8. marraskuuta 2013

César Aira: Aaveet | Kirjailijakokous

¡Hola! español -haaste on terävöittänyt katsettani espanjankieliselle kirjallisuudelle. César Airan kirja uutuushyllyssä - tämän täytyy sopia haasteeseen? Kyllä, Siltala on julkaissut argentiinalaiselta kirjailijalta kaksi pienoisnovellia sisältävän kirjan Aaveet | Kirjailijakokous (Siltala, 2013). Takakansiteksti kuvailee kirjaa oudoksi ja älykkääksi - kaksi adjektiivia, jotka takuuvarmasti saavat bloggaajan kiinnostuksen heräämään. Kirjan luettuani voin todeta, että molemmat pienoisromaanit todellakin ovat outoja ja varmasti myös älykkäitä, koska en voi väittää niitä täysin ymmärtäneeni.

Aaveet-pienoisromaanissa liikutaan rakennustyö-maalla. Buenos Airesiin rakennetaan kerrostaloa ja päähenkilöinä ovat muutamat henkilöt kerrostalon chileläisestä rakennusporukasta. Erikoista heissä on se, että he näkevät aaveita. Aaveet ovat alastomia, kalkkipölyn peittämiä miehiä, jotka leijuvat ilmassa ja liitelevät seinien läpi. Rakennusporukka perheineen asuu keskeneräisessä talossa siihen asti, kunnes se valmistuu. On uudenvuodenaatto ja kuuma, hiostavan hehkuvan kuuma. Uudenvuoden juhlaa valmistellaan ja perheen tytärtä Patria alkavat aaveet kiehtoa. Uusi vuosi, uudet kujeet -sanonta saa pienoisromaanin lopussa melkoisen dramaattisia vivahteita.

Juonen tasolla Aaveet ei säväyttänyt, niin outo kuin se olikin. Airan kieli sen sijaan teki vaikutuksen. Hän ei ole jakanut tekstiä lukuihin, vaan kappaleet seuraavat toisiaan kunnes Aaveet loppuu. Kerronnan kohteena olevat henkilöt vaihtuvat ja arkinen kaupassa käynti saattaa yhtäkkiä vaihtua unijaksoon ja korkealentoiseen pohdiskeluun arkkitehtuurista ja todellisuuden rakenteista. Kaikki soljuu sulavasti, taidokkaasti eteenpäin eikä lukija tiedä, mitä odottaa seuraavalta lauseelta.

"Hän näki unta samasta rakennuksesta jonka huipulla nukkui, mutta se ei ollut unessakaan ehtinyt valmiiksi eikä siellä asuttu, hän näki talon sellaisena kuin se oli nyt, keskeneräisenä. Se oli rauhallinen näky, vailla levottomuutta herättäviä enteitä ja tai ajatuksia, melkein kuin olisi todennut asioita. Unen ja todellisuuden välillä on kuitenkin ero, joka on sitä merkittävämpi mitä pienempi kontrasti niiden kesken vallitsee. Tässä tapauksessa ero heijastuu arkkitehtuuriin, mikä jo sinänsä on peilausta sen välillä, mitä on rakennettu ja mitä tullaan rakentamaan. Ja sillan noiden kahden heijastuksen välille muodosti kolmas käsite, joka sisältää käytännöllisesti katsoen kaiken materian: se, mikä on ei-rakennettua." (s. 65-66)

Kirjailijakokouksen päähenkilö on yhdistelmä kirjailijaa ja tiedemiestä, joka haluaa kloonata Carlos Fuentesin. Jokin menee pieleen ja lopputuloksena on hirviömäisten sinisten matojen vyöry vuorilta alas kaupunkiin. Kirjailijakokouksen juonessa oli enemmän vauhtia ja railakkaita sfäärejä kuin Aaveissa, mutta ne tuntuivat yliampuvilta Aaveiden unenomaisen, kuuman tunnelman jälkeen.

Airan pienoisromaanien lukukokemus oli 'erilainen'. Tämä ei ole mikään tusinakirja. Hienoa, että näin erikoista proosaa suomennetaan. Aira on kustantajan sivujen mukaan ollut mukana Nobel-veikkauksissa jo muutaman vuoden.

Muualla verkossa: Kirja-arvio Kirjavinkit-sivulla. Aamulehden arvostelu.

Kirjan tietoja:
César Aira: Los fantasmas (1990), El congreso de literatura (1999)
Suomennos Anu Partanen
Siltala, 2013
245 sivua

Mistä kirja minulle? Kirjaston kirja

4 kommenttia:

  1. Minulla on tämä myös juuri lainassa kirjastosta, juurikin saman haasteen innoittamana. En yhtään tiedä, mitä odottaa, ja sinun tekstisi herätti uteliaisuutta entisestään. Jotain aika outoa olinkin ajatellut kirjan sisältävän... Katsotaan sitten, jahka ehtisin lukemaankin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Outoutta on luvassa :). Kyllä tämä lukemisen arvoinen on jo pelkän kielen vuoksi. Ehkä Aira voittaa Nobelin, niin ollaan sitten molemmat oltu hyvin ajan hermolla. :)

      Poista
  2. Tuo Suketuksen kommentti voisi melkein olla minun suustani, minullakin on nimittäin tämä lainassa kirjastosta. :) Ei tosin haasteen innoittamana vaan muuten vain, kirja kiinnostaa. Outous, älykkyys ja Nobel-veikkailut saavat todella kiinnostumaan. Kun vain ehtisi tämänkin lukea jossain kohtaa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitäs me oudon älykkäät kirjabloggarit.. :) hassu sattuma, että juuri samaan aikaan ollaan tätä lainailtu. Mutta jään mielenkiinnolla odottelemaan teidän bloggauksia, toivottavasti ehditte tämän lukea.

      Poista

Blogini lukija, kiitokset kommentistasi.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...