Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on tammikuu, 2014.

Andrea Camilleri: Hämähäkin kärsivällisyys

Kuva
Italialaisen aterian antipasto, olkaa hyvä: komisario Montalbanon tutkimuksia Andrea Camillerin kirjassa Hämähäkin kärsivällisyys (WSOY, 2013). Komisario Montalbanon tv-sarjaa olen katsonut vilauksen verran. Montalbano tuo mieleeni kaljupäisen, jäntevähkön keski-ikäisen miesnäyttelijän, mutta sarjan tapahtumat ja Montalbanon henkilöhahmon vaiheet sen sijaan eivät ole minulle tuttuja. Lähdinkin lukemaan Camillerin kirjaa ns. puhtaalta pöydältä vailla sen kummempia taustatietoja. Kirjan alussa Montalbano on sairaslomalle, mutta sekaantuu siitä huolimatta kidnapatun tytön tutkimuksiin (virkaintoisuutta on siis jälleen kerran ilmassa). Kidnappauksen tutkintaan pääsee totta kai hyvin kärryille vaikkei Montalbanon hahmo olekaan tuttu, mutta Montalbanolla selkeästi on jonkinlainen henkilökohtainen kehityskaari takanaan. Sairasloman taustoja ei kovin paljon selitellä, kuten ei myöskään Montalbanon ja hänen naisystävänsä Livian suhdetta. Juonen pääpaino on selkeästi kidnappauksen tutkinnassa,…

Kirjahyllyn kertomaa -haaste

Kuva
Vakaa aikomukseni oli postata tänään kirjasta, mutta blogini on yhtäkkiä muuttunut arvonta/kysymys/vastausblogiksi... Voi Maria, minkä teit - haastoit minut itsepaljasteluun kirjahyllyn kautta. Pahus vieköön, näin vastustamattoman hauskaan haasteeseen on pakko vastata NYT. Muutoin kelaan huomenna töissäkin oman kirjahyllyni sisältöä ja mietin, mikä kirja sopisi mihinkin kohtaan... Joten tässä on (taas) vastauksia kysymyksiin, ja heitänpä haastepallon myös eteenpäin.
1. Oletko mies vai nainen? Firenzen lumoojatar.
2. Kuvaile itseäsi. Viimeinen haltia.
3. Mitä elämä sinulle merkitsee? Ääretön kertaa ääretön. 4. Kuinka voit? Onnellinen Arabia. 5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi. Täysosuma!
6. Minne haluaisit matkustaa? Suuntana tuntematon. 7. Kuvaile parasta ystävääsi. Avaruusvakooja. 8. Mikä on lempivärisi? Musta Dahlia. 9. Millainen sää on nyt? Myrskyjen meri. 10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika? Keskiyön lapset. 11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi? White Jazz - …

Blogiarvonnan tulokset

Kuva
Viikko sitten ilmoittelin blogiarvonnasta, ja ilahduttavan moni innostui osallistumaan. Kiitokset teille kaikille - mukavaa, että kirjat kiinnostavat!
Arvonta on nyt suoritettu, ja alkoipa aivan itseäkin jännittää voittajalappuja nostellessa. Otin kaiken ilon irti ensimmäisestä blogiarvonnastani ja arvoin voittajat perinteisellä lippu-lappu-systeemillä.

Kylkiäinen - oman valinnan mukaan teetä tai suklaata - lähtee mukaan palkintoihin:
David Mitchell: Black Swan Green ja William S. Burroughs: Punaisen yön kaupungit.
Kirjapalkintojen voittajat:

Carolly Erickson: Minä, Marie Antoinette. 17 henkilöä osallistui arvontaan... ja voittaja on: Aino.
Mario Vargas Llosa: Keltin uni. 24 henkilöä osallistui arvontaan... ja voittaja on: Mai Laakso.
William S. Burroughs: Punaisen yön kaupungit. 20 henkilöä osallistui arvontaan... ja voittaja on: Kirjaneito. Tähän palkintoon osui kylkiäinen, joka on Kirjaneidon valinnan mukaan suklaa.
David Mitchell: Black Swan Green. 16 henkilöä osallistui arvontaan... ja…

