28. maaliskuuta 2014

Alyson Noël: Punaiset tulppaanit & R. L. Stevenson: Aarresaari

Kirjablogeissa on vietetty tällä viikolla Lastenkirjaviikkoa. Bloggauksia on ollut mukava lueskella muiden blogeista, ja onpa ollut hauska huomata, että muutama oma lapsuuden suosikkikirja on löytänyt tiensä postauksiin. Minulta ei lastenkirjapostauksia tälle viikolle irtoa, sillä teemakuukauden loppuun viemisessä ja hektisessä työviikossa on ollut tarpeeksi puuhapisteitä. Tsemppaan kuitenkin muita kirjablogeja bloggaamalla kahdesta kuukauden teemaani sopivasta nuortenkirjasta. Robert Louis Stevensonin Aarresaari (Otava, 2012) löytyi klassikkolistalta, ja Alyson Noëlin Punaiset tulppaanit (Otava, 2011) edustaa väriteemaa. Alunperin tarkoitukseni oli kirjoitella Aarresaaresta jo viime sunnuntaina, mutta alennusmyynnin saalis innosti aarrearkkua enemmän. Joten tässäpä pari vetävää, erityylistä ja eri aikakauden nuortenkirjaa tulee käsiteltyä yhdellä kerralla.


Alyson Noël totisesti tietää, miten koukut sijoitetaan kirjaan. En voinut kuin ihailla Punaisten tulppaanien lukujen loppuhuipennuksia. Kalifornian high school -maailmaan sijoittuva fantasiaromaani rullaa eteenpäin täydellisen sujuvasti, ja juonenkäänteitä ja arvoituksellisia henkilöitä riittää niin, ettei aika varmasti tule pitkäksi. Pidin siis kovasti Kuolemattomat (Immortals) -sarjan avausosasta.

Kirjan naispääosassa on kaunis (totta kai!) Ever, joka on menettänyt perheensä auto-onnettomuudessa. Onnettomuuden jälkeisen rajatilakokemuksen jälkeen hän on saanut uusia kykyjä: Ever pystyy näkemään kuolleita, maan päällä vielä viipyviä henkilöitä. Everin näkijänkyvyt toivat mieleeni Medium-sarjan (tv) Allison Duboisin. Ja aivan kuten nuori Allison, myös Ever keksii kirjan loppupuolella, että alkoholi turruttaa toisinaan epätoivottavat 'haamujen' vierailut. En tiedä, ovatko nämä näkijäominaisuudet jotenkin yleispäteviä, mutta kirjaa lukiessani koin melkoisia déjà-vu -fiiliksiä Medium-sarjaan (ja tuo tv-sarjahan on myös erittäin hyvä :)).
Punaiset tulppaanit sisältää jonkin verran jopa uhkaavan oloisia kohtauksia, ja siinä on sopivan mystinen - ja komea - nuori mies Damen opastamassa Everia kuolemattomien maailmaan. Kuolemattomat-sarjaan näkyy olevan monta jatko-osaa tarjolla, mutta lisäplussaa annan aloitusosalle siitä, että se toimi hienosti omana, itsellisenä kirjanaan. Kirjan loppulauseet menivät minun makuuni melkoisesti imelyyden puolelle, mutta muutoin Punaiset tulppaanit oli vallan mainio kokonaisuus.

Robert Louis Stevensonin Aarresaari on ollut minulla jo pitkään 'pitäisi joskus lukea' -listalla. Lapsuudessa tämä poikien seikkailuklassikko ei minua houkutellut, mutta kun se sattui löytymään HS:n klassikkoautomaatista, päätin kokeilla millainen seikkailu on päässyt klassikon asemaan.

"Jos miesten käytös oli ollut hälyttävää veneessä, se muuttui todella uhkaavaksi, kun he olivat palanneet laivalle. He makailivat siellä täällä kannella ja supisivat hiljaa keskenään. Pienikin käsky aiheutti mustan katseen, ja sitä toteltiin vastaan hangoitellen ja huolimattomasti. Jopa miehistön kunnialliset jäsenet näkyivät saaneen tartunnan, sillä yksikään mies laivalla ei pystynyt kohentamaan toisten käytöstä. Kapina, se oli selvää, leijui yllämme kuin ukkospilvi." (s. 122-123)

Aarresaaren maailma on miehinen. Vain kirjan alkupuolella vilahtaa muutama nainen vähäisessä sivuosassa, sitten suunnataan laivalla kohti kaukaista saarta, jonne merirosvo Flint on kätkenyt saaliinsa. Miehistön jäsenet koostuvat yllättäen lähinnä merirosvoista, ja saarelle päästäessä edessä on hyvikset vastaan pahikset -kamppailu. 

