3. kesäkuuta 2014

Tove Jansson: Kuvanveistäjän tytär

Tove Janssonin Kuvanveistäjän tytär (WSOY, 2008) päätyi luettavakseni 1001 kirjaa ja yksi pieni elämä -blogin synttäriarvonnasta (kiitokset vielä Marilelle ja suloiselle onnettarelle). Olen haudutellut kirjaa hyllyssäni jonkin aikaa, sillä arvonta suoritettiin jo viime vuoden puolella. Nyt kesän kynnyksellä tuntui viimein olevan sopiva aika tälle pienoisromaanille, jota takakannessa kuvataan "muistelmiksi" lainausmerkeissä.
Kirjassa on lyhyitä lukuja, joissa kuvataan lapsen näkökulmasta arjen pieniä, suuria ja pieniä suuria tapahtumia. Juonivetoisuus tai loppuratkaisu eivät ole tämän kirjasen juttuja, sen sijaan kertojan matkassa siirrytään tunnelmasta ja paikasta toiseen, tavataan lapsen elämän tärkeitä henkilöitä. Tavallisetkin asiat ovat kirjassa lapsen silmin nähtynä usein kuin runoa:

"Eräänä iltana juuri ennen pimeäntuloa kuului heikkoa korisevaa ääntä. Mentiin ulos katsomaan, ja meri oli ryöminyt viisi metriä alaspäin itsensä sisään ja kaikki rannat olivat vihreitä ja limaisia. Veneet kuristivat itsensä kiinnitysköysillään. Ahvenet hyppivät sumpussa kuin hullut. Kaikki tyhjät pullot ja säilyketölkit ryömivät merestä esille ja häpesivät. Meri laski laskemistaan. Karikiven kohdalla vesi pulputti siinä missä meri luiskahtaa alas turskanotkoon. Se ryömi aina vain kauemmaksi, aina vain alemmaksi, ja pohjassa lojui satamäärin vanhoja luurankoja ja kuolleita sikoja ja kaikenlaista nimeämätöntä." (s. 49)

Kuvanveistäjän tytär oli kirja, joka toimi minulle parhaiten rauhallisissa lukuhetkissä ja levollisessa mielentilassa. Ehkä en semmoisia onnistunut löytämään riittävästi, sillä vaikkei Kuvanveistäjän tytär missään nimessä ollut huono kirja, se ei ollut minulle myöskään loistava kirja. Pidin kauniista lauseista, lämminhenkisyydestä... mutta jokin  taso lukukokemuksesta jäi puuttumaan, kun lukemisen jälkeen minulle jäi 'ihan kiva' fiilis - ja tunne, että parempaankin lukuelämykseen olisi ollut tällä kertaa aineksia. Ehkä palaan kirjan pariin vielä jossain sopivassa vaiheessa, ja kokeilen, kolahtaako se enemmän.

Pikantti yksityiskohta: huumoripitoiseksi Kuvanveistäjän tytärtä ei voi kuvailla, mutta tämä mopsianalyysi oli melkoisen hilpeä:

"Jossain on vikaa silloin kun ihmisellä on mopsi. Jos jollain rouvalla on mopsi niin siitä tietää heti että hän on jäänyt lehdellä soittamaan." (s. 86)

Saan Kuvanveistäjän tyttärestä toisen merkinnän Opuscolo-blogin Janssonin kirjakiusaus -haasteeseen. Huomaan, että Jansson ja Muumi-innostus nostaa hiljalleen päätään. Kesä - mikä olisikaan sopivampi aika sukeltaa Toven ja Muumien maailmaan?

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Voitin kirjan 1001 kirjaa ja yksi pieni elamä -blogin synttäriarvonnassa.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa. Tässä muutama linkki (ja Google paljastaa loput): Kirjasähkökäyrä, Täällä toisen tähden alla, Kirjasfääri ja Kulttuuri kukoistaa.
Kirjan tietoja:
Tove Jansson: Bildhuggarens dotter (1968)
Suomennos Kristiina Kivivuori
Päällys J. S. Karjalainen
WSOY, 2008
127 sivua

6 kommenttia:

  1. Se jokin jäi minustakin kirjasta puuttumaan.

    VastaaPoista
  2. Tämä taisi olla ensimmäinen ei-Muumi-Jansson, jonka luin pitkästä aikaa. Odotin tältä aika paljon, ehkä Muumien perusteella, mutta aina eivät odotukset täyty... no, tutustuinpa kuitenkin vähän erilaiseen (minulle) Toven tuotantoon.

    VastaaPoista
  3. Tämä olisi minullakin kesäkirjapinossa. Kuten muutama muumikin... Muumi-haaste on ollut vähän jäissä, vaikka sen innolla aloitin.

    VastaaPoista
  4. Muumi-haaste on edennyt minullakin hitaasti, mutta vielä tässä ehtii. Sarjismuumit houkuttelevat minua, ja niitä olisi ainakin aikomus lukea kesäaikaan. Ja Westinin elämäkerta on myös odotellut lukuvuoroaan hyllyssä aika pitkään. No, elokuussa nähdään tuliko mitään luettua vai jäikö aikeeksi. :)

    VastaaPoista
  5. Minä pidin tästä paljon. Tämähän perustuu hyvin pitkälti Toven omaan elämään, joten ehkä tässä on enemmän aineksia elämänkerrallisessa mielessä kuin niinkään kirjallisessa.

    VastaaPoista
  6. Minulla ovat Tove-elämäkerrat vielä edessäpäin. Westinin kirjan ainakin aion lukea aivan pikapuoliin, ja sen myötä ehkä tämäkin kirja aukenee hieman paremmin. Nyt luin sitä oikeastaan kuin fiktiota, kun Toven elämän faktapuoli oli aika heikosti hallussa.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...