Haastekysymyksiä ja vastauksia

Kuva
Mukavat kirjabloggaajakollegat ovat muistaneet minua visaisella kysymyshaasteella. Kysymyksiä laativat Kirjakaapin kummitus -blogin Jonna sekä Kulttuuri kukoistaa -blogin Arja. Kiitokset haasteesta! ♥ Saamani kysymykset olivat yllättävän hankalia, tämmöisiä vastauksia putkahti mietintämyssystä: 
Jonnan kysymykset:
Mitä kirjallisuus on sinulle opettanut?
Ennakkoluulot pois, ota kirja käteen ja anna sille tilaisuus - voit yllättyä! Sopii moneen muuhunkin asiaan elämässä.
Kuka kirjallinen hahmo olisi sinulle mieleinen ystävä? Hurmaava Elizabeth Bennet Jane Austenin Ylpeydestä ja Ennakkoluulosta.
Ketä taas et haluaisi lähipiiriisi? Siis apua, en keksi tähän ketään!? Syynä lienee se, etten lue mitään kovin kamalia inhottavuuksia ja jos hieman ärsyttävämpiä henkilöitä kirjoissa esiintyykin, en heihin niin takerru. Yhtään todella ei-tuntemisen-arvoista fiktiivistä henkilöä ei ole jäänyt mieleen.
Kenen kirjailijan kanssa haluaisit viettää juttutuokion? Rohkenen tässä paljastaa, että kirjailijat e…

Mika Waltari: Johannes Angelos

Kuva
Mika Waltarin Johannes Angelos (SSKK, 1980) nytkäyttää oman kirjahyllyn lukuprojektiani askeleen eteenpäin. Valitsin kirjan mukaan projektiin, koska se on ohuimpia kotikirjahyllyni Waltareita (projektin tiiliskivi-paikan oli jo lunastanut Ihanteiden nousu, jonka lukemisessa saavutin juuri puolivälin etapin). Lukemista aloitellessani totesin ilokseni, että saan Waltarista myös pisteen Ihminen sodassa - haasteeseen. Merkintä kaukaiset sodat -osastolle ja kersantin natsojen tavoittelu on näin aloitettu.
Johannes Angelos on kirjoitettu päiväkirjamuotoon, mutta on siitä huolimatta hyvin romaanimainen kerronnaltaan. Ensimmäinen merkintä on kirjoitettu joulukuun 12. päivä 1452 ja viimeinen toukokuun 29. päivä 1453. Tapahtumapaikkana on Bysantin pääkaupunki Konstantinopoli eli nykyinen Istanbul. Päiväkirjaa pitävä Johannes asuu kaupungissa, joka elää pelonsekaisen odotuksen vallassa: milloin sulttaani Muhammedin mahtava turkkilaisarmeija saapuu Konstantinopolin edustalle ja aloittaa piirityks…

Ama Ata Aidoo: Muutoksia - eräs rakkaustarina

Kuva
Ama Ata Aidoon Muutoksia - eräs rakkaustarina (Kääntöpiiri, 2002) päätyi lukupinooni Futis-maiden keräilyn tiimoilta. Afrikkalaisen kirjallisuuden tuntemukseni on erittäin heikoilla kantimilla ts. sitä ei ole. Niinpä turvauduin Googlen apuun etsiessäni jotakuta ghanalaista kirjailijaa ja esille pompahti Aidoon nimi. Kirja vaikutti lukemiskelpoiselta (=jonkin sortin rakkaustarina uppoaa aina tähän bloggaajaan), joten eikun kokeilemaan.


