11. helmikuuta 2014

Leila Tuure: Hatuntekijä

Leila Tuuren Hatuntekijä (Karisto, 2007) oli lämminhenkinen, herttainen lukuyllätys. Poimin kirjan mukaan lainauskoriin nimen perusteella - Mikä minusta tulee isona -haasteeseen näytti olevan tyrkyllä perinteinen käsityöläisammatti. Leila Tuurelta en ole aiemmin lukenut mitään, mutta olen iloinen siitä, että törmäsin Hatuntekijään. Porin 1800-luvun porvarispiireihin sijoittuva romaani oli viihdyttävä kirja, joka sai lukijansa iloiselle mielelle (no kyllähän tämä taisi toimia välipalakirjana parin järeämmän opuksen lomassa, mutta semmoisiakin tarvitaan ja Hatuntekijä oli välipala parhaasta päästä).
"Annan salongin sijainti oli hyvä, ja kaikki tiesivät missä se oli. Kaikki tiesivät senkin, että Annan hatut olivat kaupungin muodikkaimpia ja persoonallisimpia. Siinä taas oli Gretalla oma tärkeä osuutensa, eikä Anna Fallin väsynyt kertomasta sitä kaikille. Gretaa kehuskelu nolotti, mutta Anna sanoi, että se oli vain mainostamista.
- Ei ykskä kauppapuoti pärjää ilman reklaamii, hän huomautti." (s. 59)

Hatuntekijän pääosassa on nuori Greta Lax, joka on päässyt ompelijaharjoittelijaksi Anna Fallinin hattusalonkiin Poriin. Greta on aiemmin toiminut piikana, mutta osoittaa pian kykynsä hattujen ompelijana ja suunnittelijana. Hatuntekijässä seurataan Gretan elämää Porissa: kuinka hän kukkaan puhjenneella kauneudellaan hurmaa miehiä ja mitä siitä sitten seuraakaan. Suoraan sanottuna varakas leskimies raiskaa Gretan, saattaa hänet raskaaksi, ja pakon edessä Greta suostuu menemään miehen kanssa naimisiin. Hatuntekijän kerronta on tunnelmaltaan hyvin vanhanaikaista,  ja siinä viitataan karuun tapahtumaan vain toteamalla, että Greta 'siloitteli hätäisesti hiuksiaan ja yritti olla kuin mitään kummallista ei olisi tapahtunut' (s. 103). Monessa nykyromaanissa tapahtumalla olisi revitelty enemmänkin.

Avioliiton ankeasta alusta huolimatta Greta päättää selviytyä parhaansa mukaan, ja Hatuntekijä onkin oikea woman power -romaani. Hattujen parissa työskentely on Gretalle tapa toteuttaa itseään ja keino hankia itsenäisesti oma elatuksensa. Minä pidin todella kovasti Gretan tarinasta. Ajoittaisista synkkyyksistä huolimatta siinä on valoisuutta ja sinnikästä eteenpäin pyrkimistä. Myöskin 1800-luvun muotipohdiskelut ovat ihastuttavia. Uudet muotivirtaukset kehottavat lyhentämään hameenhelmoja niin, että nilkat näkyvät - hui kauhistus sentään! Hatuntekijää suosittelen lämpimästi historiallisten romaanien ystäville, jotka kaipaavat hieman kevyempää lukemista (ja pitävät naisnäkökulmasta).

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Hömpän helmet. Kirjailijan kotisivut.
Kirjan tietoja:
Leila Tuure: Hatuntekijä
Karisto, 2007
328 sivua

2 kommenttia:

  1. Kansikuva on kaunis ja viehättävä kuin muotiattu konsanaan.

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin tämän kirjan kannesta, se kuvastaa aivan täydellisesti kirjan tunnelmaa. :) Kannen kuva on otettu jostakin maalauksesta, mutta en huomannut ottaa sen tietoja muistiin ja nyt kirja on jo palautettu kirjastoon. :(

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...