Punaisiin tulppaaneihin verrattuna Aarresaari vaikutti rauhalliselta kirjalta, vaikka juoni hieman tiivistyikin loppua kohden. Seikkailun sankarina on nuori poika Jim Hawkins, joka aikamiesten rinnalla pärjää laivan puuhissa ja osoittaa neuvokkuutta ja rohkeutta kirjan loppupuolen kahinoissa. Nuorille pojille Jim lieneekin oivallinen samaistumiskohde, ja minä pidin Jimin asiallisesta nokkeluudesta, josta pikkuvanha viisastelu loisti onneksi poissaolollaan. Aarresaaressa oli viehättävän vanhanaikainen tunnelma, ja reipashenkistä merimies/rosvofiilistelyä. Lukemisen arvoinen leppoisa seikkailu.

Goodreads: Molemmille kirjoille 3 tähteä.
Mistä kirjat minulle? Kirjaston kirjoja.
Muualla verkossa: Punaisista tulppaaneista on luettu mm. blogeissa Kirjamielellä, Kirjaretket ja Kirjapinot. Kuolemattomat-sarjan kansainvälisiä kansia. Aarresaarella on käyty mm. blogeissa Jokken kirjanurkka, Orfeuksen kääntöpiiri ja Lurun luvut.
Kirjojen tietoja:
Alyson Noël: Evermore (2009)
Suomennos Sirpa Meripaasi
Otava, 2011
335 sivua

Robert Louis Stevenson: The Treasure Island (1882)
Suomennos ?? Mitä ihmettä, suomentajaa ei ole mainittu Otavan uudessa painoksessa laisinkaan?! Vai luuraako se niin piilossa, etten löytänyt sitä.
Otava, 2012
320 sivua

9 kommenttia:

  1. Eäh, minä inhoan Alyson Noëlin Kuolemattomat-sarjaa :D Suomennos on noissa kirjoissa niin kammottava, että meinasi vedet tulla silmiin sitä tekstiä lukiessa. Olen lukenut tähän mennessä lukenut kolme kirjaa kuudesta ja vaikken voi sietää tätä sarjaa enkä erityisesti Everiä, silti tuntuu että loppuun pitäisi lukea. Jotain jännän koukuttavaa näissä kirjoissa silti on. En pidä näistä yhtään, mutta silti haluan tietää, mitä tulee tapahtumaan. Hmm, Noel selvästi hallitsee tuon koukuttamisen, vaikka lukijana en sarjaan ihastuisikaan :)

    Aarresaari taasen on (tai oli ainakin vielä yläasteella) ihastuttava kirja! Pidän myös kovasti kirjaan pohjautuvasta elokuvasta :)

    VastaaPoista
  2. Kieltämättä Noëlin kirjan puhekielinen teksti kuulosti väliin enemmän tai vähemmän hassulta, mutta päätin etten anna sen kovin paljon haitata. Ehkäpä jatko-osien kohdalla voisi harkita englanninkielisen version lukemista. :) Luin jostain muustakin blogista, ettei Everistä oikein pidetty, mutta en suuremmin hänestä ärsyyntynyt tai takertunut kliseisiin. Jotenkin Ever oli niin sopiva hahmo tuohon tarinaan, kuolematon high school -prinsessa. :)

    VastaaPoista
  3. Punaiset tulppaanit ovat tuntemattomia, Aarresaari on varsin tuttu kirja, monesti luettu.

    VastaaPoista
  4. Minäkin pidin Jimin nokkeluudesta. Joskus nuoret päähenkilöt tuppaavat ärsyttämään, mutta tässä ei. Vähän kyllä harmittaa, etten tullut lukeneeksi Aarresaarta nuoremmalla iällä, olisin varmaan pitänyt vieläkin enemmän.

    VastaaPoista
  5. Jokke: sinulla olikin hyvä bloggaus Aarresaaresta. :)

    Suvi: ehtiihän näitä lukea onneksi myöhemminkin. Lanu-osastolle ei toivottavasti tule 'aikuisilta kielletty' -kylttejä.: )

    VastaaPoista
  6. Aarresaari kuuluu ehdottomasti lempikirjoihini! Seikkailut ovat aina vetäneet puoleensa. Pitäisi lukea tämä uudestaan!

    VastaaPoista
  7. Aarresaari kestääkin useamman lukukerran. Ei tämä aivan minun lempparilistalleni yltänyt, mutta hyvä kirja siitä huolimatta. :)

    VastaaPoista
  8. Hei Marika
    Voitit arvonnastani Toni Morrisonin Rakkauden.
    Laita nimi ja osoitetiedot maimalaak@gmail.com niin voin lähettää kirjan sinulle.

    Onnittelut :)

    VastaaPoista
  9. Oi kiitos, ihana yllätys sunnuntai-iltaan! Laitoinkin jo sähköpostilla osoitteeni. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...