Carlos Ruiz Zafón: Marina

Carlos Ruiz Zafónin Marina (Otava, 2013) sisältää Tuulen varjosta tuttuja aineksia: poika/nuori mies ihastuu tyttöön, kohta ollaan mysteerin jäljillä ja mysteeriin liittyy talo. Takakansitekstien laatijatkin lienevät yhteneväisyydet huomanneet (vai olisiko sittenkin kyseessä vain maineikkaalla esikoisella ratsastaminen?), sillä Marinan mainostetaan olevan 'Tuulen varjon nuorena nukkunut isosisko'. Enkelipeli (Otava, 2009) puolestaan on 'Tuulen varjon paha sisarpuoli', joten lukijalle avautuu varsinainen Ruiz Zafónin sisarussarja. Marina ei kuitenkaan liiku unohdettujen kirjojen hautausmaalla, vaan kirjassa ollaan hieman perinteisemmällä hautausmaalla.
"Askeleeni johdattivat minut Sarriàn hautausmaan portille. Sade sylki vettä tummuneille kivikasvoille ja kallistuneille risteille, jotka erottuivat aavemaisena galleriana portin tuolla puolen. Kostea maa tuoksui kuolleille kukille. Nojasin pääni kaltereita vasten. Metalli tuntui kylmältä. Ruostevana valui ihollani. Kurkistelin pimeyteen aivan kuin olisin odottanut löytäväni tuosta paikasta selityksen kaikkeen mitä oli meneillään. En onnistunut näkemään muuta kuin kuolemaan ja hiljaisuutta. Mitä oikein olin tekemässä?
[...]
Kuulin kavioiden kopsetta kivetyksellä ja huomasin mustien hevosvaunujen lähestyvän sadeverhoa raastaen. Sysimustien hevosten hengitys huokaili ilmoille huuruaaveita. Toiseen aikaan kuuluva ajurin hahmo erottui kuskipukilla. Yritin löytää tiensivusta piilopaikkaa mutta kohtasin vain paljaan kivimuurin. Tunsin maan värähtelevän jalkojeni alla. Minulla oli vain yksi vaihtoehto: kääntyä takaisin. Likomärkänä ja henki kurkussa kiipesin portille ja loikkasin hautuumaan sisäpuolelle." (s. 168-169)

Kriittinen lukija voisi helposti tuumata, että Ruiz Zafón on yhden kirjan kirjailija, jolla on päähänpinttymä hautausmaista. Minulla taitaa olla heikko kohta Ruiz Zafónin kohdalla, kun en ole hänen kirjoihinsa vielä kyllästänyt enkä laisinkaan häiriinny pienistä yhteneväisyyksistä. Marina eroaa sentään Tuulen varjosta siinä, että se on varsinkin loppupuolen tapahtumiltaan paljon synkempi - goottipiirteitä kirjassa vilisee. Juoni sen sijaan on yksinkertaisempi, mutta silti varsin viihdyttävä ja mukavan koukuttava. 

Kirja on luokiteltu nuortenkirjaksi, mutta tapahtumat olisivat mielestäni sopineet aikuistenkirjaankin. Päähenkilö on 15-vuotias Oscar, joka käy sisäoppilaitosta, mutta koulu on äärimmäisen vähän kirjassa esillä. Oudot, arvoitukselliset tapahtumat ovat etusijalla, ja juoni olikin rakennettu vetäväksi. Kirja oli nopealukuinen, ja innostuin valvomaan sen kanssa parina iltana liiankin myöhään. Pientä miinusta kirjalle tulee loppusivuista, joissa oltiin hiukka liian sentimentaalisia minun makuuni. Marina ei yltänyt lukufiilisten osalta Tuulen varjon tai Enkelipelin rinnalle, mutta oikein mukava kirja se silti oli. Suosittelen kirjaa synkkävivahteisten hautuumaatarinoiden ystäville.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Oma ostos
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa Rakkaudesta kirjoihin, Kirjaneidon tornihuone, Sivujen viemää ja Kirjakolo.
Kirjan tietoja:
Carlos Ruiz Zafón: Marina (1999)
Suomennos Antero Tiittula
Otava, 2013
282 sivua

