4. maaliskuuta 2014

Rosa Meriläinen: Nainen punainen

Nainen ja minihame. Myönnän, että Rosa Meriläisen nimi on tähän asti nostattanut mieleeni lähinnä muistumia iltapäivälehtien vuosien takaisista huuhaalööpeistä. Luettuani Meriläisen Nainen punainen (Teos, 2012) -kirjan muistan jatkossa hänet naisena, joka osaa kirjoittaa. Nainen punainen oli minulle myönteinen yllätys. Tampereen punaiseen naiskaartiin kuuluneen Helmi Johanssonin tarina valottaa yhden naisen näkökulmasta sitä, miten kiihkeä aatteen palo lopulta sai melko katkeran lopun.

   " - Näytetään, huusivat kaikki yhteen ääneen riippumatta siitä mitä tarkoittivat.
    Näin he valoivat toisiinsa ja itseensä taistelutahtoa. Ja toivoa. Helmi oli likoistaan ylpeä. Itseään hän ei olisi välttämättä niin rohkeasti puolustanutkaan, mutta likkojen puolesta oli helppo lähteä Tekulle tivaamaan selityksiä. Että mitä ihmettä tämä farssimainen Oriveden reissu tarkoitti, kuka oli vastuussa tällaisesta kiusanteosta ja turhanjuoksuttamisesta. Ei vastauksia kyllä tullut tivaamallakaan, mutta kovasti kaartista vakuutettiin, että kohta teitä tarvitaan, että olkaa nyt vain valmiina.
    He olivat valmiina." (s. 101)

Nainen punainen -kirjan tapahtumat sijoittuvat Suomen sisällissodan aikaan. Tomera, aikaansaava työläistyttö Helmi puuhaa Tampereelle punaista naiskaartia, ja saa innostettua muutkin työläisnaiset mukaan. Helmillä on kova halu näyttää, että kyllä naiset pärjäävät siinä missä miehetkin, elleivät jopa paremmin. Näyttämisenhalu ohjaa Helmin toimintaa läpi koko kirjan, ja tuntuu olevan hallitseva osa hänen luonnettaan. Helmi ei pääse osallisiksi varsinaista sotimista, mutta näkee silti riittävän läheltä, miten punaisista ei ole vastusta valkoisille. Hän onnistuu pakenemaan valkoisten kostoa aina Muurmannille asti, mutta sisällissodan kokemuksista ei ole helppo päästää irti.

Kirjassa kerrotaan erittäin vähän punaisten ja valkoisten sodan taustoista. Jos ne ovat päässeet unohtumaan, kirjaan pääsee paremmin mukaan kurkkaamalla ensin vaikkapa Wikipediasta sisällissodan historian pääpointit. Kirjaan on otettu mukaan muutama aivan oikea historian henkilö, kuten kansanvaltuutettu Oskari Tokoi. Tämä toi mukavasti lisäuskottavuutta Helmin fiktiiviseen hahmoon. 

Pidin kovasti Meriläisen kirjoitustyylistä. Helmin tarinaa kerrotaan hieman etäältä, ja välillä luodaan pieni silmäys Helmin tuleviin vaiheisiin:

"Parjaushan se lapsetkin kaartiin ajoi. Työssä kouliintuneita itsenäisiä ihmisiä olivat kurjimmatkin kakarat olleet jo alle kymmenvuotiaista. Niinpä kaartin konttorista heidät värähtämättä lähetettiin suorin tein sotahommiin, ilman mitään koulutusta.
    Tämä tulisi olemaan yksi niitä puristavan kammottavia muistoja, hetkiä ja asioita, joka vei Helmin mielenrauhan koko loppuiäksi. Yksi niistä kuvista, yksi niistä näyistä, joiden takia hän ei koskaan voinut levollisin mielin ummistaa silmiään ja palauttaa elämäänsä mieleen. Sellaisia ne muistot olivat, ettei niitä totisesti tehnyt mieli muistella." (s. 114-115)

Tulevaisuuteen kurkistelu ja Helmin käyttäytymisen kommentointi ei ärsyttänyt minua kuten helposti kyseisen tyylikikan kanssa käy, vaan toi sopivasti syvyyttä tapahtumiin. En ole juurikaan lukenut sisällissotaa käsittelevää kirjallisuutta, joten Nainen punainen oli minulle antoisa lukukokemus jo aiheensakin puolesta. Sodan kauhuilla ei mässäilty, mutta tavallisten ihmisten kokemuksia sisällissodan taistelujen lähestyessä ei mielestäni kaunisteltukaan. Mainio, ajatuksia herättävä haastekirja Ihminen sodassa -haasteeseen.
Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu mm. blogeissa The Late Night Book Club ja Onko kaunosieluista kyborgeiksi?.
Kirjan tietoja:
Rosa Meriläinen: Nainen punainen
Päällys Jussi Karjalainen
Teos, 2012
317 sivua

6 kommenttia:

  1. Tärkeä kirja jo senkin takia, että kerrotaan sisällissodasta naisen näkökulmasta. Vaikuttava teos.

    VastaaPoista
  2. Aivan, naisnäkökulmaa sota-aiheeseen tuskin on liikaa tarjolla. Hieno aihevalinta minunkin mielestäni.

    VastaaPoista
  3. Anneli Kannon Veriruusut tuli tästä mieleen. Sekin kertoo naiskaartilaisista sisällissodassa. On tärkeää, että julmuudet eivät unohdu ja jotain niistä opittaisiin. Hieno aihe tosiaan.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kirjavinkistä, ehkä palaan tämän aiheen pariin vielä.

    VastaaPoista
  5. Tämä alkoi kiinnostaa kun luin Taskunovellit-antologiasta Meriläisen samassa aihepiirissä liikkuvan novellin Pieni naiskaartilainen. Siitäkin huomasi, että kyllä hän kirjoittaa osaa! Hyvä siis kun muistutit minua kirjasta...

    VastaaPoista
  6. Tämä oli ensimmäinen Meriläinen minulle, mutta aion pitää jatkossa silmät auki hänen kirjojensa suhteen. Hyvä tietää, että hänellä on novellejakin.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...