22. heinäkuuta 2014

Yann Martel: Beatrice ja Vergilius

Kirja, jonka sisältö menee kirjallisen kikkailun puolelle. Siinäpä lyhyesti mietteeni Yann Martelin Beatrice ja Vergilius (Minerva, 2014) -kirjasta. Ensimmäisellä sivulla käy selväksi, että kirjan päähenkilö on kirjailija nimeltä Henry. Saahan sitä toki valita päähenkilönsä ammatiksi mitä haluaa, mutta jos kirjan alkutilanteena on, että kirjailija kokee luomisen tuskaa ja tulee romaaninsa kanssa teilatuksi kustantajan tarjoamalla lounaalla, tulee minulla ensimmäisenä mieleen, että aika vähän on ollut mielikuvitusta pelissä. Kirjallisissa piireissä liikutaan tämänkin jälkeen, sillä kirjailija-Henryyn ottaa yhteyttä eläintentäyttäjä-Henry, jolla on luomisentuskaa näytelmänsä kanssa. Näytelmän päähenkilöinä ovat kirjan kannessakin olevat eläinhahmot Beatrice ja Vergilius.
"VERGILIUS: Ajattelin uskoa.
BEATRICE: Ajattelitko?
VERGILIUS: Minun mielestäni usko on kuin oleskelisi auringossa. Kun olet auringossa, voitko olla huomaamatta varjoa? Voitko ravistaa pois pimeän, joka aina riippuu sinussa kiinni, aina sinun muotoisenasi, kuin jatkuvana muistutuksena sinusta itsestäsi? Et voi. Varjo on epäily. Ja se kulkee mukanasi kaikkialle niin kauan kuin olet auringossa. Ja kukapa ei haluaisi olla auringossa?" (s. 112)

Melko erikoisen näytelmän ympärillä pyöritään koko loppukirja. Siinä vaiheessa, kun aasi ja apina keskustelivat päärynän olemuksesta jokusen sivun verran, kirja vaikutti lähinnä hämmentävältä ja luin sen loppuun pelkästään nähdäkseni, mitä ihmettä hedelmäanalyysista kehkeytyy. No, mitään kaunista eläintarinaa ei kehkeytynyt, vaikka alun karu kirjailijakohtalo vaikuttikin sympaattiselta.

Syvällistä vai tekotaidetta? Enpä tiedä, mutta ei tästä minun lempikirjani tullut. Annan kirjalle kaksi Goodreads-tähteä, koska kirja onnistui ottamaan erikoisen lähestymistavan historiallisesti tärkeään aiheeseen. Suosittelen kirjaa, jos haluat lukea jotain muuta kuin tusinahömppää. Hellepäivinä tosin ottaisin uimarannalle jonkin muun kirjan.

Saan kirjasta pitkästä aikaa haastepisteen Mikä minusta tulee isona -haasteeseen, sillä eläintentäyttäjän ammatti on kirjassa kohtuullisen runsaasti esillä.

Goodreads: 2 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogeissa Mari A:n kirjablogi, Ajatuksia kirjamaasta ja Mummo matkalla.
Kirjan tietoja:
Yann Martel: Beatrice and Virgil (2010)
Suomennos Torsti Lehtinen
Minerva, 2014
212 sivua

10 kommenttia:

  1. Kirjailijan tökeryys lienee tahallista? Aikoinaan tutustuin Tähtivaeltaja-lehden kautta huonoihin elokuviin, jotka olivat niin huonoja että alkoivat toimia itsessään niin hauskasti että olivatkin jopa vähintään mielenkiintoisia. Esimerkiksi tutustuin David Hasselhoffiin uudenlaisessa valoassa. Pitäisi tutustua myös näihin kirjallisuuden kalkkunoihin. Valaiseva bloggaus.

    VastaaPoista
  2. Tahallista taisi olla. :) En oikein jaksa innostua tekeleistä, joissa muoto nousee sisältöä enemmän esille tai tulee tunne, että kirja pitäisi heti lukea uudestaan, jotta 'hienoudet' kunnolla kunnolla avautuvat. Kyllähän kirjassa pureskeltavaa saa olla, mutta tämä meni ainakin minulla jo vähän liiallisuuksiin.

    VastaaPoista
  3. Piin elämästä pidettiin blogeissa laajalti, mutta minuun kirja ei iskenyt. Tämä kirja ei taida lukemistooni koskaan päätyä...

    VastaaPoista
  4. Piin elämä on minulla lukematta, mutta hieman sen hypen ansiosta kiinnostuin tästä. Ei ole suuri menetys, jos jätät lukematta :D.

    VastaaPoista
  5. Kiinnostavasti arvioitu. Kikkailua, joka ei ole hömppää ja historiallinen aihe. Ja sopivasti vielä ei hellepäivä -kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos jossain on ei-hellepäivä, niin siitä vaan kokeilemaan. :) Minulle helteet alkavat jo riittää, mutta näköjään edes tämmöisten lukeminen ei viilennä ilmaa.

      Poista
  6. " Siinä vaiheessa, kun aasi ja apina keskustelivat päärynän olemuksesta jokusen sivun verran..." Ai että! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa kohdassa minuakin vielä vienosti hymyilytti, mutta kyllä se hymy sitten lopussa hyytyi... :)

      Poista
  7. Minulla on tämä pikalainana kirjastosta (kuten näköjään sinullakin :), ja kirja pitäisi siis lukea pian. Odotan jotain mielenkiintoista ja outoa. Luulen lukeneeni juuri tämän kesän huonoimman kirjan (Bachin Lokki Joonatanin), toivon ettei tämä paini samassa kategoriassa sen kanssa. Saapa nähdä, miten minun käy. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yleensä ota pikalainoja, mutta tämä oli niin ohut, että viikko lukuaikaa riitti. Mielenkiintoista ja outoa on mielestäni luvassa, toivottavasti tykkäät eikä tämä ole kesän pohjanoteeraus. :)

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...