6. maaliskuuta 2014

Robert van Gulik: Punainen paviljonki

Hollantilainen diplomaatti ja kirjailija Robert van Gulik (1910-67) valitsi salapoliisitarinoidensa päähenkilöksi kierrätyshahmon. Terävä-älyisellä Poo-yangin piirikunnan tuomari Deellä on ollut historiallinen vastineensa Tang-dynastian aikaisessa Kiinassa. Punaisen paviljongin jälkisanojen mukaan van Gulikin kirjoittamat tuomari Deen seikkailut (joita on ilmestynyt kaikkiaan 17 kirjan verran) ovat silti silkkaa mielikuvitusta, vaikka vinkkejä onkin haettu historiankirjoista.

Punaisen paviljongin tapahtumat sijoittuvat jonkinlaiseen Las Vegasin muinaiskiinalaiseen vastineeseen. Tuomari Dee on apulaisensa kanssa kotimatkalla jostain kauempaa, ja yösijaa etsiessään he päätyvät Paratiisisaaren huvittelukeskukseen. Kuinkas ollakaan, tuomari Dee saa Punaiseksi paviljongiksi kutsutun huoneen, jonka edellinen asukas on ilmeisesti tehnyt itsemurhan - ja huoneen menneisyyskin haiskahtaa kuolemalle. Deen kollega pyytää häntä tuuraajaksi itsemurhajutun selvittelyssä, ja pian tuomari huomaa tutkivansa tapausta, johon liittyy kurtisaaneja, rakkausjuttuja ja vuosien takainen tapahtumavyyhti.

Tuomari Deen seikkailu Punaisessa paviljongissa on miljöötä luukunottamatta aika perinteinen salapoliisitarina. On epäily rikoksesta, asiaan liittyviä henkilöitä jututetaan, ja lopulta päädytään kiinalaistyyliseen ratkaisuun. Kiinalaiset nimet ja kurtisaanit toivat mukavaa lisämaustetta tapahtumiin. Mikään raaka tai erityisen jännittävä tarina Punainen paviljonki ei ole. Kuvailisin kirjan tunnelmaa leppoisaksi, ja tarinan hupaisimmaksi henkilöksi nousi tuomari Deen apulainen Ma Joong, joka saa kokea kurtisaanien lumovoiman seuraukset. Punainen paviljonki ei ollut huippudekkari, muttei huonokaan. Tuomari Deen kurtisaaniseikkailu on kelpo vaihtoehto, jos haluaa sukeltaa hetkiseksi ratkomaan rikoksia hieman eksoottisempiin ympyröihin.
Punaisessa paviljongissa on muutama piirroskuva, jotka kirjailija on itse piirtänyt. Kuvat ovat aika yksinkertaisia, mutta ne auttoivat ainakin minua pääsemään tuomari Deen aikakauden tunnelmaan. Kiinalaisen kulttuurin tuntemukseni ei ole sillä tasolla, että sen perusteella olisi pystynyt tämmöisiä mielikuvia loihtimaan. Kuvia harvemmin näkee dekkarien sisäsivuilla, joten siitäkin syystä ne olivat kiva lisä kirjaan.
Van Gulikin kirjan löysin jonkin aikaa tauolla olleelta Palkintokierrokselta. Punaisen paviljongin suomentaja Kristiina Rikman sai kääntäjien valtionpalkinnon vuonna 2008. Rikmanin nimi lienee vilahdellut aiemminkin blogini kirjojen tiedoissa, mutta Punainen paviljonki edustakoon hänen käännöksiään, kun se sopii kuukauden punaiseen  teemaan.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Robert van Gulikista ja hänen tuotannostaan löytyy infoa suomeksi täältä.
Kirjan tietoja:
Robert van Gulik: The Red Pavilion (1963)
Suomennos Kristiina Rikman
WSOY, 1996
221 sivua

2 kommenttia:

  1. Mainio idea tämä punainen teemasi! Rikmanin käännökset ovat poikkeuksetta hyviä!

    VastaaPoista
  2. Minullakin on mielikuva, että Rikman tekee laatutyötä - mistä tietenkin tuo palkintokin on osoitus. Sujuvaa käännöstä on ilo lukea. Hyvin tässäkin teksti rullasi eteenpäin, vaikken olekaan mikään ammattilainen näitä käännösasioita arvioimaan.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...