Kirjan päähenkilö Esi on koulutettu, hyvässä työssä oleva kaupunkilaisnainen. Hän on naimisissa, mutta avioliitto on kitkutellut vaivalloisesti eteenpäin jo ennen kuin aviomies ottaa Esin väkisin eräänä aamuna. Esin mitta täyttyy, hän jättää miehensä ja päätyy viimein työn merkeissä tapaamansa  komean Alin kakkosvaimoksi. Kyllä vain, kakkosvaimoksi. Nyt ollaan hieman erilaisen kulttuurin parissa, vaikka selkeästi urbaanissa nykyajassa liikutaankin. Päähenkilöt ovat muslimeja, joille kakkosvaimon ottaminen on ollut sallittua. Nykyaikaisessa kaupunkikultt…

Blogiarvonta! Kirjapalkintoja!

Kuva
Luettua elämää -blogin Elina ♥ annoin minulle tänään ihanan Kiva, kun olet täällä -tunnustuksen. Kiitokset Elinalle (laitan tunnustusta eteenpäin erillisessä postauksessa)! Lämmin tunnustus sopii päivään kuin kansi kirjaan, sillä olin jo aikaisemmin suunnitellut postaavani blogini ensimmäisestä arvonnasta juuri tänään. Miksikö? Merkkipaaluja on ohitettu: blogini täytti puolivuotta vuoden vaihteessa, lukijoita on ilahduttavan paljon ♥ ja postausmäärässäkin huidellaan jo reippaasti yli sadan. Mutta sitäkin tärkeämpää on, että bloggaus on ollut yllättävän mukavaa puuhaa (lue: koukussa!) ja tämä puolivuotisetappi tuntuu sopivalta hetkeltä muistaa blogissani vierailevia kirjan ystäviä. Kirjablogimaailmassa on kiva olla ja sen kunniaksi... arvotaan muutama kirjapalkinto!! Arvonnan kirjat olen valinnut oman makuni mukaan, mutta ehkäpä ne löytävät kodin jonkun toisen kirjaihmisen luota.
Mitä arvotaan?Kirjoja. Niitä on kuusi, ja ne on lueteltu tuolla alempana. Lisäksi arvon kahteen kirjapalkin…

Leena Krohn: Hotel Sapiens

Kuva
Leena Krohn vie kirjoissaan lukijan erikoisiin ja silti oudon tutun oloisiin maailmoihin. Tarinoissa riittää sulateltavaa useammaksikin lukukerraksi, ja aina voi poimia uusia ajatuksia mukaan. Nämä pompahtivat esille Hotel Sapiensista (Teos, 2013) tällä kertaa:
"Inhimillisyys, Kukkakauppias huomautti, - on ennen kaikkea eläimellisyyttä. Olkaamme mieluummin nisäkkäitä kuin koneita." (s. 30)
"Haluaisin niin mielelläni saada takaisin sen, mitä ennen uskoin tietäväni. Sille tiedolle perustin koko ammattitaitoni, mutta nyt se on poissa. Kun nyt kokoan entistä tietoani, kun etsin sitä mihin uskoin, löydän vain sumua, pilviä, savun hajoavia varjoja." (s. 38)
"Kello on eräänlainen kutomakone, se neuloo aikaa silmukka silmukalta, hän jatkoi. -Ja se valmistaa ajan omista ideoistamme. Siinäpä merkillinen kone: osaa tehdä illuusioista tuotteen!" (s. 63)
"Muistakaapa, lukijani, urkkijani, mitä vapaus merkitsee. Sitä, ettei voi valita väärin." (s. 65)
"Kun k…

Marc-Antoine Mathieu: Jumala itse

Kuva
Marc-Antoine Mathieun Jumala itse (Like, 2011) -sarjakuvassa erikoinen henkilö on ilmaantunut maan asukkaiden keskuuteen. Väestönlaskennan jonossa hän ilmoittaa nimekseen Jumala. Seuraa psykiatrin haastattelu, kuplakammion ihme,  ottelu Ihmiskunta-I vs. Jumala - ja kaiken ympäröi kaupallinen hype, joka julistaa Jumalan sanomaa niin kuin vain markkinayhteiskunta sen pystyy tekemään.
"'Entä jos olisitte numero?'
'Nolla, materiaalisesti olematon mutta tarpeellinen'
'Musiikki?'
'Hiljaisuus.'" (s. 19)


