2. tammikuuta 2014

Jyrki Heino: Kellari

Jyrki Heinon Kellari (Schildts & Söderströms, 2012) lähti kirjastosta mukaani tyylikkään kansikuvan houkuttelemana. Takakansiteksti lupaili historialliseen Turkuun sijoittuvaa jännitystarinaa, joka osoittautuikin yllättävän hyväksi ajanvietteeksi. Kirjan päähenkilönä on luutnantti Carl Wennehielm, joka yhdessä kaupunginviskaali Appengrenin kanssa ajautuu selvittämään maakellarista kuolleena löytyneen miehen murhaa. Tapahtumat sijoittuvat kesään 1796, jolloin Suomi kuului Ruotsin kuninkaanvallan alaisuuteen. Aikakauden historiallisia tapahtumia on kytketty juoneen Wennehielmin henkilöhahmon kautta. Joitakin vuosia aiemmin Wennehielm on ollut selvittämässä kuninkaan murhayritykseen johtanutta salaliittoa, mutta syyllisiä ei silloin saatu kiinni. Asia on jäänyt vaivaamaan häntä, ja kuinkas ollakaan, kellarimurha kytkeytyy lopulta menneisyyden tapahtumiin.
Kellari oli mielestäni keskivertoa parempi dekkari. Historiaosuudet oli aika sulavasti saatu ujutettua fiktion joukkoon ja ainakin tämmöiselle ei-asiantuntijalle tuli fiilis, että nyt ollaan oikeasti 1700-luvun lopun Turussa. Kiinnostavinta tietoantia oli kahvinjuonnin kieltoon liittyvä salakuljetustoiminta:

"Jonkun on ollut pakko huolehtia kahvilastin maihin tuonnista ja jakelusta jälleenmyyjille. Paljastumisen vaara olisi liian suuri, jos huomattavaa kahvimäärää säilytettäisiin kauan yhdessä paikassa. Salakuljetettu lasti on mahdollisimman pian jaettava pieniin eriin ja kuljetettava eteenpäin. Juuri nyt on oikea aika vuodesta. Kaupunki on pian täynnä markkinaväkeä kyselemässä kahvia tiskin alta, ja silloin sitä ostetaan jokaisesta pikkupuodista ja krouvista tai vaikka suutareilta ja räätäleiltä tai keneltä tahansa, jonka kanssa maakunnista saapuva markkinaväki tapaa asioida." (s. 144)

Kirjan ulkoasu oli mukavan vanhahtava. Kellarin alaotsikko (ks. kirjan tiedot alla) on hurmaava, ja jokaisen luvun alussa on lyhyt kuvaus tulevan luvun tapahtumista. Pidän tämmöisistä pikkujutuista, vaikka sisältöhän tietenkin on tärkein asia. Sisällössä jäikin sitten kaihertamaan Wennehielmin kokkausharrastus. Onko uskottavaa, että 1700-luvun lopulla aatelismies innostuu hifistelemään ruuan kanssa? En antanut tämän silti suuremmin häiritä, kun Kellari muutoin oli aivan kelpo dekkari ja myönteinen yllätys - Kellariin kannattaa tutustua, jos historialliset dekkarit kiinnostavat.

Muualla verkossa: Kellaria on luettu useissa blogeissa, tässä muutama linkki (Google kertoo loput): Mitenköhän tässä kaikessa käy, Tarukirja, Hemulin kirjahylly ja Kirsin kirjanurkka.

Kirjan tietoja:
Jyrki Heino: Kellari eli kertomus poikkeuksellisista ja järkyttävistä tapahtumista, jotka aikoinaan herättivät suurta huomiota Ruotsin kuningaskunnan Turun kaupungissa
Kannen suunnittelu Anders Carpelan
Schildts & Söderströms, 2012
282 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

5 kommenttia:

  1. Muistan pitäneeni kirjasta. Turku ja varsinkin historiallinen Turku on huippuhieno ♥

    VastaaPoista
  2. Minäkin pidin historiallisesta Turku-miljööstä, se ei aivan joka kirjassa tule vastaan. Ja Turku on kaunis nykyäänkin, vaikka en ihan viime vuosina ole kaupungissa piipahtanutkaan. :)

    VastaaPoista
  3. Kirjaan on ilmestymässä käsittääkseni jo keväällä jatko-osa!

    VastaaPoista
  4. Aivan mainio kirja, saatoin hieman ihastua luutnanttiin (ehkä osin sen kokkailun perusteella, modernin oloinen kaveri). Odotan innolla jatko-osaa.

    VastaaPoista
  5. Kirsi: kiitos tiedosta, jatko-osa kiinnostaa! Kirjan loppu enteilikin jatkoa. Luvassa lienee murhia ja seurapiirikarkeloita. :)

    Suketus: luutnantti olikin sellainen romanttisen houkutteleva sankari - traaginen menneisyys, kokkaa ja tuntee maailmaa, varallisuutta löytyy muttei naista. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...