31. tammikuuta 2014

Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys

Italialaisen aterian antipasto, olkaa hyvä: komisario Montalbanon tutkimuksia Andrea Camillerin kirjassa Hämähäkin kärsivällisyys (WSOY, 2013). Komisario Montalbanon tv-sarjaa olen katsonut vilauksen verran. Montalbano tuo mieleeni kaljupäisen, jäntevähkön keski-ikäisen miesnäyttelijän, mutta sarjan tapahtumat ja Montalbanon henkilöhahmon vaiheet sen sijaan eivät ole minulle tuttuja. Lähdinkin lukemaan Camillerin kirjaa ns. puhtaalta pöydältä vailla sen kummempia taustatietoja.
Kirjan alussa Montalbano on sairaslomalle, mutta sekaantuu siitä huolimatta kidnapatun tytön tutkimuksiin (virkaintoisuutta on siis jälleen kerran ilmassa). Kidnappauksen tutkintaan pääsee totta kai hyvin kärryille vaikkei Montalbanon hahmo olekaan tuttu, mutta Montalbanolla selkeästi on jonkinlainen henkilökohtainen kehityskaari takanaan. Sairasloman taustoja ei kovin paljon selitellä, kuten ei myöskään Montalbanon ja hänen naisystävänsä Livian suhdetta. Juonen pääpaino on selkeästi kidnappauksen tutkinnassa, mutta myös näitä henkilökohtaisia sivujuonia on sen verran, että tuntui kuin olisi katsonut pätkää elokuvasta, jonka aiemmat tapahtumat ovat hämärän peitossa.

Erikoisin piirre Hämähäkin kärsivällisyyden kuvaamassa poliisitutkinnassa on median osuus. Tv-kamerat välittävät kidnappaajilta saamiaan viestejä, ja poliisikin kuulee välillä jutun uusista vaiheista televisiosta. Italian yhteiskunnasta toki uskon mitä vain Donna Leon dekkarien jäljiltä, mutta tämä mediaulottuvuus oli mielestäni kirjan parhaimpia puolia. Kovin kaukana ollaan pohjoismaisen säntillisestä poliisitutkinnasta.

"Sitten hän kysyi Montalbanolta:
'Mitä mieltä olet uutisista?'
'Mistä uutisista?'
'Etkö katsonut Televigàtan kahdeksan lähtetystä?'
'En minä vahtaa televisiota heti aamusta'
'Sieppaajat olivat soittaneet Televigàtaan, jossa puhelu oli nauhoitettu. Nauhoita lähetettiin uutisissa. Sama muutettu miesääni sanoo, että 'asiaankuuluvalla henkilöllä' on aikaa huomisiltaan asti. Muussa tapauksessa Susannaa ei enää nähdä.'
Montalbano tunsi kylmät  väreet selkäpiissään.
'Ne ovat toteuttaneet multimediasieppauksen.'" (s. 170-171)

Hämähäkin kärsivällisyys oli mukavan 'helppo' dekkari, mutta minkäänlaista Montalbano-innostusta se ei minussa herättänyt eikä muutoinkaan suuresti säväyttänyt. Kirja menettelee silti ainakin välipalakirjana, joten se saa kolme tähteä Goodreadsiin.

Goodreads: 3 tähteä.
Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja
Muualla verkossa: The Guardianin artikkeli Camillerista.
Kirjan tietoja:
Andrea Camilleri: La pazienza del ragno (2004)
Suomennos Helinä Kangas
WSOY, 2013
256 sivua

4 kommenttia:

  1. Niin on :) , mutta minäpäs googlailin näin: "Hämähäkit sekoitetaan usein hyönteisiin, vaikka ne kuuluvat hämähäkkieläimiin. Useimmat hämähäkit ovat ihmiselle haitattomia hyönteisten saalistajia ja biologisia torjujia." (Wikipedia). Eli sinun Perhoslaakso-haasteeseesi tämä ei mielestäni kelpaa, kun kirjan nimessä pitäisi olla jokin lentävä *hyönteinen*. Mutta ei hätää, ensi viikolle minulla on tulossa hyönteiskirja (ja hyvä sellainen onkin). :)

    VastaaPoista
  2. Antipasto herätteli sopivasti ruokahalua... primo piatto on jo aloitettu ja se vasta herkulliselta vaikuttaakin. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...