Siri Kolu: Me Rosvolat #1 ja #2

Siri Kolun Me Rosvolat -sarja viihdytti minua kevään mittaan työmatkoillani. Kuuntelin ensin ykkösosan Me Rosvolat (Otava, 2011) äänikirjana, ja kun kakkososakin oli paikalla kirjaston hyllyssä, en voinut vastuusta kiusausta vaan otin myös Me Rosvolat ja konnakaraoken (Otava, 2012) kuunteluun. Nyt on kesäloma ja päivittäinen kuunteluaika (20 minuuttia/suunta) on otettu muuhun käyttöön. Rosvoloiden jatko-osien kuuntelu jää siis syksymmälle, mutta ensimmäiset osat olivat niin miellyttävää autoajankulua, että päätin tehdä niistä pienen kuuntelukoosteen.


Ykkösosa esittelee lukijalle Rosvoloiden perheen ja elämäntavan. Kahden lapsen perhe viettää melkoisen erikoista elämää: kesät ollaan tien päällä, rosvotaan ruokatarpeet ohi kulkevista autoista, nautiskellaan elämästä ja irtokarkeista. Kesän huipennuksena toimii kaikkien rosvoperheiden yhteiset kesäjuhlat. Eräänä kesänä rosvoperheen isä Hurja-Kaarlo saa tarpeekseen lastensa 'ei ole kavereita' -valituksista, ja nappaa eräästä ryöstettävästä autosta mukaan pikkutytön nimeltä Vilja Vainisto. Neuvokas ja reipas Vilja välittää lukijoille kokemuksiaan Rosvoloiden perheen matkassa.

Tämän peruskuvion ympärillä pyöritään sarjan ykkösosassa. Rosvoloiden maailma on aivan kuten äänikirjan kansi: iloinen ja värikäs. Arjen inhorealisimi (poliisit, vankilaan joutuminen, kylmissä mökeissä asuminen talvella) pysyttelee aika kaukana Rosvoloiden maailmasta, jossa keskitytään lähinnä elämän iloiseen puoleen. Löysin itsestäni hieman yllättäen sisäisen täti-ihmisen, joka ei tykännyt siitä, että maantierosvoamisesta annetaan siloteltu kuva. Ei kai se oikeasti voi noin mukavan jännää olla kuin Rosvolat antavat ymmärtää?

No, sisäinen täti oli tyytyväinen, kun rosvokesän lopuksi hiven arjen todellisuuttakin tuli kuvioihin mukaan. Paljastetaan nyt sentään se, ettei kukaan joudu vankilaan. Sen sijaan Vilja joutui palaamaan takaisin kotiinsa kesän päätteeksi. Me Rosvolat oli kivan kesäinen autokirja (erityisesti kuunneltuna keskellä lopputalvea), ja Hannu-Pekka Björkman oli aivan loistava lukija. Näin hänet koko kertomuksen ajan mielessäni isä-Rosvolan osassa.
 

Me Rosvolat ja konnakaraoke näytti aluksi toistavan ykkösosan juonikuvioita. Vilja napataan ikävältä viululeiriltä Rosvoloiden matkaan, ja taas ollaan menossa kesäjuhlille. Manasin mielessäni, että eikö mitään uutta ole keksitty? Manasin myös sitä, että ihana HPB oli vaihdettu naislukijaan. Ei hänkään huono lukija ollut, mutta kyllä HPB oli vallan omassa sarjassaan. Onneksi juoni sai kesäjuhlien alla lisää kierteitä, ja totuin uuteen lukijaankin. Loppujen lopuksi päädyin siihen, että kakkososa oli mielestäni ykköstä parempi. Kesäjuhlilla Vilja osallistuu Rosvoloiden kanssa juhlien kisalajeihin, ja Huijan seuraaminen oli erittäin jännittävää. Meinasin jopa jäädä työpaikan parkkipaikalle kuuntelemaan, miten kisassa käy (kunnes sisäinen täti totesi, että nyt höpsötykset pois ja työn ääreen).

Kakkososassa oli jonkin verran enemmän tummia sävyjä ykkösosaan verrattuna. Kesäjuhlat eivät olleet pelkkää iloista rallattelua, vaan myös rosvojen valtapeliä. Rosvoperheen poika Kalle on päässyt koulunkäynnin alkuun, mutta on huolissaan siitä, ettei hänen perheensä ole esittelykelpoinen koulussa. Vilja ei tunne oloaan kotoisaksi oman perheensä parissa. Perheenjäsenten väliset (valta)suhteet ovat kovasti pinnalla tässä sarjan kakkososassa. Taitavasti Rosvolat on kirjoitettu, sillä Konnakaraoken perusvire on edelleen positiivinen, ja ikävämmät asiat on sujautettu luontevasti juoneen ja henkilöhahmoihin. Saarnaavaa tai opettavasta sävyä ei kirjassa ei ole, kekseliäitä juonenkäänteitä sen sijaan riittää.

Kunhan syksy ja työelämä taasen alkavat, taidan etsiä kuunneltavaksi sarjan seuraavan osan.