Sarjakuvan tarinan idea on kiinnostava. Mitä todella tapahtuisi, jos keskuudestamme löytyisi Jumala? Mathieun versio tuntuu varsin mahdolliselta tapahtumien kululta. Mathieun sarjakuva lähestyy aihetta mustavalkoisen värimaailman kautta, mikä mielestäni sopiikin aiheeseen, mutta teki lukufiiliksestä aika synkkäsävyisen. Tarina on jaettu lukujen tapaisiin osiin, jotka käsittelevät aina yhtä näkökulmaa aiheeseen. Pikanttina yksityiskohtana voisi mainita, e…

Ilpo Koskela: Paholaisen kuiskaus

Kuva
Palkintokierros johdatti minut kirjaston sarjakuvaosastolle. Kirjasammon sivut eivät ihmeitä paljasta Kemin sarjakuvapäivien Lempi-palkinnoista, mutta kaikki palkitut löytyvät sarjakuvapäivien omilta sivuilta. Viime vuonna Lempi Grand Prix -palkinto myönnettiin oululaiselle Ilpo Koskelalle, joka on myös nimetty sarjakuvaneuvokseksi kolmisen vuotta sitten. Koskelan tuotannosta nappasin mukaani Paholaisen kuiskauksen (Arktinen Banaani, 2009). Valitsin sen mukavan seikkailuhenkisen kannen perusteella, mutta lukemista aloittaessani huomasin, että sarjiksessa liikutaan melkeinpä sotaisissa ympyröissä. Yllätyspiste Ihmisiä sodassa -haasteeseen!

Paholaisen kuiskaus sijoittuu Kuuban vallankumouksen aikaan 1960-luvun alkuun. Kuubassa eletään jo Castron vallan alaisuudessa, mutta vastavallankumoukselliset keittävät omia juoniaan ja saarelle vyöryy myös neuvostojoukkoja. Tämän kiihkeän tunnelman keskelle lentää Koskelan sankari, seikkailija Aleks Revel. Revelin tehtävänä on etsiä maailman paras s…

2XKeltainen: D. Kehlmann: Minä ja Kaminski, A.S. Byatt: Ragnarök

Kuva
Esittelyssä (lyhyesti) kaksi ohutta ja oikein hyvää Keltaisen kirjaston kirjaa: Daniel Kehlmanin Minä ja Kaminski (Tammi, 2013) ja A.S. Byattin Ragnarök - Jumalten tuho (Tammi, 2013). Molemmille ropsahtaa Goodreadsiin neljä tähteä, joten näiden kirjojen parissa viihdyin erinomaisesti.
Kehlmanin Kaminski ja minä -kirjassa päähenkilönä on taidekriitikko Sebastian Zöllner. Hän haluaa nostetta uralleen kirjoittamalla kirjan taiteilijasta, jonka olettaa pian siirtyvän ajasta ikuisuuteen. Taiteilijan kuolemahan lisää hänen teostensa myyntiä ja samalla elämäkerrallekin olisi kysyntää, päättelee Zöllner. Tämä kertoo olennaisen päähenkilön luonteesta: ärsyttävä kiipijä, joka haluaa kiihkeästi eteenpäin urallaan. Virkistävä tyyppi pirullisessa inhoudessaan ja suurin syy siihen, että kirja oli mielestäni niin hyvä!

Osallistun kirjalla Mikä minusta tulee isona -haasteeseen. Taidekriitikko-ammatti on keskeisellä sijalla Kehlmannin kirjassa. Taiteen ja kritiikin yhdistäminen herättää ainakin minuss…

