2. maaliskuuta 2014

Maaliskuu on Punainen Klassikko -kuukausi & 2 x vaisu klassikko

Tiedotus: Maaliskuu on blogissani teemakuukausi. Aion blogata kirjoista, joiden suomenkielisessä nimessä on jotain punaiseen vivahtavaa. Aion myös blogata klassikkokirjoista. 

Klassikkoteemasta hihkaisen kiitokset Luettua elämää -blogin Elinalle. Elinalla oli jo viime syksynä blogissaan klassikkokuukausi, ja idea jäi sieltä mieleeni hautumaan. Värien tiimoilta ajatukseni oli alunperin viettää vain yksittäistä teemaviikkoa, mutta haku kirjaston tietokantaan sai minut hylkäämään ajatuksen värikkäästä viikosta. Punainen väri todella inspiroi kirjan nimien keksijöitä, sillä valikoimaa tuntuu olevan valtavasti. Lupaavanoloista teemaluettavaa alkoi kertyä sen verran, että päätin kokeilla kokonaisen teemakuukauden viettämistä. Maaliskuu 2014 onkin blogini ensimmäinen teemakuukausi, ja olen aika täpinöissäni valitsemastani yhdistelmäteemasta (lue: teemailu jatkunee tulevina kuukausina). Tietenkin teemakuukausi tarkoittaa sitä, että minun on kyettävä vastustamaan kirjaston satunnaisia houkutuksia kuukauden ajan. Hyvin on mennyt tähän asti, mutta huhtikuu tulee varmuudella olemaan pyhitetty 'luen minkä nimisiä kirjoja vaan' -teemalle (pienet on ilot kirjabloggaajalla :)).

Punaiset kirjat on helppo löytää, mutta mistä tunnistaa kirjaklassikon? Tällä kertaa en mutuile, sillä päätin kokeilla Helsingin Sanomien Klassikkoautomaattia. Sivuston listaamat kirjat on valittu näin: "Klassikkoautomaatin pohjana on käytetty Anja Harvilahti-Rautosen, Erkka Lehtolan, Johannes Salmisen ja Pekka Tarkan vuonna 1993 laatimaa sadan kirjan listaa. Tätä luetteloa on täydennetty erityisesti nuoremman polven teoksilla." Automaatissa voi määritellä hakuehdoksi jopa 'ohut kirja, paksu kirja' -tyylisen valinnan, mutta teemakuukautta varten koetin rajata automaatin hakuja mahdollisimman vähän. Kaikenlaista kiintoisaa sieltä löytyykin, kannattaa kokeilla! Automaatista löytyy myös punaisia klassikoita, ja yksi niistä tulee huipentamaan teemakuukauteni.

Ennakkofiilikseni juuri nyt, postausten alkaessa, ovat korkealla. Luku- ja bloggauspinoihini on kertynyt enemmän punaisia kirjoja kuin klassikoita, vaikka tavoitteeni on lukea ja postailla molemmista tasapuolisesti. Katsotaan kuukauden kuluttua, miten kävi. Tzadaa, nyt se alkaa!!

Teemakuukausi käynnistyy kahden klassikon lyhytarvioilla. Odotukseni olivat molempien suhteen korkealla, sillä arvelin saavani pienet, timanttiset lukuelämykset näistä kirjoista. Harmittavasti lukufiilikset jäivät erittäin laimeiksi. Niinpä päätin niputtaa nämä vaisut, ohuet kirjat yhteen postaukseen: Banana Yoshimoto: Kitchen (Otava, 2001) ja Carlos Fuentos: Aura (Like, 1997).

Banana Yoshimoton Kitchen (Otava, 2001) sisältää kolme tarinaa (voisi kai puhua novelleista, vaikka ainakaan takakansi ei tätä termiä käytä). Kaksi ensimmäistä kertoo nuoren Mikage Sakurain suhteesta Yuichiin, ja keittiö ja sen antimet ovat jonkinlaisena osana tapahtumia. Kolmas tarina on nimeltään Moonlight shadow, ja se tuntui olevan aivan oma erillinen kertomuksensa, jossa elettiin hetkiä rakkaan kuoleman jälkeen. En oikein nähnyt siinä juonen kannalta mitään yhtymäkohtia Mikagen tarinaan, joten Moonlight shadow jäi aika irralliseksi. Minun on pakko todeta, että Kitchen ei koskettanut minua. Juonellisesti tarinoissa ei ihmeitä tapahtunut, henkilöhahmot jäivät valjuiksi, eikä kerronta herättänyt minussa suuria tunteita. Minulle jäikin hieman pettynyt olo, sillä muistan lukeneeni useita kiittäviä kommentteja Yoshimotosta muista kirjablogeista. Taisin olla väärä lukija Kitchenille - mutta tulipahan testattua tämä kirja(nen).