Lopuksi heitän vielä vinkkauskiitokset Kirsin kirjanurkkaan, jonka koontipostauksen innoittamani päätin kokeilla sarjan ykkösosaa.

Goodreads: Molemmat osat saavat 3 tähteä
Mistä äänikirjat minulle? Kirjaston äänikirjoja
Muualla verkossa: Kirjoja on luettu tai kuunneltu blogeissa Kirsin kirjanurkka, Luen ja kirjoitan ja Kirjavinkit. Hesarin arvio kakkososasta.
Kirjojen tietoja:
Siri Kolu: Me Rosvolat 
Lukija Hannu-Pekka Björkman
Otava, 2011
Kesto 5 h 4 min

Siri Kolu: Me Rosvolat ja konnakaraoke
Lukija Elsa Saisio
Otava, 2012. 
Kesto 9 h 17 min

Kommentit

  1. Meillä on vielä 20 sivua Me Rosvoloita jäljellä. Samaan aikaan on kuunneltu äänikirjana Konnakaraoke-osaa. Meilläkin on melkoinen Rosvolat-into päällä. Elsa Saisio lukee kyllä oikein meidän makuun, mutta nyt ei olekaan muuta kuin minun ääneni, mihin verrataan...

    VastaaPoista
  2. Nämä ovatkin ihanaa kesäluettavaa. :) Saisio oli hyvä, eläytyvä lukija ja loppua kohden pidin hänestä kovasti. Mutta toivottavasti lukija ei enää vaihdu... :)

    VastaaPoista
  3. Pidin kovasti tästä kirjasarjan ensimmäisestä osasta. Luulen, että siirryn jatkossa myös näiden äänikirjojen puoleen.

    VastaaPoista
  4. Onpa kivaa, että Me Rosvolat maistuvat muillekin :D Tykkäsin tosiaan kovasti.

    VastaaPoista
  5. Tilda: Nämä ovat mukavia äänikirjoina. En ehkä olisi kirjoina viitsinyt lukea, mutta autossa toimivat erittäin hyvin. Mielenkiinto pysyy yllä, mutta juonesta ei tipu vaikka seuraa liikennettä. :)

    Kirsi: Kyllä maistuvat, ja syksyllä sitten ovat seuraavat osat vuorossa. Mukavaa, että tämmöinen uusi lastenkirjallisuus uppoaa näin hyvin aikuisellekin. :)

    VastaaPoista
  6. Minäkin olen viime aikoina kiinnostunut Me Rosvoloista, ja ensimmäinen osa kuuluu kirjoihin, jotka pitäisi lainata syksyllä kirjastosta. Tosin osittainen kirjastolakkoni on tehnyt tästä "täytyy lainata heti kuin vain mahdollista" -listastani aika pitkän. Me Rosvoloiden uskon kuitenkin olevan nopealukuisia ja viihdyttäviä, joten melko varmasti tutustun sarjaan piakkoin. :)

    VastaaPoista
  7. Kirjastolakko kuulostaa hurjalta :), mutta tämä sarja on tutustumisen arvoinen. Ja varmaan myös nopealukuinen, vaikka minulle nämä toimivat paremmin ääniversiona.

    VastaaPoista
  8. Ei se ole aivan totaalinen, sillä olen kuitenkin hakenut varauksesta tulleita kirjoja. Pakko kuitenkin muuten lakkoilla, sillä muuten omien kirjojen lukemisesta ei tulisi mitään. :)

    VastaaPoista
  9. Minulla on tässä kesän aikaan tavoitteena lukea omia kirjoja edes vähän, ja on se onnistunutkin jossain määrin. Hyviä kirjoja on tullut hankittua, kelpaa lukea. Esim. Tarttin Pieni ystävä on makoillut hyllyssä jonkin aikaa ja sehän on *hyvä*, kun siihen nyt viimeinkin tartuin :).

    VastaaPoista
  10. Kiintoisaa, että lukija on vaihdettu kesken sarjan. Höh.
    Kuulostaa mainiolta, summamutikassa (eli olisiko Kirsin postauksen vuoksi) nimittäin ostin kummilapselleni Rosvoloita useamman kirjan verran jokin aika sitten, ja nyt vahvistui fiilis siitä, että en ole ainakaan huonoja kirjoja vienyt lahjana ;)

    VastaaPoista
  11. Höh todellakin, HPB oli loistava lukija tälle sarjalle. Hyvä lahja, varmasti tykkäävät! :)

    VastaaPoista
  12. Kuuntelin ensimmäisen kirjan kesällä ja kirjoittelen siitä juuri ajatuksiani blogiini. Suunnittelin jo jatko-osien kuuntelua syksyisillä työmatkoilla, mutta kauhistuin, kun luin juttusi: miksi ihmeessä ihana Björkman on menty vaihtamaan?? Kääk. No, ehkä en anna tämän asian tulla mun ja Rosvoloiden tielle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk hyvinkin! Björkmania kaipailin lukijaksi pitkään. Uuteen lukijaan tottuminen vei todella aikansa. Ehkä HPB:llä ei aika riittänyt enää jatko-osiin tai jotain. Tuskin se lukemisen laadusta oli kiinni, niin huippulukija hän oli tälle sarjalle.

      Poista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.