6. marraskuuta 2013

Rebecca Stott: Veden muisti

Rebecca Stottin Veden muisti (Avain, 2011) oli yllättävän koukuttava kirja. Cambridgen yliopistokaupungissa kahdella aikatasolla liikkuva kirja vie lukijan Isaac Newtonin, eläinaktivismin ja aaveiden maailmaan. Erikoisen kuuloinen yhdistelmä toimii todella hyvin. Kun olin päässyt kunnolla alkuun kirjan kanssa, en malttanut ottaa mitään muuta luettavaksi samaan aikaan. Takuuvarma merkki siitä, että luen oikeaa kirjaa oikeaan aikaan. Veden muisti viihdytti minua ollessani pienellä syyslomalla.

Veden muistin päähenkilö on kirjailija ja historioitsija Lydia Brooke. Hänen ex-rakastettunsa Cameronin äiti Elizabeth Vogelsang on kuollut ja Cameron on pyytänyt Lydiaa saattamaan loppuun äidiltä kesken jääneen tutkimustyön. Työn aiheena on Isaac Newton ja erityisesti tämän kytkökset alkemian harjoittamiseen. Lydia asettuu taloksia Elizabethin taloon, Ateljeehen, ja alkaa käydä läpi tämän muistiinpanoja.

"Ensimmäisten Ateljeessa viettämieni viikkojen koin uhkaavan tilanteen vain hetkittäin. Jotain, jonka vain hädin tuskin kuulin tai näin, melkein aina auringon noustessa tai laskiessa - vaimea tuskanhuuto jostain kaukaa, puutarhassa vilahtava hahmo, outo valonläikkä joka lipui pitkin seinää. Ei mitään erityistä. Tunne siitä, että jokin oli läsnä, mutta ei vielä asettunut taloksi." (s. 148)

Juonenkäänteet kehittyvät rauhalliseen tahtiin, mutta luku luvun perään tapahtumat käyvät entistä kiinnostavammiksi. Ateljeessa näkyy outoja valoilmiötä, joku tappaa Elizabethin lemmikkikissan. 1600-luvulla on kenties tapahtunut murhasarja, jolla on yhteyksiä nykyaikaan. Kuka on salaperäinen herra F? Mitä sisältävät kadoksissa olevat Vogelsangin arkistot? Veden muistin suomennettu nimi on kaunis, mutta kirjan englanninkielinen nimi Ghostwalk kuvaa kirjan tapahtumia paremmin. Lydia on erittäin akateeminen, faktaan nojautuva ihminen mutta huomaa lopulta päätyvänsä hakemaan tietoa menneisyyden haamuilta.

Arvoitusten lisäksi kirja sisältää jonkin verran tietoa Newtonista ja hänen tutkimuksistaan. Faktatieto on onnistuneesti kirjoitettu fiktion sekaan eikä kokonaisuus muodostu kuivaksi missään vaiheessa. Pidin Stottin kirjoitustyylistä erittäin paljon. Ainut totuttelua vaativa asia oli se, että koko kirja on ikään kuin kerrottu Cameronille ja Lydian ja Cameronin vuoropuheluissa Cameronia kutsutaan aina 'sinäksi'. Tämä oli pidemmän päälle hieman hassun kuuloista. Mutta tämä oli pieni kauneusvirhe muutoin viihdyttävässä kokonaisuudessa.

Muualla verkossa: Veden muistia on luettu mm. blogeissa: Taikakirjaimet, Tarukirja, Morren maailma ja Kirjasähkökäyrä. Dekkariseuran arvostelu kirjasta.

Kirjan tietoja:
Rebecca Stott: Ghostwalk (2007)
Suomennos  Emma Murron ja Turkka Hautala
Kansi Timo Numminen
Avain, 2011
429 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja.

2 kommenttia:

  1. Tämä ei ollut niin hyvä kuin Stottin Korallivaras. Korallivarkaassa pääsi Pariisin kaduille seikkailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä tietää. :) Korallivarkaasta oli Veden muistin kansiliepeessä ja se vaikutti myös lupaavalta. Kun jo tykkäsin tästä Veden muististakin, niin odotukset nousevat korkealle Korallivarkaan suhteen.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...