Carlo Sgorlon: Menetettyjen jokien armeija

Kuva
Carlo Sgorlonin Menetettyjen jokien armeija (Otava, 1988) on surullisen kaihoisa kirja ihmisistä sodan myllerryksen keskellä. Tapahtumat sijoittuvat Pohjois-Italiaan, Friulin kylään. Toinen maailmansota vetää viime henkäyksiään, ja saksalaiset ovat käskyttäneet kasakka-armeijan asuttamaan pientä Friulin kylää ja sitä ympäröiviä seutuja. Kasakat ovat lähteneet pakoon Venäjän kaoottisia oloja, ja ainakin osa heistä haaveilee sodasta puna-armeijaa vastaan. Italiassa kasakat valtaavat elintilaa paikalliselta väestöltä, ja kasakoiden yhteiselo italialaisten kanssa onkin yksi kirjan keskeisiä aiheita. Sopeutuminen vieraiden läsnäoloon, oman kansallisen identiteetin pohdinta, taistelu elämän perustarpeista ja tuon taistelun kärjistyminen - Menetettyjen jokien armeija käsittelee tärkeitä teemoja.

"Samaan aikaan levisivät katumuksen tunteet siitä, että oli lähdetty Venäjältä. Nyt nuo tunteet olivat jo tunkeutuneet kuin sumu kaikkien vanhusten sisälle, aina Dunaikaa myöten. Eräänä iltana b…

Haaste & tunnustus MaiLaaksolta

Kuva
Viime perjantaiaamuna blogini kommenttiboksissa odotti mieluisa yllätys: Kirjasähkökäyrä-blogin Mai Laakso antoi minulle suloisen kukkatunnustuksen ♥ ja haastoi minut vastailemaan kysymyksiin. Vastaukseni Main kysymyksiin näkyvät alempana. Haasteen ideaan kuuluu lähettää tunnustusta ja haastetta eteenpäin, joten haastan mukaan seuraavat mukavat blogit ja niiden pitäjät:

Villasukka kirjahyllyssä
Anna minun lukea enemmän / Annami
Eniten minua koskettaa tie / Suketus
Tarinoiden syvyydet / Nina Mari
Kirjavalas / Elegia
Toivottavasti otatte haasteen vastaan ja jatkatte sitä eteenpäin. Tunnustuksen lisäksi on mahdollista saada virtuaaliset kahvit vastaamalla kysymyksiini. Kysymykset ovat ehkä sellaisia, joita kysyisin teiltä kahvi- tai teekupposen ääressä:
Selviätkö aamusta lukematta mitään? Vai onko pakko pyöräyttää esille vaikka maitopurkin kylki, jotta päivä lähtee käyntiin?Ärsyynnytkö, jos kirjastossa muutellaan hyllyjärjestystä, etkä enää löydä tiettyjä kirjoja tietystä paikasta?Pidätkö …

Henri Troyat: Dostojevski

Kuva
Hehkutan elämäkertaa: Henri Troyatin Dostojevski (Gummerus, 1963) on erittäin hieno kirja, joka on mahtava lukuelämys vaikkei itse Dostojevskin kirjallisesta tuotannosta niin perustaisikaan. Troyat kertoo arvostetun venäläiskirjailijan elämästä kuin se olisi suurenmoisen kiehtovaa fiktiota eikä elettyä elämää. Troyat tiivistääkin kirjansa esipuheessa: "On paljon kuuluisuuksia, joiden elämänkaari ei kohoa yhtä korkealla kuin heidän saavutuksensa. [...] Mutta Dostojevskin suhteen syyllistyy helpomminkin vaatimattomuuteen, liialliseen arkuuteen, kuin häikäilemättömään tosiasioiden muunteluun. Hänen elämänsä vaiheet suorastaan pursuavat kohtuuttomia masennuksen kausia ja ihmeellisiä ilon hetkiä, siinä määrin voimallisissa väreissä, että 'romanisoivan' tyylin sijasta haluaa mieluummin hieman himmentää väripalettia. Vaikuttaa siltä kuin nerokkaan hengen omannut kirjailija olisi järjestänyt elämänsä romaaniensa mukaiseksi ja tehnyt siitä vieläpä kiehtovamman ja intohimoisemman …

