20. helmikuuta 2014

Ville Ranta: Kyllä eikä ei

Kirjapassini on täynnä! Ville Rannan Kyllä eikä ei (WSOY, 2013) oli jäänyt passilukulistan hännänhuipuksi ja päätin lukea sen hyvissä ajoin ennen määräaikaa (14.4.2014), jottei tarvitse jännittää, saanko kirjan vai onko se varattuna.
Yli kahdensadan sivun sarjakuvakirja tuntui ensialkuun paksulta, mutta olikin lopulta nopealukuinen. Tarina sijoittuu 1800-luvun Ouluun. Henkilöinä vilahtelee tunnettuja historian henkilöitä, kuten itse Lönnrot ja Paavo Ruotsalainen. Kyllä eikä ei kuvaa muutamien oululaisten arjen elämänvaiheita ja tuntemuksia. Juoni ei ole erityisen toiminnallinen tai dramaattinen, mutta aika mukavia käänteitä ja pisteliäitä huomioita siihen oli silti saatu ujutettua mukaan. Keskeisistä henkilöistä oli kirjan lopussa muutaman rivin lyhyt kuvaus, mutta jonkinlainen henkilöesittely olisi ollut paikallaan myös kirjan alussa, sillä useilla ei-niin-tunnetuilla henkilöilläkin on ilmeisesti ollut vastineensa todellisuudessa. Tarinaan olisi päässyt hieman nopeammin sisälle, jos keskittyminen ei olisi alussa mennyt sen hahmottamiseen, että 'ketähän tässä tarinassa onkaan mukana'. Kokonaisuutena kirjan tarinasta jäi kuitenkin myönteinen mielikuva. Historiallinen Oulu oli mukavan erilainen sarjakuvamiljöö, ja muutamista maisemakuvista oli mielestäni selkeästi tunnistettavissa oululaista rantaviivaa.
Kyllä eikä ei -kirjan piirros- tai tekstaustyyli sen sijaan ei ollut minun makuuni. Ilman ruutuja kuvat tuntuivat leijuvan ilmassa, ja tekstaus oli melko epäselvää. Tuntui, kuin olisin katsellut omia harakanvarpaitani kirjan sivuilta, eikä kokemus ollut erityisen miellyttävä. Ruudut tuovat tietynlaista ryhtiä sarjakuviin, ja niitä todella kaipasin herkänväristen kuvien ympärille. Piirroksissa pidin eniten Rannan tavasta käyttää värejä. Tarinan osilla oli omia teemavärejä, jotka toimivat tunnelmanluojina. Tämä oli onnistunut ratkaisu.

Loppuarvio kirjasta on kompromissi tarinan ja piirrosten välillä. Tarinasta pidin, piirrokset ja tekstaus eivät niinkään kolahtaneet. Kirjapassiin merkitsen tarinan perusteella hymynaaman, pienet valituksen aiheet eivät riitä vetämään naamaa viivaksi. Goodreadsin tähdet jäävät kolmeen. Ne moitteen aiheet eivät ylentäneet arvosanaa neljän tähden tasolle.
Linkit kaikkiin passikirjajuttuihini löytyvät täältä, mutta aion myös jossain vaiheessa tehdä pienen koosteen Kirjapassin loppufiiliksistä. Lyhyesti voin todeta jo nyt: tämä oli erittäin mukava kampanja Oulun kaupunginkirjastolta! Passikirjoja oli kiva lukea ja toivonkin, että näin hauska idea toteutetaan toisenkin (ja kolmannen...) kerran.

Goodreads: 3 tähteä
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu monessa blogissa, tässä muutama linkki ja Google kertoo loput: Sallan lukupäiväkirja, Mari A:n kirjablogi, Kirjakko ruispellossa ja Luen ja kirjoitan.
Kirjan tietoja:
Ville Ranta: Kyllä eikä ei
WSOY, 2013
264 sivua

4 kommenttia:

  1. Näiden tänä vuonna luettujen sarjakuvakirjojen takia olen alkanut pitää tosi paljon sarjakuvasta mm. historian kertojana. Ville Rannan sarjiksista luin tämän ja Kajaanin. Pidin kyllä molemmista.

    VastaaPoista
  2. Sarjakuvista näyttää todellakin löytyvän kiehtovan erilaisia aiheita ja aikakausia. Kun mukana on visuaalinen elementti, historialliseen aikaan pääsee eläytymään aivan eri tavalla kuin pelkkää tekstiä lukiessa.

    VastaaPoista
  3. Ville Ranta tuli ihan uutena tuttavuutena minulle, mutta kiinnostuin kovasti. Olen etsiskellyt mielenkiintoisia sarjakuvia ja löysin sen blogistasi. :)

    VastaaPoista
  4. Mukavaa, että sait kiintoisan vinkin. :) Rannan teos on ehdolla sarjakuva-Finlandian saajaksi, joten hän onkin erittäin ajankohtainen juuri nyt.

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...