Henryk Sienkiewicz: Quo vadis

Oman kirjahyllyn lukuprojektini kakkosvaihe päättyy Henryk Sienkiewiczin Quo vadis (SSKK, 1990) -kirjaan. Sienkiewicz palkittiin vuonna 1905 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla, ja vuonna 1896 ilmestynyt, Rooman keisariajan tapahtumista kertova Quo vadis on mielestäni kaiken Nobel-hehkutuksen arvoinen. Tämä suurenmoinen, dramaattinen historiallinen romaani saakin minulta viisi säihkyvää Goodreads-tähteä.
Quo vadiksen alkupuoli tuntui ylitunteelliselta rakkausromaanilta. Hyveellinen, epätodellisen kaunis Lygia-neito onnistuu herättämään nuoren ja komean patriisin huomion, mutta hartaana kristittynä Lygia ei voi kuvitellakaan ryhtyvänsä miehen rakastajattareksi. Rakkaudesta huumaantunut Marcus Vinitius alkaa punoa juonia ystävänsä Petroniuksen kanssa saadakseen Lygian omakseen. Tämän kuvion ympärillä pyöritään noin kolmisen sataa sivua. Sitten alkaa romaanin dramaattinen loppuosuus, jota luin lähes henkeä pidätellen. Rooma palaa hullun keisari Neron käskystä, ja alkaa kristittyjen vaino, jotta kansan kostonhimo saisi kohteen muualta kuin keisarin lähipiiristä. Lygia joutuu vangiksi, ja Vinitius on epätoivon partaalla koettaessaan pelastaa rakastettunsa Neron julmuudelta. Tätä kaikkea ympäröi kuvaus siitä, kuinka apostolien julistama kristinusko alkaa saada sijaa yhä useampien ihmisten mielessä. Rooman suuruuden aika on pian siirtyvä historiaan, vaikka yltäkylläisyydessä piehtaroiva yläluokka ei sitä vielä ymmärräkään.

"Neron tarkka korva kyllä erotti nämäkin huudot. Hän nosti hiotun smaragdin silmänsä eteen, ikäänkuin olisi toivonut löytävänsä ja voivansa painaa mieleensä huutajat. Hänen katseensa sattui apostoliin, joka seisoi kivellä, ja hetkisen tuijottivat nämä molemmat miehet toisiinsa. Ei kukaan juhlajoukossa enempää kuin tuossa äärettömässä ihmislaumassakaan ajatellut, että kaksi maailman mahtia sinä hetkenä oli joutunut vastatusten. Toinen oli pian häviävä kuin verinen uni, toinen - tuo yksinkertaisiin vaatteisiin puettu vanhus - oli ikiajoiksi ottava haltuunsa maailman ja kaupungin." (s. 275)

Kirjan loppuosassa on väkeviä kohtauksia, ja henkilöhahmot nousevat melkoisiin sfääreihin, huipennuksena Neron julma ja mieletön persoona. Jos kirjan alkupuoli menikin hempeilyn puolelle, loppuosan tapahtumat olivat niin kiihkeän jännittäviä, että hädin tuskin uskalsin sivuja käännellä. En ole erityisen uskonnollinen henkilö, mutta minun on pakko myöntää, että Quo vadiksen sivuilla kristinusko näyttäytyy kauniissa valossa. Neron raivoisat vainot muodostavat äärimmäisen vastakohdan kristittyjen lempeälle uskolle, ja Quo vadiksen loppuratkaisun lukeminen olikin melkoista tunnekuohua.

Lyhyesti sanottuna: Sienkiewiczin kirja tarjosi minulle vaikuttavan lukuelämyksen, ja kirjasta riittää ammennettavaa useammaksikin lukukerraksi. Suosittelen tätä kirjaa aivan kaikille - paitsi herkkiksille ja lapsille; vainokohtauksissa on raakoja juttuja!

"Ja hänelle selveni, että tällaisen ylivoimalle perustetun valtakunnan, jonka julmuudelle eivät barbaaritkaan saattaneet vetää vertoja, jonka rikokset ja vallattomuus olivat äärettömät - oli mahdoton pysyä pystyssä. Rooma oli maailman valtias, mutta Rooma oli myös paiseena maailman ruumiissa. Rooman rappeutuneelle elämälle lankesi jo kuoleman varjo." (s. 368)

Goodreads: 5 tähteä
Mistä kirja minulle? Oman kirjahyllyn kirja. Mieheni tekemä kirppariostos viime kesältä.
Muualla verkossa: Kirjaa on luettu blogissa Jokken kirjanurkka.
Kirjan tietoja:
Henryk Sienkiewicz: Quo vadis (1896)
Suomennos Maila Talvio
Suuri Suomalainen kirjakerho 1990
504 sivua