Carlos Fuentesin Auran (Like, 1994) olen ehkä lukenut joskus aiemmin, sillä kansikuva sai aikaan pieniä déjà-vu -tunteita. Takakannen mukaan Aura on 'taianomainen pienoisromaani'. Totta, Auran kerronnassa onkin hiven taikaa, ja se miellytti minua enemmän kuin Yoshimoton Kitchen. Aurassa lauseet maalailevat unenomaista, jopa yliluonnollista tunnelmaa. Ainoa heikkous on päähenkilö. Se olet 'sinä'. 72 sivua tekstiä tyyliin "Sysäät paperit sivuun ja laskeudut portaat alakertaan. Ajattelet, että Aura voi olla aamuisin vain yhdessä ainoassa paikassa: siinä huoneessa minne tuo saita vanhus on hänet komentanut." (s. 47) Tämä tyylikeino ei purrut minuun laisinkaan, noin viidenkymmenen sivun jälkeen se lähinnä ärsytti. Haluan olla lukija, en päähenkilö. Mitä sinä sitten puuhailet Aurassa? Vastaanotat lehti-ilmoituksen perusteella löytämäsi työn. Tehtävänäsi on kirjoittaa loppuun vanhan naisen aviomiehen muistelmat. Talossa asuu myös kaunis nuori nainen, Aura, johon ihastut. En paljasta sinulle kertomuksen loppuhuipennusta, mutta semmoinen sentään on. Auran lukuelämys jäi kohdallani laimeaksi, koska kaikenlaiset tyylilliset kikkailut nousivat esille, mutta 'se jokin' puuttui. Taidokas, mutta ei liikuttava - semmoinen oli Aura minulle.

Goodreads: molemmille kirjoille 2 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja.
Muualla verkossa: Englannin kielisiä bloggauksia Aurasta löytyy blogeista: Lindsey writes and reads, Wind swept fiction. Kitcheniä on luettu blogeissa Luetut, lukemattomat, Satun luetut ja Kirjanurkkaus.
Kirjojen tietoja:
Banana Yoshimoto: Kitchin (1988)
Suomennos Kai Nieminen
Otava, 2001
174 sivua

Carlos Fuentes: Aura (1994)
Suomennos Sari Selander
Like, 1997
72 sivua

7 kommenttia:

  1. Minultakin meni Kitchen aivan ohi. Yritin kyllä pitää siitä, mutta kun ei niin ei. Tekisi kyllä mieli kokeilla Yoshimotolta jotain muutakin, kun kirjailija on niin kehuttu, mutta en tiedä sitten viitsinkö :P

    VastaaPoista
  2. Teemakuukausi, ihanaa, ihanaa! Minä sain juuri runokuukauden loppuun ja irkkuklassikkokuukausi alkoi. Klassikoita pukkaa, hienoa! Mutta huhtikuussa sekalukemista - ehdottomasti! :)

    Olen tuota Kitcheniä joskus tuumaillut, mutta ei taida kannattaa. Auran tyyliotteesi sai minut närkästymään, joten sekin jää hyllyyn.

    VastaaPoista
  3. Fable: juu, oli jopa hämmentävää, etten saanut mitään irti kirjasta, josta on lukenut kehuja jonkin verran. Ajattelin itsekin antaa Yoshimotolle vielä toisen tilaisuuden, ehkä joku muu kirjan häneltä kolahtaa enemmän. :)

    Elina: Klassikoidaan yhdessä, kiva kiva (ja mahtava idea sinulta tämä klassikkokuukausi)! Minulta ei varmaan tule irkkuja, jollei sitten suunnitelmat muutu kesken kaiken. Odotan jo mielenkiinnolla, mitä klassikoita sinulta löytyy.: ) Toivottavasti ne on parempia kuin nämä kaksi.. onneksi minullakin jo yksi reilusti parempi odottamassa postausta, joten koko kuukausi ei näytä menevän vaisuissa merkeissä.

    Aura - onneksi se ei ollut pidempi. Luulen, että olisin pitänyt siitä enemmän ilman 'sinä'-päähenkilöä, joka oli todella ärsyttävyyden huippua.: )

    VastaaPoista
  4. Teemakuukausi kuulostaa mainiolta! Innolla odotan, mitä kaikkea maaliskuu tuokaan blogiisi.

    VastaaPoista
  5. Minäkin odotan innolla, mitä tulee luettua. :) Jotain on jo tietysti luettu, mutta monta lukematonta kirjaa mahtuu vielä tähän kuukauteen. Teemailu on osoittautunut jo nyt yllättävän kivaksi ideaksi. Olen hieman hämmästynyt, miten mukavaa on ollut etsiä kiinnostavaa luettavaa ja miten kiinnostavia kirjoja tälläkin menetelmällä löytää (nämä kaksi eivät tosin ole esimerkkejä siitä). :)

    VastaaPoista
  6. Yoshimotoa olen lukenut Kitchenin ja Np:n ja ainakin viimeiseksi mainittu oli ihan käsitettävissä - hieman "erilaista" kirjallisuutta toki sekin.

    Punaisia kirjoja odottaen! Teemakuukaudet on parasta, mutta aika rankkoja toteuttaa =)

    VastaaPoista
  7. Hih, punaisia kirjoja varmasti tulee yllin kyllin! Pitäisi muistaa lukea niitä klassikkojakin, kun on kaksi teemaa. Keskittymistä tämä vaatii, sen olen jo huomannut - ja kirjaston tietokanta on ollut ahkerassa käytössä. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...