Hannu Raittila: Terminaali

Kuva
Kiinnostuin Hannu Raittilan Terminaalista (Siltala, 2013) sen tultua ehdolle Finlandia-palkinnon saajaksi. Olen lukenut Raittilalta aikaisemmin Kirjailijaelämää, josta tykkäsin. Terminaalissa kiinnosti lentokenttiä liippaava aihe. Lentokentillä on omanlaisensa välitilatunnelma, mennään, tullaan ja odotellaan, ei olla oikein missään ja jonnekin pitäisi kiivaasti päästä - mitä Finlandia-ehdokkaassa on saatu irti näistä tunnelmista? Reilun kuukauden jonottelun jälkeen sain kirjan ja reipas viikko meni sen lukemiseen. Odotin kirjalta aika paljon, mutta vaikka Terminaalissa oli paljon hyviä aineksia, ei se oikein pystynyt vastaamaan odotuksiini.

Terminaalissa kerrotaan erään suomalaisen perheen tarina globaalissa maailmassa. Tarinalinjoja on useita, jokainen perheenjäsen ja yksi ystävä saa suunvuoron omissa luvuissaan. Luvut eivät ole kovinkaan pitkiä, joten kerronta hypähtelee henkilöstä ja paikasta toiseen aika tiuhaa tahtia. Perheyhteisöstä ei oikein voi puhua, sillä kirjan perhe on elä…

Kun lukeminen ei riitä.. haasteita ja tähtisadetta

Kuva
Varoitus: seuraa pitkähkö haaste- ja Goodreads-avautuminen. Kirjabloggaamista puolisen vuotta harrastaneena voin todeta: haastelukeminen inspiroi minua, se on juuri nyt se 'minun juttu' bloggaamisessa. Osallistuin syksyllä kokeilumielessä muutamaan haasteeseen, joista osa jo ehti loppuakin (Avioliittojuonia, Sinikeltainen syksy, 13-haaste). Koukussa ollaan. Valitsemani haasteet ovat kuin ehtymätön laari, josta voi ammentaa itselle sopivaa luettavaa ja bongailla kirjoja, joihin muutoin ei olisi vilkaissutkaan. Haastesilmä harjaantuu kummasti, kirjastossa tutkailen jo tottuneesti kirjojen selkämyksiä 'haastekirja vai ei' -miettein. Kirjamääristä en ole ottanut stressiä. En ole kympin tyttö, jonka on pakko suorittaa jokainen haaste maksimikirjamäärällä ja mielellään lukea vähän extraakin. Bloginäppistä naputtelee rento lukufiilistelijä, joka toistaiseksi on onnistunut lähtemään haasteisiin mukaan asenteella matka on tärkeämpää kuin päämäärä. Ei se nyt niin vakavaa ole, jo…

Lyhyesti: Petri Tamminen: Rikosromaani, Anja Kauranen: Sonja O. kävi täällä

Kuva
Niputan tässä postauksessa yhteen pari joulun tienoilla lukemaani kirjaa, joista jäi aika laimea maku lukemisen jälkeen. Yhteispostaus ei lukukokemuksia paranna, mutta onpahan kirjat nopsempaan käsitelty.

Petri Tammisen Rikosromaani (Otava, 2012) löytyi Palkintokierrokselta. Kirjasammon sivut eivät paljastaneet Sysmän kirjakyläpalkinnon voittajia, joten turvauduin Googlen apuun. Petri Tamminen voitti Sysmän kirjakyläpalkinnon vuonna 2006. Palkinto jaetaan kirjailijalle, jolla siteitä on Päijänteen vesistön alueeseen tai Päijät-Hämeeseen. Tamminen asuu Asikkalassa, joka kartan mukaan näyttäisi olevan Sysmän naapurissa, joten Etelä-Päijänteellä pyöritään (tosin ei Rikosromaanissa).

Tammisen kirjoihin en ollut aikaisemmin tutustunut ja päätin valita luettavakseni hänen uusimman romaaninsa. 'Rikos' sana otsikossa houkutteli - kotimainen dekkari kenties? No ei tavallisimmasta päästä. Suomessa liikkuu ankeuttaja nimeltä Ångström. Hän tekee rikoksia, jotka saavat ihmiset kärsimään…