Kommentit

  1. Zafonin kirjojen samankaltaisuus on myös se, mikä niissä vangitsee. ;) Tässä ehkä eteenkin on myös erittäin kaunis kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansi on todella kaunis, mutta eipä Ruiz Zafonin kirjoissa (onneksi) ole rumia kansia näkynytkään. :) Zafonin maailma on kieltämättä juuri semmoinen, johon tykkään uppoutua kun kaipaan hyvää kirjaviihdettä. Mutta vaihtelun vuoksi olisi kiva lukea häneltä kirja, jossa olisi vaikkapa naispäähenkilö. Kai siitä nyt vähän eri näkökulmaa irtoaisi. :)

      Poista
  2. Tämänkin kirjan lukemista odotan kovasti, mutta Taivasten vangin ajattelin lukevani kuitenkin ensin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla oli tarkoitus lukea näitä Ruiz Zafoneja järjestyksessä, tämä viimeisenä, mutta kun tämä oli se ainut entuudestaan lukematon niin killasi jonon ohitse. :) Taivasten vangin kyllä olen ajatellut lukea tälle syksylle eli ennen joulua. Ehkä se oli parempi kuin muistini kertoo...

      Poista
  3. Luin tämän tänä kesänä, ensimmäisen Zafonini. Tuulen varjo on kuitenkin jo lainassa kirjastosta, joten ei Marina ei jääne viimeiseksi. Tässä yllätti juuri se goottihenkisyys joka tuli aivan puskista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään odottanut näin synkkää tarinaa, mutta toisaalta pidin lukemastani. Pieni synkkyys tuntui piristävältä. :) Tuulen varjokin on hyvä, toivottavasti tykkäät!

      Poista
  4. Tämä on ollut jo pitkään lukulistallani. Kirjailijan kirjoissa on tosiaan aina vähän samankaltainen tunnelma, mutta ei se haittaa, sillä tarinat eivät kuitenkaan yleensä toista itseään. Ainakaan liiallisessa määrin. :D Tuulen varjo on Zafonin teoksista mielestäni paras, muut vähän keskivertoja sen rinnalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin myös Enkelipelistä kovasti, mutta Taivasten vanki jäi siitä ja Tuulen varjosta jälkeen aika selvästi. Ei nämä tosiaan toistensa kopioita ole, vaikka samoja piirteitä löytyykin. :)

      Poista
  5. Olen tainnut lukea Marinaa lukuun ottamatta kaikki Zafónin kirjat. Pidän hänen maagisesta kerronnastaan. Tartun Marinaan talven aikana... Kiitos tästä! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marina oli minullekin ainut suomennettu Zafon, jota en ollut lukenut. Aika kauan se odotteli hyllyssäni vuoroaan, mutta nytpä tuli tuokin puute korjattua. Tämä on kyllä lukemisen arvoinen, ehdottomasti. :)

      Poista
  6. En tiennytkään, että tämä on tai on tarkoitettu nuorten kirjaksi. Ei tullut tämä asia edes lukiessa mieleen. Voisi sitä varmaan niinkin sanoa, että Zafónin kirjoissa on aina sama päähenkilö: Barcelona. Se sopii minulle ainakin oikein hyvin.

    Hyvin olet valinnut nuo sitaatit. Minusta tämä oli myös aika elokuvallinen. Tosin itse en haluaisi nähdä Marinaa elokuvana, koska se taatusti olisi minulle liian jännittävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Erittäin aikuismainen tämä minustakin oli, mutta hyvä niin. Ja tosiaan, vaikea kuvitella Zafonin kirjaa, jossa ei oltaisi Barcelonassa. Niin leimallista se ainakin näille jo suomennetuille kirjoille on ollut.

      Visuaalinen kirja tämä oli minustakin. Kyllä Hollywood-taiturit saisivat Marinasta melkoisen näyttävää jälkeä aikaiseksi, jos vain budjettia ja kiinnostusta löytyisi. :)

      Poista
  7. Ensikosketukseni Carlos Ruiz Zafónin kirjoihin on juuri Marina. Häikäisevän hienoa kuvailua täynnä oleva jännittävä sekoitus! Hehkutin tätä juuri blogissani ja toivottavasti mahdollisimman moni tarttuu kyseiseen kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin toivon Ruiz Zafonin kirjoille runsaasti lisää lukijoita. Suosittelen myös kokeilemaan Tuulen varjoa ja sen jatko-osia. Ne vasta hyviä ovatkin! Sarjan päätösosastakin toivottavasti saadaan suomennos jossain vaiheessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.