Kommentit

  1. Minusta tämä oli varsin hyvä kirja, ja se löytyy muuten verkostakin Gutenbergistä nimellä Qvo vadis?

    VastaaPoista
  2. Mulla odottaa tämä hyllyssä aikaa, jolloin pystyn uppoutumaan siihen kunnolla. En edes muista, miksi tämän laitoin joskus lukulistalle (liittyiköhän jotenkin Neroon), koska en tainnut tarkalleen tietää edes sitä mistä tämä kertoo. Minäkään en ole uskonnollinen, mutta uskontotieteen sivuaineopiskelijana olen alkanut kiinnostua kristittyjen varhaishistoriasta. Jännää mitä sitten tästä aikoinaan pidän, kuulostaa ainakin todella mielenkiintoiselta! :)

    VastaaPoista
  3. Kuulostaa juuri minun kirjaltani! Rooman historiaa ja Herodekselle jatkoa. Mainiota! Kiitos (taas) innoituksesta!

    VastaaPoista
  4. Jokke: ahaa, hyvä tietää, että on tässäkin muodossa saatavilla. Tosin melkoisen massiivinen kirja sähköisessä muodossa luettavaksi. :) Itse suosin perinteistä kirjaformaattia, en millään usko, että jaksaisin lukea näin pitkää tekstiä sähköisenä (varsinkaan, kun se e-lukulaite on vielä vasta harkintalistalla).

    Suvi: Uppoutumista Quo vadis vaatiikin. :) En tiennyt kirjasta juuri mitään, kun sitä aloitin (paitsi että sijoittuu muinais-Roomaan), joten erityisesti tuo rakkausjuttu oli minulle yllätys. Ja tietysti se, miten hieno kirja tämä lopulta olikaan. Uskontotieteilijälle tässä kirjassa lienee paljonkin kiintoisaa asiaa, kristittyjen asema ja merkitys olivat niin paljon esillä kirjassa. Fiktiotahan tämä tietysti oli, mutta luulen 'suurten faktojen' olevan kohdillaan. :)

    VastaaPoista
  5. Elina: Eipä kestä. :) Jos et ole tätä vielä lukenut, kannattaa etsiä Quo vadis lukupinoon! Tätä on varmasti erityisen hienoa lukea, jos on pohjana jo jokin muu samaan aikaan sijoittuva kirja. On aina jännittävää lukea, miten eri kirjailijat ovat tietyn ajanjakson tapahtumiin oman fiktionsa sijoittaneet.

    VastaaPoista
  6. Olen lukenut Quo Vadiksen joskus ja nytkin se odottaa kirjahyllyssäni vanhana painoksena uutta lukukertaa. Aiemmalta lukukerralta muista vain, että roomalaiset nimet eivät kaikki minua oikein sykähdyttäneet vaan vähän työnsivät poispäin tarinasta, mutta tarina kokonaisuudessaan on kyllä koskettava, kun vain pääsee niiden kummallisten roomalaisten nimien yli. :)

    VastaaPoista
  7. Kyllä nyt alkoi kiinnostaa tämä, monet kirjan teemat osuvat lähelle, mutta odotan aikaa, jolloin voin uppoutua 500 sivun verran.

    VastaaPoista
  8. Aino: minusta kirjailijan nimi oli huomattavasti hankalampi kuin kirjan henkilöiden nimet (tähän bloggaukseenkin piti tarkistaa monta kertaa, ettei tullut typoa kirjailijan nimeen. Toivottavasti ei tullut.). :) Olihan ne henkilöt vähän 'oudon' kuuloisia ensialkuun, mutta äkkiäpä niihinkin tottui.

    Paula: Aika järeä opushan Quo vadis on, ja tekstikin on sen oloista, että lukeminen vei minulta aikaa. Tiheään painettua pränttiä, ja mutkikkaita lauseita - ei tosiaankaan ollut mikään nopeasti luettava. Mutta vaivan arvoinen. :)

    VastaaPoista
  9. En ole lukenut kirjaa (vielä) vaikka löytyykin muutaman muun Sienkiewiczin ohella hyllystäni. Olen toistaiseksi lukenut vain Ristiritarit, joka oli kyllä kelvollinen kirja. Arviosi kirjasta oli hyvä ja sopivan valaiseva, joten tämä vahvistaa aikomustani lukea kirja.

    VastaaPoista
  10. Itse asiassa odotin hieman löytäväni blogistasi jutun tästä. Arvelin, että voisit olla potentiaalinen lukija tälle. :) Mutta hyvä, että jo odottelee kirjahyllyssä lukuvuoroaan. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.