommentit

  1. Minulla on Väkivallan lapset -sarja hyllyssäni. Nyt taas muistin sen. Pitäisi lukea. Olen lukenut Lessingiltä vain väkevän Viidennen lapsen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos koko sarja löytyy niin läheltä, kannattaa se ehdottomasti lukea! Näissä kirjoissa kurkistellaan naisen sielunelämään syntyjä syviä myöten, ja Lessingin kirjoitustyylikin miellytti minua kovasti. Älykästä, kaunista kerrontaa.

      Poista
  2. Pitäisi kyllä lukea minunkin. Muutoinkin olen lukenut hävyttömän vähän Lessingiä. Kultaisen muistikirjan olen lukenut ja jotain muuta. Tämä on varmasti hieno sarja, vaikka vähän jäi mietityttämään, että jos oikein kovasti vatvotaan, niin mitenköhän mun Marthan kanssa kävisi. Tuo sitaatti, joka löytyy postauksestasi on kyllä lupaava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tämä sarja aika lailla Marthan pään ympärillä pyörii. Vatvomista vai analyysiä... no, jaksoin kuitenkin lukea tämän loppuun kohtuullisen kivuttomasti, vaikka keskivaiheilla piti pitää pieni tauko. :) Loppupuoli kirjasta sen sijaan oli minusta aika hyväkin. Kannattaa ainakin kokeilla. :)

      Poista
  3. Olen lukenut kolmos- ja nelososan.

    Avio-onni ei kukoista koskaan Marthalla kovinkaan kauan.

    Pidin lopulta molemmista osista, mutta kolmososa oli tervanjuontia, vasta kolmas aloitus päätyi loppuun. Nelososan aloitin kahdesti ja lopetin "yhdesti" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin minäkin olen saanut sen vaikutelman, että Martha tarvitsisi aivan tietynlaisen miehen kestääkseen avioliittoa. Mahtaneeko löytää, sehän selviää sitten aikanaan. :)

      Sinnikkäästi olet lukenut, nostan hattua. :) Saapa nähdä, miten minulle käy kolmosen kanssa. Kirjastossa sitä jo tutkin, mutta jätin vielä hyllyyn odottelemaan (mutta näköjään tätä sarjaa luetaan, kun se osa oli palautettujen hyllyssä). Nyt on pakko saada jotain muuta luettavaa ennen sitä.

      Poista
  4. Kuulostaa hyvin rehellisesti kirjoitetulta kirjalta. Minullakin taitaa jokin osa olla hyllyssä. Taidanpa tarttua siihen, jotta Nobellsti-haaste etenisi. Naisnobelisteja kun ei liiemmälti ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viiltävän rehellistä tekstiä. Tästä sarjastahan on kommentoitu, että se olisi jossain määrin omaelämäkerrallinen. Sarjaan päässee sisälle, vaikka lukisi vain jonkin osan keskeltä. Naisnobelisteja ei ole liikaa, ja enkä minäkään ole heihin erityisemmin keskittynyt. Mutta ainakin Lessing jää itselle mieluisana nimenä mieleen tämän nobel-haasteen myötä.

      Poista
  5. Sattumoisiin löysin tänne blogiin.
    En ole vuosiin lukenut oikeastaan mitään ja sitten poikani suositteli Doris Lessingin Parempien ihmisten lapsi, johon en ihan alussa saanut otetta. Kirjaa kuin luin ihastuin tekstiin, niihin mielikuviin mitä kirjoittaja loihti. Nyt odotan, että pääsen lukemaan tuota Hyviin naimisiin.
    Niin, tämä blogi tupsahti esiin, kun etsin tietoa kirjailijasta ja hänen teoksistaan.
    Jospa nyt löydän uudestaan kirjojen maailmaan ja näin hienolla tavalla:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että löysit blogini - kiitos ihanasta kommentista! :) Minullakin on ollut välillä pitkiäkin taukoja, jolloin lukuharrastus on jäänyt sivummalle. Tauon jälkeen on sitten sitäkin hauskempaa löytää taas kirjat ja lukemisen ilo. Oletpa saanut hyviä kirjasuosituksia - Lessing on hieno kirjailija, Nobel-palkinto meni aikoinaan oikeaan osoitteeseen. :)

      Lukemisen iloa ja oikein hyvää alkavaa syksyä!

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.