27. marraskuuta 2013

Sinikeltainen syksy -haastekoonti

Sinikeltainen syksy -haaste starttasi Valkoisen Kirahvin Opuscolo-blogista aiemmin tänä syksynä. Päätin lähteä mukaan haasteen toiseen osaan, jossa haastettiin lukemaan ja postaamaan sinisistä ja keltaisista kirjoista eli Tammen keltaisen kirjaston kirjoista ja Otavan (sinisen) kirjaston kirjoista. 'Sinisen' sulkumerkit selittyvät sillä, että ymmärtääkseni sarjan virallinen nimi on Otavan kirjasto ja sarjan tunnusvärikin on vaihdellut aikojen kuluessa. Nykyisin kirjoja koristaa sininen raita, joten sininen kirjasto sopii Otavan käännösromaaneille vallan hyvin lempinimeksi.

Saivartelu sikseen ja tärkeimpään asiaan eli mitä luin haasteeseen? Yhteensä seitsemän kirjaa:

Tammen keltainen kirjasto - luetut kirjat:
Viktor Pelevin: Viides maailmanvalta (kirja nro 399)
Bernardo Atxaga: Tuolla taivaalla (kirja nro 317)
Italo Calvino: Herra Palomar  (kirja nro 215)

Otavan (sininen) kirjasto - luetut kirjat:
Juan Carlos Onetti: Sitten kun (kirja nro 98)
J. M. Coetzee: Pietarin mestari (kirja nro 112)
Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia (kirja nro 197)
Hasan Ali Toptaş: Varjottomat  (kirja nro 199)

Melko mukavat loppulukemat. Olen tyytyväinen siihen, että molemmista sarjoista luin tasapuolisesti kirjoja ja alkuperäiskieliäkin on useita edustettuna, eksoottisimpana baski (Atxaga). Sinikeltainen syksy on edennyt jonkin verran muiden haasteiden ohella eli kolme lukemaani kirjaa olen pystynyt liittämään myös johonkin toiseen haasteeseen tai omaan projektiin. Calvino valikoitui luettavakseni oman kirjahyllyn lukuprojektin myötä. Onetti toi pisteen Hola Espanol! -haasteeseen ja Pelevin Venäjän valloitukseen. Haasteen omalaatuisin lukukokemus oli Toptaşin Varjottomat, ja parhaaksi kirjaksi valikoin pitkällisen pohdinnan jälkeen Onettin Sitten kun -pienoisromaanin. Traaginen rakkaustarina yhdistettynä hienoon, kolmen näkökulman kerrontaan viehätti minua ja oli mainio osoitus siitä, että taidokas kirjoittaja ei tarvitse satamäärin sivuja monivivahteiselle kertomukselle. 
Kuvan lähde: Opuscolo-blogi
Kumpi on parempi, sininen vai keltainen? Molemmista kirjastoista löytyy kirjoja, joista pidän ja kirjoja, jotka mieluummin kierrän kaukaa. Molemmat kirjasarjat edustavat minulle (kuten monille muillekin) 'laatulukemista', jonka pitäisi oletusarvoisesti olla hyvää kirjallisuutta. Mutta oma makuhan ei aina käy yksiin normien kanssa, joten jos jokin keltainen tai sininen ei nappaa, en siitä ahdistu. Siniset ja keltaiset vilahtelevat lukupinossani silloin tällöin, ja molemmat sarjat erottuvat mielestäni kohtuullisen hyvin kirjaston hyllystä. Katseen on mukava antaa lipua kirjojen selkämyksissä ja koettaa bongata uusia värikkäitä nimiä. En jaksa tutkia jo julkaistujen sinisten ja keltaisten kirjojen listoja aktiivisesti vaan luotan enemmän kohtalon johdatukseen... kiehtovat siniset ja keltaiset kyllä löytävät tavalla tai toisella tiensä yöpöydälleni myös sinikeltaisen syksyn jälkeen.

4 kommenttia:

  1. Hauskaa, että olit mukana sinikeltaisissa tuulissa!

    Olet lukenut hienoja kirjoja! Mikä oli oma suosikkisi näistä? Olen lukenut yllä olevista vain Hustvedtin.

    On totta, että molemmissa on kirjoja laidasta laitaan. Ovatko kaikki ns. laatukirjallisuutta, on sitten toinen juttu. Sitä on vaikea arvioida. Ainakin moni maailman tunnetuimmista ja arvostetuimmista kirjailijanimistä löytyy jomman kumman kirjaston listalta.

    Minä jatkan vielä jonkin aikaa - lunta ja sitä talvea odotellessa.

    VastaaPoista
  2. Tämä oli mukava haaste. :) Vaikka sinisiä ja keltaisia tulee muutenkin lueskeltua, oli kivaa antaa niille hieman erityishuomiota. Suosikiksi valikoitui tuo Onettin Sitten kun -pienoisromaani. Moniulotteinen tarina lyhyesti kerrottuna, sitä eivät kaikki osaa. Onettilta lukisin mieluusti muutakin, mutta vielä en ole ehtinyt googlailla, onko häneltä muita kirjoja suomennettu (espanja kun ei ole itsellä hallussa, niin ei voi lukea alkukielellä).

    Laatua tai ei, tarkoitukseni oli viitata siihen mielikuvaan, mikä minulla näistä sarjoista on. :) Kyllähän näissäkin varmaan taso vaihtelee, vaikka en nyt tähän asiaan niin hirveästi ole kiinnittänyt huomiota. Mutta hieno juttu, että meillä on tämmöiset käännöskirjallisuuden sarjat. Nämä molemmat lienevät jo niin tunnettuja kirjaystävien keskuudessa, että sarjaan kuuluminen tuonee kirjalla pientä lisähuomiota.

    Jään odottelemaan kiinnostavia postauksiasi sinisistä ja keltaisista. :)

    VastaaPoista
  3. Olet ollut ahkera lukija! Hienoja, kiinnostavia kirjoja oletkin löytänyt! Erityisesti Onetti jäi mieleeni.

    VastaaPoista
  4. Sinisissä ja keltaisissa on niin monipuolinen valikoima, että sieltä väkisinkin löytyy kaikkea jännää ja mielenkiintoista. :)

    VastaaPoista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...